Ärsyttävät blogit ja bloggaajat

tiistai syyskuu 19 2017

Kirjoitin aiemmin kesällä siitä, kuinka mua on alkanut toisinaan ärsyttää ne kaikki niin samanlaiset blogit. Olen siinä ehkä erilainen, ettei mua ärsytä suinkaan kaupalliset yhteistyöt kuten monia muita, vaan juuri se blogien samanlaisuus saati aivan selkeä matkiminen. Puhutaan somevaikuttajista, mutta mielestäni toivottavampaa olisi vaikuttaa blogin lukijoihin enemmän kuin kollegoihin. Muutenkaan en ymmärrä, miksi tehdä täysin samanlaista kuin muilla, kun voisi tehdä omasta jutusta omannäköisen? Oli kyseessä sitten blogi tai vaikka vaatteita myyvä kivijalkaliike, menestyäkseen on tehtävä jotain eri tavalla kuin muut. Tottakai blogeissa toistuvat tietyt samanlaiset elementit ja samanlaiset postauksetkin, mutta se oma persoona kannattaa pitää esillä aina. Kun uskot omaan juttuusi ja itseesi, mitä todennäköisemmin pärjäät. Ja käsite sinä itse ei välttämättä ole täysin sama asia kuin samalla alalla hyvin menestynyt kollega. Miksi haluaisit edes olla jonkun toisen kopio?

Tämän samankaltaisuuden lisäksi viimeaikoina ovat toistuneet muutamat ilmiöt jotka ainakin itseäni tuntuvat ärsyttävän. Vihjailevat ja vääristävät otsikot ovat jo klassikko. Kun otsikko antaa ymmärtää jotain aivan muuta tai suoranaisesti valehtelee, blogi jää jatkossa lukematta. Myös mitäänsanomattomat otsikot hyvissäkin blogeissa välillä ärsyttävät, sillä ne eivät kerro postauksen sisällöstä mitään. Someaikakin on rajallista, joten ainakin itseltäni jää usein lukematta hyväkin teksti jos otsikko ei kerro minulle juuri mitään, harmi. Muita pieniä ärsyttäviä asioita blogimaailmassa ovat ainakin omasta mielestäni aivan turhat täytepostaukset, joista näkee heti että ne on tehty pakonomaisesti. Mikset jättäisi yhtenä päivänä julkaisematta jos ideoita ei vain tule? Pidän vaihtelevasta sisällöstä, mutta turha sisältö kannattaa jättää pois. En voi myöskään sietää luksusbrändeillä ”leveilyä” joka toisessa jutussa. Mitä sitä piilottelemaan omia tavaroitaan, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan kun toisista jutuista vain huokuu läpi se, että se LV on kuvissa vain siksi, että lukijat huomaisivat bloggaajan olevan varakas? Vaikka pidän kauniista (ja arvokkaistakin) tavaroista, en pidä ihmisistä joiden elämä pyörii niiden ympärillä. Kovin monen ihmisen arvomaailma huokuu teksteistä läpi vaikka sitä kirjoittaisi aivan muuta.

Suurin syy tähän postaukseen oli kuitenkin se, miten ärsyynnyin tässä taannoin eräästä kirjoituksesta kuinka lukijat eivät voi mitenkään tietää mitä kaikkea blogin alla piilee. Eivät tietenkään. Eihän kukaan voi edes tietää mitä esimerkiksi naapurin kauniin kodin seinien sisällä käydään läpi. Sanoisin, että kuitenkin siinä vaiheessa kun puhutaan oikeasti vakavista ongelmista, ei postata samaan aikaan Instagramiin vaaleanpunaisia macaronseja ja leveitä hymyitä skumppalasillisten äärellä. Niihin ei pysty silloin, kun on oikeasti vaikeaa. En tiedä teistä, mutta itselleni tulee ainakin jotenkin vähetelty olo kun bloggaaja korostaa samaan aikaan omaa hankalaa tilannettaan ja kuinka lukijat ”eivät tiedä siitä mitään”, mutta reaaliajassa postatut asiat kertovat kuitenkin jotain aivan muuta. Blogistakin kun ihan oikeasti voi ja pitää pitää taukoa silloin, kun elämä tuo niitä oikeasti raskaita hetkiä eteen. Enkä tarkoita että vähättelisin nyt kenenkään ongelmia, mietin vain että se suhteellisuudentaju tuntuu joskus kadonneen. Kertokaa nyt tekin, mikä blogeissa ja bloggaajissa ärsyttää?

Lisää aiheesta:

Samanlaiset blogit

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Enpä olisi ikinä uskonut..

maanantai syyskuu 18 2017

..Käyttäväni Lidlin vaatteita. Mutta nyt on kuulkaa mekkoa, hupparia ja takkia. Ja vielä leopardikuosissa. Esmara by Heidi Klum mallisto on huikea!

..Kuuntelevani niin fiiliksissä Jari Sillanpäätä. Perjantain Vain elämää -jakso oli paras kaikista ja olen kuunnellut koko viikonlopun Siltsua. Lauantaina autossa täysillä ikkunat auki.

