Milloin kadehdin lapsettomia?

tiistai elokuu 08 2017 10 comments

Vaikka olen suunnattoman onnellinen äitinä, aina toisinaan mieleeni juolahtaa, kuinka lapsettomilla on tietyiltä osin paljon helpompaa. Kuten esimerkiksi silloin, kun..

..ei tarvitse tapella ihan joka asiasta eri mieltä olevan lapsen kanssa. Uhmaikä on suoranainen vittuiluikä. -En halua housuja, haluan shortsit täällä on kuuma. – Ok, äiti hakee shortsit. Pue ne nyt. – Haluan sittenkin housut, shortseissa tulee kylmä. Eii, nää housut on liian kuumat, äiti en halua housuja haluan shortsit.

..voit juoda alkoholia ihan vapaasti ilman kenenkään arvostelua. Vaikka sitten kaljaa keskellä katua. Viinilasilliset ravintolassa herättävät usein närkästystä, joskin niitä harvoin harrastan muutenkaan lapsen kanssa.

..aamuisin ehtii jopa meikata ilman että herää erikseen sitä varten kuudelta. Ennen olin ulkona asunnosta 45 minuutissa heräämisen jälkeen ja siihen mennessä olin ehtinyt syödä aamiaisen, pestä kasvot, meikata, ruokkia koirat ja viedä heidät ulos. Nyt tähän kaikkeen menee vähintään kaksi tuntia ja teen jopa aamiaiset etukäteen valmiiksi. Aamut ovat kaaosta.

..voi lähteä mihin tahansa juuri silloin kun itselle muiden aikataulujen puolesta sopii. Tämä on tietenkin se isoin asia. Lastenhoitajan hankkimisessakin on oma hommansa, mutta lähinnä suurimpana tekijänä tässä on se, ettei lasta vain yksinkertaisesti viitsi jättää jokaikisen menon takia hoitoon. Tai ainakaan itse en siihen pysty. Toki olisihan se ihan kiva käydä kaikkia kesäfestareita ja kissanristiäisiä läpi edes yhtenä kesänä.

..kukaan muu ei sotke kotiasi kuin sinä itse. On aika turhauttavaa kerätä juuri imuroidut ja kauniisti asetellut sohvatyynyt ja viltit lattialta samantien, kuin käännät lapselle selän.

..saat lentää ja matkustaa muutenkin yksin. Matkakohteen valinnassa on nykyään pakko kiinnittää huomiota lapsiystävällisyyteen ja kaupunkilomat on melkein mukavampi tehdä ilman lapsia. Lentäminen on suorastaan nautinto kun sen voi tehdä yksin. Ainakin sen jälkeen kun on lentänyt lasten kanssa. Pakkaamisesta nyt puhumattakaan.

..voit valita millaiset vaatteet tai kengät tahansa. Asuvalintaan ei vaikuta lainkaan lapsen ikä tai vilkkauden taso. Korkoja voi käyttää vaikka joka päivä kun ei tarvitse miettiä, joutuuko säntäämään samantien tien yli juoksevan lapsen perään.

..ei tarvitse nukuttaa ketään muuta kuin itsensä. Mikä ihme siinä on, että nukkumaan meneminen on niin kamalan vastenmielistä? Pitäisi varmaan olla otettu, että elämä kanssani iltaisin on niin mahdottoman hauskaa ettei halua edes nukahtaa, mutta sori, en osaa. Ja minä kun niin rakasta(isi)n rauhallisia ja hiljaisia iltoja sekä yksin nautittuja aamukahveja.

..säästät valtavasti rahaa. Niin syntymäpäivinä, jouluna, matkoilla kuin ihan normaalissa arjessakin.

..sairaana. Tämä taitaa olla itselleni ehkä se pahin. Äitinä joutuu olla käytännössä kokoajan parhaimmassa mahdollisessa kunnossa ja vireystilassa, sairastaminen pienen lapsen kanssa on aivan helvetillistä, sillä ei ole yksinkertaisesti aikaa ja mahdollisuutta olla sairas. Pienikin flunssa on jo todella paha. Ja miten sitä tuleekin kipeeksi juuri pyhäpäivinä, viikonloppuina ja lomalla? Muistan esimerkiksi viime itsenäisyyspäivästä vain sen, miten heräsin epätoivoisena kuumeessa ja poskiontelontulehduksessa, etten selviä tästä päivästä millään. Ja kun vihdoin illalla lapseni nukahti, nukahdin itsekin ja tulin oikein kahta kauheammin kipeäksi. Noroviruksesta ei varmaan tarvitse edes puhua.

