Vanha kunnon ystäväkirja

perjantai huhtikuu 20 2018

Vanha ystäväkirja on varmasti edelleen tallessa ja ai että, miten kiva on tehdä näitä postauksia blogiinkin aina aika ajoin. Muistan ainakin omasta lapsuudestani ja nuoruudestani ystäväkirjat, joiden ansiosta tiesin varmaan kaikkien kavereideni lempiruoat ja -värit, inhokkijutut ja tarkat osoitteet sekä horoskooppimerkit. Niin hauskoja muistoja, onneksi nämä jutut ovat jääneet elämään nykyaikanakin – ainakin blogeissa. Perjantaisin on kiva julkaista vähän kevyempää sisältöä, joten tässä omat ystäväkirjan vastaukseni. Toivottavasti viikonloppu on täynnä aurinkoa ja lämpötilaennätyksiä, sääennusteita en halua edes lukea! Puss ♥

Lempivärini on vaaleanpunainen. Vaikka pukeudun hyvin paljon mustaan, olen todella tyttömäinen ja rakastan kaikkea pinkkiä. Oikeastaan aina jos värivaihtoehdoissa on vaaleanpunainen, valintani on selvä.

Lempiruokani on lohi, salaatti ja kanttarellikastike. Sieni- ja kalaruoat nyt ylipäätään ovat suurta herkkua. Namm!

Lempinimeni ei ole kovin suuren yleisön käytössä. Kahdelle ystävälleni olen Mirs ja rakas ystäväni Hannu kutsuu mua milloin milläkin ”kauniilla” nimellä, rotko ja puliakka nyt varmaan yleisimmät, haha.

Suosikkivuodenaika on ehdottomasti kesä mikäli se on lämmin ja aurinkoinen, mutta Lapin talvet eivät kyllä paljoa kalpene Suomen hellekesällekään.

Paras juoma on vesi, kahvi ja punaviini. Muita ei oikeastaan edes tarvita.

Hajuvesi on sellainen, jota käytän aina. Mulla on kolme tuoksua, joita käytän päivästä ja tilanteesta riippuen oikeastaan aina. Coco Chanel Mademoiselle, Laura Mercierin Almond and Coconut Milk sekä Jo Malonen Peony & Blush Suede. Käytin lähes 10 vuotta samaa tuoksua (Juicy Couturen Viva La Juicy), kunnes kasvoin siitä ohi. Monet ystävät muistavat minut vieläkin siitä tuoksusta. Nykyään tuo Jo Malone taitaa olla monien mielestä mun sellainen signature-tuoksu.

Tv-sarjat eivät kuulu elämääni oikeastaan ollenkaan koska ehdin todella harvoin katsoa telkkaria, mutta silloin kun katson, niin yleensä Netflixiä. Narcos ja El Chapo olivat koukuttavia ja oikein harmitti, että katsoin ne loppuun. Kaunis Elämä-sarjan katsoin muuten Avalta jonkin aikaa sitten, se oli ihana.

Lempieläin on ehdottomasti koira. Olen pikkukoiraihminen henkeen ja vereen, rakastan mun pieniä räksyttäviä chihuahuoita yli kaiken!

Horoskooppimerkkini on kalat. Olen todella tyypillinen kalat. Herkkä, tunteellinen, empaattinen, altis vaikutteille.. Parantumaton romantikko ja ikuinen haaveilija, joka haluaisi aina miellyttää läheisiään.

Viimeksi itkin tästä ei varmasti ole montaa päivää. Itken oikeastaan todella usein, sillä olen aivan supertunteellinen ja kyynelehdin niin ilosta kuin surustakin vähän väliä.

Viimeksi kehuin ystävääni hänen valmistautuessaan työhaastatteluun. Pyrin kehumaan ihmisiä ihan joka päivä, antamaan positiivista palautetta aina kun siihen on aihetta ja sanomaan muutenkin kauniita asioita. Niistä tulee hyvä mieli niin itselleni kuin kehun vastaanottajallekin.

Viimeksi nauroin tänään aamulla Micaelin kanssa ihan maha kippurassa. Joskus me nauretaan niin paljon, ettei kumpikaan saa sanaa suusta ja lopulta emme välttämättä edes muista, mikä niin nauratti. Eilen illalla sain ehkä vuosisadan makeimmat naurut yhdestä sähköjohdolla toimivasta trimmeristä, jota ei saanut heittää pois. Varmaan koko meidän kerrostalo kuuli sen naurun iltamyöhällä ulkona. Mun on pakko esitellä tää ”keksintö” teille vaikka Ig Storyn puolella joku päivä!

Paras paikka on oma koti. Kodin merkitys on ihan valtava! Sinne on aina hyvä palata. Olen aikamoinen kotihiiri ja reissuissa paluumatkat ovat aina niitä parhaita. Oma koti, oma jääkaappi, oma sänky ja oma kylpyhuone. Kaikilla pitäisi olla hyvä olla kotona.

Seksikkäintä minussa on tietynlainen itsevarmuus ja huumorintaju sekä luonnollisuus – en esitä mitään, eikä mulla oo tarvetta piiloutua paksun meikin alle.

Mottoni on ”meillä on vain tää yksi elämä”. Se pätee niin hyvinvointiin ja terveyteen liittyviin valintoihin, kuin muiden ihmisten kohteluun ja kohtaamiseen. Emme saa toista tilaisuutta hyvitellä tekojamme emmekä uutta mahdollisuutta elää vähän enemmän.

Karmein paheeni on joskus muutama lasi liikaa viiniä :D

Parhaat ominaisuuteni ovat huumorintaju, positiivisuus, sarkasmi (haha oon tunnettu siitä) ja empaattisuus.

Tämä vie minulta jalat alta itsevarma, karismaattinen, huomioiva ja herrasmiestavat omaava mies.

Kadun sitä, etten hakenut heti lukion jälkeen yliopistoon. Toisaalta, en välttämättä olisi nyt tässä jos olisin niin tehnyt ja uskon, ettei minun ollut tarkoituskaan tehdä niin, vaan kulkea tämä oma polkuni juuri näin. Se on kuitenkin ainoa tekemättä jäänyt asia, jota kadun. Ennemmin teen vähän liikaa, kuin liian vähän.

Tapa viettää vapaailta? Liikkumalla, viettämällä aikaa perheen kanssa, syömällä hyvin ja menemällä ajoissa nukkumaan. Toisaalta taas, joskus on ihana vain istua ystävien kanssa viinipullon äärellä aikuisten kesken. Molemmissa on puolensa.

Uskotko yliluonnollisiin asioihin? Voi kyllä, mulla on paljon sellaisia yliluonnollisia kokemuksiakin. Tää elämä ei ole vain tässä, mulla on siitä vahva aavistus.

Erityistaitoni? Taito lukea ihmisiä, siihen liittyy myös se tietynlainen kuudes aisti, jota intuitioksikin kutsutaan. Osaan muuten kävellä myös ihan hullun hyvin puujaloilla ja oon todella siisti. Siivoustaidot siis ihan täys kymppi.

Mitä teen ensi vuonna? Luoja tietää, en halua ajatella niin pitkälle :D Toivottavasti jotain enemmän kuin nyt ja olen samalla superonnellinen mun perheeni kanssa. Ihmisen kannattaa kehittyä ja kehittää itseään jatkuvasti.

Keräilen? En mitään. Olen todella hyvä karsimaan asioita ja heitän paljon surutta pois enkä yhtään pidä hamstraamisesta. Micaelin taidetöitä, kortteja ja muita vastaavia tulee kuitenkin säilytettyä.

Tunnistitko itsesi jostain kohdasta? 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Pitäisi juoda useammin viiniä

torstai huhtikuu 19 2018

Viime viikonloppuna Inspiration Weekend 2018 sisälsi paljon erilaista ohjelmaa bloggaajille ja muille somevaikuttajille. Tarkoituksenani oli tietysti aktiivisesti päivittää vähintään Instagramin storya, mutta kuten aina kun on tarpeeksi hauskaa tekemistä, storyt jäävät vähiin. Ai että, vielä perjantaina alkuillasta tuskailin kauheaa kiirettä ja olisin ihan mielelläni laittanut mekon ja korkojen sijaan viettänyt illan villasukissa ja leggareissa.. En ole pitkään aikaan käynyt missään muualla kuin treenaamassa tai ruokakaupassa perjantai-iltaisin, joten tuntui vähintäänkin oudolta laittautua illallista varten ja lähteä ulos ihan yksin. Sen että paikalle pääsin, pyörsin kaikki puheeni siitä, kuinka koti ja lenkkimaastot ovat paras tapa perjantain viettoon. Kerrassaan upeassa, viime viikolla avatussa Ravintola Väino Kalliossa (vahva suositus tälle, muista erityisesti arkiaamupalat ja viikonloppubrunssit!) järjestettiin siis Foodies & Winos illallinen. Social Wines tarjosi illallisen viinit ja yhteistyössä heidän kanssaan kerron nyt hauskasta illallisesta ja hyvistä viineistä tämän postauksen verran. Valehtelematta yksi harvoista tilaisuuksista viime aikoina, jossa en ole kertaakaan vilkaissut kelloa ja aika on todella lentänyt. Olin kotona paljon myöhemmin kuin kuvittelin ja se on nykyään aika harvinaista.

Tunsin illallisesta osan porukasta entuudestaan, toiset olivat minulle täysin tuntemattomia, mutta viinin äärellä ihmiset tulevat yleensä hyvin tutuksi. Social Wines ei voisi kyllä olla parempi nimi näiden viinien maahantuontiyritykselle. Alkumaljana tarjoiltiin espanjalaista cavaa, Jaume Serraa, joka oli muutenkin skumppaihmiselle todella positiivinen yllätys. Kuulin myös hinnan, Alkossa alle 9 euroa ja hämmästyin. Todella harvoin alle kympillä saa hyvää viiniä tai kuohuvaa. Social Winesin edustaja kertoikin tämän kuohuviinin olevan hintaluokassaan ehdoton ykkönen, enkä kyllä epäile hetkeäkään. Jos ylppäreiden tai kesähäiden kuohuvat ovat vielä hankkimatta, pistä ihmeessä nimi muistiin. Oletko muuten koskaan ajatellut, kuinka hyvin kuohuviini sopii tarjoiltavaksi myös jälkiruoan jälkeen? Hyvin.

Foodies & Winos illallinen alkoi alkuruoalla, josta itse sain kasvisversion. Niiin hyvää ruokaa, ja raikkaiden makujen pariksi sopi tietenkin valkoviini. Alkuruoan pariksi meille kaadettiin lasilliset monen suosikkia, rieslingiä. Kesäinen etiketti enteili raikasta alkuruokaviiniä ja sitä tämä Greenleaf Organic Leaf Riesling juuri oli. Ja kyseessä on vielä luomuviini, iso plussa tästä! Jo ennen kuin alkuruoka oli syöty, olin saanut viinilasilliseni kanssa vastapäätä istuvasta hurmaavasta herrasmiehestä itselleni uuden tuttavan. Kulinaari-blogia kirjoittava Kimmo on kerrassaan mahtava tyyppi ja omaa loistavan huumorintajun lisäksi myös ihailtavan ruoka- ja viinitiedon. Meillä riitti juttua koko illallisen ajaksi ja varmasti olisimme pidempäänkin höpötelleet. Kuiva ja hapokas riesling sopi täydellisesti kevyen kasvisruoan pariksi ja tätä (alle kympin) viiniä tulee varmasti napattua kesällä Alkosta mukaan. Illalliselle tulikin puheeksi, että todella harvoin alle kympillä saa luomurieslingin.

