Narsistin uhri

sunnuntai huhtikuu 29 2018 2 comments

En oikeastaan edes pidä sanasta narsisti, sillä se on menettänyt merkitystään väärinkäytösten takia. Nykyään tuntuu, että joka toinen parisuhteessa ongelmia aiheuttava henkilö leimataan narsistiksi ja sanaa kulutetaan aivan liikaa myös silloin, kun ei ole lainkaan kyse narsismista vain esimerkiksi sairaalloisesta mustasukkaisuudesta tai suuresta kontrolloinnin tarpeesta. Kaikissa ihmisissä onkin yhtäkkiä narsistisia piirteitä, jos oikein tarkastelee. Narsismissa onkin kyse narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, jonka edellytykset eivät läheskään aina täyty, vaikka käyttäytyminen olisi kuinka narsismille tyypillistä. Narsismia on vaikea tunnistaa ja narsistin uhri usein kertookin ajautuneensa tilanteeseen aivan tietämättään, sillä narsistisen puolison ”luonne vain muuttui yhtäkkiä”.

Joku ehkä miettii nyt, miksi kirjoitan tätä? Siksi, koska olen itse ollut parisuhteessa hyvin narsistisia piirteitä omaavan ihmisen kanssa. En halua puhua hänestä varsinaisesti narsistina, sillä se olisi ikään kuin diagnoosin antamista perusteettomasti, vaikka omasta mielestäni siihen voisikin olla syitä. Mutta kun en tiedä, en halua leimata ketään. Tiedän mitä on, kun ihana ihminen vähitellen muuttuukin aivan erilaiseksi. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja jatkuva kontrolloinnin tarve olivatkin lopulta pieniä juttuja. Yhtäkkiä pukeutumistani alettiin määritellä, esimerkiksi hihattomia paitoja ja korkoja ei olisi saanut käyttää ollenkaan. Pikkumekoista nyt puhumattakaan. Rannalle ei olisi saanut mennä yksin ja mun puhelinta ja tietokonetta tutkittiin aivan kokoajan, myös ei-niin-sallituilla keinoilla, jolloin esimerkiksi kaikki näppäinpainallukseni jäivät muistiin ja näitä oli sitten mahdollista seurata. Kaveripiiriäni yritettiin määritellä, Facebookistani oli poistettu varmaan kymmeniä ihmisiä vain siksi, että ”he ovat huonoa seuraa”. Mun tietokoneelta poistettiin kaikki kuvat, joissa olen ystävieni kanssa, bikineissä tai joissa minulla on hauskaa yksinäni (tästä mä tavallaan kannan kaunaa kaikkein eniten). Tämän lisäksi mua dissattiin tietyllä tavalla kokoajan. Olin aivan hirveän huono siivoamaan, en muka tehnyt koskaan kotitöitä (jotka tein siis aivan yksin) ja kaikkea käytöstäni arvosteltiin jatkuvasti. Ulospäin kukaan ei tietenkään huomannut mitään, sillä usein narsistisia piirteitä omaava henkilö on tässä todella taitava.

Luojalle kiitos olen, ja olin, niin vahva ihminen, että pääsin hänestä lopulta aika pian eroon enkä alistunut siihen, mitä hän minulta vaati. En ole nähnyt häntä eromme jälkeen ollenkaan, ja tämäkin kertoo siitä, miten rajoittunutta koko maailma oli. Ei meillä ollut yhteisiä ystäviä, joiden kautta näkisimme jatkossa toisiamme, kuten muissa parisuhteissani on ollut. Kenellekään ihmiselle, jonka olen tavannut ensimmäistä kertaa tuon eron jälkeen, en ole puhunut hänestä oikeastaan ollenkaan, oikeastaan kukaan ei tiedä edes hänen nimeään. En halua puhua hänestä en uusien, enkä vanhojen ystävieni kanssa ja olen saanut suljettua nuo kaikki pahat asiat maailmastani pois kokonaan. Siksi pystyn kirjoittamaan tätä, mutta en siltikään halua, että kukaan läheiseni kommentoi tätä asiaa millään tavalla. En halua palata vatvomaan enää noita asioita. Uskon kuitenkin, että ihminen voi muuttua ja ehkä hänelläkin on asiat nyt hyvin. Noista ajoista jäi minuun kuitenkin pysyvä jälki ja juuri siksi olen aivan älyttömän tarkka omasta vapaudestani ja itsenäisyydestäni, enkä halua tehdä asioita, joista en oikeasti pidä. Kuten esimerkiksi muuttaa pois rakastamaltani alueelta, sillä asuminen paikassa joka ei tunnu kodilta, toisi varmasti mieleen ne ikävät ajat elämässäni.

Halusin kirjoittaa tämän ennen kaikkea siksi, että siitä olisi ehkä jollekin apua. Narsistin uhri ei aina ole pahoinpitelyn tai raiskauksien uhri, vaan henkinen alistaminen ja väkivalta ovat yhtälailla narsistisia piirteitä. Nuo yllämainitut ovat tietysti niitä ikäviä ääripäitä, mutta kyllä narsistista on todella paljon haittaa vähän lievemmissäkin tapauksissa ja elämän narsistin kanssa vaikuttaa uhrissa varmasti pitkään, jopa loppuelämän. Kun elämä ei ole väkivaltaista ja suhteessa on myös niitä hyviä hetkiä, ajatellaan että eihän tämä nyt ole niin paha juttu. Syytetään itseään ja alennutaan siihen, mitä narsisti sanoo. Moni pelkää eroa ihan ihmeellisistä syistä, vaikka varmasti tietää että on parempi olla yksin. Ehkä sekin on yksi narsistisen ihmisen ominaisuuksista. Luoda illuusio, että yksin ei muka pärjäisi. Mutta kyllä meistä ihan jokainen pärjää.

Narsismista ja näistä vähän lievemmistäkin ilmiöistä pitää puhua enemmän. Tällaisille ihmisille pitäisi kehittää paljon enemmän hoitomuotoja, mutta toisaalta, miten narsistinen henkilö tajuaa, että hänellä on muka ongelma? Harvaa lopulta kiinnostaa jäädä ottamaan selvää ja hyvin harva narsisti saa koskaan hoitoa, sillä ei miellä itseään sairaaksi. Narsistin kanssa eläminen on mahdotonta, eikä narsisti parane KOSKAAN ilman ammattiapua. Jos sinulla on kokemuksia narsistista niin parisuhteessa, kuin vaikka työpaikallakin, haluaisitko jakaa omasi kommenttiboksissa? Näistä asioista on usein vaikea puhua, mutta kommentin voit jättää nimettömästi ilman sähköpostiosoitettasikin, jos niin haluat.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


2 Responses to “Narsistin uhri”

  1. Andyy sanoo:

    Moi!

    Kuulosti hirmu tutulta toi sun kirjotus! Itse olen ollut erittäin mustasukkaisen miehen kanssa parisuhteessa. Alku oli aivan ihanaa, mutta vähitellen kaikki muuttui. En olisi saanut pukeutua mitwn halusin, jutella vain naispuolisille työkavereille, hän olisi halunnut määrätä molempien työpaikat, hyvin kontrolloiva minun rahankäytön kanssa, puhelimen ja viestien läpikäyntiä, puhelimen ja tabletin takavarikointia, valehtelua ja manipulointia… Yhtenä päivänä sain vain tarpeekseni ja lähdin. Ilme oli näkemisen arvoinen ! Matkustin junalla matkalaukkuinine pois ja itkin helpotuksesta. Siitä se elämä alkoi uudestaan, parhaimpia asioita mitä on mulle tapahtunu ! Ja ko. henkilön kanssa en ole missään tekemisissä ollut eron jälkeen. Sekuntiakaan en katunut päätöstä lähteä. Parasta on tuntea selvinneensä tuollaisesta.
    Ihanaa vappua !

    • mirvaannamarian sanoo:

      Sama juttu, jos ei lapsen saamista oteta lukuun niin se ero oli paras asia mitä mulle koskaan on tapahtunut! Sen jälkeen musta tuli ihan hurjan vahva ihminen ja omanarvontuntoni nousi kyllä ihan eri korkeuksiin.

      Onneksi sä selvisit <3 :) Ihanaa kevättä ja tulevaa kesää sulle!

Leave a reply

Your email address will not be published.