Lapsi muutti sittenkin kaiken

sunnuntai elokuu 20 2017

Vielä kaksi vuotta sitten 1-vuotissynttäreiden lähestyessä kirjoittelin naiivina ja sinisilmäisenä nuorena äitinä, kuinka lapsi ei muuttanut minua sitten mitenkään vaikka alkuun sitä niin kovasti pelkäsinkin. Ei ehkä ensimmäisen vuoden aikana, mutta tässä kolmessa vuodessa kyllä. Se lapsi muutti sittenkin kaiken.

Eihän se lapsi minua itseäni muuttanut. Ei minusta tullut lastenvaatehullua lattemammaa enkä lopettanut hajuvedenkäyttöä tai tilannut seinälle istukkaprinttejä (niitä on hei ihan oikeasti olemassa). Mutta minun maailmani ja sen myötä myös arvomaailmani se lapsi todellakin muutti. Hyväsydäminen olen ollut aina, tosin en tiedä onko sitä nyt niin hyvä sanoa ääneen (koska se kertoo erään mielensä pahoittaneen lukijan mukaan siitä että olen oikeasti todella itsekäs), mutta kuka sen oikeasti edes tietää onko joku hyväsydäminen vai ei, jos ei hän itse? Oikeasti itsekkäät ja juonittelevat osaavat antaa itsestään muuten todella herttaisen kuvan. No, se siitä. Minusta tuli lapsen myötä hyvinkin epäitsekäs. Toisaalta taas olen monissa asioissa paljon tiukempi, niin itseäni kuin muitakin kohtaan ja olen ymmärtänyt, että kaikkea ei tarvitse sietää. En voi sietää turhanpäiväistä mielistelyä, enkä negatiivisuutta elämässäni. Haluanhan sen pois myös lapseni elämästä.

Lapsen myötä aloin arvostaa aivan erilaisia asioita. Yhtäkkiä ruoan puhtaudella, alkuperällä ja ravintoarvoilla on ihan oikeasti merkitystä. Liikunta ja hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin koskaan aiemmin ja haluan siirtää näitä arvoja myös lapseni elämään. Terveys, liikunta, hyvinvointi ja perhe muodostavat perustan hyvälle elämälle. Suhtaudun esimerkiksi alkoholinkäyttöön tiukemmin kuin ikinä ja valitsen itsekin yhä useammin veden sen sijaan, että väsyttäisin itseni ja kroppani alkoholilla. Tottakai toisinaan harmittelen, etten voi osallistua aivan kaikkiin menoihin joihin haluaisin, mutta syy on kuitenkin maailman paras. Tiedän, että ilman lasta juhlisin aivan liikaa, kohtelisin itseäni kaltoin ja kuluttaisin vain kroppaani ja naamaani kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä.

Entinen materialisti on myös nykyään aivan toista maata. En voisi kuvitellakaan hymyileväni enää luksusliikkeen edessä paperikassin kanssa, vaikka joskus saatan kuvailla jotain uusia ihania ostoksia vaikka tänne blogiinkin. Brändit näyttelevät yhä vähemmän tärkeää osaa elämässäni, joskin haluan myös panostaa laatuun ja kestävyyteen. Yhtään luikkaria ei tosin osteta perusteella ”kestävyys”, sanotte mitä sanotte. Ajattomuudella kyllä. Ei se logokuosi onnelliseksi tee ja jos tekee, katse peiliin ja omaan mieleen. Eettisyys ja kotimaisuus ovat muuten asioita, joista ennen vähät välitin. Nyt asetan ne hyvin korkealle arvojärjestyksessäni. Kuten pitkät yöunet, aikaiset aamut ja riittävät askeleet päivän aikana. Luksus on mulle nykyään kiireettömiä päiviä, kauniita ja mukavia vaatteita, aurinkoa silloin tällöin ja perheen kanssa vietettyä aikaa jolloin ei riidellä, ei ahdista eikä tarvitse stressata mistään.

Kaikki tämä vain siksi, että minulla on lapsi. Haluanhan hänen elämänsä olevan onnellinen, pitkä, terve ja esimerkillinen. En halua omaisuuden määrittävän kenenkään ihmisen arvoa, pikemminkin sen aitouden ja hyväsydämisyyden. Ympärilläni on niin paljon pinnallisuuteen taipuvia ihmisiä, että kovasti toivon heidän muuttuvan vaikkapa sitten lasten myötä. Vilpittömästi toivon kaikille lasta haluaville sitä onnea, jonka itse olen lapseni kautta saanut. Ja ehkä myös heille, ketkä eivät ole lasta halunneet. Sillä olinhan itsekin sellainen. Äitiys muutti elämäni lisäksi identiteettini täysin ja se on parasta mitä minulle tapahtunut.

