Olisinpa tiennyt tämän 10 vuotta sitten..

maanantai helmikuu 05 2018 7 comments

Micael itki eilen autossa, kuinka hän haluaa olla jo viisivuotias. Mistä lie moinen ajatus oli tullutkaan pikkuisen päähän? Yritin siinä selittää, että nauttisi nyt kun on vielä kolme. ”En halua, mä haluan olla viisi!” Kerroin, kuinka halusin aina olla 28-vuotias. Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että sitten kun olen kaksikymmentäkahdeksan, on se varmasti hyvä ikä. Ei enää liian nuori, mutta ei vielä ihan vanhakaan. Ajattelin myös paljon muuta 28-vuotiaan elämästä, mutta jätin aika paljon ajattelematta. 29-vuotissyntymäpäiväni lähestyy ja kun olen kohta vuoden päivät ollut siinä kymmenen vuotta sitten haaveilemassani iässä, en voi kuin todeta, että olisinpa tiennyt.

Olisinpa tiennyt, että 28-vuotiaanakin voi olla jo ryppyjä. Iho oli niin paljon kauniimpi silloin kymmenen vuotta sitten. Kuulas, pehmeä ja nuori. Nyt sen eteen täytyy jo nähdä vähän vaivaa.

..että hyvinvointi ja terveys ei olekaan enää itsestäänselvyys. On ulkoiltava, liikuttava ja harrastettava hyötyliikuntaa. Etenkin kun näin aikuisena tulee istuttua paljon enemmän kuin silloin nuorena. Huonot elämäntavat alkavat ihan oikeasti näkyä.

..että krapulat voivat kestää useamman päivän. Kymmenen vuotta sitten sitä helposti saattoi lähteä salille sunnuntai-iltana, nykyään se ei tunnu onnistuvan edes maanantaina.

..että väärään mieheen on mahdollista rakastua. Sitä sokeasti kuvitteli, että rakkaus on jotenkin helppoa ja yksiselitteistä. Mutta eihän se mene niin. On mahdollista hylätä se sillä hetkellä aivan täydellinen mies vain sen takia, että hän on vain väärä mies.

..että niitä (muka) täydellisiä rakkaustarinoita on muistoissa nyt useampia. Ehkä vähän liiankin monta. Eivätkä ne ole enää ollenkaan täydellisiä.

..että ainut, ketä todella tarvitsee miellyttää, olet sinä itse. Mitään sellaista ei pidä tehdä, mikä ei tunnu oikealta.

..että itsensä voi yllättää vielä melkein kolmekymppisenäkin. Älä koskaan sano ei koskaan.

..että tosiystäviä voi löytää vielä 25 ikävuoden jälkeenkin.

..että lapsista voi todellakin oppia pitämään ja perheen kesken vietetyt viikonloput voittavat kuitenkin lopulta ne baari-illat. Vaikka kuinka luulin olevani eri mieltä, koko arvomaailmani on muuttunut lapsen myötä. Ja niin paljon paremmaksi. Lapseton ei tule ymmärtämään sitä koskaan, mutta kaikkien ei silti tarvitse olla vanhempia. Lapsettomat eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä.

..että aamuihmiseksi voi todellakin kääntyä, vaikka olisikin aiemmin kukkunut ylhäällä vielä hyvinkin myöhään ja kironnut kuudelta soivan kellon alimpaan helvettiin.

..että töissäkin voi olla ihan oikeasti kivaa ja maanantai voi olla vielä joskus viikon paras päivä.

..että mä oon vuonna 2018 se äiti, joka pesee vesivärejä seinästä, käy päivittäin leikkipuistossa, tietää lasten ulkovaatteista varmaan kaiken ja lukee taas kirjoja.

..että onnellisuus muuttaa muotoaan. Olen niin paljon onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Elämä tuntuu alkaneen vasta nyt.

