Hammaslääkäripelko

keskiviikko maaliskuu 21 2018 8 comments

Käsi ylös, kenellä on paha hammaslääkäripelko? Mulla ainakin. Olen kärsinyt hammaslääkäripelostani ihan lapsesta asti ja sen jälkeen, kun pakolliset koulun hammaslääkärikäynnit olivat ohi, on ajan varaaminen ollut yhtä tuskaa. Menetän yöunet ja kärsin hirveästä stressistä monta päivää ennen hammaslääkäriaikaani. Stressaantuneena narskutan muutenkin hampaitani, joten teen sitä aivan erityisen paljon aina ennen hammaslääkäriin menoa. Leuat, hampaat ja ikenet kipeinä marssin sitten kauhunsekaisin tuntein lääkärin tai suuhygienistin vastaanotolle, huonosti nukkuneena, verenpaine katossa ja syke maksimissa. Ja tiedän, etten ole pelkoni kanssa yksin.

Hammaslääkäripelkoni juontaa juurensa lapsuudesta. Meillä oli ala-asteen kouluhammaslääkärinä varmasti maailman hirvein hammaslääkäri. Hän paikkasi hampaat ilman puudutusta ja  Ala-asteikäisenä hampaitani myös oiottiin, luojan kiitos yksityisellä puolella. Jouduin tästä syystä käymään hammaslääkärissä kuukauden välein. Luulisi, että tuolla tahdilla hammaslääkäripelko katoaisi kokonaan. Ei kadonnut. Tuo kouluhammaslääkäri poisti minulta neljännellä luokalla kaksi hammasta samaan aikaan. Muistan edelleen sen päivän, sen olon, sen hajun ja sen tunteen kun pyörryin ja äiti kantoi minut autoon. Tuon jälkeen kävin oikomishoidossa yksityisellä. En tiedä millä tahdonvoimalla selvisin siitä projektista, sen muistijälki on ikuinen. Muistan odotushuoneen, muistan tuon ystävällisen hammaslääkäritädin, mutta ennenkaikkea muistan sen kivun. Hammaslääkäripelkoni suurin syy on ehdottomasti pelko kivusta ja epämiellyttävästä tunteesta. Vasta yläasteella olen käynyt jopa korjaamassa sen ilman puudutusta paikatun hampaani niin, että totesin käynnin olleen ihan miellyttävä. Hammaslääkäri oli miellyttävä, enkä tuntenut kipua. Myöhemmin kun kävin 19-vuotiaana poistattamassa hammaskiveä muualla, oli se taas yhtä helvettiä ja verensekaista repimistä. Hammaslääkäripelkoni paheni entisestään. Tuon käynnin jälkeen menikin useampi vuosi, että uskalsin mennä hammaskiven poistoon.

Ja tänään, tänään mä kävin siellä!! Hampaiden tehopuhdistuksessa ja sain onnekseni kuulla, että hampaani olivat todella hyvät ja siistit. Sama oli kyllä viime kerralla, ja sitä edellisellä, mutta silti mä ”vähän” taas pelkäsin. Hampaideni kunnossa tapahtui muuten suuri muutos, kun joskus muutin vähän elämäntapojani ja hampaidenhoitotottumuksiani. Voisin kirjoitella siitä ihan oman juttunsa, jos kiinnostaa? Ai vitsi, vain todella hammaslääkärikammoinen tietää, miten helpottava on se tunne, kun kävelet hammaslääkäristä pois. Kelpaa taas hymyillä! Enkä ollut muuten ainut, joka tänään kävi hoitamassa hampaita. Aloitimme aamun nimittäin Micaelin ensimmäisellä varsinaisella hammastarkastuksella, vihdoin kun kaikki maitohampaat ovat puhjenneet.  Olen ollut vähän huolissani siitä, etten tartuta omaa hammaslääkäripelkoani lapseen, mutta onneksi pelkoni taisi olla turhaa. Niin reippaasti meni aamuinen tarkastus!

Kertokaa nyt teidän hammaslääkäritarinoita, kohtalotoverit? Onko joku päässyt hammaslääkäripelosta yli?

PS. Pidätkö blogistani ja tyylistäni kirjoittaa? Olen ehdolla taitavien kollegoideni kanssa Vuoden Tarinankertoja -kategoriassa Inspiration Blog Awardseissa, lämmin kiitos kaikille minua ehdokkaaksi äänestäneille. Varsinainen äänestys on nyt alkanut joten voit antaa äänesi helposti vain yhdellä klikkauksella täältä. Kiitos jo etukäteen ♥


8 Responses to “Hammaslääkäripelko”

  1. Nicola sanoo:

    Täällä on yksi hammaslääkäri pelkoinen. Omanlainen paniikki iskee itsellenikin siinä vaiheessa kun istun odottamaan että pääsen sisään. 15 vuotta ainakin olen aina penkissä puristanut vasemmalla kädelläni oikeaa peukaloa ja viime vuosina on tullut myös se että pidän silmät täysin kiinni.
    Vaikka pelko onkin, niin sinnikkäästi olen käynyt, ja hammasremontti jatkuu itselläni edelleen.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Kuulostaa tosi tutulta, mä pidän käsiä aina mun jalkojen alla koska muuten kynsin ihon rikki :’D Onneksi sulla ei oo pelko saanut yliotetta, mä oon muutaman kerran perunut ajan ihan vain pelon takia.. Pitää vaan säännöllisesti käydä, silloin hampaat myös pysyy kunnossa eikä ole odotettavissa mitään hirveää suukatastrofia :D

  2. Saara sanoo:

    Mä oon ollut myös aina hammaslääkäripelkoinen. Pelkään kipua ja pelkään myös sitä ahdistavaa tunnetta kun on tuhat ja yksi asiaa samaan aikaan suussa ja se hiton vesisuihkuvehje mikälie en voi sietää sitä … JA itselläni on tulossa toukokuussa alaviisureiden leikkaus, tekisi mieli itkeä jo etukäteen. Kyselin tosin jo hintoja nukutukseen :D

    • mirvaannamarian sanoo:

      Ai saat….. 🙈 Mun viisureihin ei ainakaan kosketa ilman nukutusta, toivottavasti ei tarvii ikinä koskea ylipäätään. Huh, tsemppiä!! Nukutus on kyllä sairaan helppo ja miellyttävä kokemus vaikkei mulle oo hammasoperaatioita siinä tehtykään mutta muuta kyllä fiksailtu 😄 Paikkausta jos tarvitsee niin nykyään kuulemma laserilla voi tehdä ja on kivuton!

    • Hannnna sanoo:

      Pakko kommentoida tähänkin, mua kans pelotti alaviisurien leikkaus mutta jollain järjettömällä mielenhallinnalla handlasin sen tilanteen ja jälkikäteen siitä saa voimaa – mä kestin sen! :D Tsempppiä, you can do it! Se on nopeasti ohi, hereilläkin.

  3. Hannnna sanoo:

    Luulen että hammaslääkärissä käyminen ei ole kenellekään mukavaa siitä syystä, että lähtökohtaisesti ei ole tunnu kivalta kun joku sorkkii niinkin arkaa paikkaa kuin suuta ja itsellä ei tunnu olevan mitään hallintaa tilanteeseen.
    Mulla on kuitenkin hammaslääkärin kammoaminen (joka on aina ollut ihan normaalin rajoissa, eli ei kai kukaan siellä olosta tykkää…) kaikonnut mitä enemmän olen hammaslääkärillä/suuhygienistillä käynyt. Monesti säädettiin purentakiskoja ja sen jälkeen poistettiin viisaudenhampaita ja nyt tuntuu paremmalta jo mennä paikalle, koska a. tiedän ettei mitään kamalia toimenpiteitä todennäköisesti tule ja b. koska kestän sen hallinnanmenetyksen hetken. Eli mulle kyse on ehkä enemmän siitä että tiedän hallitsevani kammoni ja pystyväni istumaan tuoliin ronkittavaksi. :)
    Lisäksi tietenkin auttaa se että kestän kipua hyvin. :D

  4. Sini sanoo:

    Mä en ennen pelännyt hammaslääkäriä ollenkaan vaan melkein jopa tykkäsin käydä siellä, jos se nyt on mahdollista. Mutta about tuossa 5 vuotta sitten oli TODELLA kammottava hammaslääkärikokemus juurhoidossa. Lääkäri ei uskonut mun kipuja ja koko pari tuntia oli järkyttävää tuskaa. Sen jälkeen olen pelännyt hammaslääkäriä ihan järkyttävästi. Siis ihan fyysisesti tärisin aina siinä penkissä ja oikeasti itkun kanssa jo pelkässä tarkastuksessa.
    Mutta nyt onneksi viimein löysin maailman ihanimman hammaslääkärin yksityiseltä joka on erikoistunut pelkopotilaisiin! Hänen avullaan pelko on helpottanut ja viimeksi oli taas jopa ihan kiva käydä siellä :) Vieläkin jännittää mutta tiedän että hän tekee kaikkensa että muhun ei satu ja saa jollain tavalla rentoutumaan.

  5. ElinaM sanoo:

    Hammaslääkäriin meno aiheuttaa aina pientä ahdistusta ja kyllä viimeistään siinä odotusaulassa, kun se tuttu haju tulee nenään, niin syke nousee. Mulla on kans hyvin samanlaisia kokemuksia lapsuudesta. Monta kertaa paikattiin hampaita ja ilman puudutusta tietty… Olin jo aikuinen, kun yksityisellä puolella hammaslääkäri otti puheeksi, että haluaisinko puudutuksen ennen paikkausta. Olin ihan hämmästynyt, että siihenkin toimenpiteeseen sen saa, kun olin tottunut siihen, että paikkaus on aina aivan kamalaa poraamisesta johtuvaa tuskaa ja vihlontaa, kun avonaiseen juureen puhalletaan ilmaa, hyrrr. Lisäksi sain lapsena jatkuvaa syyllistämistä ”huonosta” hampaidenhoidosta, vaikka harjasin aamuin illoin, söin fluoritabletteja ja noudatin ateriavälejä. Kuka nyt lasta uskoisi. Ja sitten vielä oma lukunsa oikominen, joka mulla oli mallia niskaveto. Huh huh, ei ihme, että vähän ahdistaa. Toivon, ettei omat lapseni joutuisi samaan, mutta pieni pelko on siitä, että kariesbakteeri on voinut tarttua.

Leave a reply

Your email address will not be published.