Leikitkö sinä lapsesi kanssa?

torstai joulukuu 07 2017 3 comments

Olen kuullut yllättävän monilta vanhemmilta, etteivät he leiki lastensa kanssa. Kiireisinä arki-iltoina itsellänikin olisi kyllä vaikka mitä tekemistä eivätkä kotityöt lopu koskaan. Vietän myös paljon turhaa aikaa puhelin kädessä vaikka pyrinkin sitä nykyään välttämään mahdollisimman paljon. Kuitenkin kaikkein tärkeimpiä ja rakkaimpia hetkiä ovat ne, jotka vietän lapseni kanssa hänelle mieluisan puuhan parissa, kolmevuotiaalle se on leikkiminen. Saatamme rakentaa legoja, koota koko Ryhmä Haun vahtitorniin, jahdata toisiamme poliisina ja rosvona, miekkailla, pelata palloa tai leikkisästi jumpata yhdessä. Sydämeni meinasi sulaa, kun viime viikolla Micael totesikin minulle ”kiitos äiti, kun leikit mun kanssa”.

Lapsi leikkii kyllä itsekseenkin, mutta eihän se ole sama asia. Kun lapsi saa itselleen tärkeän aikuisen mukaan omiin leikkeihinsä, se on hänelle aivan mahdottoman ihanaa ja hän tuntee olonsa tärkeäksi. Aidosti lapsen tekemisistä kiinnostunut aikuinen vaikuttaa todella paljon lapsen kehitykseen ja tunne-elämän terveeseen kehittymiseen. Leikkivä aikuinen viestii lapselle välittävänsä ja hyväksyvänsä hänet ja hänen tarpeensa leikkiä. Lapsi on valtavan innoissaan, kun saa esitellä lelujaan ja valmistella yhteistä leikkihetkeä ja saa aikuisen osaksi hänen omaa leikkimaailmaansa. Uskon, että aikuisetkin nauttivat lopulta leikkihetkestä paljon enemmän kuin turhasta somen selaamisesta.

Aina ei tietenkään tarvitse leikkiä ja joskus lapsen voi ohjata esimerkiksi omaan huoneeseensa  leikkimään itsenäisesti tai voi keksiä muuta mukavaa yhteistä puuhaa, kuten ulkoilua ja sohvalla yhdessä makailemista esimerkiksi lastenohjelmia katsellen. Mutta itse pyrin ainakin kerran päivässä istumaan hetkeksi alas ja keskittymään siihen, mitä lapsi haluaa kanssani tehdä. Yleensä se on leikkimistä. Siedän nykyään sotkua ja kaikkialle levitettyjä lelujakin helpommin, kun tiedän miten tärkeitä ne ovat. Lapsen kanssa leikkiminen ei ainakaan minulle ollut aiemmin mikään maailman helpoin juttu saati itsestäänselvyys, mutta nykyään se on aika hauskaa. Jätän paljon useammin sen puhelimen sivuun ja istun lastenhuoneen lattialle valmistamaan sitä muovailuvahajäätelöä. Suosittelen lämpimästi muillekin ♥ Leikittekö te lasten kanssa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


3 Responses to “Leikitkö sinä lapsesi kanssa?”

  1. Anne sanoo:

    Muistan omasta lapsuudesta sen että äitillä oli aina kiire ja minä jaloissa pyörimässä. Itse en jalua sellaista viestiä lapselleni antaa, hyvä että kirjoitit tästä. Mikään ei ole parempaa kun legoilla leikkimisen välissä tulee omalta lapselta spontaani hali ja leikki jatkuu muitta mutkitta <3

    • mirvaannamarian sanoo:

      Voin vain kuvitella.. Vastaavia tapauksia on aivan liikaa :( Sillä on myös kauaskantoisia seurauksia. Vaikka monet vanhemmat ovat todella rakastavia vanhempia, he eivät välttämättä edes tajua olla läsnä siten kun lapsi heitä eniten tarvitsisi. Juuri lapselle tärkeissä asioissa, leikeissä. Mä en omasta lapsuudesta muista, että äiti tai isä olisi kauheasti leikkineet, mutta toisaalta äiti oli meidän kanssa oikeastaan yksin ja mulla ja mun veljellä on vain 1,5 vuoden ikäero, joten me leikittiin aina kaksin <3 Koska Micaelilla ei ole sisarusta, haluan olla mahdollisimman hyvä leikkikaveri vielä, kun kavereita ei käy päivittäin kylässä leikkimässä.

      Sä olet varmasti aivan ihana äiti <3

  2. Todella hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Itseasiassa olen tätä miettinyt enemmänkin, kun itse taas näen ettei minun ”tehtävä” ole leikkiä, vaan luoda turvallinen paikka lapselle olla ja tuntea olevansa rakastettu. Ja en siis missään nimessä sano, etteikö leikkiminen ole tärkeää, vaan ehkä nämä ovat vain niitä pieniä eroja vanhemmuudessa, joita me valitsemme, ja uskon että kumpikin ratkaisu on hyvä. :)

    Oma vanhemmuuteni on ehkä enemmän sitä, että olen kiinnostunut 5v. tyttäreni jutuista pitkin arkea, kyselen paljon ja hän kertoo asioita minulle. Teemme myös yhdessä pieniä juttuja, kuten leivomme, tai löllöttelemme sängyssä, tai sitten vähän enemmän jotain tekemisiä kuten käymme elokuvissa tai hotellireissulla. Se ei suoranaisesti ole leikkimistä, mutta tavallaan samaa asiaa eli yhdessä tekemistä ja jakamista. :)

    Mutta tosi kiinnostavaa kyllä kuulla, miten moni vanhemmista leikkii ja miten moni ei. :) Pääasia, että oikeasti lapsi voi hyvin ja tuntee olevansa rakastettu <3

    Ps. Ihania kuvia teidän kullanmurusta <3

Leave a reply

Your email address will not be published.