Kun mikään paikka ei tunnu kodilta

tiistai marraskuu 01 2016 4 comments

Olen muuttanut elämäni aikana niin monta kertaa, etten pysy edes laskuissa mukana. En viettänyt lapsuuttani Helsingissä, mutta kävimme täällä usein. Koin jo lapsena, etten oikein sopeutunut mihinkään. Mitä vanhemmaksi kasvoin, tunne vain vahvistui. Minulla oli kauniita asuntoja, rakastin kumpaakin kotiani niin isän kuin äidinkin luona, ystäväni asuivat käytännössä naapurissa, rakastamani meri oli aina lähellä.. Mutta jotain puuttui. Mikään paikka ei tuntunut kodilta.

Olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla kirjoittanut äidinkielen ainevihkoon, mitä teen 25-vuotiaana. No asun Helsingin keskustassa kattohuoneistossa chihuahuani kanssa, tietenkin..

Kukaan ystävistäni ei asunut edes pääkaupunkiseudulla kun muutin tänne. Kaipasin heitä usein. Ensimmäisen vuoden aikana aina kun ajoin äitini luokse pois Helsingistä, tuli tunne, että tulen kotiin. Sopeutumiseen meni vuosi. Siihen saattoi ehkä vaikuttaa se, että asuin Espoossa, enkä viihtynyt siellä lainkaan. Jossain tiesin kuitenkin, että koti on lähellä. Muutin Ullanlinnaan.

En ehtinyt olla asunnossani vielä edes ensimmäistä yötä, kun kävelin suorastaan onnenkyyneleet silmissä näitä katuja. Lenkkeilin Kaivopuistossa, pääsin merenrantaan viidessä minuutissa. Pastellinsävyiset talot, työmatkalta soijalatte Sis.Delistä, Succèsin korvapuustit.. Iltaisin koiraa kävelyttäessä hymyilin. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui siltä. Mä kuulun tänne. Olin löytänyt kodin.

Tällä postauksella haluan tuoda esiin sitä, että jos tunnet kuuluvasi jonnekin muualle, sinä kuulut. Muutot, kuten muutkin muutokset, vaativat rohkeutta, mutta ovat sen rohkeuden arvoisia. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä oli muuttaa kauas sieltä, missä minulla oli vielä silloin ihan kaikki. Tulin vihdoin kotiin, enkä usko koskaan lähteväni  pois täältä. Myöhemmin olen saanut lähes sen kaiken luokseni. Täällä on perhe, jopa ne lapsuudenystävätkin.

..Arvatkaa muuten, mitä tein silloin 25-vuotiaana? 

mirvaannamarian-helsinki-4 mirvaannamarian-helsinki-5FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


4 Responses to “Kun mikään paikka ei tunnu kodilta”

  1. Taru Mari/www.lily.fi/blogit/stuff-about sanoo:

    Ihanat sivut Mirva! Hyvältä näyttää. :)

  2. Sofia sanoo:

    Ihan kuin minun kirjoittamani – tiedän niin tunteen. Se fiilis, on niin onnellinen jossain paikassa, että tekee mieli itkeä.

    Iltalenkki Kaivarin rannassa pimeällä – täysi kuu taivaalla, oma rauha ja Uunisaaren sekä lähtevien risteilijöiden valot. Iltapäiväruuhka Korkkarilla ihmisten palatessa koteihinsa. Ihanat pienet puodit. Lähikaupan tutut myyjät, Niin lähellä kaikkea mutta kuitenkin omassa rauhassa. Kuin pieni kylä kaupungin keskellä.

    En voisi kuvitella asuvani muualla kuin Ulliksessa. Täällä olen onnellinen ja tänne kuulun. Usein ajattelen, miten en muualla asuessani edes tiennyt, että Suomessa on näin kauniita paikkoja.

    Ihanaa marraskuuta, ehkä törmätään joskus iltalenkillä Kaivarissa:)

    • mirvaannamarian sanoo:

      Kuulostaa niiiiin tutulta! Ja hitto nyt kun saatiin vielä lunta, tää näyttää vielä kauniimmalta <3 Samoin sulle, tehdään tästä marraskuusta kiva! Saa tulla nykäisemään hihasta jos muhun törmää, täällä mä lenkkeilen oikeastaan joka ilta, lapsen tai koirien kanssa :)

Leave a reply

Your email address will not be published.