..Pystyväni kävelemään 12 sentin koroissa Teatterista kotiin. En tiedä millä logiikalla, sillä en jaksanut odottaa taksia koska olisi pitänyt seistä korkkareilla ja se tuntui olevan ylitsepääsemättömän hankalaa. Sen sijaan päätin kävellä reilun kilometrin matkan juuri niissä kyseisissä kengissä. Ihan päättäväisesti astelin kuitenkin menemään, voi mun jalkaparkoja.

..Odottavani rauhallisia viikonloppuja ja syysiltoja ihan vain kotona perheen kanssa.

..Selviäväni niin monista elämän karikoista järjissäni. Juttelin viikonloppuna pitkään ystäväni kanssa monista niistä kriiseistä joita olemme molemmat joutuneet käymään läpi ja jotenkin silmäni avautuivat sille, miten kiitollisia saammekaan olla vahvasta luonteesta ja kyvystä päästä vaikeidenkin asioiden yli ja vain vahvistua niistä.

..Laittavani vielä ruokaani sipulia. Todella monet tietävät etten pidä lainkaan sipulista, mutta nyt olen tehnyt jo muutaman sienipastan johon olen ihan itse pilkkonut sipulin. Hyvin, hyvin pienem määrän ja hyvin, hyvin pieniksi kuutioiksi kylläkin. Maistan sen silti, mutta sieniruoassa se ei ole ollut mitenkään paha. Tämä on itselleni yllättävän iso juttu.

..Innostuvani niin paljon pienten lasten harrastamisesta ja liikkumisesta, että olen käynyt jo temppukoulussa ja pelannut fudistakin.

..Pukevani joskus verkkosukkahousuja, mutta niin vaan löysin ne päältäni. Tykkään!

Mitä sinä olet tehnyt, mitä et ikinä olisi uskonut tekeväsi?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Elämäni viime aikoina, eli ihan vain kuulumisia

lauantai syyskuu 16 2017

Tulee kirjoiteltua niin paljon sellaisia asiapostauksia (tai no asiaa ja asiaa..), että omat kuulumiset jäävät aina vähemmälle blogin puolella vaikka niitä usein vähän sivuan kirjoituksissani. Koska on lauantai, ajattelin tässä yksin kotona istuskellessani ja hiljaisuudesta nautiskellessani kirjoitella ihan vain niitä mun tavallisia kuulumisia. Jos teitä ei kiinnosta niin voinpahan ainakin itse palata näihin joskus myöhemmin jos satun vaikka pohtimaan että mitähän sitä tuli syyskuussa 2017 tehtyä.

Toivoin syyskuusta aurinkoista ja kuulasta jatkoa kesälle, jota ei koskaan ollutkaan. Kuten varmasti me kaikki. Ei tullut syyskuusta sellaista, ei. Veneilykausi on tuntunut loppuvan harmittavan lyhyeen, yleensä tähän aikaan vuodesta voi vielä viettää aurinkoisia päiviä merellä mutta ei näköjään tänä vuonna. Ollaankin oltu paljon kotona ja olo on parempi kuin aikoihin. Treenejä on mahtunut viikkoon keskimäärin se seitsemän, sillä olen onnistunut hyödyntämään lapsen liikkumisen samalla omaksi treeniksi. Rush trampoliinipuisto oli muuten yksi hauskimmista lasten liikuntapaikoista myös aikuisille. Koska en ole edes ajatellutkaan esimerkiksi alkoholia ja syöminen on ollut todella puhdasta ja monipuolista, olo on syystäkin kevyt. En turhaan hehkuta täällä lähes päivittäin liikunnan ja ruokavalion merkitystä hyvinvoinnille.

Elämä on pyörinyt hyvin paljon töiden ja perheen ympärillä. Ja hyvä niin. Tämä on usein ollut sellaista rauhoittumisen aikaa kesän jälkeen, ennen loppuvuoden juhlakautta. Kun kuukauden ajan on ollut todella kiltisti ja rauhallisesti kotona perheen kanssa, on kuitenkin aivan mahtavaa olla nyt ihan yksin kotona, pistää kohta lenkkikamat päälle ja lähteä fiilistelemään tätä aurinkoista päivää. Meinasin poiketa aivan täysin näistä viime aikojen kunnollisista elämäntavoistani kun juhlimme ystäväni polttareita. Parin viikon päästä ollaankin jo Barcelonassa viettämässä häitä. Loppuvuosi onkin aikamoista reissaamista kun jokaiselle kuukaudelle on jotain. Barcelona nyt syyskuussa, viimeinen visiitti tälle vuodelle omaan Espanjan kotiin lokakuussa, marraskuussa Miamiin ja joulua vietämme Lapissa.

Kaiken kaikkiaan tämä rauhoittuminen ja hyvinvointipainotteinen elämä on tehnyt ihanan olon niin fyysisesti kuin henkisestikin. Stressiä nyt on aina, mutta jotenkin se pahin tuntuu tasapainottuneen. On maailman siisteintä olla kolmevuotiaan pojan äiti, mutta voi luoja kuinka sitä hulinaa riittää päivästä toiseen.. Ehkä se siitä rauhoittuu? Nyt kuitenkin juoksukamat ylle ja lenkin jälkeen Alkoon, haha! Se on se tasapaino.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian