Mitä meistä jää jäljelle?

torstai kesäkuu 21 2018 8 comments

Rakas ystäväni totesi joskus muutaman viinilasillisen jälkeen erään hyvin ylimielisesti käyttäytyneen, kauneuskilpailuissakin menestyneen, naisen poistuttua seurueestamme, että ”mitähän tostakin jää jäljelle, kun aika ajaa ohi, ja kun nätti naama ja kroppa ovat enää muistoja nuoruudesta?”. Silloin naureskelin vain mukana hymähdellen sitä ylimielistä käytöstä, mutta ystävän sanat jäivät vahvasti mieleen. Vaikka hän ehkä siinä hetkessä oli jopa vähän ilkeä, sanoissa oli silti viisautta, silkkaa karua totuutta, joka tämän päivän somemaailmassa on tuntunut unohtuneen. Instagramin ja blogikuvien täyttämän kiillotetun maailman takana on kuitenkin päivä päivältä vanhenevia, ihan tavallisia ihmisiä ja joka päivä luo tilin joku uusi, nuorempi ja lahjakkaampi tyyppi, joka tekee sosiaalisesta mediasta ja julkisuudesta itselleen uran.

Somen paineet ovat monille tutut. Ulkonäköä muokataan äärimmäisyyksiin asti, kuvia hiotaan ja ulospäin halutaan näyttää täydelliseltä. On toinen toistaan tärkeämpiä ja hienompia pressitilaisuuksia, -matkoja, -koteja sisustuksineen ja kroppa tikissä seitsemän treenipäivän viikon jälkeen. Sosiaalisen median tileihin panostetaan niin paljon, että unohdetaan elää ja nauttia hetkestä. Kun elämä perustuu seuraajien, tykkäysten ja julkisuuden määrään, oikea hauskuus ja todellisesti merkitykselliset asiat unohtuvat. Mitä sinä olet ilman sosiaalisen median tilejäsi, ilman näkyvyyttäsi tai vaikka ilman upeaa ulkonäköäsi?

Me kaikki vanhenemme päivä päivältä. 20-vuotiaana sitä ei tajua, eikä toisaalta pidäkään. Ehkä silti toivoisin nuorille, ulkonäönsä takia elämässä pärjääville hieman enemmän sitä todellisuudentajua. Sitä ymmärrystä, mikä elämässä lopulta merkitsee. Työ on tietysti tärkeää ja sosiaalinen media on nykyään monille juuri sitä. Minullekin. Työ, oli se mitä tahansa, ei saisi silti määrittää elämää liikaa. Olen itse hyvin työorientoitunut, oli kyseessä mikä työ tahansa, mutta onnekseni olen osannut pitää samalla hauskaa ja unohtaa toisinaan nykypäivän somepaineet ja keskittyä enemmänkin sivistämään itseäni, lukemaan minua kiinnostavista asioista turhanpäiväisen instaselailun sijaan ja asettanut itselleni tavoitteita, jotka eivät koske nimenomaan tätä somepuolta elämässäni.

En usko olevani täysin väärässä, kun sanon, että työ sosiaalisen median parissa asettaa valtavasti enemmän paineita, kuin työ, jota teet täydestä sydämestäsi aiheen parissa, johon julkisuus ei liity pätkääkään. Vaikka itsekin teen tällä alalla töitä, vähän jopa säälin, kun luen kuinka joku on toistamiseen skipannut ystävien tapaamiset, illanvietot, aurinkoiset päivät ja perhepäivälliset kuvien käsittelyn ja blogitekstien hiomisen myötä. Kilpailu alalla on kovaa ja itsekin asetan usein työni etusijalle, mutta pyrin kuitenkin jonkinlaiseen tasapainoon. Tottakai on jopa ihailtavaa tehdä intohimoisesti työtään, mutta suurimmalla osalla on varmasti takana vähän vääränlaiset paineet kuin se oma intohimo. En missään nimessä halua, että sosiaalinen elämäni kärsii bloggaamisesta, saati Instagramin jatkuvasta päivityksestä.

Koska mitä meistä jää jäljelle? Ulkonäkö nyt ei ainakaan. Ura somenkin parissa toki tuo monille leivän pöytään, mutta sen takia ei kannata ihan kaikesta tinkiä. Lopulta se, mitä muistamme elämästämme, on jotain muuta kuin ne tykkäysten määrät, blogiklikkaukset tai kuvankäsittelyyn käytettyjen tuntien määrät. Me muistamme nauruntäyteiset illat, syvälliset keskustelut, maisemat, joita katsotaan ilman välissä olevaa kameran linssiä. Rakkauden, perheen, hyvän olon ja tasapainoisen onnentunteen. Ainakin minusta on vanhana kiva tietää asioita oikeasta elämästä, ei siitä, mikä on vain olemassa siellä virtuaalimaailmassa. Haluan tulla tunnetuksi perheeni, läheisteni ja ystävieni keskuudessa ennemmin hauskana, spontaanina ja avoimena tyyppinä, kuin järjestelmällisenä bloginkirjoittajana ja taitavana kuvankäsittelijänä. Haluan jättää jälkeeni naurua, hauskoja muistoja, viisaita ajatuksia, välittämistä ja muutenkin suuria tunteita. Oletko koskaan miettinyt, mitä susta jää lopulta jäljelle?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


8 Responses to “Mitä meistä jää jäljelle?”

  1. Hyvä kirjoitus!

  2. leenuli sanoo:

    Ootko käyttänyt ikinä mitään täyteaineita?

    • mirvaannamarian sanoo:

      Huulten epäsymmetrisyyttä oon korjannut jo vuosien ajan, mua puri 17-vuotiaana koira kasvoista ja plastiikkakirurgi silloin ompeli mun alahuulen, mua on häirinnyt sen vinous aina ja sen takia alunperin aloin täyttää niitä :) Muita täyteaineita en oo koskaan kokeillut :)

  3. Maria sanoo:

    Amen, taas! <3
    Iloista juhannusta sinne :)
    PS. Otettiin vähän Espanja-vaikutteita teiltä ja aloitettiin jussi sangrialla :D

  4. Suski sanoo:

    Kiitos hyvästä kirjotuksesta!😊🙏🏻 Ja ihanaa kesään

  5. Emma sanoo:

    Hyvä, ajatuksia (toivottavasti) herättävä kirjoitus👍🏾!

  6. Nimetön sanoo:

    Se quote on aika hieno että:

    ”What we do for ourselves dies with us, but what we do for others and this world, remains” <3

Leave a reply

Your email address will not be published.