Tätä kukaan ei kertonut sektiosta

keskiviikko huhtikuu 18 2018 6 comments

Ihana blogikollegani Iina kirjoitti hiljattain loistavan postauksen ”Tätä kukaan ei kertonut äitiydestä” ja siitä mulle tulikin mieleen nämä ajatukset, joita pyörittelin mielessäni oman synnytykseni jälkeen. ”Miksei kukaan kertonut mulle?!” kävi mielessä monta kertaa, kun kuvitelmani sektiosta olivatkin vähän erilaiset kuin luulin. Tästä postauksesta voit muuten lukea oman synnytyskertomukseni. Postaus on kuvitettu nyt poikkeuksellisesti vanhoilla puhelinkuvilla, sairaalakuvillani elokuulta 2014 jolloin lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla. Vaikka olin hyvin perehtynyt aiheeseen, olin ollut raskausaikanakin useissa leikkauksissa sairaanhoitajaopintojeni puolesta ja lukenut varmaan kaiken mahdollisen infon suunnitelluista sektioista, moni asia yllätti silti. Kuten nämä..

..Sektiopäätöksen saa todella myöhään, jos kyse on suunnitellusta, eli elektiivisestä sektiosta.

..Ennen leikkausta EI saa rauhoittavaa esilääkitystä, kuten luulin. Ja pyysin ja vaadin, ei silti.

..Epiduraali- ja spinaalipuudutus voi olla hyvinkin hankala operaatio. Mieti etukäteen, mikä asento sulle olisi paras ja pyydä lääkäriltä sitä. Mulle ei kylkimakuulla saanut sitä neulaa nikamaväleihin ei millään.

..Puudutus vie kiputunnon, mutta kosketuksen tuntee. Samoin jalat, ne tuntee siinä asennossa missä ne ovat viimeiseksi olleet ennen kuin puudute on alkanut vaikuttaa. Hullua!

..Lapsi syntyy hyvin pian leikkauksen aloittamisesta, noin 5-10 minuutissa. Suurin osa leikkauksesta on kohdun ompelua takaisin kasaan.

..Verta tulee niin pirusti! Leikkauspöydällä kaksi hoitajaa painoivat nyrkeillään kohtuani kasaan ja tunsin vain, kuinka verta tuli paineella nilkkoihin asti :D Hoitajat kyllä pesevät tosi hyvin siinä pöydällä ja pukevat ne kauniit verkkokalsarit.

..Kohtua tullaan painelemaan ja kovaa siihen asti, kunnes se on alkanut kunnolla supistua.

..Siitäkös se verenvuoto vasta alkaa. Jos jälkivuotoa valitetaan alatiesynnytyksen jälkeen, niin sitä on kuulkaa sektion jälkeen aivan yhtä paljon ellei enemmänkin. Ne verkkokalsarit oli lopulta tosi kivat, varsinkin kun on herännyt keskellä yötä kunnon verilammikosta.

..Ne ikimenkat voivat kestää hyvinkin sen kuukauden, toisilla enemmänkin.

..Kipulääkettähän ei tipu, paitsi buranakuussatasta ja panadolia. Kotiin on lähdettävä ihan käsikauppalääkkeillä, en saanut edes reseptiä mukaan vaikka pyysin. Syynä kevyelle lääkitykselle on siis imetys.

..Sektiosta toipuminen voi olla yllättävän nopeaa. Mitä nopeammin nousee ylös ja yrittää edes kävellä, sitä nopeammin pääsee lopulta liikkeelle ja alkaa kuntoutua. Jopa noro-virus sai mut huonompaan kuntoon kuin sektio. Pelkäsin hidasta toipumista ihan turhaan.

Olisin välttynyt monelta yllätykseltä, jos olisin tiennyt nämä etukäteen. Onko teillä tällaisia kokemuksia, esimerkiksi juuri sektiosta, alatiesynnytyksestä tai ihan äitiydestä yleensä? Olen niin usein ajatellut, että olisinpa tiennyt tämän, hyvässä tai pahassa. Siksi näistä jutuista on tärkeää puhua ja jakaa kokemuksia. Taustana voin kertoa sen verran, jos siellä on joku joka ei vielä tiedä, että synnytystapani oli suunniteltu sektio diagnoosilla synnytyspelko. Halusin ehdottomasti synnyttää sektiolla ja vaikka kokemuksena leikkaus olikin hyvin erilainen ja jopa paljon isompi kuin olin kuvitellut (sektio on nykyään yksi suurimmista päivittäin tehtävistä leikkauksista, sillä se tehdään aina avoleikkauksena kun tähystyksen mahdollisuutta ei luonnollisestikaan ole), se oli minulle ehdottomasti ainoa oikea synnytystapa. Lisää lapsia ei tule, mutta jos tulisi, päätyisin taas samaan ratkaisuun.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


6 Responses to “Tätä kukaan ei kertonut sektiosta”

  1. ElinaM sanoo:

    Joo, kokemuksia on kahdesta alatiesynnytyksestä. Ei sitä vaan oikeasti pysty kuvittelemaan ennalta vaikka kuinka paljon hakisi tietoa. Ja moni asia tuli mullekin yllätyksenä. Esim. jälkivuoto… Luulin, että ne äitiyspakkauksen mukana tulevat jättisupersiteet oli tarkoitettu ekoihin menkkoihin sitten joskus, mutta eipä ei… Niille tosiaan oli tarvetta ja heti sairaalasta tullessa. Yllätys oli myös se, miltä vatsa näyttää ja tuntuu synnytyksen jälkeen sekä se, että miltä oma alapää näyttää ja tuntuu. No, ehkä parempi, etten tiennyt :D Ylipäätään koko raskaus, synnytys ja imetys oli melkoinen muutos ja tietynlainen shokki itselle. Siihen asti mun keho oli ollut vain mun ja siihen ei toiset koskeneet ilman lupaa. Jo raskauden myötä monet tutkimukset teki olon epämukavaksi, mutta siihen tottui. Tuli sellainen olo, että terveydenhoitohenkilöstön silmissä mun keho on ensisijaisesti lapsen käytössä, kuten se tietysti onkin. En oikein osaa kuvailla tätä paremmin. Synnytyksessä tilanne vei mukanaan, enkä varmaan olisi enää välittänyt vaikka olisin ollut ilkoisillani keskellä sairaalan aulaa… Siltä se joskus tuntuikin kaiken sen väkimäärän keskellä :D Ja imetyksen alkukin oli jotenkin kiusallista, kun vieraat hoitajat tarttuvat rintoihini. Toisella kertaa kaikki olikin jo helpompaa, kun oli jo sen kaiken kerran kokenut ja kasvanut itsekin äidiksi.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Kuulostaa tutulta! Sanoinkin usein raskauden jälkeen, että ei kyllä enää perus papakokeet tunnu enää missään :D Siihen tottui oikeastaan aika hyvin, että omaan kroppaan kajotaan niinkin paljon. Toki se, miten siihen suhtautuu, riippuu paljon hoitavista henkilöistä ja heidän ammattitaidostaan. Muistan edelleen ensimmäisen yön sairaalassa, kun yöhoitaja halasi mua ja toivotti hyvää yötä. Tuli niin ihana ja välittävä olo <3

      Hahah ne sairaalan jättisiteet ja verkkokalsarit oli ihan parhaat. Mulla oli kassillinen omia vaatteita mukana mut ei tullut kyllä mieleenkään pukea niitä päälle :D Ja voi luoja ne ekat menkat sektio jälkeen. Mua sattui niin paljon vatsaan että kerran jopa oksensin Stockalla.. Huh, ei oo ikävä!

  2. Anne sanoo:

    Itse sain esilääkkeet ja tosiaan sama syy synnytyspelko. Kaikki meni täydellisesti ja piikki ei tuntunut missään. Ja leikkaus oli tosi nopee. Mutta sitä en tosiaan tiennyt että jälkivuotoa on myös sektion jälkeen sekä se painelu. HUH HUH, pelkäsin sitä ekan kerran jälkeen ihan hulluna. Miten ihmeessä tikattuna sen muka kestäisi, mutta hengissä selvittiin.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Ai sait esilääkkeet?! Missä sä synnytit? :D Mulle on oman sektion jälkeen kaikissa sektioissa joissa oon ollut mukana, sanottu ettei äidille oikeastaan koskaan anneta rauhoittavaa, sillä se vaikuttaa myös syntyvään lapseen. Vain se vatsahappoja neutraloiva neste. Tämä siis Naistenklinikan leikkurissa.

      Mut joo, painelu oli aika hurjaa :’D

  3. Mari sanoo:

    Olen menossa suunniteltuun sektioon Jorviin perätilan vuoksi parin viikon päästä. Olisiko tiedotusta parannettu tai eri sairaaloissa eri käytännöt, sillä suurin osa yllä mainitsemistasi asioista kerrotaan lappusessa, jonka sain sairaalasta mukaan kun päivä päätettiin. Lisäksi hoitaja vielä hyvin avasi toimituksen kulkua jo näin etukäteen.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Ihanaa jos asiat ovat tuosta muuttuneet :) Toki eri sairaaloilla on varmasti eri käytäntöjä, mutta luulisi HUS-sairaaloiden noudattavan samoja potilasohjeita ja -käytäntöjä, mä synnytin siis Naikkarilla.

      Tsemppiä sektioon ja hurjasti onnea tulevasta perheenlisäyksestä :)

Leave a reply

Your email address will not be published.