Liikuin ja liikuin, mutta en saanut suuria tuloksia – miksi?

maanantai maaliskuu 26 2018 Comment

Olen liikkunut oikeastaan koko aikuisikäni, mutta urheillut loppujen lopuksi aika vähän aikaa. Kuinka paljon olenkaan tuhlannut aikaani salilla, mutta en ole saanut mitään sen kummempia tuloksia? Kuluttanut lenkkareita kilometritolkulla, mutta juossut silti vuodesta toiseen samoja lenkkejä täysin samaa vauhtia. Ylläpidin toki kuntoani ja hyvinvointiani, mutta samalla niin ulkonäkö kuin kuntokin junnasivat paikallaan. Tiesin sen kyllä, mutta en jaksanut oikein uhrata ajatustani sille, liikunko oikein.

Kaikki liikunta on toki hurjan tärkeää, mutta itselläni kiinnostus treeniin ja hyvinvointiin alkoi hiipua, kun vuosien jälkeen mitään sen kummempaa kehitystä ei tapahtunut. Toisaalta, olinko liikkunut tavoitteellisesti? En. En tarkoita, että jokaisella pitäisi olla maratontavoite tai tietty määrä punnerruksia. Ei missään nimessä. Kuitenkin esimerkiksi sali- tai juoksuohjelma kannattaa valita sellaiseksi, että se vie kokoajan parempiin suorituksiin eli viikko viikolta treeni on aina vähän rankempaa. Lopussa huomaatkin, että juoksulenkit ovat pidentyneet ja toistomäärät lisääntyneet. Samalla muutoksia tapahtuu aivan varmasti myös ulkonäössä paljon enemmän kuin ennen.

Omat virheeni olivat yksinkertaisia, joita sattuu varmasti enemmän ja vähemmän liikkuville. Kun pikkulapsiarjen pyörittäminen on jo itsessään ihan tarpeeksi raskasta, ei liikunnalle meinaa löytyä aikaa. Kun löytyy, sitä vain nopeasti treenaa ja jatkaa siitä seuraaviin kiireisiin ajattelematta asiaa sen kummemmin. ”Kyllähän mä kävin salilla, kyllähän mä kävin lenkillä..” Mutta sillä, mitä sen treenin aikana tekee, on todella suuri merkitys. Ensinnäkin pysyin aivan liian pitkään oman mukavuusalueeni sisäpuolella. Treeni oli kyllä kivaa ja sain lihaksetkin kipeiksi (koska pidin helposti viikon, parin taukoja) joten ajattelin tietenkin, että se tehosi. Koska päiväaktiivisuuteni oli aivan huippuluokkaa (toisinaan saman viikon aikana pyöräilin työmatkoja, hoidin lasta kotona, kävelin päivittäin 5-10 kilometrin vaunulenkkejä sekä tietty treenasin silloisella tavallani), olin kyllä todella laiha. Kehonkoostumuksenikin on ollut aina suhteellisen hyvä, mutta jotenkin en vain itse ollut tyytyväinen. Viikonlopun juhliminen katkaisi hyvän treeniputken, sairastelin paljon enkä saanut sitä huumaavaa endorfiinin tunnetta liikunnasta. Tämä söi tietenkin myös motivaatiotani. Minulla ei ollut tavoitteita, vaan kuvittelin jotenkin automaattisesti että kyllähän ne tulokset sieltä tulevat itsestään, kunhan vain liikun. Näistä syistä mitään suurta muutosta ei tapahtunut.

Kunnes jotain tapahtui. Liikunnasta tuli elämäntapa ja se alkoi muuttua pikemminkin urheiluksi. Aloin kiinnittää huomiota yksittäisen treenin tehokkuuteen ja nyt olen alkanut panostaa myös juoksuun. Juoksin ennen aivan liian kovaa ja liian samanlaisia lenkkejä. Kunhan tiet kuivuvat, kirjoitan tänne juoksuohjelmasta ja sen laatimisesta oman lähtötason mukaan. Tuloksia huomaa jo parissa viikossa ja se jos joku palkitsee. Tässä liikuntainnostuksessani olen myös kokenut sellaista endorfiinihuumaa, että haluan treenata nykyään joka päivä. Tällä hetkellä en ole yhtään kiinnostunut juoksemaan baareissa vaan haluan käyttää kaiken mahdollisen vapaa-aikani liikkumiseen ja kehonhuoltoon sekä näihin perehtymiseen. En edelleenkään ole missään täydellisessä kunnossa, kehitettävää nyt tosin löytyy loputtomiin jos sellaisen asenteen ottaa. Kroppani koostumus on kuitenkin muuttunut melko paljonkin, mutta suurin muutos on kyllä pään sisällä. Kunpa vain pysyisi terveenä eikä tulisi sen suurempia vammoja.. Tästä lisää varmaan huomenna, tällä hetkellä kun on pienen pakkolevon paikka.

Liikutko sinä oikein ja oletko kokenut jotain tällaisia oivalluksia treenaamisen suhteen? Pysyttekö mieluummin sillä omalla mukavuusalueella vai haastatteko itsenne hikoilemaan ihan kunnolla? Mistä tulikin mieleeni, on hassua kun jotkut ihmiset sanovat, etteivät hikoile ikinä treenatessaan. Hien saa pintaan jopa parinkymmenen asteen pakkasilla, joten miksei salillakin.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Leave a reply

Your email address will not be published.