Ja mikä siinä onkaan, että kaikista kulueristä, kiukuista ja sotkuista huolimatta elämäni paras asia on olla äiti. ♥ 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


10 Responses to “Milloin kadehdin lapsettomia?”

  1. Susanna sanoo:

    Täällä justiinsa kolmen lapsen kanssa kauheessa flunssassa mietin päivän ohjelmaa. Isin ollessa töissä täytyy kuitenkin kauppakäynnit,ym tehdä. Kun sais vain vetäytyä sängyn pohjalle kirjan ja nenäliinapaketin kanssa…

    • mirvaannamarian sanoo:

      Tsemppiä ja jaksamista sinne!! <3 Tiedän niin hyvin ton tunteen. Ja sairastaa nyt vielä tälläisenä aurinkoisena kesäpäivänä :(

  2. Iina / MouMou sanoo:

    ”Lastenhoitajan hankkimisessakin on oma hommansa, mutta lähinnä suurimpana tekijänä tässä on se, ettei lasta vain yksinkertaisesti viitsi jättää jokaikisen menon takia hoitoon”

    En ois itse voinut paremmin tätä tiivistää! :)

  3. Emilia sanoo:

    Heippa! Ja ensinnäkin sulla on tosi mahtava blogi, jota on ilo lueskella. Itselläni ei ole lapsia, mutta toivottavasti jonain päivänä olisi. Mua kuitenkin ärsyttää jo nyt, että et voi juoda lasia tai kahta viiniä kun olet lapsen seurassa?! Mitä ihmettä?? Ainakin mun lapsuudessa oli aivan normaalia kun vanhemmat ottivat ravintolassa ruoan kanssa oluen/viinin, vaikka kaksin kappalein. Millon Suomesta on tullut tällainen? Ymmärrän ettei kaatokännissä kuulu lasten nähden olla mut hei haloo…

    • mirvaannamarian sanoo:

      Sitä katsotaan yllättävän paljon kieroon, varsinkin jos kello on paljon. Kesällä tulee väkisin venytettyä nukkumaanmenoaikoja ja sit jos vielä viinilasillisilla lapsen kanssa – ei hyvä :D Esimerkiksi Espanjassa tää on aivan eri asia, viini kun kuuluu ruokapöytään.

      Teen sitä silti Suomessakin aina toisinaan, siinähän tuijottavat :)

  4. Minnea sanoo:

    Oi, mä niin allekirjoitan nää kaikki! Paitsi rahan säästämistä en ole oikeastaan miettinyt.

    Kaipaan sellaista spontaania lähtemistä ja tekemistä. Lapsen kanssa on pakko elää ainakin jossain määrin aikataulujen kanssa.
    Mutta onhan se oma (uhmakiukkupylly) maailman rakkain <3 Odotan silti sitä aikaa, kun uhma helpottaa, eikä kaikesta tarvitse vääntää :D

    • mirvaannamarian sanoo:

      Mä odotan sitä kun se pärjää jo hetken aikaa yksinkin, voi käydä lenkillä milloin tahansa ja aamut olis niin paljon helpompia.. <3 Kolme vuotta meni niin äkkiä niin kyllä ne toisetkin menee! Hurjaa :) Uhmaikään mun paras vinkki on että ei on aina ei, annoin liian helposti periksi monessa jutussa alkuun ja siitäkös uhmis villiintyi :'D

  5. Tosi hyvä postaus, taidanpa itsekin tehdä tällaisen! ;) Mun mielestä aikataulutus on hankalinta – aika ei riitä kaikkeen mihin haluaisi, koska haluaa olla myös lapsen kanssa paljon. Toisaalta aina sitä aikaa saisi olla enemmän. :D

Leave a reply

Your email address will not be published.