Miten huolehdit itsestäsi?

keskiviikko marraskuu 14 2018

Olisi ihanaa jos jaksaisitte vastata tähän, mua nimittäin kiinnostaa todella paljon tietää miten ihmiset huolehtivat hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Oma näkökulma asiaan kun on niin kapea ja kattaa vain itseni ja aivan lähimmät ihmiseni. Tunnusta siis – skippaatko säännöllisen liikunnan vai verikokeet, vuotuisen hammastarkastuksen ja lepopäivän tai värjäätkö kenties tukan kotona? Aihe on niin kiinnostava, sillä olen kokenut totaalisen täyskäännöksen hyvinvoinnissani sairasteltuani koko syksyn. Kun vihdoin alan olla paranemaan päin, alan myös ymmärtää mitä kaikkea olen tehnyt väärin. Stressi on ollut suuri viholliseni ja vasta nyt totaalisen, fyysiseen kuntoonkin vaikuttaneen, romahduksen jälkeen, tiedän että se oli isoin kompastuskiveni. Uskon tarkoituksiin, ja tämän tarkoitus oli paitsi omien hyvinvointitottumusteni muuttaminen, ehkä myös se, että saan jaettua tätä teillekin. Ehkä joku muuttaa elämänsä suuntaa tai edes alitajuisesti tajuaa, että on väärällä tiellä. Tai nappaa edes pikkuvinkkejä muun muassa hampaiden hoitoon tai vähän helpompaan arkeen.

Miten itse huolehdin itsestäni? Koska jouduin kantapään kautta opettelemaan stressittömämpää elämäntapaa, koko ajattelutapani hyvinvoinnista on muuttunut. Tärkein hyvinvointiani edistävä tekijä on liikunta, mutta se ei saa olla suorittamista ja pakkoa. Liikunnasta on tarkoitus tulla hyvä olo, joten olen keventänyt määriä ja liikuntamuotoja paljon. Muuttanut ennen kaikkea asennettani. Kunnolla treenaaminen on ihanaa, mutta niin on myös kävelykin. Pääasia, että liikkuu ja voi hyvin. No, tämä nyt on sellainen perusjuttu, toivoisinkin kaikkien hullaantuvan liikunnasta ja siksi jankutan näitä samoja asioita aina vain. Venyttelyä ja putkirullausta unohtamatta, se on ihan yhtä tärkeää kuin itse liikunta. Riittävää unta ei missään nimessä saa vähätellä, tarvitsen itse yössä sen kahdeksan tuntia unta. Vähemmällä yöunella väsyttää ja väsymys vaikuttaa koko päivän kulkuun. Ruokavaliosta en ole enää niin suunnattoman tarkka kuin ennen, mutta ennen kaikkea haluan syödä puhtaasti. Mahdollisimman paljon luomu- ja lähiruokaa, mahdollisimman vähän lisäaineita ja sokerit ihan minimiin. Tai pikemminkin eroon sokeririippuvuudesta. Voin ihan hyvin syödä nyt makeaa aina silloin tällöin, kun en ole enää siinä sokerikoukussa, jonka takia en voinut lainkaan pitää mitään herkkuja kotona. Meillä on valehtelematta ainakin kymmenen kiloa karkkia kotona, mutta niitä ei kukaan syö. Kun saa tarpeeksi energiaa päivän aikana puhtaasta ruoasta, mitään makeaa ei tee mieli. Ja nyt puhuu siis entinen sokeririippuvainen, joka söi helposti levyn suklaata tai pussin panttereita yhdeltä istumalta. Ruoasta ei pidä ottaa stressiä, sitä on muutenkin tarpeeksi.

