Kaamosväsymyksen ja kaamosmasennuksen ero

tiistai joulukuu 18 2018

Varmasti jokainen suomalainen tietää kaamosväsymyksen. Marraskuussa huomasin ison eron siinä, miten voin kotona ja miten voin aurinkoisessa Floridassa. Aurinkoloma tankkaa ehkä D-vitamiinivarastot koko talveksi, mutta valon piristävä vaikutus ei jatku kuin korkeintaan pari viikkoa kotiinpaluun jälkeen. Kaamosväsymys ja kaamosmasennus ovat kaksi eri asiaa. Kaamosväsymys (tai toiselta nimeltään kaamosrasitus) on se, mistä suurin osa meistä pimeässä elävistä kärsii. Väsyttää, kiukuttaa ja mieli on maassa. Kaamosmasennus sen sijaan on harvinainen, siitä kärsii vain noin yksi sadasta suomalaisesta. Sekin on kuitenkin jopa yksi sadasta. Koska suurin osa blogini lukijoista ovat juuri siinä iässä, jossa kaamosmasennuksen oireet alkavat ilmetä, ajattelin kirjoittaa tästä postauksen. Kaamosmasennus eroaa muuten tavallisesta masennuksesta ainakin siinä, että se on aamuisin usein oireeton ja oireet ovat voimakkaammillaan selvästi iltapäivällä. Kaamosväsymys sen sijaan taitaa olla ihan ympärivuorokautista.

Itse en kärsi varsinaisesta masennuksesta, mutta oireilen kaamoksesta ja se saa mielialani usein alakuloiseksi. Tietty väsymyksen lisäksi. Olen kuitenkin todella harvoin sillä lailla lamaantuneesti väsynyt, enemmänkin juuri alakuloinen. Koskaan aiemmin en ole huomannut reagoivani kaamokseen, paitsi parin viime vuoden aikana. Näinä vuosina olen myös oleillut kaamoksen aikaan paljon Lapissa, jossa valoa ei ole. Tämä on luonnollisesti lisännyt oireilua, vaikka muutoin Lapissa olenkin kovin onnellinen, sekä siellä myös liikun todella paljon, joka sekin lisää hyvinvointia ja hyvänolontunnetta. Silti, aina aika ajoin vajoan Lapissakin pieneen synkkyyteen, enkä missään muualla maailmassa nuku niin paljon kuin siellä. Koko perhe saatamme helposti nukkua jopa kymmeneen, mitä emme siis ikinä tee kotona Helsingissä. Selvittelin vähän kaamosmasennuksen ja -väsymyksen oireilua ja hoitoa. Ainakin itse olin käyttänyt kirkasvalolamppuakin väärin, joten ei ihme jos väsyttää ja masistaa.

Valo auttaa, mutta valon täytyy olla auringonvaloa tai auringonvaloa jäljittelevää kirkasvaloa. Kirkasvalolampun ostin jo muutama vuosi sitten, mutta vasta nyt olen alkanut käyttää sitä oikein. Kaamosoireilu vaatii valohoitoa, jonka vaikutukset päättyvät noin viikon jälkeen, eli sitä tulisi ottaa mielellään toistuvasti. Luin Duodecimista sellaisen suosituksen, että vähintään viitenä aamuna viikossa maaliskuuhun saakka. Oireet alkavat helpottua jo viikon jälkeen. Valohoito täytyisi kuitenkin toteuttaa klo 5.30-9.00 välisenä aikana, eikä silloin kun väsymys on pahimmillaan, eli yleensä iltapäivällä. Toki päivälläkin tehty valohoito voi auttaa oireisiin ja piristäähän se ainakin hetkellisesti, mutta ilta-aikana valoa ei kannata tuijotella liikaa, sillä se voi sekoittaa vuorokausirytmiä.

Kirkasvalolampun tuijottelu kannattaa siis ajoittaa esimerkiksi aamupalan aikaan. Herätysvalosta voi olla apua heräämiseen, mutta valohoitoa se ei korvaa, sillä kirkasvaloa pitäisi aina katsoa silmät auki. Toki ei tarvitse suoraan tuijottaa valoon puolta tuntia, riittää kun oleilee lähellä lamppua. Ihan aurinkoloman fiiliksen sillä ei pääse, mutta keinotekoinenkin valo tekee ihmeitä mielelle ja keholle. Kärsittekö te kaamosmasennuksesta tai -väsymyksestä?

PS. Jos vastasit kyllä, luitko jo mun blogin lukijoiden ohjeita, kuinka selvitä pimeydestä? Löydät ne täältä ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Ihmiset ympärilläsi

maanantai joulukuu 17 2018

Vaikuttavat ainakin käyttäytymiseesi, onnellisuuteesi, energisyyteesi, kunnianhimoosi ja itsetuntoosi. Vietimme viikonloppuna perinteisiä pikkujouluja kotonamme isolla ystäväporukalla. Olen koko sydämestäni niin onnellinen, miten ihania ystäviä minulla (ja meillä) on ja kuinka joka ikisestä tyypistä meidän juhlissa tuli niin hyvä fiilis. Sunnuntai-iltana juttelin mieheni kanssa bileistä ja huomasin vähän väliä toteavani, että vitsi kun se ja se on niin kiva, ja ai että mä tykkään siitä ja siitä. Liian usein kuulee, kuinka ihmisten ystäväpiiriin kuuluu niin paljon negatiivisia tyyppejä, että huono energia vain tarttuu niihin positiivisimpiinkin. Eivätkä kaikki ole edes mitenkään negiksiä. Toisten ihmisten kemiat eivät vain kohtaa. Minullakin on ollut sellaisia ystäviä ja on toki myös rakkaita ystäviä jotka eivät olleet juhlissa, kyllä te tiedätte keitä olette. Mutta vitsi, kun saman katon alle saa vain mahtavia tyyppejä, ei voi olla kuin iloinen. Hyvät tyypit tosiaan lisäävät luovuuttamme, auttavat meitä olemaan itsevarmempia eivätkä ainakaan missään nimessä tee oloa epävarmaksi. Heidän seurassaan voi olla avoimesti oma itsensä, joka sekin lisää hyvinvointia ja onnellisuutta. Haluan itsekin olla juuri sellainen ystävä, en ehkä aina kiireessä ole muistanut keskittyä siihen tarpeeksi mutta ainakin yritän parhaani.

Ajattele elämääsi juhlina. Kutsut sinne vain heitä, jotka tuovatkin mukanaan jotain, eivät vain istu valmiiseen pöytään ja vie sinulta. Ne ovat juhlia, jotka jäävät mieleen, joissa kaikilla on hauskaa ja joita ei huvita edes siivota pois. Kiitos ystävät kun minulla on teidät, enempää en tarvitse ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Askel kohti parempaa ihoa – kuorinta

sunnuntai joulukuu 16 2018

Kauneusjuttuja pitkästä aikaa! Kuorinnoista tuli puhetta viime viikolla, ja keksin kirjoittaa aiheesta ihan postauksen verran tekstiä. Ihon kuorinta oli asia, jonka skippasin aivan liian monen vuoden ajan, niin että kuorinta-aineet jämähtivät muovipurkkeihinsa ja levittelin niitä aina kun muistin, eli hyvin harvoin. Sen sijaan pidin kyllä huolta ihon kunnollisesta putsaamisesta vähän liikaakin. Panostin paljon putsareihin, kasvovesiin ja voiteisiin, mutta kuorinta jäi aina.

Kun kasvoissa olen skipannut, vartalon ihon sen sijaan olen kuorinut säännöllisesti kahvinpuruilla. Muistan, kun Karibialla kävin kahvipapukuorinnassa. Eihän se ihan samalta tuntunut kuin se kotisuihkussa iholle levitetty kertaalleen keitetty aamukahvi, mutta sen jälkeen huomasin suuret muutokset. Aurinko tarttui paremmin, iho oli pehmeä. Kasvot kuorittiin hienommilla kahvipavuilla, se aamukahvi kun on siihen vähän liian isorakeista. Fiilistelin poikkeuksellisen pehmeää ihoa ja päätin alkaa tavoitella sitä kotonakin. Sitten lentokoneessa luin kulttimerkin takana olevan Tata Harperin haastattelun, jossa hän kertoi kuorivansa ihonsa päivittäin. Siis mitä? Kaikki kosmetologithan ovat aina suositelleet kuorintaa kerran viikossa. Päätin kokeilla, sillä kasvojeni ihoni on kuitenkin aina rakastanut kuorintaa, siis silloin kun olen sen muistanut tehdä.

Luin paljon eri kuorinnoista ja kokeilin eri tuotteita. Ihoa kannattaa kuoria niin rakeisilla kuorinnoilla kuin hellävaraisilla rakeettomillakin. Niitä voi vuorotella ja jos iho tuntuu ärtyvän liiallisesta kuorinnasta, kannattaa luonnollisesti harventaa kuorintaväliä. Ihon kuorinta tehdään kevyin, ylöspäin pyörivin liikkein ja siinä kannattaa keskittyä erityisesti ongelma-alueisiin, kuten nenänpieliin. Itse teen kuorinnan aina sormin, toisinaan käytän apuna musliiniliinaa, joka on aivan ihana apu jo pelkästään kasvoja puhdistaessa. Sekin ikään kuin kuorii ihoa. Kuorinnan jälkeen seerumit ja voiteet imeytyvät tehokkaammin. Erityisesti silloin kannattaa muistaa kerrostaa eri tuotteita iholle ja kosteuttaa kunnolla. Hieronta myös poistaa nestettä kasvoista. Kun tämän tekee illalla, aamulla peilistä katsovat varmasti hyvännäköiset kasvot.

Nykyään kuorin omat kasvoni lähes joka päivä. Iho on paljon kuulaampi, tuntuu pehmeämmältä ja se on paremmassa kunnossa kuin vuosiin.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria