Kuinka itsekäs sinä olet?

keskiviikko lokakuu 04 2017 1 comment

Itsekkyys on yksi piirteistä, joita suorastaan inhoan tässä maailmassa. Tiedän, että terve itsekkyys on aina hyvästä ja ihmisen on osattava sanoa ei, mutta kun mennään liiallisuuksiin, voittaa liiallinen epäitsekkyys liiallisen itsekkyyden ihan 6-0. Aina silloin tällöin ajaudun pohtimaan näitä asioita ja myös syitä itsekkyydelle. Onko joku oikeasti vaan niin ajattelematon tai yksinkertaisesti niin tyhmä, ettei tajua toimivansa itsekkäästi vai ajatteleeko hän vain häikäilemättömästi omaa etuaan ja jättää muut huomiotta? Ja millainen ihminen ylipäätään on itsekäs? 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epäitsekkäämmäksi olen kasvanut. Saan niin paljon enemmän muiden ilahduttamisesta ja heidän etunsa ajattelusta kuin oman napani tuijottamisesta. Olen myös huomannut, että usein monet itsekkäät teot ovat ihan silkkaa ajattelemattomuutta. Kun uhraa muutaman ajatuksen sille, että ajatteleekin ensin muiden hyvää, kaikki ne ikään kuin automatisoidut teot ja ajatukset muuttuvat pian epäitsekkäiksi. Empaattinen luonteeni on onneksi pitänyt minut aina suhteellisen epäitsekkäänä, ajattelen helposti pientenkin asioiden seurauksia siitä näkökulmasta, miltä ne mahtavat toisista tuntua. Jos et ole niin kovin empaattinen, kokeile edes muutaman tunnin ajan miltä toisista tuntuisi joka ikinen tekosi ja sanasi, mitä sinä aikana teet.

Epäitsekkäät ja ystävälliset ihmiset muistetaan aina. Kun sydän on täyttä kultaa, ympärillä on mitä luultavammin myös paljon oikeita ystäviä. Olen onnekas, sillä parhaimmat ystäväni ovat todella epäitsekkäitä ja hyväsydämisiä. Uskon, että tuollainen käytös näkyy pitkälle ulospäin ja samoin myös tarttuu kanssaihmisiin. Elämässä pääsee aika pitkälle hymyllä, lämpimillä ajatuksilla, kauniilla sanoilla ja teoilla. Ne kertovat hyvästä sydämestä ja ajattelevaisuudesta muita kohtaan.

Otetaan muutama esimerkki itsekkyydestä viime ajoilta. Kesä ja venekausi on suoranaista mielistelyn ja itsekkyyden aikaa. Tiedättehän ne kaverit, jotka haluavat hyötyä sinusta? Kun mieheni osti veneen, hän alkoi saamaan lukuisia viestejä vanhoilta tutuilta, ketkä ovat viimeksi pitäneet yhteyttä joskus vuosia sitten. ”Käydään joku päivä vähän veneilemässä..” Kun viestihistoriaa selasi taaksepäin, huomasi edellistenkin viestien olleen pyyntöjä. Niin läpinäkyvää, että heitä ei kannata edes pyytää mukaan. Eipä ole aiemmin kiinnostanut pitää yhteyttä, mutta heti kun voi itse hyötyä toisesta, otetaan puhelin käteen. Sitten toiset, jotka tulevat esimerkiksi veneelle tai vaikka kesämökille tai kotiin kyläilemään. Tullaan syömään (joskus jopa kutsumatta), jätetään sotkut jälkeen ja painutaan kiittämättä himaan. Jos kyse ei ole todella pikaisesta visiitistä tai parhaasta ystävästä jonka kanssa näen käytännössä päivittäin, en kehtaa mennä kylään ilman jotain pientä viemistä saati jättää kiittämättä. Illanistujaisiin vien aina omat juomat ja osallistun kustannuksiin. Kaikenlainen siipeily on todella itsekästä ja äärimmäisen epäkohteliasta. Tai hei, kuulumisten kysely vain siksi, että haluaa vain puhua omistaan. Tämä paistaa myös niin selvästi läpi!

Tosiaan myös nämä klassiset esimerkit kuten toisen ohittaminen jonossa, oven avaus tai istumapaikan vieminen ovat ihan vakioita arjessa. Itse ainakin pyrin aina ajattelemaan esimerkiksi julkisissa, kuka oikeasti tarvitsee istumapaikan ja annan sen aina sitä oikeasti tarvitsevalle. Stockan hissi on muuten klassikko – kuka hyvin liikkuva terve aikuinen käyttää sitä pikkuhissiä kun vieressä on liukuportaat? Joskus rattaiden kanssa kirosin lukemattomat kerrat, kun aivan hyvin liikkuvat ihmiset jonottivat hissiin joka muutenkin on aina täynnä. Yleensä vielä etuilivatkin. Minä, minä, minä huokui siitä asenteesta. Itsekäs ihminen harvoin katsoo silmiin ja hymyilee, ainakaan ilman taka-ajatusta.

On toki tilanteita, jolloin joutuu olemaan vähän itsekäs. Jos olet kuitenkin huomannut itsessäsi vähän liiallisia itsekkyyden piirteitä, ei hätää. Elämässä yleensäkin on niin lohduttavaa tietää, että omaa käytöstään voi muuttaa vaikka tästä sekunnista lähtien. Pienillä teoilla voimme muuttua paremmiksi ihmisiksi, pikkuhiljaa. Niin ne suuret laivatkin kääntyvät hitaasti, kuten Maaret Kallio kirjassaan hyvin sanoi.

Jos koit piston sydämessäsi, kokeile siis vaikka päivän ajan asettaa muiden etu omasi edelle. Avaa ovia, hymyile tuntemattomillekin ihan vain siksi että piristäisit heidän päivääsi, mieti millä pienillä tavoilla voisit ilahduttaa läheisiäsi ja tee niitä pitkin päivää. Keitä aamulla kaikille kahvia, älä vain itsellesi (tää on mun vakkari josta muistutan aina kaikkia, mikä järki on keittää VAIN ITSELLEEN?!), kysele kuulumisia ystäviltä ja ole aidosti kiinnostunut heidän elämästään ja auta muita pyytämättäkin. Näistä tulee yllättävän pian ihan vakioita omassa käytöksessäsi ja kun olet muille ystävällinen ja mukava, saat sitä varmasti saman verran takaisin.

Haastan teidät kaikki olemaan vähän epäitsekkäitä ja ajattelemaan nyt nimenomaan sitä toisten parasta. Oman navan tuijottelun voi lopettaa vaikka just nyt!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


One Response to “Kuinka itsekäs sinä olet?”

  1. Välillä tuntuu, että olenko itsekäs, mutta kyllä minäkin loppupeleissä autan paljon muita ja pyyteettömästi. Kukat/ muistaminen/ naposteltava kylään mennessä kuuluu ilman muuta asiaan. Uskomatonta toi veneilyyn liittyvä lokkeilu.

    Kaupassa päästän tosi usein takana olevan ohi jolla vain muutama ostos. Just mieheni kanssa viimeksi päästettiin kaksi nuorta ohi, kun heillä vain muutama ostos ja meillä kärry täynnä. Naurettiinkin, että ollaan vielä klo 22.30 tässä jonossa kun päästetään kaikki ohi.

    Ovien avaamisen koen enemmänkin kohteliaisuutena. Mun mies on ihana herrasmies, avaa aina ovet, päästää hissistä ja ovista aina muut ulos ennen kuin itse astuu ulos. Usein ajattelen kun muut eivät sitä tee, että oispa mun mies tässä nyt :)

Leave a reply

Your email address will not be published.