FACEBOOK / INSTAGRAM


Viime aikojen ajatuksia ja terkkuja Espanjasta

lauantai elokuu 19 2017

On kovin ristiriitainen olo, kun samaan aikaan makaa uimarenkaassa altaalla nauttien auringosta ja lomasta ja lukee järkyttäviä uutisia niin maailmalta kuin omasta kotimaastakin. Maailma on muuttunut eikä todellakaan hyvällä tavalla. Miten paljon pahaa ja vääryyttä voi yhteen ihmiseen mahtua? En voi kuin toivoa valtavasti voimia kaikille, joita viime päivien ikävät tragediat ovat koskettaneet. Ja ennen kaikkea toivoa parempaa huomista. En tiedä mitä täytyy tapahtua, että tähän tulee muutos. On vastenmielinen ajatus joutua pelkäämään Suomessa, mitä turvallisimmassa hyvinvointivaltiossa. Espanjakin on aina aiemmin tuntunut turvalliselta, mutta nyt asia on toisin. Säikyin jo eilen illalla kaupungilla kun olimme menossa syömään. Olen alkanut välttää isoja väkijoukkoja ja ikäväkseni ajattelen jo, että on vain ajan kysymys kun jotain Turun kaltaista tapahtuu omassa kotikaupungissani Suomessa.

Samaan aikaan kun poden huonoa omaatuntoa kepeistä somepäivityksistä, ajattelen kuitenkin että normaalin elämän täytyy jatkua. Emme saa antaa pelolle valtaa, emmekä näiden pahojen ihmisten ottaa meistä yliotetta. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Aina on silti toivoa siitä paremmasta huomisesta.

Muuten elämä Espanjassa on yhtä rentoa ja huoletonta kuin ennenkin. Tämä pikavisiitti on ollut mitä mainioin jatko kesälle, mutta en silti vieläkään ala puhua syksystä. Nautin, kun saan käyttää vielä kesävaatteita ja olla helposti ilman meikkiä. Aurinko ja aikatauluttomuus tekee ihmeitä myös mielelle. Jos vain pystytte, pihistäkää jostain muusta ja sijoittakaa edes pieneen reissuun johonkin lämpimään. Tää energia kantaa pitkälle.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Unohtuiko treenaaminen kesällä?

perjantai elokuu 18 2017

Kesä on ollut aikamoista huitelemista ympäriinsä. Vaikka olenkin yrittänyt syödä terveellisesti ja liikkua koko kesän, ovat ne rakkaat rutiinit ja tietynlainen säännöllisyys puuttuneet liikkumisestani jo parin kuukauden ajan. On ihana palata arkeen ja saada säännöllinen treeni taas osaksi jokapäiväistä elämää. Viime viikolla aloin tehdä taas saliohjelmaa, mutta ainakaan vielä treenipaikoilla ei ole ollut ruuhkaa. Ehkä syyskuun alussa sitten?

Treenaamisen unohtaminen ei todellakaan ole mikään katastrofi. Se saattaa jopa lisätä motivaatiota ja liikunnasta innostuu uudelleen ihan eri tavalla kun takana on pieni tauko. Ja voi sitä onnentunnetta, kun taas aloittaa.. Treenin jälkeinen lihasten kiinteys, huumaava energia ja se ihmeellinen hyväntuulisuus liikkumisen jälkeen. Hengästyminen ja hikoilu, jes jes jes. Täytyy kuitenkin muistaa aloittaa todella kevyesti, sillä reipas ja hyvä alku katkeaa turhan monella lihaskipuihin ja vammoihin liian raskaasta treenistä. Seuraavana päivänä täytyy pystyä liikkumaan normaalisti, vaikka lihakset tuntuisivatkin kipeiltä ja väsyneiltä. Muistathan siis pitää tason itsellesi sopivana ja venytellä isot lihakset aina ennen ja jälkeen treenin. Viisi minuuttia riittää ja huomaat eron aivan varmasti.

Jos kesäsi on ollut lähinnä ruoka- ja juomapainotteinen, muista siis kevyt aloitus. On fakta, että lihaskunto ja hapenottokyky laskevat melko nopeasti liikuntatauolla, mutta ne myös palautuvat hyvin äkkiä kun treeni alkaa olla taas säännöllistä. Muutenkin paras neuvoni säännölliseen liikkumiseen on treenaamisen mielekkyys. Sen täytyy olla kivaa. Joskus sali- ja juoksuohjelmat muuttuvat hyvin raskaiksi loppua kohden, jolloin mielenkiinto häviää kun pitää liikkua verenmaku suussa ja lihakset kipeytyvät liiasta rasituksesta. Treenin täytyy tuntua rankalta, jotta tuloksia voi syntyä, mutta se ei saa olla liikaa epämukavuusalueella. Vain osa siitä. Oma mielesi on todennäköisesti pahin vihollisesi, joten treenaa myös sitä.

Miten sulle kävi, unohtuiko treenaaminen kesällä vai pysyitkö rantakunnossa viikosta toiseen?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian