Abortti voi pelastaa jopa elämän

sunnuntai tammikuu 21 2018 5 comments

Olen jo pitkään pyöritellyt aihetta päässäni, mutta en oikein keksinyt miten voisin siitä kirjoittaa. Kunnes järjestelin eteisen lipastoa ja aivan sattumalta paperikasasta löytyi lähete raskaudenkeskeytykseen, AB1, joka oli päivätty täsmalleen neljä vuotta sitten. Abortti. Sanana suorastaan hirveä, tavallaan jopa ällötti kirjoittaa se tuohon otsikkoonkin. Mutta sitten tajusin, että monelle niinkin inhottavasta asiasta on puhuttava vieläkin avoimemmin ja vieläkin rohkeammin, ihan sen oikealla nimellä. Abortti on turhaan edelleen tabu. Niin, raskaudenkeskeytys, abortti, keskeytys, mikä tahansa. Tuota neljä vuotta sitten päivättyä lähetettäni en lopulta koskaan käyttänyt, mutta en suinkaan siksi, että pitäisin aborttia jotenkin vääränä tai ylipäätään pahana asiana. Saati nyt murhana. Kunnioitan kyllä jokaisen ihmisen ajatuksia, uskontoa ja näkökulmia, mutta jos joku tulee sanomaan minulle, että abortti on sama asia kuin se, että tappaisin nyt oman 3-vuotiaan poikani, melkein toivoisin kyseistä tilannetta hänen eteensä. Maailma ei todellakaan ole niin mustavalkoinen. Olen aivan ehdoton abortin kannattaja, enkä tuomitse KETÄÄN raskaudenkeskeytyksen päätyvää.

Tiesitkö tätä abortista? On toki omaa hölmöyttä ja huolimattomuutta jos toistuvasti tulee raskaaksi puutteellisen ehkäisyn vuoksi, mutta suurin osa tapauksista ei olekaan sellaisia. Ehkäisytietoutta, ja varsinkin ehkäisytietoutta heti raskauden jälkeen, tulisi jakaa paljon nykyistä enemmän, sillä ihmisillä ei selvästikään ole käsitystä, miten helppoa raskaaksitulo loppujen lopuksi on silloin, kun kroppa toimii normaalisti. Mutta se siitä saarnasta, vahinkoja sattuu. Suomessa raskausvahinkoja noin 10 000 vuodessa. Naistentautien poliklinikan aborttijonossa seisoo se keltainen lappu kourassa hyvin eri ikäisiä naisia. Naisia aina nuorista teinitytöistä sinne vaihdevuosien rajaa hipuaviin keski-ikäisiin rouviin. Heitä kaikkia yhdistää se vahinko, ei-toivottu raskaus, joka halutaan syystä tai toisesta keskeyttää. Lisäksi ovat tietysti he, jotka päätyvät keskeytykseen esimerkiksi vaikean kehityshäiriön takia tai oman huonon vointinsa vuoksi, vaikka raskaus olisikin ollut alunperin suunniteltu ja toivottukin.

Abortti on onneksi Suomessa mahdollista, mutta tie raskauden toteamisesta keskeytykseen voi olla pitkä. Positiivisen testin jälkeen voi mennä jopa viikkoja, että keskeytykseen pääsee. Suomessa raskaudenkeskeytys vaatii kahden lääkärin luvan ja raskaus on lisäksi todettava ultraäänellä. Raskausviikosta 9 eteenpäin keskeytys on lisäksi tehtävä sairaalassa osastolla, sitä ennen se onnistuu kotonakin sairaalasta saatavilla lääkkeillä, joka on yleisin keskeytysmenetelmä. Kaavintaa käytetään ensisijaisena keskeytysmenetelmänä enää harvoin. Olen käynyt itse tuon pitkän prosessin läpi (jota nopeutin tosin yksityisellä puolella, julkisella se kestää vieläkin kauemmin), ja totesinkin, että se on henkisesti todella raskasta. Koska sairaaloiden resurssit ovat rajalliset, keskeytys voi venyä niin pitkälle, että se joudutaan tekemään osastolla. Tällöin myös alkio on voinut jo kehittyä sikiöksi ja se on myös suurempi, jolloin keskeytys on luonnollisesti kivuliaampi ja kestää pidempään. Koko raskaudenkeskeytysprosessi on loppujen lopuksi todella pitkä ja muutenkin vaikeassa tilanteessa siitä on tehty tarpeettoman raskas. Kun siihen lisää toisten paheksunnan, kokemus voi jättää ikuisen jäljen psyykkeeseen.

Suurin osa abortin tehneistä tuntee helpotusta. Toisille se voi olla traumatisoivakin kokemus, mutta mielestäni sitä ei pidä pelätä turhaan. Moni myös yllättyy sen ”helppoudesta”, varsinkin jos on lukenut vain netin kauhukertomuksia. Abortti ei ole murha, vaan se voi pelastaan jopa elämän. Ehkä useammankin. Voi kuulostaa jonkun mielestä hirveältä, mutta ainakin itse uskon, että elämäni olisi mennyt pilalle jos olisin saanut lapsen vastoin tahtoani elämäntilanteessa, jossa en ole tällä hetkellä.  Se olisi voinut olla helvetti, joka olisi voinut sitoa minut ihmisiin, joiden kanssa en tänä päivänä ole välttämättä missään tekemisissä. Saati tapaukset, joissa lapsen isää ei edes tiedetä, voivat olla todella hankalia. Liian nuorenakaan ei kannata ryhtyä äidiksi, vaikka toiset selviävät siitäkin hienosti. Toisaalta joku voi olla parhaimmassa iässä lapsen saamisen kannalta, elämä voi olla kaikin päin mallillaan, mutta lapsi ei vain välttämättä sovi siihen. En silloinkaan tuomitse aborttia, eikä mielestäni kenenkään pitäisi. On todella julmaa tuomita joku sen perusteella, että hän keskeyttää ei-toivotun raskauden. Raskas prosessi saa entistä raskaamman käänteen, kun ymmärrystä ja tukea ei välttämättä tulekaan. Kaikesta ei tietenkään pidä olla samaa mieltä ja näkökantoja on tuhansia erilaisia. Kuitenkin aina pitäisi yrittää ymmärtää.

Jokainen ihminen tietää milloin on valmis ja milloin abortti on oikea ratkaisu. Näistä asioista pitäisi puhua paljon enemmän nyt, kun lähestytään 2020-lukua. Siksi halusin kirjoittaa tästä ja siksi haluaisin, että te jakaisitte ajatuksianne ja ehkä myös kokemuksianne aiheesta. Nimettömänä kommentointi on edelleen mahdollista. Olisi myös mielenkiintoista kuulla syistä, jos olette itse päätyneet aborttiin – miksi ajoitus oli väärä ja miten sait käsiteltyä asian?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


5 Responses to “Abortti voi pelastaa jopa elämän”

  1. Nimetön sanoo:

    Mahtava postaus, olen täysin samoilla linjoilla kanssasi. Itse olen tehnyt 2 aborttia 10 vuoden sisällä. Molemmilla kerroilla ehkäisy oli käytössä, mutta petti, eli huolimattomuudesta ei ole kyse. Ensimmäisellä kerralla olin nuori, vasta lähdössä opiskelemaan, enkä voinut kuvitella lasta siihen tilanteeseen. Itse olen aina halunnut että kun saan lapsia, niin minulla on koulutus ja työpaikka, jotta lapseni saa hyvän ja turvatun alun elämälleen, tämä myös vähentää omaa stressiä, kun ei jokaista senttiä tarvitse laskea. Toisella kerralla silloinen suhteeni oli huonolla tolalla, enkä voinut kuvitella että olisin siihen tilanteeseen halunnut lasta, se kun harvoin yhtään suhdetta korjaa. Puoli vuotta myöhemmin erosinkin silloisesta suhteestani ja olin todella tyytyväinen että olin aikaisemmin päätynyt aborttiin.

