Lapsi ja koirat – miten se onnistuu?

tiistai lokakuu 17 2017 Comment

Lapsi ja koirat ovat mielikuvissani ihana yhdistelmä. Molemmat tottuvat toisiinsa, leikkivät yhdessä ja äkkiä lapsi kasvaa niin isoksi että hoitaa toisinaan ulkoilutuksetkin. Mmm, no, melkein jotain sellaista..

Koiran, saati koirien, ulkoilutus on aivan oma lajinsa. Kesällä ihan ok, kun ei tarvitse liiemmin pukeutua, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi pukea kuravaatteet itselle, lapselle ja koirille, ulkoilutus saa aivan uuden käänteen. Siitä tulee ärsyttävää. Yritäpä tehdä tämä aamulla.

Ongelma, johon todella haluaisin ratkaisun. Miten voi käyttää koirat iltakävelyllä kun on yksin kotona lapsen kanssa ja lapsi menee ajoissa nukkumaan? Öö, ei mitenkään? En kehtaa edes kertoa kuinka suoriudun tästä toisinaan kun tälläinen tilanne tulee eteen.

Lapset kiusaavat koiria. Koirat tottuvat ja jossain vaiheessa lapsi ymmärtää, että se on väärin ja lakkaa esimerkiksi jahtaamasta koiria, mutta koirien kiusaamiselta ei voi kokonaan välttyä. Tai saa olla kyllä aikamoinen kasvatusguru.

Koirat haistelevat ja nuolevat lattialla makaavaa vauvaa ja varastavat sukat ja tumput. Samoin pehmolelut. Myöhemmin ruoat. Voi kuinka monta aamua onkaan kiukuteltu, kun chihuahua varastaa karjalanpiirakan. 

Pieni lapsi luulee myös kontatessaan raakaruokapullia ihan omiksi lihapulliksi. Nam nam. Mahtoi olla makuelämys.

Aamut saavat aivan ainutlaatuisen lisän, kun muutenkin katastrofaaliseen kiireeseen lisätään koirien ruokinta ja aamukävely. 10 minuutin pikainen aamulenkki on lapsen kanssa vähintään 30 minuuttia.

Huomiota pitäisi riittää rajattomasti. Muutama ekstrakäsi ja pari tuntia lisää aikaa näihin päiviin, niin tasapuolinen huomioiminen voisi vaikka onnistuakin. Huono omatunto on tuttu kaveri koira- ja lapsiarjessa.

Karvaa. Karvaa, karvaa, karvaa. Ja hiekkaa, kuraa ja likaisia jälkiä kauniissa vaaleassa tammiparketissa. Kahta kauheammin.

Toisaalta.. On ihana hakea lapsi päiväkodista koirien kanssa kävellen (tämä tosin hyvällä tuurilla tapahtuu ehkä kerran viikossa). Pieniä koiria on pikkuisenkin helppoa ja turvallista taluttaa ja lapsi oppii kuinka koiraa komennetaan. ”Viida ei hauku!” on tuttu huuto ulkona ja lapsi haluaa mielellään antaa makupaloja ja luita koirille esimerkiksi istumista vastaan, jolloin koirien kunnioitus lasta kohtaan kasvaa. Lapsi oppii käsittelemään koiria ja koirat tottuvat pieneen lapseen sekä (jumalattomaan) meteliin. Eräänä iltana metrin mittainen kolmevuotias kieri maassa ison kultaisennoutajan kanssa ja viime viikolla silitti hyvin arkaa ja lapsia pelkäävää terrieriä, sillä koirat luottivat niihin tottuneeseen lapseen niin kovasti. Koirat ovat suuri rikkaus lapsille mutta lapset voivat olla sitä samaa myös koirille.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Leave a reply

Your email address will not be published.