Menojen karsiminen on tietoista tekemistä, joka lisää hyvinvointiani. Kaikki turhat kissanristiäiset ovat saaneet jäädä. En halua myöskään matkustaa enää mihinkään ”turhaan”, se tuo enemmän stressiä kuin mitä matkalla lähtee. Vähemmän alkoholia on itsestäänselvyys hyvinvoinnin parantamiseksi, mutta toki toisinaan täytyy irrotellakin. Ystävien seura tekee kuitenkin aina hyvää, rentouttaa ja vie ajatuksia muualle – heitä lupaan nähdä jatkossa enemmän. Omaan hyvinvointifilosofiaani ei kuitenkaan mahdu jatkuvaa juhlimista, sillä se laskee mielialaa, väsyttää ja vie aikaa muulta tekemiseltä. Saatan kuitenkin silloin tällöin juoda oikein hyvällä omallatunnolla lasin tai pari viiniä. Totaalinen rentoutuminen onnistuu esimerkiksi hieronnassa tai joogatessa. Pyrin käymään mahdollisimman usein hierojalla, erityisesti niska-hartiaseutu ja kallonpohjanlihakset ovat stressaajalla jumissa. Itse koen myös säännöllisen kauneudenhoidon olevan itsestäni huolehtimista, joten värjään hiukseni säännöllisesti kampaajalla, huollan kynnet kolmen viikon välein, käyn kasvohoidoissa (nyt alan skarpata tässä säännöllisyydessä!) ja kuorin ihon säännöllisin väliajoin. Kun itsensä pitää jatkuvasti kunnossa, ei tarvitse tehdä kerralla isoa ”remppaa”. Ja kun niitä säärikarvoja ei koskaan päästä kasvamaan, välttyy niiltä ”apua mulla ei oo sheivatut jalat” -hetkiltä. Laserkarvanpoistolle suuri suositus.

Terveydestäni huolehdin nykyään aivan eri tavalla kuin ennen. Toki nämä kaikki ylläolevat edistävät hyvinvoinnin lisäksi terveyttäni, mutta.. Haluan tietää, olenko oikeasti terve. Säännölliset papa-kokeet, verikokeet (joista selviävät myös vitamiinitasot ja vasta niiden mukaan syön vitamiinit ja hivenaineet) ja hammaslääkärikäynnit ovat tulleet jäädäkseen. Olen kyllä aiemmin putsannut hampaani säännöllisesti suuhygienistin vastaanotolla, mutta hammaslääkärille en pelkoni vuoksi ole niin usein uskaltanut. Ne pirulliset viisaudenhampaat kun olisi pitänyt poistaa jo paljon aiemmin, mutta niin vain unohdin ne suuhun, kunnes tulehdus iski. Joten, mars mars hammaslääkäriin tsekkaamaan omien viisureiden tilanne jos ne ovat vielä suussa. Viisaudenhampaat kannattaa poistattaa ajoissa jos niin on tarvetta tehdä. Tulehduskipu on helvetistä ja se myös vaikeuttaa poistoa.

Tulipa kirjoiteltua pitkästi, mutta tällaisia juttuja. Ilman stressiä tietysti, sitä ei itsestään huolehtimisesta kannata ottaa sillä eihän siitä muuten ole mitään hyötyä. Hyvinvointi on kuitenkin kokonaisuus, joten mitään sen osa-aluetta ei saisi unohtaa. Miten sinä huolehdit itsestäsi?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Piparkakkutalo

tiistai marraskuu 13 2018

Kuinka monena vuonna piparkakkutalo on jäänytkin vain ajatuksen asteelle.. Aina se on pitänyt tehdä, aina se on jäänyt. Olen tehnyt viimeksi piparkakkutalon muistaakseni ystäväni Emman kanssa kymmenen vuotta sitten (?), mutta sekin oli koottu valmiiksi paistetuista paloista. Tänä vuonna halusin ihan ehdottomasti tehdä piparkakkutalon ja koska olen aloittanut kaiken jouluhössötyksen jo ajoissa, päätettiin yhtenä lauantaina tehdä homma ikään kuin alta pois, ja onpahan meillä nyt ruokapöydällä yksi kaunis joulukoriste lisää. Hah, kauniista en ehkä tiedä, mutta se on meidän näköinen ja ainakin alusta loppuun asti ite tehty. 

Tähän kohtaan täytyy lisätä, muistathan ettet nyt todellakaan lue leivontablogia.

Aloitettiin piirtämällä ”kaavat”, siinä kannattaakin olla tarkkana ja varautua myös siihen, että taikina saattaa levitä uunissa hieman. Vaikka sitä kuinka yritti mitata, havaittavissa oli pientä epäsymmetrisyyttä ja onneksi tehtiin ”varaosia” eli eri muotoisia paloja, joita sitten sai liimailla kiinni vähän vajaaksi jääneisiin aukkoihin. Paistamiseen kannattaa varata aikaa ja jos teet taikinan itse, tee se jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Muuten talon kokoamiseen kuluu aivan tuhottomasti aikaa. Toisaalta, jos ei ole sen kummempia joulunaluskiireitä niin mikäs siinä pipareita paistellessa, vaikka koko päivän. Paraisten piparkakkutaikina on suosikkiohjeeni, piparkakkutalon osat kannattaa kaulia tosin melko paksuiksi, jotta talo pysyy kasassa.

Paistamisen jälkeen koittaakin se hankalin osuus, nimittäin talon ”liimaaminen”. Kuuma sokeriliima on supervaarallista kaikille oman elämänsä Aku Ankoille. Sokeri polttaa eikä lähdekään ihan niin vain pois, mulla taitaa olla vieläkin muistona käsissä jotain lapsuuden sokeripalovammoja. Niin vain saatiin talo pystyyn ilman palovammoja, tässä kannattaa kyllä olla kaksi aikuista (joista toisella vähän pidempi pinna kuin toisella) niin homma sujuu paljon helpommin. Viimeistelin ”saumakohdat” vielä tomusokerikuorrutteella, sillä se on vain niin paljon kauniimpaa kuin oranssina hohtava sokeri. Ikkunat tein klassisesti liivatelehdistä.  Sillä välin kun aikuiset kasasivat tulikuuman sokerin kanssa taloa, pienin rakentaja koristeli ihanan omatoimisesti joulupipareja karkeilla ja tomusokerilla.

Paras osio kun on tietenkin juuri se koristelu. Seinät kannattaa koristella ennen talon kasaamista, sillä koristeet ja kuorrute valuvat helposti alaspäin. Tällä kertaa käytettiin koristeina vaahtokarkkeja, lumitoffeeta, ranskanpastilleja, tomusokerikuorrutetta, tomusokeria ja karkkikeppejä. Jokainen sai koristella jotain, joten talossa näkyy meidän kaikkien kolmen kädenjälki. Talon sisälle laitoin vielä paristokäyttöiset jouluvalot. Tätä katsoessa tulee joka kerta niin hyvä mieli. Meidän talo ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Seuraajieni ihania vinkkejä selvitä marraskuusta + omat hyvät keinot!

maanantai marraskuu 12 2018

Viime viikolla kyselin Instagramissa vinkkejä tästä vuoden pimeimmästä (ja sateisimmasta?) ajasta selviämiseen. Mulle tuli niin hyvä mieli teidän vastauksista, joten halusin jakaa niitä myös täällä blogissa. Niin ja ne omat keinoni selättää marraskuun synkkyys ovat ensinnäkin, jouluvalmistelut ♥ Niitä saa tehdä rauhassa nyt ja jouluvaloista, -koristeista, leipomisesta ja kuusesta voi näin nauttia paljon pidempään. Pimeintä vuodenaikaa piristävät kummasti glögit ja piparkakut. Toinen ikuisuussuosikkini kaikkiin stressaaviin, ahdistaviin ja masentaviin vuodenaikoihin on ehdottomasti liikunta. Oli laji mikä tahansa, se tuo energiaa ja nimenomaan hyvää mieltä. Liikunnan merkitystä masennuksen (myös kaamosmasennuksen) ennaltaehkäisemisessä ei saa vähätellä. Kun ärsyttää ja kiukuttaa, lähde vaikka sitten sateeseen lenkille. Se on lopulta vain varusteista kiinni ja tietysti sisälläkin voi liikkua. Koska itse olen nyt totaalisessa hikiliikuntakiellossa, olen silti käynyt päivittäin reippailla kävelyillä. Pakko tehdä edes jotain!

Nyt kuitenkin suoria lainauksia mun Instagramista, jaa omasi vielä kommenteissa niin piristytään kaikki yhdessä ja selvitään läpi synkkyyden sinne joulukuuhun, jolloin alkaa virallisesti se joulun odotus..

Miten selvitä pimeästä marraskuusta?

Kirkasvalo, liikunta, hyvä ruoka ja viini, hyggeily.. Nukkuminen!

Matkustamalla 

Ystävät ja pikkujoulut

Pitämällä itseni kiireisenä ja haaveilemalla lumesta ja pikku pakkasesta <3

Kynttilät, jouluohjelmat ja isoon vilttiin käpertyminen <3

Painilla! (Ihana :D)

Joka aamuisilla vitamiineilla..

Paljon unta, mielekkäitä näkemisiä ystävien kanssa

Voiko tästä enää selvitä?

Nukkumalla.

Käymällä koirien kanssa metsälenkeillä. Pimeässä voi olla vielä hauskempaa kuin valoisassa!

Pohjoiseen matkustamalla

Kukilla ja vihreillä <3

Odottamalla lunta.. 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria