Raskaaksi parin kuukauden seurustelun jälkeen

tiistai helmikuu 27 2018 2 comments

Story of my life. Ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta oikeastaan kukaan ei koskaan ole edes kysynyt minulta, mutta jota itse pidän silti kovin erikoisena. En ole ajatellut tätä oikeastaan vuosiin, mutta jostain se vain tuli mieleen kun muistelin, että neljä vuotta sitten olin tosiaan raskaana. Neljä vuotta sitten asuin myös yksiössäni Ullanlinnassa, yksin. Raskauteni oli täysin vahinko ja maailman suurin yllätys ja järkytys itselleni. Lapsen isä suhtautui siihen paljon rennommin, siitäkin huolimatta että emme edes asuneet yhdessä. Olimme seurustelleet vasta pari-kolme kuukautta kun järkyttävä huonovointisuuteni paljastui raskaudeksi. Tätä kirjoittaessakin tekee pahaa pelkästään muistella sitä aikaa..

Elämäni muuttui täysin. En ollut koskaan edes halunnut tulla äidiksi eikä lapsi ollut millään lailla toivottu, harkittu tai suunniteltu. Kaiken sen järkyttävän sekasotkun keskellä ainoa asia, jota en oikeastaan millään lailla kyseenalaistanut, oli parisuhde. Olin jo silloin sitä mieltä, että jos olisin päättänyt keskeyttää raskauden, me kaksi emme välttämättä olisi koskaan enää saaneet yhteistä lasta. Koska suhde oli niin alussa, se kesti sen kaiken. Raskausaika, saati vauva-aika, ei todellakaan ole helppoa parisuhteelle. Ihaillen luen niitä juttuja, joissa suhde on vain vahvistunut lapsen myötä. Itse en voi sanoa oikeastaan mitään, sillä en todella tiedä, millainen suhteemme olisi ilman lasta. Kahden kuukauden seurustelusta on vähän hankala lähteä päättelemään.

Mietin usein, millainen meidän suhteemme olisi ilman lasta. Olisiko sitä enää ollenkaan? Lapsi ei tietenkään ole syy pysyä yhdessä, mutta lapsi on hyvä syy selvittää ongelmia. Meillä ei ole mikään tyypillisin parisuhde. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta me olemme hitsautuneet toisiimme kiinni hyvin vahvasti tämän vähän poikkeuksellisen suhteemme myötä. En osaa kuvitella meitä ilman lasta, sillä sitä aikaa kesti niin vähän aikaa. No, eipähän ole mitään, mitä haikailla. Toiset pariskunnat kun muistelevat usein, miten helppoa elämä olikaan vielä kahdestaan.

En ole katunut sekuntiakaan, että päätimme pitää lapsen suhteemme lyhyestä kestosta huolimatta. Oikeastaan asia on ihan päinvastoin. Olen todella, todella onnellinen että sain lapsen suhteellisen nuorena. Lapsi kasvaa ja minulla on vielä elämä ikään kuin edessä, olen paljon vapaampi tekemään asioita vaikka viiden vuoden päästä kuin moni 35-vuotias, joka miettii lastenhankintaa vasta kolmenkympin jälkeen. Puolensa tietty molemmissa. Olen myös äärimmäisen onnellinen siitä, miten hyvin kaikki sukulaiset ottivat hyvin yllättävän lapsiuutisen vastaan.

Neljässä vuodessa on tapahtunut niin paljon, kaikkein eniten oman pääni sisällä. En voi kuin hymyillen katsoa taaksepäin ja todeta, että kaikki meni lopulta oikein hyvin. Elämää ei kannata suunnitella liikaa ja joskus täytyy tehdä jotain sellaistakin, mikä ei ole ehkä kaikkien normien mukaista. Kaikki tavallisuus on sitäpaitsi ihan tylsää ;)

PS. Pidätkö blogistani? Voit äänestää sitä ehdolle Inspiration Blog Awardseissa tästä linkistä – lämmin kiitos jo etukäteen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


2 Responses to “Raskaaksi parin kuukauden seurustelun jälkeen”

  1. PiPa sanoo:

    No huhu… sulla on käynyt hyvä onni..tuuri…et toinen osapuoli on halunnut jatkaa yhteistä eloa kanssasi. Kaikille se ei ole ihan noin vain selvä asia…mutta Hän on kyllä valloittava kuvista päätellen😍

    • mirvaannamarian sanoo:

      Lapsen isä tosiaan oli alusta asti sitä mieltä, että haluaa pitää lapsen ja – hahah, jatkaa myös yhteiseloa mun kanssa :D Itse olin ensin aivan eri mieltä.

      Mun onni oli, että päätin sitten itsekin (ihan viime hetkillä) että pidetään tämä lapsi. Hän on suurin onni mikä mua on koskaan kohdannut. Hyvin valloittava, 2010-luvun Vaahteramäen Eemeli :D

Leave a reply

Your email address will not be published.