    Ensimmäisen aborttini tein keskussairaalassa, eikä kokemus ollut lainkaan kiva, jouduin tekemään abortin osastolla ja minulla oli koko ajan hirveän syyllinen olo, en siis saanut mielestäni tarpeeksi tukea hoitohenkilökunnalta. Toista aborttia tehdessäni menin suosiolla yksityiselle, jossa sain todella hyvää palvelua ja minulle vielä soitettiin viikon päästä että kuinka olen voinut, eli oli kyllä jokaisen euron arvoista hoitoa.

    Nyt olen kolmatta kertaa raskaana ja tällä kertaa vauva on erittäin odotettu ja iloinen asia. Koulut on käyty ja hyvä työpaikka alla, joten vauvan on hyvä aika tulla tähän maailmaan. En ole hetkeäkään katunut kumpaakaan aborttiani, vaan olen tyytyväinen että olen voinut nauttia nuoruudestani ja kasvaa aikuiseksi ilman lapsia, nyt koen ensimmäistä kertaa elämässäni olevani todella valmis äidiksi.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Kiitos tästä <3 Tekstistäsi tulee hyvin ilmi, että olet käsitellyt aborttisi lopulta kuitenkin juuri oikein. Mä haaveilin joskus koulussa (sairaanhoitaja) että olisin saanut tehdä opparin nimenomaan tuosta aiheesta, eli miten hoitohenkilökunnan tuki vaikuttaa raskaudenkeskeytyksen kokemiseen, mutta meillä oli valmiit aiheet joista piti valita.. Sillä on nimittäin valtavan suuri vaikutus.

      Ihan hurjasti onnea sulle raskauteen ja tulevaan elämään vauvan kanssa, se on ihanaa ja lapset ovat todellakin parasta maailmassa - silloin, kun on itse valmis siihen äitiyteen <3 :)

  2. Anonyymi sanoo:

    Minulle tehtiin abortti viime vuonna. Raskaus oli vahinko. En olisi pystynyt tarjoamaan lapselle parasta mahdollista elämää sairauksieni takia. Päätös oli ainut oikea. Onneksi sain tukea äidiltäni ja aviomieheltäni. Abortti tehtiin julkisella puolella ja sain todella hyvää palvelua.

    Erittäin hyvä ja asiallinen kirjoitus tärkeästä aiheesta.

  3. Nimetön sanoo:

    Olipa jotenkin osuva teksti tällä hetkellä. Tein abortin kolme kuukautta sitten, vaikka aina uskoin että pitäisin lapsen jos vahingossa tulisin raskaaksi. Tilanne oli kaaottinen ja monen keskustelun ja itkin jälkeen tiesin tekeväni oikein, me emme ole vielä valmiita vanhemmiksi. Kokemus oli pitkä ja rankka, vaikka sain tehdä lääkkeellisen kotona. Tyhjennys pitkittyi ja lopulta jouduin kuukausi keskeytyksen jälkeen osastolle imukaavintaan. Koska keskeytys venyi niin tuntui että en päässyt vielä henkisesti käsittelemään asiaa, joten menin monta viikkoa ”sumussa”.
    Nyt voin sanoa että tiedän että tein aivan oikein ja voin olla itsestäni ylpeä. Ja koen että sain parasta mahdollista hoitoa ja tukea hoitajilta ja kätilöiltä ja myös läheisiltä.

    Huh, olipas siinä avautuminen :)

    • mirvaannamarian sanoo:

      Helpottaa aina kun saa puhua/kirjoittaa :) Mutta auts, varmasti entistäkin vaikeampi prosessi kun noin pitkittyi.. Olet kuitenkin onnekas kun sulla oli läheiset tukenasi sekä ammattitaitoinen henkilökunta ❤️ Uskon että sen vain tietää kun on (tai ei ole) valmis 😊

Leave a reply

Your email address will not be published.