Anna lapsen tehdä itse

maanantai maaliskuu 05 2018 4 comments

Viikonloppuna ravintolassa viereisessä pöydässä istui lapsi, joka oli oman poikani ikäinen (3,5-vuotias). Lapsi oli edelleen vaipoissa, mikä tuntui itselleni kovin vieraalta, kun oma ei ole käyttänyt vaippaa yli vuoteen edes öisin. Muistutin kuitenkin itseäni, että lapset ovat todella yksilöllisiä ja tämä vieressä istuva suloinen pikkuinen kuitenkin esimerkiksi puhui todella selkeästi ja oli muutenkin aivan ikäisellään tasolla. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, ettei lapsi saanut tehdä oikein mitään itse. Äiti valitsi hänelle ruoan pöydästä ja jopa syötti. What?! Lapsi halusi syödä itse, mutta äiti ei antanut – ”tulee sotkua, vaatteet on kohta täynnä muruja” ja muuta vastaavaa.. Oh well. Hei sinä vanhempi, anna lapsen tehdä itse.

Oma toimintatapani ei varmasti ole aina se kaikille paras tapa, mutta voi hyvänen aika – olisin kyllä hermoromahduksen partaalla jos edelleen pitäisi syöttää tai käyttää vaippoja. Lapseni on toisinaan vähän liiankin omatoiminen, mutta olkoon. Omassa kasvatuksessani painotan paljon sellaista ”tee se itse”-toimintatapaa, pyydän lasta pakkaamaan repun itse, pukemaan haalarin itse, pesemään kädet ja vetämään vessan, itse. Inhoan sotkua ja tästä syystä itsekin teen tiettyjä asioita lapsen puolesta, kuten kannan astiat pöydästä tiskikoneeseen, sillä korkea tiskipöytä, syvä allas ja lautaselle jäänyt ruoka..You know. Lapsi tarvitsee tottakai hirveästi tukea ja tsemppausta omaan tekemiseen, mutta osaa kyllä vaikka mitä, kun siihen annetaan mahdollisuus.

Ei tietenkään saa vaatia liikoja ja aina pitää muistaa, että lapsi on vasta lapsi. Kehitys on yksilöllistä, mutta missä vaiheessa sitä sitten huomaa, että lapsi on valmis tekemään asioita itse? Aluksi mietin tätä todella usein ja googlailinkin harva se viikko (voi kyllä, vauvapalstat) mitä sen ikäisen muka pitäisi osata. Myöhemmin sitä muuttui kuitenkin rennommaksi mutsiksi ja aloin pian vain kokeilla itse. Kun lapsi rimpuili pois rattaista, jätin rattaat pois ja katsoin tuleeko elämästä ilman niitä mitään. Rattaat taitavat edelleen olla yhdellä varastolla, johon ne kerran jäivät kun eivät mahtuneet autoon. Hyvin on pärjätty. Kun lapsi kiipesi pois syöttötuolista, myin syöttötuolin eikä sitä kaivattu kertaakaan. Vaipat jäivät ihan huomaamatta nekin, eikä sen jälkeen ole ollut lainkaan lakanapyykkiä. Aika oli siis oikea. Toki, jos elämä olisi ollut hankalampaa ilman rattaita, syöttötuolia tai vaippoja, olisin ottanut ne takaisin käyttöön. Lapsi on saanut myös syödä ja juoda itse kaikesta alun sotkusta huolimatta aina, joten hän on myös oppinut kovin siistiksi ruokailijaksi.

Uskon, että lapsi nauttii myös itse tekemisestä ja onnistumisen tunteista. ”Mamma mä puin itse haalarin” sanotaan niin reippaasti ja ylpeänä, ja silloin täytyy toki kehua. Tottakai toisinaan kiireessä puen lapsen itse ja autan hankalissa kengissä, tai hanskoissa. Aikamoista tasapainoilua, mikä on lapselle sopivaa ja mikä ei, mutta voihan sitä kokeilla. Ne pienetkin onnistumisen tunteet ovat hurjan tärkeitä noille pikkuisille.

PS. Pidätkö blogistani? Voit äänestää sitä ehdolle Inspiration Blog Awardseissa tästä linkistä – lämmin kiitos jo etukäteen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


4 Responses to “Anna lapsen tehdä itse”

  1. neito sanoo:

    Muuten täysin samaa mieltä kanssasi, lapsen tulee antaa harjoitella tehdä asioita itse, koska mitään taitoa ei opi harjoittelematta.

    Yövaippa / yökuivuus asia ei ole aina lapsesta/vanhemmasta itsestään kiinni. Muutama prosentti lapsista kärsii yökastelusta, ja se ei ikinä ole lapsen itsensä vika. Mikäli yökastelua on niin todellakin silloin käytetään vaippaa öisin. Yökastelu ei ole vaipan ”syy”. Meillä esikoinen on nyt jo entinen yökastelija ja käytti kuusi vuotiaaksi asti vaippaa öisin, ilman päivä vaippaa oli kaksi vuotiaasta asti. Hälytyslakanan avustuksella saatiin yökastelu pois.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Kirjoittelin sinulle pitkän kommentin, mutta se katosi johonkin – älä siis ihmettele jos jostain syystä tähän tulee kaksi vastausta :D

      Olet oikeassa, yökastelu on tietysti aivan eri asia kuin päiväkuivaksi oppiminen. Päiväkuivuus voidaan oppia juuri harjoittelemalla ja sitten vain ottamalla vaippa pois – se on hyvin pitkälti kiinni vanhemmista, lapsesta ja ennen kaikkea oikeasta ajoituksesta (sitä ei saa myöskään tehdä missään nimessä liian aikaisin tai oppiminen vaikeutuu).Yökastelu taas on kiinni hermoston kehittymisestä, hormoneista ja rakkolihaksen toiminnasta eikä missään nimessä harjoituksen puutteesta. Jopa 10% lapsista kärsii yökastelusta, joten ihana kuulla että teille oli apua hälytyslakanasta ja että on olemassa toimivia keinoja vähän nopeuttaa yökuivaksi ”oppimista”, vaikkei se sinänsä oppimista olekaan vain hermoston kehittymistä omassa aikataulussaan :) Päiväkuivuus sitten eri asia.

  2. Annika / pellavaa&pastellia sanoo:

    Ihania kuvia ja teillä on niin suloinen poika <3

    • mirvaannamarian sanoo:

      Voi kiitos Annika, hän on kyllä hurmaava tapaus <3 Vaikka onkin niiiiin vilkas...

Leave a reply

Your email address will not be published.