Kuvittelin tämän päivän niin erilaiseksi

tiistai heinäkuu 31 2018 2 comments

Neljä ja puoli viikkoa sitten poikani aloitti päiväkodin kesäloman. Puoliksi kauhunsekaisin tuntein lähdin tuona perjantaisena iltapäivänä hänen kanssaan kotiin. Miten me selvitään 4,5 viikkoa keskenämme, kun edessä on neljä viikkoa kestävä remontti, lähes 3 viikon venereissu ja kotonakin pitäisi olla hetken aikaa kaiken kaaoksen keskellä? Vaikka heinäkuu on aina ollut suosikkikesäkuukauteni, tänä vuonna se tuntui ajatuksissa vain raskaalta. Mietin, miksi juuri tälle ajalle piti ottaa toi he*lvetin remppa ja että olisihan sitä voinut olla vähän lyhyemmänkin pätkän saaristossa. Ensimmäisinä kesälomapäivinä purettiin keittiötä, pakattiin venereissulle ja stressattiin niin paljon, että kroppa oireili fyysisesti kellon ympäri. Juuri se aika, kun olisi voinut nauttia rauhassa lämpimistä kesäpäivistä kotona – miksi sen pitää olla yhtä kaaosta, sotkua ja tavaroiden edestakaisin roudaamista?

Kuvittelin olevani heinäkuun viimeisenä päivänä jotenkin erityisen iloinen. Remontti olisi valmis, Micael aloittaisi taas päiväkodin, arkeni pääsisi normaaliin rytmiinsä ja olisin sen ansiosta hyvin tasapainoinen ja mieleni varsin zen. Eilen illalla, melkein punaisen kuun valaistessa enää pimeää keskikesän yötaivasta, mietin kuinka erilaiseksi kuvittelinkaan tämän päivän. Remontti ei ole vielä valmis, en ahdistu lainkaan tavaroiden roudaamisesta edestakaisin veneen ja kodin välillä, pujottelin sujuvasti remppatavaroiden välissä keskellä pimeintä yötäkin ja mieleni on aivan muualla kuin tavallisessa arjessa. Kuvittelin että olisin jo nyt valmis vähitellen syksyn tuloon, mutta ehkä sitten elokuun lopussa.. Tämä kesä on ollut tähänasti paras kesä ikinä. Toukokuun helteistä lähtien olen voinut paremmin kuin ikinä. Silloin olen maannut koko päivän tyttökavereiden kanssa aurinkotuolissa skumppalasi kädessä, uinut ulkona matkoja, joita en koskaan osannut kuvitellakaan uivani, treenannut toukokuusta asti ulkona enkä kertaakaan käynyt salilla. Kesäkuussa olen matkustanut parhaimpien ystävieni kanssa, viettänyt kokonaisen lauantain cheerleaderpuku päällä Hernesaaressa, grillannut saarissa ja tehnyt valtavasti töitä ”varastoon”. Ja silti kaikista ennakkoluuloistani huolimatta heinäkuu on ollut taas kerran paras kesäkuukausi ikinä. Siitä kirjoittamiseen menisi ehkä toinen kuukausi ja siihen kuuluu jopa asioita, jotka haluan pitää vain itselläni. Vaikka edelleen odotankin säännöllisen arjen alkamista, en todellakaan ole valmis luopumaan tästä kesästä.

Luulen, että aika moni muu suomalainen allekirjoittaa myös tämän. Kun on kärsinyt kolme kylmää kesää ja jatkanut käytännössä keväästä suoraan sateiseen syksyyn, ei halua päästää enää kunnon kesästä irti. Emme voi tietää millainen seuraava kesä on, mutta voimme nauttia vielä tästä onneksi ainakin elokuun verran. Pitää kiinni jokaisesta aurinkoisesta päivästä, vähän höllätä sitä asennetta, joka pakottaa suorittamaan ja noudattamaan rutiineja kesälläkin, poiketa pikkuisen normaalista, valvoa ja nauraa niin että vatsaan sattuu. Ehkä siinä sivussa remonttikin valmistuu, päiväkoti alkaa taas ja illat pikkuhiljaa pimenevät. Niin että on sitten valmis sanomaan kesälle kiitos ja syksylle hei.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


2 Responses to “Kuvittelin tämän päivän niin erilaiseksi”

  1. Huomaan, että mielikuvitukseni lähtee helposti ”väärille urille” niin tätäkin lukiessani. Tuo pikkulause asioista, jotka haluat pitää vain omana tietonasi – arvaa, mitä siitä tuli pyytämättä mieleen. Hmmm…

    Ja toinen asia, ymmärsinhän väärin, että odotat päiväkodin alkamista? Että mieluummin laitat lapsen päiväkotiin. Ei silti, tavallaan ymmärrän kyllä senkin. Omat lapseni menivät perhepäivähoitoon jo 9kk ikäisinä ja viihtyivät siellä niin, etteivät olisi halunneet kotiin lähteäkään. Ja myönnän auliisti, että varmasti paremman – mielenkiintoisemman ja hauskemman – päivän siellä viettivätkin. Askartelua, ulkoilua, pelejä, niissä en ollut itse kovin hyvä.

    Silloin 80- ja 90- luvuilla lapsen sai pitää päivähoidossa vain minimiajan. Oli tarkkaa, että ruokakaupassa käytiin vasta SEN JÄLKEEN kun lapset oli ensin haettu hoidosta.

    Enkä missään tapauksessa halua tuomita. Minä mikään kukkahattutäti, en pidä hattua koskaan!

    • mirvaannamarian sanoo:

      Hahah ihan kaikkea en halua täällä blogissani jakaa joten siksi tuo viittaus, etten halua kaikkea kertoa kesälomastani.

      Voin ihan käsi sydämellä sanoa, että kyllä, olen odottanut päiväkodin alkamista, sillä kun on 1,5 kk ollut hyvin aktiivisen kohta 4-vuotiaan kanssa kotona ilman leikkikavereita ja varsinaista kesälomaa (teen tavallaan töitä kokoajan kotonakin), kaivataan molemmat säännöllistä arkirytmiä johon kuuluu päiväkoti, ystävät ja työt, joita saa rauhassa tehdä. Mutta kuten kirjoitin, nyt on sellainen olo että lomaa voisi vain jatkaa tuon pienen rakkaan kanssa, niin ihana se on ollut <3 Meillä on kuitenkin maailman ihanin päiväkoti, jossa lapsi viihtyy erinomaisesti ja joka on todella tärkeää hänen kehitykselleen ja aktiiviselle luonteelleen.

Leave a reply

Your email address will not be published.