Miksi haluan kasvattaa lapseni kaupungissa?

keskiviikko helmikuu 07 2018 3 comments

Minulta(kin) kyseltiin muutammeko pois keskustasta, kun lapsemme syntyy. Ei. Olen koko blogihistoriani aikana tuonut paljon esille sitä, kuinka itse haluan asua kaupungissa ja haluan myös kasvattaa lapseni kaupungissa. En omakotitalossa, en maalla, en siellä missä olisi (muka) turvallisempaa ja enemmän tilaa. Olen asunut itse niin omakotitalossa, rivitalossa, paritalossa kuin kerrostalossakin ja viihdyn kaikkein parhaiten kaupungissa. Koen itse oloni kaupungissa hyvin turvalliseksi. Toisinaan on ihanaa käydä ”maalla”, nauttia hiljaisuudesta ja katsella tähtitaivasta. Sitä kun ei juurikaan keskustan valoissa näy. Kaupunkiasuminen tarjoaa valtavasti tekemistä, erilaisia aktiviteetteja ja lyhyet etäisyydet kaikkialle. Hyvät päiväkodit, koulut ja harrastusmahdollisuudet ovat kaikki käytännössä kävelymatkan päässä. Liikenne on tietenkin riski, mutta toisaalta kaupungissa ajetaan hiljempaa ja kaupunkilaislapset oppivat nopeasti liikkumaan liikenteessä. Aivan ydinkeskustassa en itse viihdy, mutta tiedän monia lapsiperheitä, jotka elelevät oikein tyytyväisinä siinä ihan ytimessä. Meille Eiran rauhallisuus ja meren läheisyys sopivat loistavasti.

On huojentavaa, ettei tarvitse itse olla vastuussa kaikesta asumiseen liittyvästä. Huoltomies auttaa aina kun tarvitsen apua, ei tarvitse huolehtia lumitöistä (paitsi omalla pienellä kaupunkipihalla), mutta silti lapsille on tilaa leikkiä. Olen itse leikkinyt lapsena yhtä lailla niin kaupungissa kuin maallakin ja nauttinut molemmista. Kaupunkilaislapsia pitää tietysti viedä toisinaan sinne landelle sekä opettaa ja näyttää millaista elämä on keskustan ulkopuolella. Kaupunkilaisia pidetään ihan turhaan avuttomina. Minulta onnistuvat kyllä puiden pilkkomiset, takan sytyttäminen ja lumityöt, ihan helposti, vaikka kovin kaupunkilainen olenkin. Samoja taitoja opetan tietysti lapsellenikin hänen kasvaessaan. Tilan tarpeen ymmärrän kyllä hyvin. Haluaisin itsekin enemmän tilaa ja varmasti tulevaisuudessa muutammekin isompaan asuntoon, tämä nykyinen koti on tuntunut muutenkin kovin väliaikaiselta itselleni. Kuitenkin haluamme pysyä samalla asuinalueella, ettei Micaelinkaan tarvitse vaihtaa koulua/päiväkotia.

Silti, koen kaupunkiasumisen olevan sivistävää ja antavan lapsille enemmän mahdollisuuksia. Myös enemmän mahdollisuuksia olla oma itsensä. Mitä enemmän erilaisuutta, sitä paremmin sitä hyväksytään. Pikkukaupungissa asuneena ei saanut olla erilainen ja se oli hyvin surullista. Sanotaan, että maalla lapset saavat olla pidempään lapsia, mutta itse en näe sitä niin. Kun lapsia ja nuoria on hyvin pieni joukko, on hankalaa olla oma itsensä jo ihan pienestä pitäen. Kiusaaminen on erilaista, eikä sitä pääse pakoon. Potentiaalisia ystäviä on vähemmän ja lapsi voi jäädä helpommin yksin. En missään nimessä yleistä, älkää käsittäkö väärin. Onneksi on aina poikkeuksia ja ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Minusta kaupunkiasuminen on kuitenkin meille paljon parempi vaihtoehto kuin muuttaa kauemmas keskustasta. Mitä mieltä te olette ja mihin ratkaisuun olette päätyneet?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


3 Responses to “Miksi haluan kasvattaa lapseni kaupungissa?”

  1. ElinaM sanoo:

    Eira on ihanaa aluetta <3 Se on sitä kaupunkiasumista parhaimmillaan, vähän syrjässä siitä suurimmasta liikenneruuhkasta ja lähellä puistoja sekä merta, kuten sanoit. Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, ettei kaupungista pois muuttaminen lasten tullessa ole mikään pakkotilanne. Itse näkisin asian niin, että siellä missä vanhemmat ovat onnellisia asuessaan, siellä on lastenkin hyvä kasvaa. Lapset eivät osaa kaivata pois keskustasta, jos vanhemmatkaan eivät kaipaa. Ja onhan siellä paljon hyviä puolia, niin kuin luettelit. Yksi tärkeä pointti juuri tuo erilaisuuden hyväksyminen ja mahdollisuus vaikka hakeutua mieleiseen kouluun. Täällä pienellä paikkakunnalla, kun on vain se yksi koulu ja yksi lukio sekä amis, niin vaihtoehtoja ei ihan hirveästi ole... Se onkin niitä omasta näkökulmastani ainoita huonoja puolia, muuten olen tyytyväinen siihen, että kaikki palvelut ovat lähellä ja liikuntamahdollisuudet ja vaikka luontoretkeilymahdollisuudet ovat ihan vieressä. Eikä liikenneruuhkia :) Tosin, vähän enemmän valinnanvaraa kahviloissa ja ravintoloissa olisi kyllä piristävää...

  2. Nimetön sanoo:

    Mie luultavammin haluan kasvattaa lapset maalla, vaikka ei tietenkään kaupungeissa mitään vikaa ole :D
    Mulle palvelurikas kunta tarkoittaa sitä, että on paljon luontoa. Meille luonnossa viihtyminen ja ulkoilu on se juttu! :D Mulle palvelut ja sivistys on sitä, että mennään nuotiolle, eräkämpälle yöksi, ja ulkona syöminen on sitä, että mennään tunturiin laittaan trangialla ruokaa. Harrastukset on meille eritoten metsässä kulkemiseen liittyviä, vaeltamista, erätaitoja ja sen sellaista. Mä ahdistun paikoissa joissa on vain ihmisten rakentamaa, ja oonkin käynyt vain kerran Helsingissä. Mulle puhdas, koskematon luonto on tärkeintä. Järvellä soutelu aamutuimaan, aamukahvin nauttiminen ulkosalla luonnon helmassa ja sellainen simppeli elämä.. Very little is needed to make a happy life. Ja maapallokin toisaalta tykkää tällaisestä yksinkertaisesta elämästä, ei tule kulutettua.

    Mutta jeps, jotkut on kaupunki-ihmisiä, toisten sydän on maalla. Siellä kai se kannattaa asua, missä kokee olevan hyvä olla <3

    • mirvaannamarian sanoo:

      <3 Luonnossa ja sen välittömässä läheisyydessä on kyllä puolensa. Mä sain lapsena asua puoliksi paikassa, jossa ei ollut katuvaloja ja koiraa käytettiin ulkona iltaisin taskulamppu kaulassa.. Joskus haettiin lähteestä vettä kanisteri pyöräntarakalla ja saunapuut pilkottiin itse jo 11-vuotiaana, pilkkopimeässä puuvajassa sen taskulampun valossa :D Rakastin tuota paikkaa ja kotia <3 Oi trangia, sillä on monet safkat keitetty saaressa.. :D

Leave a reply

Your email address will not be published.