Mikä on teidän mielestä hyvä ikä ja missä iässä olette olleet onnellisimmillanne?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


7 Responses to “Olisinpa tiennyt tämän 10 vuotta sitten..”

  1. ElinaM sanoo:

    Tuo on vaikea kysymys ja mielipiteet muuttuu iän myötä. Jos muistelen 18-vuotiasta itseäni, niin ulkoisesti olin varmaan tietyllä tavalla parhaimmillani, kroppa timmi eikä rypyistä tai selluliitista tietoakaan, mutta henkisesti niin epävarma. Tulevaisuuden suunnitelmat stressasi, opiskelupaikan saaminen stressasi, kesätyöt stressasi… Tietyllä tavalla kaikki tiet oli auki, mutta silti tuntui, että mihinkään ei pääse. Eli sitä en kaipaa yhtään :) Siitä kymmenen vuotta eteenpäin, niin olin jo valmistunut ammattiin, ollut töissä n. 5 vuotta, perustanut perheen ja rakentanut unelmieni talon. Silloin ensimmäistä kertaa havahduin huomaamaan, että olinkin onnellinen juuri siinä, enkä miettinyt mitä pitäisi tehdä tai saavuttaa seuraavaksi. Ihana olotila :) Nyt siitäkin on jo vierähtänyt muutama vuosi, mutta sama olotila onneksi jatkuu edelleen. Haaveitakin on, mutta tietty armollisuus on tullut ajatusmaailmaan ja tärkeintä ei ole saavutukset vaan hyvä ja tyytyväinen olo :)

    • mirvaannamarian sanoo:

      Oi ihana kuulla, sulla on mennyt nuo vuodet paremmin kuin hyvin! :) Arvomaailma tosiaan muuttuu iän (ja lasten) myötä. Jokaiselle talonrakentajalle oikein erityiskumarrus täältä, se on varmasti ihan hullun hommaa :D Mulla menee hermo jo pikku remontistakin… :D

      • ElinaM sanoo:

        Oikeastaan se remontointi onkin pahempaa! Siinä kun täytyy asua sen kaiken raksapölyn ja sekamelskan keskellä, niin ei ihmekään, että hermo menee. Aika kultaa äkkiä muistot tuon rakennusajan osalta, mut sen muistan, että tylsintä oli mun mielestä se, ettei homma loppunutkaan siihen, kun talo valmistui ja pääsi muuttamaan. Ei, sitten oli edessä pihan raivaaminen kaikesta epämääräisestä rakennusroinasta ja pihan tekeminen mullan ja soran levittämisestä lähtien… Se jos mikä oli tylsää mun kärsivällisyydellä :D

        • mirvaannamarian sanoo:

          Voi ei.. :’D Ja sitä pihaa pitäisi vielä hoitaa tulevaisuudessakin… Meillä on pieni kaupunkipiha, ja viime kesänä tietty juuri se ainoa päivä kun ajattelin pikkuisen tehdä siellä pihahommia niin eikö mun kynsi napsahtanut kokonaan IRTI kun pesin sellaisia isoja ruukkuja. Sinne jäi ruukut ja kivet, katotaan ens kesänä uudestaan :D

  2. E sanoo:

    Muutaman vuoden nuorempana voin kyllä allekirjoittaa kaikki paitsi lapsijutut joiden aika on myöhemmin. Ajattelen monesti että vaikka tietyllä tavalla elämä tuntuu vaikeutuvan vuosi vuodelta niin uusi lempeä asenne, armollisuus ja ajatus siitä että kaikki kääntyy parhain päin kannattelee arjen keskellä. Mulla on tällä hetkellä enemmän tekemistä kuin koskaan ennen mutta asenne on kohdillaan ja luottamus itseen kova. Vielä vuosi takaperin ajattelin etten ikinä osaa päästää irti stressistä ja ahdistuksesta. Tänään ne kulkevat mukana mutta minä johdan tilannetta. 😌 hienoa nähdä kuinka sitä oppii elämää ja ottaa ”kasvunpyrähdyksiä” aina välillä.

    • mirvaannamarian sanoo:

      On myös hauskaa välillä katsoa taaksepäin ja miettiä, että ”miten mä olin niin tyhmä..” :) Tän suhteen on ihanaa että tulee lisää ikää – ja viisautta!

  3. […] Olisinpa tiennyt tämän 10 vuotta sitten.. […]

Leave a reply

Your email address will not be published.