Pääruokana oli lihaa, mutta koska skippaan nykyään pihvit, sain nauttia herkullisen tofuannoksen. Illallisella tarjoiltu punaviini Los Monteros oli tietysti suunniteltu lihan kaveriksi, mutta maistui todella hyvältä myös tofun seurana. Punaviini on yksi suosikkijuomistani ja minusta viini ei katso vuodenaikaa. Puhuttiinkin illallisella tästä, eli miten stereotyyppisesti punaviinikausi alkaa syyskuusta, kun huhtikuussa kevätaurinko saa kuluttajat yleensä valitsemaan hyllystä valkkarin. Toki kesällä raikas valkoviini päätyy itsellänikin useammin lasiin, mutta täyteläiset ja mausteiset punkut maistuvat kyllä kesälläkin. Los Monteros oli helppo viini kasvisruoankin kanssa, eikä missään nimessä liian raskas ja täyteläinen nautittavaksi sellaisenaan. Ja kuten kuohuviini ja valkkarikin, tämä jatkaa samaa hintaluokkaa eli elegantista ulkonäöstään huolimatta alle kympin pullo Alkossa. Tykkäsin!

Illallismenun saimme nähdä etukäteen, mutta jälkiruoka pidettiin yllätyksenä. Kun tämä herkullinen Dooley’s-pannacotta tuotiin eteeni mansikoilla ja kukilla koristeltuna, hyvä kun maltoin kuvata sen. Olin ollut pari viikkoa totaalisessa sokerilakossa, mutta tämä oli kyllä hyvä syy tehdä pieni poikkeus. Tuo jälkiruoka maistui niin taivaalliselta, että mun on pakko tehdä sitä itsekin, sokerilakosta huolimatta. Nam! Takuuvarma valinta minkä tahansa ruoan jälkeen. Ja kuten alussa mainitsinkin, kuohuviini on yllättävän raikas ja kevyt pari makealle jälkkärille. Jälkiruokaviineistä en ainakaan itse pidä, joten kevyt kupliva skumppa täydentää aterian juuri minulle sopivalla tavalla.

Illan jälkeen oli juuri sellainen olo, että tätä pitäisi tehdä useammin. Vaikka olisikin vähän kiire ja vaatteet pitäisi vaihtaa lennosta, pitäisi vain käydä useammin syömässä ulkona pitkän kaavan mukaan ja ottaa kaveriksi lasi jos toinenkin hyvää viiniä. Mitä sitten, vaikkei olisikaan niin viimeisen päälle laittautunut? Täydellistä lopputulosta tärkeämpää on hauskanpito ja nauru. Harvoin juon nykyään itseäni kunnon humalaan saakka, mutta viini ja hyvä ruoka ovat loistavia ihmisten yhdistäjiä ja keskustelun herättäjiä. Meille suomalaisille on huomattavasti helpompaa tutustua uusiin ihmisiin viinin äärellä ja jos vain kiinnostaa, kannattaa perehtyä viineihin edes vähän. Ainakin itseäni on helpottanut monissa ruokapöytäkeskusteluissa ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa pieni viinitietämys. Ne kun ovat paljon enemmänkin, kuin pelkkiä alkoholipitoisia juomia. Social Wines, indeed.

Yhteistyössä:

Social Wines &


Tätä kukaan ei kertonut sektiosta

keskiviikko huhtikuu 18 2018

Ihana blogikollegani Iina kirjoitti hiljattain loistavan postauksen ”Tätä kukaan ei kertonut äitiydestä” ja siitä mulle tulikin mieleen nämä ajatukset, joita pyörittelin mielessäni oman synnytykseni jälkeen. ”Miksei kukaan kertonut mulle?!” kävi mielessä monta kertaa, kun kuvitelmani sektiosta olivatkin vähän erilaiset kuin luulin. Tästä postauksesta voit muuten lukea oman synnytyskertomukseni. Postaus on kuvitettu nyt poikkeuksellisesti vanhoilla puhelinkuvilla, sairaalakuvillani elokuulta 2014 jolloin lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla. Vaikka olin hyvin perehtynyt aiheeseen, olin ollut raskausaikanakin useissa leikkauksissa sairaanhoitajaopintojeni puolesta ja lukenut varmaan kaiken mahdollisen infon suunnitelluista sektioista, moni asia yllätti silti. Kuten nämä..

