Naisille oma pöytä

tiistai maaliskuu 27 2018 1 comment

Mamma, eli isoäitini, teki aikanaan työuransa seppänä isolla tehtaalla. Sama mamma käyttää edelleen juhlissa korkokenkiä, värjää hiuksiaan säännöllisesti ja käyttää selektiivistä kosmetiikkaa. Mummo, eli toinen isoäitini kävi kanssamme kalassa kun olimme lapsia, teki aina raskaita maatilan töitä ja keitti juhliin aina sahtia. Maailman herttaisin, ihana suvaitsevainen mummoni. Äiti taas ajoi yksin veneellä saareen yöksi ja vaihtaa varmaan edelleen autonsa renkaat ihan kotipihassa. Äiti, joka on yksi maailman parhaimmista leipureista ja ruoanlaittajista ja katsoo Youtubesta videoita highlighterin oikeaoppisesta levityksestä. Feministi on ollut käsitteenä minulle jopa vähän sellainen, että se on herättänyt ärsytystä. Tavallaan olen pitänyt itseäni aina feministinä, mutta vasta hiljattain olen alkanut ymmärtää miten vahva feministi minussa onkaan aina asunut. Koska minut on kasvatettu siihen, että nainen ja mies ovat aivan yhtälailla tasa-arvoisia eivätkä naisroolimallini ole olleet mitään hiljaisia ja alentuvia seinäruusuja, en ole edes ajatellut asiaa sen kummemmin.

En koskaan sanonut ääneen olevani feministi. En oikeastaan edes ajatellut olevani.

Vasta aikuisiällä olen kohdannut kuitenkin tilanteita, joissa olen kuitenkin joutunut kohottamaan kulmakarvojani ja miettimään, että onko toi mies oikeesti ihan idiootti? Muutama vuosi sitten ravintolassa tilasin itselleni punaviiniä. Seurueessamme ollut mies ihmetteli tätä ääneen. ”Eihän naiset juo punaviiniä..” Menin todella hämilleni. Myöhemmin kuulumisiamme on kyselty vain mieheltä, lomasuunnitelmistamme tiedustellaan mieheltä ja autokaupassa minulle on ehdotettu pientä ”kauppakassia”. Baarissa miehet ovat ehdotelleet yhtä jos toista, lääppineet luvatta ja puhuneet muutenkin hyvin ala-arvoisesti niin minusta kuin muistakin naisista.

En ole ottanut näitä koskaan loukkauksina. Minulla on sen verran omanarvontuntoa, että olen ajatellut tällaisen käytöksen olevan vain miehen puolelta typeryyttä ja minun vastuullani on pitää häntä vain typeränä. Monet heistä eivät vain ajattele, eikä kaikkia ole kasvatettu oikein. Ensimmäinen kerta, jolloin sisäinen feministini todella nosti päätään, oli eräissä juhlissa. Juhlissa, joissa oli varattu naisille oma pöytä. Naiset ja lapset oli laitettu samaan pöytään syömään, kun taas miehet istuivat omassaan. Kun minua kehotettiin siirtymään miesseuralaiseni vierestä naisten pöytään, olin tyrmistynyt. Tietysti siitä, että joutuisin istumaan eri pöydässä kuin seuralaiseni, mutta ennen kaikkea siitä, että järjestely tuntui olevan kaikille muille naisille ihan okei.

Olen tuonut esille sitä, kuinka omassa elämässäni pidän niin ikään perinteisistä sukupuolirooleista, mutta se ei estä minua olemasta feministi. Se ei myöskään estä minua tyrmistymästä tästä, että naisille on ihan oikeasti edelleen 2010-luvulla varattu juhliin oma pöytä. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään saunailta. Puolustan naisten naisellisuutta ja annan miesten maksaa ravintolalaskut, siksi koska se on oma valintani. Yksikään mies ei päätä, mitä viiniä juon tai missä pöydässä istun. Olin tyytyväisenä elänyt omassa tasa-arvoisessa kuplassani, mutta kaikkialla ei näköjään olekaan ihan yhtä tasa-arvoista, vaikka samassa maassa ollaankin. Olen myös ehkä vältellytkin puhumasta feminismistä. Ihan jo senkin takia, että eihän tällainen jaottelu eri pöytiin (ja sen hiljainen hyväksyntä) ole mitään verrattuna naisen asemaan maailmalla, siihen ihan oikeaan epätasa-arvoon. Kertokaa kuitenkin esimerkkejä omasta elämästä – miten miehen ja naisen epätasa-arvoisuus näkyy vielä ihan tällaisissa arkipäivän tilanteissa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


One Response to “Naisille oma pöytä”

  1. ElinaM sanoo:

    Mulla on myös ollut omasta mielestäni onnea syntyä sellaisiin sukuihin, joissa naiset ovat aina tehneet töitä miesten rinnalla. Ilman, että se naisellisuus siitä kärsii. Ihanasti määrittelit feminismin sitä kautta, olen ihan samaa mieltä. Mulle on aina ollut selvää, että naiset voi hakeutua ihan samoihin ammatteihin kuin miehet, jos kiinnostaa. Tai samalla tavalla miehet voivat hakeutua naisvaltaisille aloille. Sen ei pitäisi olla enää nykyään mitenkään ihmettelyn paikka. Työelämässä joskus on törmännyt sellaiseen kohteluun, että vastapuoli osoittaa sanansa miespuoliselle, minua nuoremmalle kollegalle, mutta sitäkin nykyään harvemmin, kun on oppinut itse ottamaan paikkansa 😊 Onneksi oma mieheni on kasvanut samanlaiseen tasa-arvomalliin. Toi pöytäjuttu oli muuten todella urpo tilanne, jestas sentään kuin ketään voi edes noin toimia?!

Leave a reply

Your email address will not be published.