Lapsi ja koirat – miten se onnistuu?

tiistai lokakuu 17 2017

Lapsi ja koirat ovat mielikuvissani ihana yhdistelmä. Molemmat tottuvat toisiinsa, leikkivät yhdessä ja äkkiä lapsi kasvaa niin isoksi että hoitaa toisinaan ulkoilutuksetkin. Mmm, no, melkein jotain sellaista..

Koiran, saati koirien, ulkoilutus on aivan oma lajinsa. Kesällä ihan ok, kun ei tarvitse liiemmin pukeutua, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi pukea kuravaatteet itselle, lapselle ja koirille, ulkoilutus saa aivan uuden käänteen. Siitä tulee ärsyttävää. Yritäpä tehdä tämä aamulla.

Ongelma, johon todella haluaisin ratkaisun. Miten voi käyttää koirat iltakävelyllä kun on yksin kotona lapsen kanssa ja lapsi menee ajoissa nukkumaan? Öö, ei mitenkään? En kehtaa edes kertoa kuinka suoriudun tästä toisinaan kun tälläinen tilanne tulee eteen.

Lapset kiusaavat koiria. Koirat tottuvat ja jossain vaiheessa lapsi ymmärtää, että se on väärin ja lakkaa esimerkiksi jahtaamasta koiria, mutta koirien kiusaamiselta ei voi kokonaan välttyä. Tai saa olla kyllä aikamoinen kasvatusguru.

Koirat haistelevat ja nuolevat lattialla makaavaa vauvaa ja varastavat sukat ja tumput. Samoin pehmolelut. Myöhemmin ruoat. Voi kuinka monta aamua onkaan kiukuteltu, kun chihuahua varastaa karjalanpiirakan. 

Pieni lapsi luulee myös kontatessaan raakaruokapullia ihan omiksi lihapulliksi. Nam nam. Mahtoi olla makuelämys.

Aamut saavat aivan ainutlaatuisen lisän, kun muutenkin katastrofaaliseen kiireeseen lisätään koirien ruokinta ja aamukävely. 10 minuutin pikainen aamulenkki on lapsen kanssa vähintään 30 minuuttia.

Huomiota pitäisi riittää rajattomasti. Muutama ekstrakäsi ja pari tuntia lisää aikaa näihin päiviin, niin tasapuolinen huomioiminen voisi vaikka onnistuakin. Huono omatunto on tuttu kaveri koira- ja lapsiarjessa.

Karvaa. Karvaa, karvaa, karvaa. Ja hiekkaa, kuraa ja likaisia jälkiä kauniissa vaaleassa tammiparketissa. Kahta kauheammin.

Toisaalta.. On ihana hakea lapsi päiväkodista koirien kanssa kävellen (tämä tosin hyvällä tuurilla tapahtuu ehkä kerran viikossa). Pieniä koiria on pikkuisenkin helppoa ja turvallista taluttaa ja lapsi oppii kuinka koiraa komennetaan. ”Viida ei hauku!” on tuttu huuto ulkona ja lapsi haluaa mielellään antaa makupaloja ja luita koirille esimerkiksi istumista vastaan, jolloin koirien kunnioitus lasta kohtaan kasvaa. Lapsi oppii käsittelemään koiria ja koirat tottuvat pieneen lapseen sekä (jumalattomaan) meteliin. Eräänä iltana metrin mittainen kolmevuotias kieri maassa ison kultaisennoutajan kanssa ja viime viikolla silitti hyvin arkaa ja lapsia pelkäävää terrieriä, sillä koirat luottivat niihin tottuneeseen lapseen niin kovasti. Koirat ovat suuri rikkaus lapsille mutta lapset voivat olla sitä samaa myös koirille.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Levänneenä kotiin

