Se viimeinen

lauantai lokakuu 21 2017 Comment

Inhoan viimeisiä. Niitä yhdistävät se tietty haikeus ja samalla tunne siitä, että on ollut jotain kivaa. Viimeisiä seuraa hetkeksi tyhjä olo, se sama joka tulee silloin, kun sulkee vanhan kotioven viimeistä kertaa ja katsoo vielä perään, se oli siinä. Tänään oli meidän venekauden viimeinen päivä. Vaikka ensi vuonna on uusi kausi, tämä oli yhden päätös. Voisin kuvitella, että muiden veneilijöiden lisäksi myös mökkiläiset tietävät sen tunteen, tänne tullaan vasta ensi keväänä.

Merellä olen aina ikään kuin kotona. Sama meri, joka liittää yhteen lapsuusmuistoni ja jokaikisen arkiaamuni maiseman, on yhtä aikaa niin pelottava, kiehtova ja silti niin tuttu. Jokainen auringonsilta, jokainen myrskytuuli ja jokainen laituriin sidottu köysi muistuttavat mua aina myös rakkaasta isästä. En edes pidä näistä postauksen kuvista, mutta koska näytän niissä ihan veljeltäni, joka puolestaan näyttää ihan isältämme, päätin kuitenkin julkaista ne. Vi ses när vågorna vaknar.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Leave a reply

Your email address will not be published.