Oikea tapa olla äiti

maanantai kesäkuu 12 2017 4 comments

Ystäväni ovat muutaman viikon sisällä saaneet ensimmäiset lapsensa. Ja yksi syntyy vielä todennäköisesti tänään. (Se tunne, kun paras ystäväsi saa lapsen..) Vauva-asioiden lisäksi keskusteluissamme on ollut viime aikoina paljon myös vanhemmuus. Me kaikki olemme erilaisia äitejä ja erilaisia vanhempia. En ymmärrä miten toisten on niin vaikeaa hyväksyä sitä. Äitiys jakaa aina paljon ajatuksia, mutta miksi sitä omaa tapaansa korostetaan aina parempana ja juuri oikeana? Niin järjetöntä. Pienten lasten vanhempien tulisi vetää yhtä köyttä, ymmärtää erilaisuutta ja poimia toisten toimintatavoista itselleen ne parhaimmat jutut.

No, sitten yksi esimerkki. Kirjoitan tätä postausta, sillä olin aivan tyrmistynyt kun luin eräältä vauva-aiheiselta sivustolta oksitosiinitipan vaikutuksista. Sivusto on tehty tueksi odottaville äideille ja synnytysosion tarkoituksena olisi ainakin omien ajatusteni mukaan lievittää vanhempien jännitystä antamalla lisää infoa aiheesta. Aivan ensimmäisenä tässä jutussa oli lainauksia äideiltä. Kuinka oksitosiinitipalla käynnistetty synnytys on ollut todella raju kokemus, kuinka supistukset ovat olleet luonnollisia supistuksia pidempiä ja todella paljon voimakkaampia, kuinka oksitosiini on vaikuttanut negatiivisesti vauvaan. Koko juttu korosti näitä huonoja puolia. Jos en tietäisi koulutukseni ja omien kokemusteni kautta keinotekoisen oksitosiinin vaikutuksista, tuon sivuston perusteella kieltäytyisin siitä viimeiseen asti. Mielenkiinnosta selailin sivustoa enemmän, imetyspuolesta en lähde edes tässä kirjoittamaan..

Tulevat ja tuoreet äidit ovat muutenkin herkkiä. Se, että arvostelee kivunlievityskeinoja synnytyksessä tai päätöstä olla imettämättä, on väärin. Sinun tapasi toimia saattoi olla sinulle oikea, mutta se ei ole naapurillesi oikea. Onhan jokainen synnytyskin erilainen. Se, että oksitosiinitippa tekee supistuksista pitkiä ja kivuliaita, ei ehkä ole oksitosiinitipan vika. Vaikka olisi saanut viisi lasta lääkkeettömillä synnytyksillä, kuudes voi olla aivan helvetillinen ja haluat kaikki kivunlievityskeinot. Imetys ei välttämättä tunnu lainkaan hyvältä, joten et ole huono äiti jos päätät lopettaa. Yhteiskunta ja toiset äidit asettavat aivan liikaa paineita tuoreille vanhemmille. Se on sääli, sillä miten voimaannuttava kokemus olisikaan, jos voisimme kaikki tukea ja tsempata toisiamme. Neuvoja on ihana saada, mutta omia muka-oikeita toimintatapoja on ihan turha tuputtaa.

Sain itse kuulla valtavasti painostusta alatiesynnytykseen ja imetykseen. En tehnyt lopulta kumpaakaan. Synnytyskokemukseni oli omasta mielestäni täysi kymppi ja nautin suunnattomasti helposta vauva-ajasta pulloruokinnalla. Se teki minusta paremman äidin. Kuitenkin itse kannustan kaikkia aina ensisijaisesti normaaliin alatiesynnyttämiseen ja imetykseen jo terveydellisten seikkojenkin puolesta. Voin puhua omien ratkaisujeni helppoudesta ja onnistumisesta, mutta ymmärrän samalla että ne olivat minulle sopivia vaihtoehtoja, eivät välttämättä ystävilleni. Kaikille tuleville ja tuoreille vanhemmille valtavasti tsemppiä, uskokaa itseenne ja siihen, että te tiedätte kyllä mikä lapsellenne on parasta. Neuvoja kannattaa ottaa vastaan, sopivan kriittisesti.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


4 Responses to “Oikea tapa olla äiti”

  1. outi sanoo:

    Äitiys ja vanhemmuus on edelleen hiljaa tuuliin huudettu lupaus,jolla vieraatkin tulevat iholle ja sen alle.Muistan kun ilmoitimme että meille muuttaa vuoden vanha sijaislapsi,osa alkoi itkeä ja pahoitella ettemme saa omia lapsia,eikä millään mennyt ymmärrykseen ettei biolapset vaan tuntuneet silloin omalta jutulta,tämä taas oli vuosia kytenyt haave.Samoin kun kaksosraskauteni meni kesken kysymykset oli tyyliin ”Monesko keskenmeno se oli..”jopa sijaislapsemme sis.tt kysyi tämän ja pahoitteli koettua vasta sitten ja järkytys ihmisiltä kun vastauksena oli että se oli ensimmäinen kerta raskaana,kaikkien kuvitelmissa olimme edelleen vuosia lasta yrittänyt pari,joka otti korvikkeen niin tilalle.Imetin ensimmäistä lastani pitkään (1v 7kk) ja se se vasta ongelma ihmisille olikin 😂 Lapseni sai kuulema loppuajan pelkkää sokerimaitoa ja pilaisin hampaat imettämällä ja tekisin hänestä läheisriippuvaisen.Perhepeti nukuttamisesta olen saanut oman osani..Samoin nyt kakkosen runsaasta painosta,sukulaiseni kommentoi että pitäisi lopettaa hänen yösyöttäminen rinnasta ja antaa vesipullo niin ei tule kaloreita.Näitä riittää. 😃

    • mirvaannamarian sanoo:

      Ihan uskomatonta.. :D Onneksi oot päässyt noiden kommenttien ja arvostelujen yläpuolelle.

      Mutta mitä ihmettä, että joku arvostelee pitkään jatkunutta imetystä?! Mä koin sen niin päinvastoin.. Ihanaa että pystyit noin pitkään, wau! <3

  2. Anne Hämäläinen sanoo:

    Haha.. mulla oli suunniteltu sektio alunalkaen pelon takia, myös lopulta hyvänlaatuisen kasvaimen vuoksi joka esti kasvaessaan normaalin synnytyksen. Ja pullosta on pikku äijä juonut melkein koko ikänsä (kohta 8kk) yritin imettämistä, eikä vain ollut mun juttu. Itse sektio tapahtui hereillä ollessa ja kasvaimen poisto myös. Pelkäsin todella paljon synnyttämistä ja kuitenkin.. koko tilanne meni täydellisesti. Henkilökunta oli ihanaa, vitsailtiin jopa mun karvoituksen ajelusta xD mikään ei sattunut, ei edes selkäydinpuutus. Voin sanoo omalta kohdalta että hampaanpaikkaaminenkin oli hirveämpää!! Oikeita äititarinoita on just niin monta kuin on äitejäkin <3

    • mirvaannamarian sanoo:

      Mulla ihan samat fiilikset, siis meen mieluummin sektioon kuin hammaslääkäriin jos se puudutus vaan onnistuisi (mulla meni se vähän pieleen niin oli tosi kivulias), muuten ihan piece of cake :D

Leave a reply

Your email address will not be published.