Millaista elämää haluat oikeasti elää?

maanantai huhtikuu 16 2018 9 comments

Tää on mun suosikkiaihe, josta voisin puhua vaikka tunteja kyllästymättä ja toistamatta itseäni. Ai miksi? Koska olen itse elänyt elämää, joka ei ollut sellaista josta ihan oikeasti pidin ja jota alitajuisesti halusin elää, tiedän millaista se on. Kun sitten muutin omassa elämässäni asioita jotka toivat minulle vain negatiivista energiaa ja huonoa fiilistä ja aloin sen myötä päästä oikeaan suuntaan, valehtelematta itkin onnesta. Harva se päivä. Muutuin lyhyessä ajassa aivan eri ihmiseksi ja sen myötä muuttui koko elämänlaatuni. Ja mikä tässä on hulluinta, kaikki oli kokoajan kiinni minusta itsestäni ja omista valinnoistani. Ainahan tulee vastaan asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta onneksi pääsääntöisesti elämämme kulkua ohjaavat omat valintamme. Se, miten paljon annat ympäristön vaikuttaa niihin, on itseasiassa myös oma valintasi. Kuulostaa jopa vähän tylyltä, eikö? Helposti sysäämme vastuuta vääristä valinnoista ja vääriin tilanteisiin ajautumisesta jollekin muulle.

Niin minäkin tein. Olin parisuhteessa, joka toi elämääni paljon negatiivisuutta. En ollut tyytyväinen oikeastaan mihinkään ja mielessäni haaveilin kokoajan jostain muusta. En silloin tiennyt edes mistä, joka ikinen ilta toivoin vain, että olisin vielä jonain päivänä niin onnellinen, etten uskoisi sitä itsekään. Silloinen työni oli todella stressaavaa ja raskasta. Vaikka tavallaan pidin siitä kovastikin, sain niiltä ajoilta paljon hyviä ystäviä ja työyhteisö oli vertaansa vailla, voin huonosti ja olin stressaantunut. En silloin edes tajunnut, että kyse oli työn luonteesta ja kellontarkasta vuorotyöstä. Toisaalta töissä oli jopa parempi olla kuin kotona ja siksi halusinkin tehdä aina mielelläni viikonloppuja ja iltavuoroja.

En voinut kuitenkaan niin huonosti, että olisin esimerkiksi palanut loppuun tai esimerkiksi oikeasti kärsinyt todella huonosta kohtelusta kotona. Olin vain tyytymätön, enkä elänyt sellaista elämää kuin halusin. Periaatteessahan asiat olivat ihan hyvin. Mulla oli vakituinen työ, omistusasunto Espoossa ja rahallisesti pärjäsin ihan hyvin. Sain säästettyä rahaa, olin terve, treenasin paljon, näin kavereita ja matkustelin. Kuulostaa kivalta, mutta sitä se ei ollut. Mulla ei vain ollut tarpeeksi rohkeutta lähteä ja muuttaa asioita. Eikä oikeastaan tietoisuuttakaan, sillä jotenkin syytin aina kaikkia muita omasta tilanteestani. Olin muka jämähtänyt paikoilleni, mutta eihän kukaan muu tee omalle elämälleni yhtään mitään, paitsi minä itse.

Mutta sitten jotain tapahtui. Kyllästyin ihan lopullisesti. Hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi (en oikeasti tajunnut ettei vuorotyö sovi mulle, mutta tuo on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä vaikken niitä töitä teekään enää) ja jatkoin samalla vanhassa duunipaikassani. Pidin työstäni entistäkin enemmän kun se oli minulle enää se ns. kakkosjuttu, eikä enää lainkaan niin stressaavaa kuin aiemmin. Koulu alkoi ja koko elämäni muuttui. Olin korviani myöten täyttä huonoa parisuhdetta ja jostain ihmeestä olin kerännyt tarpeeksi voimia lähteä. Muistan vieläkin, kuinka vittuilin pukeutumistyylistäni määräävälle ex-miehelleni, että laitan nyt tästä tällaiset huorasaappaat jalkaan ja lähden tyttöjen kanssa baariin. Lähdin, palasin seuraavana iltapäivänä ja suhde oli siinä. Ex-mies osti asunnon itselleen ja vuokrasin pian maailman ihanimman kodin Ullanlinnasta.

Sen jälkeen olen elänyt sitä elämää, jota oikeasti haluan elää. Muutto puolet pienempään vuokra-asuntoon Jääkärinkadulle oli paras muuttoni koskaan. Sinä keväänä ja kesänä tuli ehkä juhlittua ”vähän” liikaa, mutta se kuului siihen elämäntilanteeseen. Tavallaan olin onnellinen erosta, mutta ennen kaikkea olin onnellinen siitä, että olin vihdoin tajunnut, kuka vaikuttaa elämäni kulkuun. Se olen minä itse.

Myöhemmin elämä on tuonut eteen vähän yhtä sun toista. Välillä on ollut hankalaakin ja tulinhan myös tässä välissä äidiksikin vastoin kaikkia oletuksiani. Olen vaihtanut alaa juuri itselleni sopivaan päivätyöhön ja tehnyt tässä sivussa bloggaamisestakin itselleni ammatin. Vasta nyt tiedän, millaista on rakastaa omaa arkeaan ja olla onnellinen ihan vain kotonakin. Olen tavannut myös niin monta miestä, että tiedän todellakin mitä haluan ja millaisen ihmisen kanssa haluan aikaani viettää. Tiedän missä haluan asua ja olen myös niin itsekäs, etten muuta kenenkään toisen takia enää koskaan sellaiseen paikkaan, jossa en itse viihdy. Hyvä itsekkyys ja itsenäisyys ovat asioita, jotka tuovat elämääsi arvostusta. Niin itseltäsi kuin muiltakin. Kun on edes kerran elänyt huonossa suhteessa ja pääsee siitä omin avuin irti, on luultavasti koko loppuelämän aika itsenäinen. Mä ainakin olen, vaikka tietenkin kaipaan ja tarvitsen rinnalleni ihmisen, jonka kanssa saan jakaa elämääni. Mutta kenenkään läsnäolosta ei kukaan ole riippuvainen. Jos on, se on sairautta. No, se siitä. Elämänlaatu koostuu pienistä asioista ja väärät valinnat, kuten asuinpaikka alueelta joka ei tunnu omalta, mutta ”on siihen elämäntilanteeseen järkevä” voi vaikuttaa kaikkeen.

En ole miettinyt pitkään aikaan, että ”sit kun..” Sinunkaan ei tarvitse.

Valitse työsi tarkkaan. Oma ala ei olekaan ihan helppo juttu löytää eikä se aina ole sitä, mitä olit aiemmin kuvitellut. Jos mahdollista, kokeile uutta. Opiskelu kannattaa aina. Kolme ja puoli vuotta sairaanhoitajaopintoja eivät todellakaan menneet hukkaan vaikken alalla työskentelekään. Jos edes harkitset mielessäsi uusia tuulia työrintamalla, tee se. Ei aikaa ole loputtomiin. Pidä lähelläsi vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat hyvää mieltä ja positiivista energiaa ympärillesi. Välejä ei aina tarvitse lopullisesti katkaista ja esimerkiksi sukulaisista nyt ei pääse koskaan eroon, mutta aina voi ottaa etäisyyttä. Ja pistä se huono mies tai nainen kiertoon viimeistään nyt. Toisen roska, toisen aarre?

Kukaan muu ei tee mitään näitä asioita puolestasi. Jos et ole itsekään ymmärtänyt olevasi tyytymätön elämääsi, ei kukaan voi sinua patistaakaan tekemään muutoksia. Mä kannustan sua kysymään itseltäsi nyt, elätkö nyt sellaista elämää, kuin haluaisit elää? Jos et, kerro mulle mitä sä muuttaisit. Mä tiedän, että sä pystyt siihen. Pystyinhän mäkin.

Kuvat: Mikaela ♥


9 Responses to “Millaista elämää haluat oikeasti elää?”

  1. Sara sanoo:

    Postaus sai itseni miettimään ihan todenteolla ja kyllä mä aika pitkälti elän juuri sellaista elämää kuin haluan ja olen onnellinen. Muutamaa epäkohtaa lukuunottamatta, joihin en itse voi vaikuttaa.

    Sulla on kyllä mielenkiintoinen blogi, ajatuksia herättäviä tekstejä ja osaat kirjoittaa hyvin. Kivaa alkanutta kevättä sulle ! :)

    • mirvaannamarian sanoo:

      Kiitos Sara, toi on kiva kuulla :) Ja ihanaa että säkin oot onnellinen, pikku epäkohtia nyt valitettavasti on aina jotain :D

  2. Haaveilija sanoo:

    Mä voin myöntää etten elä tällä hetkellä sellaista elämää kun haluaisin. Tavallaan asiat on hyvin, rahaa riittää elämiseen ja matkusteluun, on töitä ja omistusasunto, mutta en voi sanoa että olen täysin onnellinen. Haaveilen muutosta Helsinkiin ja haastavemmista töistä. Työhakemuksia lähtee kuitenkin eteenpäin päivittäin ja kouluttaudun töiden ohella lisää omalla alallani. Uskon vahvasti siihen että kaikella on tarkoitus, ja kyllä se työpaikka sieltä irtoaa vielä jossain vaiheessa kun sen aika on. :) Välillä tuntuu rankalta hakea töiden ohella töitä (on muuten yllättävän aikaavievä prosessi) ja opiskella, mutta yritän ajatella vaan sitä, että kaikki tää panostus vie mua sitä kohti, missä haluan myöhemmin olla. Asun tällä hetkellä pikkupaikkakunnalla Etelä-Suomessa, enkä koskaan oo asunut missään muualla, joten en voi olla varma onko Helsinki mun paikka. Rakastan Helsinkiä ja oon nyt useamman vuoden haaveillu sinne muutosta, joten onhan se kokeiltava. Nyt tai ei koskaan. Jos kaduttaa, niin aina pääsee takaisin. Mutta onpahan ainakin kokeiltu. :) Kiitos inspiroivasta postauksesta ja ihanaa kevättä! :)

    • mirvaannamarian sanoo:

      Kiitos kivasta kommentistasi :) Se kiteyttikin oikeastaan aika hyvin just sen mitä hain takaa. Eli säkin oot matkalla kohti sun ”unelmaelämää”. Töiden saaminen on tietty asia, johon ei voi oikein vaikuttaa (paitsi tietty hakemalla aktiivisesti töitä mitä jo teet), mutta silloin kun teet töitä omien haaveidesi eteen, se varmasti palkitaan jossain kohtaa. Sulle tähän hetkeen sopivaa työpaikkaa ei oo tullut vastaan, mutta kunhan aika on oikea niin se tulee varmasti ja sä saat sen.

      Mä uskon että jos pidät jo nyt Helsingistä, sopeudut tänne kyllä hyvin. Toki asuinalueissa ja kaupunginosissa on isoja eroja, joten niitäkin kannattaa punnita tarkkaan kun muuton aika on. Aina pääsee takaisin, mutta kuten sanoin ystävällenikin, joka tuli tänne ensin vain alle vuodeksi kouluun, että täältä on kyllä tosi vaikea lähteä takaisin.. Ja tänne jäi, perusti perheen ja osti oman asunnon.

      Sulle myös ihanaa kevättä, hurjasti tsemppiä työnhakuun ja tervetuloa tänne <3

  3. Lindu sanoo:

    Kiitos tästä tekstistä.
    Oma elämäni on tällä hetkellä suuressa myllerryksessä ja tuntuu, että olen menettänyt kaikki langat käsistäni. Terveydellisesti voin ihan hyvin, mutta raha- ja ihmissuhdeasioissa sen sijaan tuntuu olevan kaikki pielessä. Olen kulkenut pidemmän aikaa sumussa ja olen hukannut itseni. Tuntuu kuin olisin mustassa aukossa erilaisten ovien ympäröimänä ja jokaisen oven takana on jokin uusi mörkö.

    Onnekseni minulla on rakastava lähipiiri, joka koittaa ohjata minua oikeaan suuntaan ja pääsen ehkä takaisin jaloilleni, mutta kyllä tällainen tilanne on todellakin herättävä kokemus. Vaikken uskonnollinen olekaan niin toivon saavani anteeksi syntini ja uuden mahdollisuuden korjata asiat.

    Muuttaisin elämässäni montakin asiaa, mutta ensimmäisenä sen, että oppisin oman talouden hallinnan pysyvästi ja löytäisin elämääni jotain sisältöä työn ulkopuolelta. Lisäksi toivoisin, että saisin uutta pilkettä parisuhteeseen ja kaikki läheiseni tulisivat toimeen keskenään.

    Tästä aiheesta voisi jauhaa vaikka kirjasarjan verran, mutta jäädään tähän tällä kertaa :)

  4. Nimetön sanoo:

    Kiitos <3 Itse painin noiden ajatusten parissa. Ulkopuolisen silmissä kaikki on varmasti hyvin mutta en viihdy työssäni, enkä koe saavani siitä sellaista mielihyvää kuin aiemmista töistäni. On vaan vaikeaa kun ei tiedä mitä haluaa mutta ehkä pitäisi vaan kokeilla jotain ja katsoa, mihin se vie.

  5. Katja sanoo:

    Isoja muutoksia olen itsekin elämässä kokenut, asunut ulkomailla, repinyt itseni vaikeasta, väkivaltaisesta suhteesta irti ja tehnyt hyvin erilaisia töitä. Nyt tuntuu erittäin hyvältä, kun joskus saisi vielä nukkua. <3 Muutoksia ei ole ihan helppo tehdä, hienoa että onnistuit!

    • mirvaannamarian sanoo:

      No kuin myös, sulla on kyllä hurjalta kuulostava tausta :( Mikä estää sun unta, saanko kysyä?

  6. Kalja-Snellman sanoo:

    Mielenkiintoista lukemista taas.
    Itse elän tällä hetkellä onnellista ja hyvää elämää, mutta pitäisi vaan keksiä mitä tekisin isona? On vaikea keksiä mitä tekisin. Olen ihan tyytyväinen nykyiseen työhön, mutta en halua tehdä sitä loppu elämääni. (Kaikki naiset tietää mitä tarkoittaa ihan? Olen oppinut että älä ikinä vastaa naiselle jos se kysyy miltä hän näyttää että näytät ihan hyvältä vaan ennemmin näytät hyvältä 😊) eli siis en ole hirveen tyytyväinen työhöni, mutta pakko jotain tehdä.
    Jos sulla on hyviä ideoita mitä tehdä niin otan ilomielin vastaan ideoita? Ajattelen positiivisesti että joku kaunis päivä keksin sen mitä haluan tehdä!😃
    Ps. Nyt muistin sähköpostiosoitteen 😁
    Oikee ihanaa keskiviikkoa!

Leave a reply

Your email address will not be published.