maanantai lokakuu 16 2017

Miniloma Espanjan kodissa on ohi ja pian hyppäämme koneeseen ja lennämme Suomeen. Kiitos syyslomaviikkojen, Finski lentää myös päiväaikaan. Niin ihanaa verrattuna siihen normaaliin Malaga-Helsinki 01:00-06:30 lentoon. Säiden puolesta ei voisi olla parempaa aikaa pikavisiitille aurinkoon, toivottavasti moni teistäkin on päässyt syyslomareissuun ja sateita pakoon. Kaivoin kameran laukusta vain yhden kerran reissun aikana ja kuten mikä tahansa tauko normaaleista päivittäisistä rutiineista, myös kuvaus- ja blogitauko kirjoittamisesta teki hyvää ja kasvatti motivaatiota entisestään. Rutiineja rakastavana ihmisenä on aivan ihana palata arkeen ja työntekoon pienenkin loman jälkeen. Takana on paljon auringonsäteitä ja pitkiä yöunia. Espanjassa on ihana lomailla kun täällä on ikään kuin kesämökillä. Paikat ovat tutut ja meininki ei ole jatkuvaa suorittamista. Palaan siis hyvin levänneenä kotiin ja ihan uudella innolla taas töihin ja arkirytmiin. Kuukauden päästä takaisin aurinkoon, sillä kertaa vähän kauemmas.. Miten te vietätte syyslomaa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Miten paljon tarvitsee treenata että tuloksia alkaa näkyä?

sunnuntai lokakuu 15 2017

Turhaudutko, kun tajuat treenanneesi vaikka vuoden verran, eikä mitään sen kummempia tuloksia synny? Kärsin tästä itse joskus ja uskon, etten ole ainoa. Googlailin silloin jos jonkinlaisia treeniohjelmia, mietin PT: n palkkaamista ja suunnittelin syömisiäni. Todellisuudessa ongelmani oli kuitenkin treenin epäsäännöllisyys. Vaikka joskus saatoin treenata 6-7 kertaa viikossa, välissä oli kuitenkin viikkoja jolloin en tehnyt yhtään mitään. Kunto pysyi samana, niin lihasten kuin hapenottokyvynkin osalta, mutta varsinaista näkyvää kehitystä ei tapahtunut. Miten paljon tarvitsee treenata että tuloksia alkaa näkyä?

Tähän ei varmasti ole yksiselitteistä vastausta, mutta muutaman lukemani artikkelin ja ennen kaikkea omien kokemustani pohjalta voin sanoa, että kolme treenikertaa viikossa antaa näkyviä tuloksia jos liikkuminen on säännöllistä. Sehän ei ole edes paljon, mutta tosiaan edellyttää sitä säännöllisyyttä. Treenit voivat olla mitä tahansa, kunhan laji on niin mieluinen, että jaksat harrastaa sitä joka viikko. Oletteko itse havainneet, mikä on optimaalinen määrä näkyvien tulosten saamiseksi? Muistan, kun ystäväni kertoi turhautuneensa aloittaessaan pienen painonpudotuksen ja kuntokuurin. Hän liikkui useamman kerran viikossa, mutta mitään valtavia tuloksia ei syntynyt. Treenikaveri sen sijaan kohotti kuntoaan lähtötasosta nopeasti. Tämä ystäväni oli kuitenkin urheillut elämänsä aikana paljon ja harrasti raskaita liikuntalajeja, joten hänen pohjakuntonsa oli niin hyvä etteivät liikuntamäärä ja treenin teho riittäneet näkyviin tuloksiin.

Kannattaa siis samalla muistaa, että mitä enemmän treenaa, sitä enemmän tarvitsee rasitusta ja harjoituksia. Kun kunto ja kehitys tuntuu pysähtyneen taas paikalleen, mieti voisitko lisätä treenin tehoja tai treenikertoja? Lepopäivät tulee muistaa silti, mutta aktiiviliikkuja voi sisällyttää niihinkin pientä kevyttä treeniä. Säännöllisyys ja toisto on kuitenkin se kaiken lähtökohta. Kolme kertaa viikossa ei ole paljon ja näkyvät tulokset motivoivat vielä parempiin suorituksiin. Mitä parempi kunto, sitä enemmän ja useammin jaksaa liikkua.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian