Suosikkipäiväni ja mistä pidän eniten itsessäni

maanantai syyskuu 17 2018

Viikon paras päivä on tietenkin maanantai. Päivän paras hetki on aamu. No, ainakin omasta mielestäni. Maanantaiaamuissa on aivan erityisesti jotain taikaa, sillä ne voivat määrittää jopa koko viikon kulun. Huono asenne kantaa helposti viikon yli, hyvä sen sijaan antaa ideoita, lisää luovuutta ja mahdollistaa hyvän energian sekä sen levittämisen muillekin. Voi kuulostaa joistakin ihan lässynlää-jutulta, mutta niin se kuulkaas on. Elämänmuutoksista puhuttaessa odotetaan aina seuraavaa vuotta, kuukautta tai viikkoa. Maanantai on tietenkin paras päivä aloittaa, mutta lopulta suurimmat muutokset syntyvät usein silloin, kun on itse valmis. Silloin ei ole väliä, mikä päivä tai kellonaika on. Monilla on vain se ongelma, ettei meinaa millään olla omasta mielestään valmis. Silloin tarvitaan itsekuria, minähän päätän milloin haluan olla valmis muutokseen ja se päivä voi olla juuri tänään. Pienen askelin, aloita vaikka tekemällä ensin pelkkä suunnitelma. Mitä sinä muuttaisit elämässäsi, jos voisit muuttaa mitä tahansa?

Tein itse monia hyviä päätöksiä kesän aikana omaaan hyvinvointiini liittyen ja niissä olen pysynyt – vieläpä varsin hyvin tuloksin. Vaikka olen vähän liiankin itsekriittinen, on kuitenkin yksi asia jossa voin sanoa olevani oikeasti todella hyvä. Itsekuri on yksi parhaimmista ominaisuuksistani. En kuitenkaan ole lapsesta asti (kuten neljävuotiaani totesi eräänä päivänä, että kuule mamma, jos mä jotain päätän, mä teen) ollut mikään itsekurin ruumiillistuma, vaan olen opetellut sitä. Siinä onnistuu jokainen, kunhan uskoo itseensä. Pystyt mihin vain, kun haluat sitä tarpeeksi. Itsekurin puute onkin oikeastaan vain itsensä huijaamista ja liiallista mukavuudenhalua. Jos en millään jaksaisi lähteä esimerkiksi lenkille, mietin millainen olo minulla on sen jälkeen, kun tulen kotiin ja vastaavasti vertaan sitä siihen, millainen olo minulla on samaan aikaan, jos jätän lenkin väliin. Hyvä olo niin fyysisesti kuin psyykkisestikin motivoi minua eniten ja auttaa itsekurin säilyttämisessä. Hyvällä itsekurilla olen päässyt eroon niin sokeririippuvuudesta kuin oppinut vastaamaan kieltävästi moniin bilekutsuihinkin. Ja mikä tärkeintä, koen nämä kaikin puolin pelkästään positiivisena asiana.

Menipä viikonloppu muuten vauhdilla. Meidän viikonlopussa näkyi oikeastaan koko elämän kaari, olimme niin hautajaisissa kuin ristiäisissäkin. Muutenkin vain rentoa yhdessäoloa perheen kanssa ulkoillen, vähän turhan pitkä sateessa juostu lenkki toi vähän takapakkia flunssasta toipumiseen, mutta muuten on ollut kovin energinen ja hyvä olo. Koska sairastuin viikko sitten flunssaan, jätin salitreenit pois nyt hetkeksi kokonaan. Nyt fiilistelen vain lenkkeilyä ja joogaa oman olon mukaan ja koitan panostaa tavallistakin enemmän kehon liikkuvuuteen. Tuntuu että loppukesän ahkeralla treenaamisella sain sen aivan liian kireäksi. Tällä viikolla kirjoitan teille muuten itselleni hyvin tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin raudan puutteesta. En olisi koskaan uskonut kärsiväni siitä, eikä kyllä minua hoitanut lääkärikään. Hemoglobiinin ollessa lähemmäs 150 ja potilaan ollessa energinen, ei ensimmäisenä tule mieleen epäillä liian alhaisia rautavarastoja. Lopulta oikeastaan alhainen hemoglobiini ja väsymyksen puute olivatkin ainoat oireet, joita minulla ei ollut. Mutta tästä lisää myöhemmin tällä viikolla, josko rautasuihke auttaisi pian asiaa ja saisin arvot nousuun.. Kohtalotovereita?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Milloin lapsen täytyy aloittaa harrastaminen?

lauantai syyskuu 15 2018

Tästä on ainakin vuosi, kun kyselin teiltä lapsen harrastuksista. Silloin mietin hieman alle 3-vuotiaalle sopivia harrastuksia, ja toisaalta myös sitä, tarvitseeko noin pienen lapsen harrastaa vielä. Micael aloitti 3-vuotiaana lasten nallepainin, mutta ensimmäinen vuosi meni lähinnä riehuessa ikätovereiden kanssa ja ohjeita oli toisinaan vähän hankalaa noudattaa. Malttia ei vielä ollut tarpeeksi. Olemme kuitenkin aina liikkuneet hänen kanssaan todella paljon. Tämä yhdessä tekeminen alkaa nyt näkyä. Micael pysyy hienosti pystyssä laskettelusuksilla ja olemme yhdessä laskeneet jopa isoja rinteitä, vaikka hän pääsee hiihtokouluun vasta tulevana talvena. Samoin hän oppi uimaan ilman kellukkeita jo 3-vuotiaana, mutta on sitä uimahalleissa ja -altaissa kyllä oltukin. Hiihtoakin kokeiltiin ja ihan hyvällä menestyksellä viime talvena. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita teemme yhdessä ja ikään kuin perheen yhteisiä harrastuksia. Omissa harrastuksissa äiti ja isä eivät olekaan enää jatkuvasti vierellä. 3-vuotiaana aloitettu nallepaini oli hyvää harjoitusta, sillä nyt koen, että neljäs ikävuosi on tuonut mukanaan valmiuden harrastaa jo vähän itsenäisemminkin.

Ennen kuin lapsi alkaa osoittaa henkilökohtaista kiinnostustaan tiettyihin lajeihin, harrastukset määräytyvät pitkälti vanhempien kiinnostuksenkohteiden mukaisesti. Yllätys yllätys, lapsemme harrastukset ovat liikuntaharrastuksia. Toisaalta, mitäpä muutakaan energiselle ja vilkkaalle lapselle voisi kuvitella? Micael aloitti torstaina luistelukoulussa ja voi sitä riemua.. Hän odottaa jo kovasti tulevaisuudessa häämöttäviä lätkätreenejä ja haluaisi jatkuvasti jäälle. Sydän oli sulaa, kun katselin pikkuisen luistelevan ihan yksin. Meiltä on onneksi lyhyt matka Hernesaaren jäähallille, joten senkin puolesta luistelukoulu on juuri nyt meille täydellinen harrastus. No, sitten on tämä toinen.. Äidille ei niin mieluinen, isälle ja pojalle sitäkin rakkaampi – karting. Jotenkin ajattelin, että se aloitetaan vasta joskus kouluiässä? No, ajattelin väärin. Pari viikkoa sitten Micael sai ensimmäisen auton ja ajovarusteet. Oi, voi.. Suvussa on kilpailtu moottoriurheilulajeissa aina maailmanmestareiksi asti ja näköjään geeniperimässä on selkeä viehätys kaikkea sellaista kohtaan, millä pääsee lujaa. Vauhti ei pelota ja niin autot, mopot kuin moottorikelkat kiinnostavat pientäkin miestä aivan hullun lailla. Ei kai se auta kuin laittaa itse silmät kiinni pojan lähtiessä radalle ja toivoa, ettei mihinkään satu.

Takaisin kuitenkin otsikkoon – milloin lapsen täytyy aloittaa harrastaminen? Olen useammaltakin urheilijalta kuullut, etteivät he suosittele aloittamaan ainakaan liikuntaharrastuksia tosissaan kovinkaan pienenä lapsena. Vaarana on kyllästyminen sitten teini-iässä ja yksinkertaisesti lapsen väsyminen. On yksilöllistä milloin harrastus kannattaa aloittaa, mutta itse lähtökohtaisesti haluaisin harrastusten olevan sellaisia, että aina on kiva mennä ja harrastukseen käytetty aika on lapsen mielessä hauskaa. Tottakai väsymys iskee etenkin päiväkotipäivän jälkeen, mutta yleensä se on ohi heti, kun harrastuksen pariin taas pääsee. Liika on liikaa ja huolestuneena olenkin kuunnellut, kuinka joidenkin perheiden lapsilla saattaa olla jokaiselle päivälle jotain. Itse odottaisin, että lapsi alkaa itse osoittaa mielenkiintoaan ja valitsee sitten lajeista sopivimman – sen, johon haluaa keskittyä. Toki rinnalla voi olla jokin toinen niin ikään tukemassa, mutta liian moni yhtäaikainen laji rasittaa lasta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja syö lopulta sitä jaksamista ja taitoa kaikilta harrastuksilta. Liikkuminen on kuitenkin tärkeää, mutta tosissaan ei tarvitse vielä mitään harrastaa. Tärkeää on tietysti myös se, että lapsi jaksaa keskittyä. Harrastukset kuitenkin tukevat keskittymiskykyä ja sen opettelua, joten kannattaa ainakin kokeilla heti kun on mahdollista päästä mukaan. Mitä teidän lapset harrastavat tai mitä sinä harrastit itse lapsena?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kai teillekin käy näin?

perjantai syyskuu 14 2018

#vainmirvajutut taas, mulle nimittäin sattuu ja tapahtuu jos jonkinlaista kommellusta aina aika ajoin. Instagramin puolella kerroinkin tästä jo ja kyselin vähän vertaistukea.. Josko joku muukin olisi joskus mennyt päivistä tai paikoista sekaisin?

Meidän oli tarkoitus mennä tänään aamulla yhdeksältä hautajaisiin. Hautajaisiin, joiden kummallista alkamisaikaa ja päivämäärää ihmettelimme. Hautajaisiin, joiden takia siirsin yhden tapaamisen ja mies viime hetkellä tärkeän palaverin. Kyllähän kaikki ymmärtää, koska hautajaiset. Yritin lapsellekin selittää, mitä kaikkea tulee huomioida, kun osallistuu hautajaisiin. Hautajaisiin, jossa pukeudutaan mustaan ja joita varten pesetetään vaatteet ja pyydetään kukkakauppaa avaamaan vähän aiemmin, että kukkavihkon ehtii hakea ennen tilaisuuden alkua.

Hautajaisiin, jotka ovatkin vasta huomenna.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria