En halunnut olla äiti – ja muita typeriä entisiä mustavalkoisuuksia elämästäni

keskiviikko huhtikuu 04 2018 2 comments

Minusta on edelleenkin vähän hassua lukea jonkin nuoren bloggaajan tekstiä, jossa hän kertoo ettei koskaan halua lapsia. On tietysti totta, etteivät kaikki halua. Eivät nuorena, eivät vanhana, ikinä. Enhän minäkään halunnut, enkä toisaalta usko, että olisin koskaan tehnytkään lasta jos en olisi vahingossa tuota pientä ihmettäni saanut. Siksi pidänkin tuota vahinkoa elämäni onnellisimpana sattumana. Tai mistäs sitä tietää? En vain voi kuin todeta, että mikäli en olisi silloin saanut lasta, toivon että olisin myöhemmin tajunnut haluta edes tämän yhden. Eilen illalla istuin mökin sohvalla ja tuijotin pientä kättä, joka puristi omaani. On maailman hienoin asia olla äiti. Olen aiemmin ollut todella mustavalkoinen mielipiteissäni. En tarkoita, että olisin ollut aina mielestäni oikeassa, mutta en ole nähnyt koskaan sitä mahdollisuutta, että voisin olla jotenkin eri mieltä. Samalla minulla on aina ollut kovin vahvat mielipiteet. Mutta se kuuluisa ikä.. En ole vielä edes kolmekymppinen, mutta olen muuttanut käsitystäni elämästä – niin omasta kuin yleisestikin, todella paljon.

Voi kuinka pidinkään jossain vaiheessa ulkona käymisestä ja baarissa pyörimisestä. Vapaat viikonloput oli tietenkin käytettävä hyödyksi ja lähdettävä ulos. Sittemmin olen ymmärtänyt, että sekin on ollut vain vaihe. Ajattelin, että elämähän on täysin ohi kun lakkaa käymästä säännöllisesti ulkona eikä näe niitä baarituttuja kuukausiin. Voi Mirva, mitähän sä oikein mietit? Tässäkin asiassa sosiaalinen paine on aika isossa roolissa. Ystäväpiiristäni kuitenkin monet viettävät kaikki vapaat viikonloppunsa lasillisen, jos toisenkin ääressä, niin sille selväpäiselle treenaajalle tuli yllättävän helposti ulkopuolinen olo. Ja ihan syyttä. Toisaalta yhtäkkiä olen taas saattanut alkaa käydä uudestaan vähän useammin baareissa tai kesällä aktivoitua aivan eri tavalla sosiaalisen elämäni kanssa.

Ylipäätään tämän ”vaiheteorian” käsittäminen on ollut aika merkityksellistä. Että elämässä tulee ja menee niitä vaiheita, oli kyseessä sitten vastasyntynyt pieni vauva tai aikuinen. On liikunnallisempaa vaihetta, on huoletonta juhlavaihetta, on pohdiskelevia kausia, synkkiä hetkiä ja niitä valoisia jaksoja, jolloin uskoo itseensä enemmän kuin koskaan. Olin ennen aivan liikaa joko tai.

En olisi joskus uskonut nauttivani koko sydämestäni pääsiäisestä selvinpäin lapsiperheseurassa. Mökissämme oli jopa kolme pientä lasta ja oli aivan ihanaa askarrella, kuunnella lasten lempparimusiikkia, laskea pulkkamäkeä ja treenata laskettelua. Entinen kauhukuvani. Kapinoin aivan liian rajusti muutenkin sitä perinteistä äitimyyttiä vastaan ja samalla unohdin nauttia omasta äitiydestäni. Kiintyminen lapseeni kesti todella kauan, mutta kun se tapahtui, äidinrakkaus muutti kaiken. Maailma ei ole enää ollenkaan niin mustavalkoinen ja pääsiäinen lasten kanssa voittaakin yhtäkkiä ne aiemmin rakastamani after skit.

Toinen merkittävä tekijä äitiyden lisäksi on ollut tämä blogi. Se on muuttanut ajatusmaailmaani todella paljon, ja vaikka seison edelleen joka ikisen blogikirjoitukseni takana, en ole enää mielipiteissäni niin jyrkkä. Olen saanut täältä paljon uusia näkökantoja ja ymmärrystä erilaisuudelle. Se onkin suurta rikkautta, pitää kiinni mielipiteistään, mutta samalla ymmärtää häntä, joka on kanssasi eri mieltä. Niin sitä vaan viisastuu päivä päivältä. Ja kuten olen aiemminkin sanonut, vaikken kadu mitään, mietin silti usein, että olisinpa tiennyt ja toiminut toisin.

Turhaa se on, mutta toivottavasti tulevaisuudessa olen sitten fiksu ja ymmärtäväinen. Äitinä ja aikuisena.

Me lennetään tänä yönä kotiin. Haikeana pakkasin tavarat. Sukset varastoon, monot laatikoihin, kelkkakamat kassiin. Jos nyt ei vappuna tulla, niin sitten vasta ensi talvena. Nämä taisivat olla kauden viimeiset hiihdot. Vähän kuin venekauden lopetus syksyllä. Haikeaa, mutta jotenkin sitä jo odottaa seuraavaa kertaa. Tämä talvi on ollut ehkä tähänastisen elämäni paras.


2 Responses to “En halunnut olla äiti – ja muita typeriä entisiä mustavalkoisuuksia elämästäni”

  1. Iina Hyttinen sanoo:

    Olipa ihana postaus ja kauniit kuvat! :) Mulle on käynyt blogin ja äitiyden myötä ihan sama: oon oppinut ymmärtämään ja hyväksymään erilaisia mielipiteitä ja näkökantoja. Aurinkoista viikkoa sinne <3

Leave a reply

Your email address will not be published.