Pitäisikö sanoa, vihdoin kesälomareissu jota on odotettu! Piti lähteä jo pari viikkoa sitten, mutta eilen saatiin viimeinkin köydet irti Hangosta ja lähdettiin hetkeksi liikkeelle. Tästä tulikin vähän sellainen Hanko-kesä, mutta mikäs siellä ollessa toisessa kotisatamassa. Mun suosikkikesäkaupungissa on paljon kivempaa kuin kotona heinäkuussa. Vene on nyt kunnossa (seuraavaa vikaa odotellessa heh heh) ja eilen illalla ajettiin Naantaliin. Oon tällä hetkellä niin onnellinen ja jossain omassa kesälomakuplassani, etten keksi edes mitään sen fiksumpaa kirjoitettavaa. Ei kai sitä tarvitsekaan. Huomaatteko muuten, miten lämpö vaikuttaa ajatuksen kulkuun? Mulla ei ainakaan toimi pää sitten yhtään täällä helteessä.

 

 

Vietettiin muutama päivä Hangossa ennen lähtöä ystävien kanssa ja ai että, miten ihanaa meillä on ollut. Vioista huolimatta kesän parhaimpia päiviä. Yölliset saunat, uusi SUP-lauta, paljon aurinkoa ja itse tehtyjä illallisia ja terveellisiä aamiaisia.. Uimista, pelejä, ja viikko sitten saatu idea ostaa ystäväperheelle vene. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja parissa päivässä kaupat tehty, vene tuotu Tampereelta Hankoon ja laitettu kaikin puolin kuntoon. Tänne me ajeltiin eilen peräkkäin, ihan huikeeta!

 

 ’

 

Toistaiseksi suunnitelmissa on lähteä edelleen Ahvenanmaan kautta Ruotsiin, mutta katsotaan nyt. Mennään sinne, missä on hyvä sää. Voisin kiljua onnesta katsoessani sääennusteita -viime kesän kaltaiset superhelteet, yaasssss! Huomenna mennään kauan odotettuun Muumimaailmaan (Haisuli sitä, Haisuli tätä) ja varmaan parin päivän päästä jatketaan täältä eteenpäin. Aika hullua muuten, miten selvästi muistan kuinka olimme täällä tasan vuosi sitten. Luulin olevani jotenkin hyvinvoiva ja terve, vaikka todellisuudessa vointi oli ihan surkea. Kroppa ja mieli olivat molemmat ihan loppu, mutta eihän sitä silloin tajunnut. Nyt kun on oikeasti terve, huomaa millaista elämän kuuluisi olla. Aika kivaa ♥ Palaillaan myöhemmin vähän fiksummilla jutuilla, nyt lounaalle ja uuden harrastuksen pariin, suppailu on niin siistiä (ja vaikeeta)!

 

PS. Jaa sun kesälomasuosikit saaristosta asap!

 


Mun piti eilen kirjoitella ihan kevyttä sisältöä blogiin. Tekstin raakile ja kuvat olivat valmiina, puuttui vain hetki aikaa istua alas. Ennen kuin ehdin tehdä asian eteen mitään, kuulin niin pysäyttäviä uutisia etten vain voinut sanoa saati kirjoittaa mitään kevyttä. Tämä ikävä asia ei koskettanut omaa perhettäni, mutta tuttavan kyllä. Nuoren, perheellisen ihmisen vakava sairaskohtaus muistutti heti elämän ja ajan rajallisuudesta, yllätyksellisyydestä ja siitä, kuinka me eletään vain tässä ja nyt. Olen itse menettänyt perheenjäseniä hyvin äkillisesti ja yllättäen. Ehkä juuri siksi olen tehnyt aina mieluummin vähän liikaa, kuin liian vähän.

 

 

Universumi muistuttaa meitä ajoittain tästä elämän rajallisuudesta. Siksi haluan ainakin omilla elämäntavoillani vaikuttaa siihen, että saan nauttia tästä mahdollisimman pitkään. Koskaan ei kuitenkaan tiedä milloin kaikki päättyy, joten sen takia on syytä myös elääkin kuin viimeistä päivää. Ehkä yksi viisaimmista puhkikulutetuista elämänohjeista. En koskaan haluaisi käydä ennustajalla tai nähdä elämääni vuoden saati kymmenen vuoden kuluttua. Nyt on hyvä. Elämä on täynnä asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Voimme vaikuttaa vain siihen, kuinka niihin suhtaudumme. Multa on viety niin paljon, että tiedän mistä puhun. Isän kuolema muutti viimeistään kaiken. Sen jälkeen jätin silloisen elämäni kokonaan taakse ja aloin tehdä niitä asioita, joita oikeasti halusin. Sen jälkeen elin yhä enemmän ja enemmän itselleni enkä muiden haaveiden mukaan. Kirjoitan tästä siksi, että ehkä joku muu tajuaisi sen ilman sen suurempia menetyksiä. Välillä kateus nostaa muuten omalla kohdallanikin päätään, etenkin kun kuulen ihmisistä jotka eivät ole koskaan menettäneet ketään. Mummokateudesta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta ehkä eniten kadehdin kuitenkin heitä, jotka eivät tiedä mitä se helvetillinen rikki repivä suru on. Vaikka olenkin tällä hetkellä kovin tyytyväinen elämääni, kaikki paha on jättänyt jälkensä.

 

Kuullessani tällaisia eilisen kaltaisia pysäyttäviä uutisia en voi kuin ihmetellä elämän epäreiluutta. Mutta ehkä juuri se tekee tästä niin maagista. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja kenelle tapahtuu. Siksi haluaisinkin, että jokainen voisi ajatella kuten itse ajattelen omasta elämästäni nyt. Olen saanut tehdä oikeastaan kaiken, mitä olen halunnut. Ainahan voisi saada enemmän, mutta se on loputon suo. Jos tämä jäisi viimeiseksi päiväkseni, ainakin olen tehnyt juuri niitä asioita, joita olen halunnut. Olen tehnyt oikein, olen tehnyt väärin. Olen vain halunnut olla onnellinen.

 

 

 

 

Mä itse ajattelen, että elämällä on vain yksi tarkoitus, olla onnellinen. Ja siitä me ollaan jokainen itse vastuussa.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Hei muistatteko niitä vanhoja hyviä blogiaikoja kun haasteet kiersivät vähän väliä? Jostain syystä olen aina tykännyt lukea tällaisia sekä kaikkia ystäväkirjapostauksia ja vastaavia. Joskus toisten kysymyksiin vastaaminen kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin se oman tekstin tuottaminen. Tämän blogihaasteen nappasin ihanalta Iinalta, kysymykset olivat kivasti erilaisia. Satunnaisia asioita minusta ja vastauksia kysymyksiin siis tässä..

 

1. Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi? Mun blogiura alkoi siitä, että innostuin valokuvaamisesta. Kirjoittaminen on aina ollut yksi vahvuuksistani ja sen yhdistäminen valokuvaukseen oli blogin kautta tosi luonnollista. 2015 kyllästyin Facebookin päivittämiseen, sillä siellä oli niin ikään ”pakko” seurata kavereita eikä kaikkia luonnollisestikaan kiinnosta mitä mä mun elämässäni teen. Ajatus blogin perustamisesta tuli ihan yhtäkkiä ja toiminnan naisena mulla ei kauaa mennyt kun oma blogi Lilyssä oli jo pystyssä. Siitä noin vuoden päästä mua pyydettiin Indiedaysille bloggaamaan ja täällä ollaan. Katsotaan mitä seuraavaksi keksitään, mulla on vähän sellainen olo että haluaisin syksyllä kehitellä jotain uutta..

 

2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle? Ilman intohimoa ei kai oikein mitään voi tehdä täysillä. Se on heittäytymistä ja sitä, että asettaa asiat intohimon mukaan tärkeysjärjestykseen. Voin tehdä intohimoisesti töitä, rakastaa ja olla suhteessa, liikkua ja mennä elämässä jatkuvasti eteenpäin. Intohimoa kuitenkin koetellaan jatkuvasti. Stressi, kiire ja terveysongelmat ovat koetelleet mun intohimoani vuosien varrella todella paljon. Silti sen aina löytää jostain, jos on asioita jotka koen itselleni intohimoksi. Sanoisin, että jos ihmisellä ei ole lainkaan intohimoja, on väärässä paikassa, väärässä seurassa ja tekee itselleen vääriä asioita.

 

 

3. Mitä teet rentoutuaksesi? Liikun. Liikun, liikun ja liikun. Mun paras rentoutumiskeino on ehdottomasti urheilu ja jos en pääse treenaamaan, en pysty rentoutumaankaan. Parhaiden rentoudun silloin, kun kiireinen arki ei ole läsnä. Siistissä kodissa viikonloppuna toki myös, mutta totaalisen irtautumisen saan juuri veneellä saaristossa tai Lapin mökin rauhassa. Joskus on kiva ”rentoutua” myös muutamalla lasilla viiniä, mutta varsinaiset kännit ovat lopulta kaikkea muuta kuin rentouttavia. Toimivat nekin kyllä, mitä sitä kieltämään – mutta harvoin. Yleensä tulee lopulta vain stressaantuneemmaksi.

 

4. Viimeisin matkasi? Jos venereissuja Suomessa ei lasketa (ei kai), niin viimeksi juhannuksena olin Espanjassa perheen ja ystävien kanssa.

 

 

5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä? Tarkoitetaanko yksin matkustamisella oman perheen kesken matkustamista vai ihan itsekseen reissaamista? En ole koskaan matkustanut ihan yksin, välillä olen miettinyt että voisin mennä sinne ja sinne yksin, kun en saisi kuitenkaan tiettyihin kohteisiin ketään matkaseuraksi, mutta toisaalta matkustaminen on ihanaa yhdessä kun samat kokemukset saa jaettua omien rakkaiden kanssa. Matkustamme yleensä kolmistaan, mutta viime aikoina yhä useammin ollaan reissattu esimerkiksi ystäväperheiden kesken. Molemmissa on puolensa.

 

6. Unelmakohde, johon olet aina halunnut matkustaa? Aika monta omista unelmakohteista olen onnekseni saanut jo nähdä, mutta Malediiveilla en ole vielä käynyt. Ehkä sitten se?

 

 

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut? Alkukesästä luin vihdoin loppuun jo ennen joulua saamani Katja Ketun kirjan Kun Rose on poissa. Se jäi pitkäksi aikaa kesken jo alkuvaiheessa ja luin välissä muuta, mutta luin sen lopulta aika nopeasti loppuun kun vain pääsin kirjaan kiinni.

 

8. Mikä on lempikirjallisuuden lajisi? Luen niin laidasta laitaan kaikkea, etten osaa tähän edes vastata. Tärkeintä, että lukee. Kauimpana suosikeistani ovat ehkä kepeät chick lit- kirjat ja turhan kevytsisältöiset self-helpit.

 

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa? Ajatuksia, joista uskon olevan muillekin hyötyä. Rehellistä puhetta äitiydestä ja arjesta, hyvinvointia, keskustelua ajankohtaisista aiheista.. Kauniita kuvia ja elämää niiden takana.

 

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi? Sairaalloisen kiintynyt? Haha. Rakastan näitä mun hoodeja, tää asuinalue on ollut mun koti ja monta, monta vuotta ja en ainakaan nyt osaa millään kuvitella asuvani muualla. Mun mies haluaisin ison omakotitalon ihan merenrannalta, mutta mua ei saa täältä pois. Tällä akselilla (Eira-Ullanlinna-Kaivopuisto) asuin ennen kuin tunsimmekaan ja tämä oli silloin jo mulle koti. Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka mulla ei ole varsinaista ”kotiseutua” enkä ole koskaan kiintynyt mihinkään. Kun muutin Ullanlinnaan, koin ensimmäisen kerran että olen kotona. Tämä tunne on jatkunut siitä asti tosi vahvana ja ehkä juuri siksi en halua lähteä täältä mihinkään. Asuntoa voisin kyllä vaihtaakin, tosin kesällä tykkään tästä pihasta ihan hulluna.

 

 

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa? Tottakai voisin sanoa tähän että tasa-arvoa, rauhaa ja rakkautta, mutta jos mennään vähän kapeampiin linjauksiin.. Hyvinvointi-, ja terveystietoisuutta, niiden kautta kun lisääntyvät nimenomaan hyvinvointi ja terveys. Tätä niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Sekä rakastamisen, läheisyyden ja huomioimisen merkitystä. Vapaa kasvatus ja tunteiden piilottaminen aiheuttavat ihan valtavasti ongelmia.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian