Etkö tiedä, mitä haluaisit elämältäsi?

keskiviikko tammikuu 31 2018 2 comments

Vastasitko kyllä? Mäkin vastasin todella pitkään. Myös luulin todella pitkään, että elämältä pitäisi oikeasti haluta jotain ja että jokaisella pitäisi olla jotain konkreettisia tavoitteita, joita kohti sitten pyritään keinolla millä hyvänsä ja aina yhden saavutetun tavoitteen jälkeen ostetaan Alkosta turhan kallis pullo pahaa ja kuivaa samppanjaa, joka kilistellään joku perjantai-ilta niiden akateemisten ystävien kesken keskustassa sijaitsevassa asunnossa, joka on ostettu kovalla työllä ansaituilla rahoilla. Kova työ tarkoitti pitkiä päiviä, liikaa kahvia, noutoruokaa ja oman hyvinvoinnin asettamista vähemmän tärkeälle sijalle. Vaikka pidin itseäni aina sellaisena oman tieni kulkijana, annoin ympäristön vaikuttaa liikaa ajatuksiini. Siihen mikä minusta olisi muka pitänyt tulla, miten tätä elämää olisi pitänyt elää ja mitä minun olisi pitänyt elämältäni haluta. Kaikissa kiireen, sosiaalisen median, tuttavien menestyksen ja henkilökohtaisten kriisien täyttämässä maailmassani mietin jatkuvasti, mitä voisin tehdä lisää ja ahdistuin, kun en tiennyt mitä elämältäni halusin. Sairaanhoitajaksi opiskeleminen oli vähän sellainen ex tempore-päätös, mutta vaikka en alalle jäänytkään, se oli silti hyvä päätös. Oikeasti jokaisen meidän pitäisi käydä sitä koulua vaikka edes vuosi. Se tietous terveydestä, sairauksista ja niiden synnystä on niin arvokasta – ihmisellekin, joka kuvitteli tietävänsä siitä kaiken. Muuten impulsiivisuus ei ole aina se paras piirre, ainakin itseäni se on vienyt monesti vähän turhiinkin hankaluuksiin.

Kun päätin, ettei sairaanhoitajan työ ole itseäni varten, mietin että teen sitten tulevaisuudessa jotain muuta, kunhan keksin mitä. Olen siis jatkuvasti päivätyössä josta pidän ihan hurjasti, mutta olen jatkuvasti miettinyt, että haluan jotain enemmän. En vain koskaan keksinyt mitä. Täytin päiväni jatkuvasti hirveällä kiireellä, mutta silti mietin, että pitäisikö vaikka opiskella jotain lisää. Jossain vaiheessa sitten oivalsin, että eihän mun ole mitään järkeä haalia itselleni yhtään sen enempää stressiä, kuin mitä tässä tälläkin hetkellä on. Niin kauan, kun ei suoriudu tästä nykyisestäkään elämästä valittamatta ajanpuutetta ja sitä, ettei pysty tekemään täysillä jotain asioita kiireen ja stressin takia, ei sitä kiirettä ja stressiä kannata ainakaan hankkia yhtään lisää. Aloin keskittyä paremmin siihen, mitä nyt teen ja päätin, että vasta sitten, kun voin sanoa olevani 100% läsnä normaalissa arjessani ja 100% tehokas omassa työssäni, voin alkaa miettiä jotain ylimääräistä. Ihmisellä on taipumus kasata kaikkea ihan liikaa, tekemistäkin. Kokeilepa olla kuukausi miettimättä, että lisäisit elämääsi jotain. Keskity siihen, mitä sinulla on nyt.

Aloin keskittyä enemmän hyvinvointiini. Yhtäkkiä liikunnasta tulikin todella säännöllistä ja ihan päivittäistä. Havahduin jossain vaiheessa salilla siihen, että olin jo keskiviikkona tehnyt koko viikon treenit. Palautuminen alkoi olla nopeaa ja nyt haluaisin liikunnan osalta jotain enemmän. En ole oikein vielä keksinyt, mitä. Minä, joka vuosia taistelin sen kanssa, ettei muka ollut tarpeeksi aikaa liikkua. Päivätyössäni haluan jatkuvasti olla tehokas ja tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista. Keskittymiskykyni on parantunut ihan huimasti kun olen kiinnittänyt huomiota tietoiseen läsnäoloon. Samanaikaisesti jatkuvat haaveet siitä, että haluaisin elämältäni jotain enemmän, ovat kirkastuneet. Minulla on ollut kaikkea ihan liikaa, niin tekemistä, tavaroita, ajatuksia kuin niitä häiriötekijöitäkin. Olen aivan mielettömän onnellinen juuri nyt tässä elämäntilanteessani. Samalla tiedän, mihin suuntaan haluan lähteä. Haluan kehittää itseäni erityisesti hyvinvoinnin ja liikunnan osalta, se mitä se konkreettisesti on, on vielä vähän mietinnässä. Mutta onhan mulla koko loppuelämä aikaa. Hyvinvointi ja liikunta ovat asioita, jotka tuovat minulle valtavasti hyvää oloa ja auttavat minua jokaisella elämän osa-alueella. Blogi on tietysti mahtava kanava jakaa ajatuksiani ja omia neuvojani näistä aiheista sekä keskustella teidän kanssanne. En ole todellakaan omannut mitään säkenöivää itsevarmuutta, enkä olisi ikinä uskonut vielä jonain päivänä inspiroivani ihmisiä tekemään jotain. Nyt kun voin todella hyvin ja saan vielä lukijoilta palautetta, että vitsi mä jaksoin lähteä juoksemaan sun innoittamana vielä illalla, itken usein pieniä onnenkyyneleitä.

Ei kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan ja tavoitella samanlaisia asioita. Se, että on omassa elämäntilanteessaan todella tyytyväinen ja haluaa jatkuvasti kehittyä paremmaksi, riittää. Suuret muutokset kannattaa tehdä silloin, kun on oikeasti aikaa ja energiaa. Miksi vaihtaisit alaa tai opiskelisit uuden ammatin, jos et nykyistäkään pysty tekemään ihan täysillä? (Toki, jos alasi on aivan väärä ja töihin meneminen ahdistaa, kannattaa ehdottomasti hakeutua muualle – heti!) Postaukseni pointtina olikin ehdottomasti se, että karsi vähän. Ajatuksista, sotkusta, kiireestä ja kaikesta turhasta. Kun tarkastelet sen jälkeen nykyistä elämäntilannettasi, se voikin olla ihan kiva. Ehkä jopa todella kiva. Ihmismielellä on myös taipumus kiittämättömyyteen ja haluamaan aina vain enemmän ja enemmän. Se polttaa meidät helposti loppuun. Hyvinvoiva ja tasainen mieli sen sijaan saa sinut huomaamaan asioita ja ajatuksia, jotka ovat aiemmin jääneet vähän pimentoon. Kaiken kiireen jalkoihin. Tammikuu oli ihana, olkoon tämä tuleva helmikuu aivan mahtava. Muista, ettei sinun tarvitse elää minkään odotusten mukaisesti. Elä niin kuin juuri sinä haluat.


Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


2 Responses to “Etkö tiedä, mitä haluaisit elämältäsi?”

  1. Elisa sanoo:

    Pakko kommentoida tai oikeastaan ennemminkin antaa kiitosta sinulle :) Mä niin näkisin sut jonkinlaisena hyvinvointivalmentajana tai ravintoneuvojana ja ehkä pt:nä. Tiedät niin paljon hyvinvoinnista ja varmasti jo nyt tämän blogisi kautta innostat ja motivoit ihmisiä liikkumaan ja syömään terveellisemmin ja muutenkin noudattamaan terveellisempiä elämäntapoja. Ehdottomasti kannattaisi hyödyntää tietouttasi ja persoonaasi, joka on todella motivoiva ja inspiroiva. Kaikilla ei ole samanlaista ihmisiä innoittavaa valovoimaa kuin sinulla. Mä ainakin olen jo pelkän blogisi kautta saanut paljon motivaatiota lisätä liikuntaa ja terveellisempää syömistä sekä myös kaikin tavoin terveellisempää ajatusmaailmaa mun elämään. Ehdottomasti kuulut niihin ihmisiin, jotka voisivat tehdä omasta mielekkäästä harrastuksestaan tai elämäntavastaan itsellen työn. Ja sellainenhan olisi varmasti jokaisen ihmisen unelma! Mitä saisitkaan aikaan jos ihan henkilökohtaisesti tai esim. nettikurssina/-palveluna neuvoisit hyvinvointiasioissa kun jo nyt blogin kautta inspiroit ihmisiä. Lisäksi esim. hyvinvointivalmentajana (tai jokin muu titteli) sinun ei tarvitsisi luopua joustavista työajoista. Matkustelusta puhumattakaan :)

    • mirvaannamarian sanoo:

      Mä mietin tätä sun kommenttia koko eilisillan, siitä tuli niin hyvä mieli :) Menin oikeastaan ihan sanattomaksi enkä osannut edes vastata siihen heti. Jotain tuon kaltaista voisin ehkä kuvitella joskus tekevänikin. Toki se vaatisi vähän kouluttautumista, mutta siinä olisi kyllä ideaa.. Olen muutenkin ajatellut noita ravitsemustieteiden opintoja vaikka sitten ihan avoimessa yliopistossa, kokopäiväistä opiskelijaa musta ei tule kyllä enää ikinä. Todella iso kiitos tästä kommentistasi, luen sen takuulla uudelleen kun alkaa tuntua siltä, ettei mikään onnistu <3

Leave a reply

Your email address will not be published.