Sinustakin voi tulla urheiluhullu

sunnuntai maaliskuu 11 2018 4 comments

En olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä ahdistuisin siitä, että on pidettävä edes se yksi lepopäivä. En olisi uskonut, että valitsisin vielä joskus mieluummin hiihtolenkin kuin after ski’n. Vaikka olen sinänsä pitänyt liikunnasta ja tiennyt kroppani tarvitsevan sitä, en ole koskaan ollut mikään urheiluhullu vaikka olenkin aina liikkunut paljon. En tiedä mitä tapahtui, mutta oikeastaan viime syksynä hurahdin kunnon treenaamiseen ja muutenkin päivittäiseen liikkumiseen. Lasken tunteja, kun pääsen hiihtoladulle ja käytän enemmän rahaa urheiluvaatteisiin, kuin arkipukeutumiseeni. Uimahallikammoni on väistynyt täysin ja siellä mä kipittelen suihkusandaaleissa altaalle uimalakki päässäni ihan kuin kaikki muutkin kanssatreenaajat. Joogamattoa kulutan ainakin pari kertaa viikossa ja haaveilen ensi kesänä pääseväni sup-lautailun ja avovesiuinnin pariin. Mulla on jopa nastalenkkarit jäisiä juoksulenkkejä varten. Urheiluhulluus on ottanut vallan ja voin tällä hetkellä aivan älyttömän hyvin.

Varsinkin stressaavina ajanjaksoina liikunnan tarve korostuu ja kroppa huutaa kunnon hikitreeniä. Ennen pakenin stressiä ja pahaa mieltä sohvalla röhnöttämiseen, nyt en voi kuvitellakaan olevani paikoillani. Paras keino nollata ajatuksia on juoksu, mutta nopeatempoinen salitreeni ajaa asian kuitenkin ihan hyvin jos juoksukeli ei ole kohdallaan. Jooga hengitysharjoituksineen helpottaa silloin, kun olo on rauhaton. En ole kuitenkaan aina nauttinut liikkumisesta samalla tavalla, vaan löytänyt liikunnan ilon vasta paljon myöhemmin elämässäni. Kun ennen ajattelin, että pakkohan se on pitää lepopäiviä ja että seitsemän treeniä viikossa on todellakin liikaa, en ole enää yhtään sitä mieltä. En tietenkään tee seitsemää todella raskasta treeniä viikossa, vaan treenaan muutenkin aina oman olon mukaan. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani (pidin tuota lausetta muuten aiemmin ihan hölynpölynä) ja liikun sen mukaan. Jos väsyttää, nukun pitkät yöunet ja teen jotain kevyttä. Todella harvassa ovat nykyään ne päivät, jolloin en liiku ollenkaan. Liikunnan ilo on vienyt minut mennessään ja olen aivan addiktoitunut urheiluun. Urheiluhulluus on ihan oikea ilmiö.

Urheilun ei sitäpaitsi aina tarvitse olla niin järjestettyä. Joskus voi ihan tosta noin vaan tehdä keittiössä 200 kyykkyä kotihommien ohella tai istua selkä seinää vasten minuutin silloin tällöin. Etenkin tällaista tulee tehtyä juuri silloin, kun aikaa varsiniselle treenille ei ole. Kun haluaa liikkua, sille löytää kyllä aikaa, tavalla tai toisella. Ja yhtäkkiä sitä saattaa huomata kiinnostuvansa lajeista, joista ei ole todellakaan aiemmin tykännyt. Oikeasti mietin jopa avovesiuinnin aloittamista ensi kesänä, samoin golfopetus on jo sovittu keväälle. Minä, joka olen vielä täysi-ikäisenäkin inhonnut juoksua enkä ole tiennyt mitään treenaamisesta. Uskon, että jokaiselle on se oma laji, josta pitää. Sitä kautta voi löytää sen liikunnan ilon ja myöhemmin voi lähteä hakemaan sitä myös muualta. Kaikesta ei tietenkään voi pitää, mä en tykkää nyrkkeilystä enkä tanssillisesta liikunnasta. Toisille ne ovat taas intohimo. On muutenkin aika heivata sinne romukoppaan ajattelutapa, että viikossa on oltava päiviä, jolloin ei tee mitään. Tottakai lepopäiviä tarvitaan, mutta lepopäiväkin voi olla aktiivinen. Minua piinasi pitkään ajatusmalli, että eihän mun tarvitse kuin kolme kertaa viikossa liikkua, neljänä levätään. Onneksi pääsin siitä eroon. Oletteko te urheiluhulluja ja mikä on sun suosikkilaji?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


4 Responses to “Sinustakin voi tulla urheiluhullu”

  1. Rebecca sanoo:

    Onpas kivat liivit! :) onks noi shock absorber, tukeeko miten hyvin?

    • mirvaannamarian sanoo:

      Joo on, Shock Absorberin push up-malli :) Oon julkaisemassa urheiluliiveistä isomman postauksen pian joten siinä on näistäkin paljon lisää infoa! Tää on kevyemmän tuen malli, mä oon käyttänyt ihan arkiliiveinä, lasketellessa ja hiihtäessä sekä salilla rauhallisemmissa treeneissä :)

  2. Luistelija sanoo:

    Olen entinen urheiluhullu sekä kilpaurheilija, harrastin nuoruudessani yli 10 vuotta. Lopetettuani opiskelujen sekä työn takia 3 vuotta sitten minusta tuli laiska! :D Se miten ennen oli 6 kertaa viikossa treenit on vaihtunut siihen että käyn lenkkeilemässä / salilla / jumpassa ehkä noin kaksi kertaa kuussa…ja kun minulta kysytään miksi en enää liiku vaikka olen aina ollut liikunnallinen niin en edes tiedä miten tässä on näin käynyt!
    Kovasti haluaisin löytää sen periksiantamattoman, pitkäjänteisen ja ennenkaikkea määrätietoisen minäni takaisin urheilun saralla.. sun blogista ainakin saa inspistä! Kiitos siitä :) ehkä mäkin vaan nyt ryhdistäydyn ja hankin sen palon treenaamiseen takaisin.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Kiitos itsellesi kivasta kommentista! Sulla on niin hyvä pohja alla, että kunto nousee varmasti ihan hetkessä ja löydät taas liikunnan ilon! Voisin kuvitella, että noin aktiivisesta treeni- ja kilpailutahdista kun jää pois, on laiskistuminen varmasti enemmän kuin helppoa.. Mutta ei se määrätietoisuus mihinkään katoa, etsit sen vain jonkun sulle hyvän lajin kautta :)

Leave a reply

Your email address will not be published.