..Sektiopäätöksen saa todella myöhään, jos kyse on suunnitellusta, eli elektiivisestä sektiosta.

..Ennen leikkausta EI saa rauhoittavaa esilääkitystä, kuten luulin. Ja pyysin ja vaadin, ei silti.

..Epiduraali- ja spinaalipuudutus voi olla hyvinkin hankala operaatio. Mieti etukäteen, mikä asento sulle olisi paras ja pyydä lääkäriltä sitä. Mulle ei kylkimakuulla saanut sitä neulaa nikamaväleihin ei millään.

..Puudutus vie kiputunnon, mutta kosketuksen tuntee. Samoin jalat, ne tuntee siinä asennossa missä ne ovat viimeiseksi olleet ennen kuin puudute on alkanut vaikuttaa. Hullua!

..Lapsi syntyy hyvin pian leikkauksen aloittamisesta, noin 5-10 minuutissa. Suurin osa leikkauksesta on kohdun ompelua takaisin kasaan.

..Verta tulee niin pirusti! Leikkauspöydällä kaksi hoitajaa painoivat nyrkeillään kohtuani kasaan ja tunsin vain, kuinka verta tuli paineella nilkkoihin asti :D Hoitajat kyllä pesevät tosi hyvin siinä pöydällä ja pukevat ne kauniit verkkokalsarit.

..Kohtua tullaan painelemaan ja kovaa siihen asti, kunnes se on alkanut kunnolla supistua.

..Siitäkös se verenvuoto vasta alkaa. Jos jälkivuotoa valitetaan alatiesynnytyksen jälkeen, niin sitä on kuulkaa sektion jälkeen aivan yhtä paljon ellei enemmänkin. Ne verkkokalsarit oli lopulta tosi kivat, varsinkin kun on herännyt keskellä yötä kunnon verilammikosta.

..Ne ikimenkat voivat kestää hyvinkin sen kuukauden, toisilla enemmänkin.

..Kipulääkettähän ei tipu, paitsi buranakuussatasta ja panadolia. Kotiin on lähdettävä ihan käsikauppalääkkeillä, en saanut edes reseptiä mukaan vaikka pyysin. Syynä kevyelle lääkitykselle on siis imetys.

..Sektiosta toipuminen voi olla yllättävän nopeaa. Mitä nopeammin nousee ylös ja yrittää edes kävellä, sitä nopeammin pääsee lopulta liikkeelle ja alkaa kuntoutua. Jopa noro-virus sai mut huonompaan kuntoon kuin sektio. Pelkäsin hidasta toipumista ihan turhaan.

Olisin välttynyt monelta yllätykseltä, jos olisin tiennyt nämä etukäteen. Onko teillä tällaisia kokemuksia, esimerkiksi juuri sektiosta, alatiesynnytyksestä tai ihan äitiydestä yleensä? Olen niin usein ajatellut, että olisinpa tiennyt tämän, hyvässä tai pahassa. Siksi näistä jutuista on tärkeää puhua ja jakaa kokemuksia. Taustana voin kertoa sen verran, jos siellä on joku joka ei vielä tiedä, että synnytystapani oli suunniteltu sektio diagnoosilla synnytyspelko. Halusin ehdottomasti synnyttää sektiolla ja vaikka kokemuksena leikkaus olikin hyvin erilainen ja jopa paljon isompi kuin olin kuvitellut (sektio on nykyään yksi suurimmista päivittäin tehtävistä leikkauksista, sillä se tehdään aina avoleikkauksena kun tähystyksen mahdollisuutta ei luonnollisestikaan ole), se oli minulle ehdottomasti ainoa oikea synnytystapa. Lisää lapsia ei tule, mutta jos tulisi, päätyisin taas samaan ratkaisuun.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria