Elämäni introverttina

torstai elokuu 16 2018 9 comments

Kesällä sitä on taas tavannut enemmän ihmisiä kuin muiden vuodenaikojen aikana yhteensä. On juteltu, naurettu, halattu ja tanssittu kellon ympäri. Olen nauttinut siitä yhteisöllisyydestä ja jatkuvasta ihmispaljoudesta ympärilläni ihan täysillä. Moni kesätuttavani onkin yllättynyt, kun olen kertonut, että mielipaikkani on todellakin oma koti ja lopulta kaikkein eniten nautin hiljaisuudesta sekä omasta ajastani yksin. Ensimmäiset 25 vuotta elämästäni pidin itseäni hyvinkin sosiaalisena. Iloisena, avoimena ja helposti innostuvana persoonana. Kuitenkin aina kaikki uudet tilanteet, uudet ihmiset ja heidän tapaaminen stressasivat minua. Kun aloin kiinnostua psykologiasta ja lukea sitä enemmän, huomasin itsessäni hyvin paljon piirteitä, joiden mukaan olenkin introvertti. Kun oli vihdoin aikaa tutustua itseeni ja omaan mieleeni, tajusin, että koko oma kuvani minusta itsestäni on ollut aivan väärä. Tämä on myös varoittava esimerkki siitä, mitä liiallinen kiire voi ihmiselle tehdä. Yhtäkkiä ei edes tiedä, kuka oikeasti on ja antaa ympäristön ja muiden ajatusten muokata meistä jotain muuta.

Toisinaan mietin, että olenko jopa tylsä, kun en mielelläni lähde joka päivä johonkin ja nähdä ihmisiä. Jos törmään yllättäen tuttuun esimerkiksi kaupungilla, ensin toivon ettei hän huomaisi minua. Ajattelin tämän johtuvan siitä, että saatan olla jopa ujo. En kuitenkaan ole itseasiassa millään tavalla ujo, en vain pidä small talkista, en yllätyksellisistä kohtaamisista enkä keskustelusta kenenkään kanssa silloin, kun olen omissa ajatuksissani ja yksin. Toisaalta kun taas kohtaan yllättäen sen tutun, höpöttelinkin sujuvasti niitä näitä ja vaikutan oikeasti ulospäinsuuntautuneelta ja sosiaaliselta. Sisimmässäni tanssin voitontanssia kun kävelen pois paikalta. Hei jes, kohtasin ihmisen eikä se ollut ollenkaan niin kamalaa kuin ajattelin sillä hetkellä, kun kuulin selkäni takaa sen ”Moi Mirva!”. Introvertti ei ole ujo ja introverttikin voi olla hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Vuorovaikutustaidot kuuluvat jopa vahvuuksiini. Eri asia sitten, pidänkö vuorovaikutuksesta. Pidän, mutta en läheskään aina, jos vaihtoehtona on esimerkiksi työnteko yksin, omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Introvertin aivokuori ei kestä paljon samanaikaisia ärsykkeitä, jonka huomaan hyvin ihan jokapäiväisessä elämässä. Viihdyn paljon yksin, hiljaa ja omissa oloissani. Läheisten ihmisten kanssa taas puhua pälpätän mielelläni jatkuvasti. Ahdistun suunnattomasti jos samaan aikaan on päällä tietokone, televisio tai vaikka lapsen iPad. Uppoudun helposti musiikkiin, mutta vain itsekseni. Introvertille on tyypillistä elää omassa pienessä rajatussa maailmassaan. Huomaan tämän esimerkiksi salilla, jossa sulkeudun aivan täysin omaan treeniin ja omaan musiikkiin, enkä huomaa mitään ympärilläni. En jaksa moikkailla kenellekään tai tarkkailla peilin kautta, tuliko tänne nyt joku tuttu jonka kanssa voisin vaihtaa kuulumisia. Toisaalta taas, pukuhuoneessa juttelen mielelläni tuntemattoman vieruskaverin kanssa aiheesta kuin aiheesta, jos sattuu olemaan sellainen olo. Ehkä juuri tämän takia monet pitävät minua nimenomaan ekstroverttina, joka harvoin on keskusteluissa hiljaa ja sivustaseuraajan roolissa.

Pidin tosiaan itseäni aiemmin ulospäinsuuntautuneena ekstroverttina ja luulin olleeni väärässä, mutta toisaalta kun mietin käyttäytymistäni taaksepäin, saatoin ehkä nuorena ollakin ekstroverttinen. En koskaan halunnut olla yksin, olin aina joko kavereilla tai kaverit olivat meillä ja tein läksytkin musiikkia kuunnellen tai telkkaria katsellen. Halusin aina nuorena tehdä asiakaspalvelutöitä ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Kuitenkin aikuiseksi kasvettuani jotain muuttui, mutta toisaalta niinhän elimistössä ja aivoissa juuri tapahtuukin. Edelleenkin viihdyn toisinaan juhlissa (joidenkin mielestä ehkä turhankin pitkään, haha) ja haluan kyllä säännöllisesti lähteä ihmisten ilmoille. Se ehkä erottaa minut tyypillisestä introvertista. Toisaalta taas pienikin humalatila saa minut sietämään ärsykkeitä aivan eri tavalla. Tästä hyvänä esimerkkinä Flow Festival, jossa en tuntenut paniikkia lainkaan ihmispaljoudessa, vaikka normaalisti kärsin ahtaanpaikankammosta ja ahdistun suuressa ihmisjoukossa hetkessä. Silti, maailman paras paikka on koti, mielellään hiljainen ja rauhallinen sellainen.

Mieheni on taas malliesimerkki ekstrovertista. Ihaillen katselen hänen sosiaalisia taitojaan ja hämmästelen, kuinka hän on kuin kala vedessä aina tavatessaan uusia ihmisiä ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Hän on aina innoissaan kutsumassa meille vieraita, kun itse katson häntä yleensä lähinnä kauhuissani silmät pyöreinä, että ethän nyt vaan ole tosissasi. Ekstrovertin ja introvertin parisuhde voi siis hyvinkin toimia, kunhan ymmärtää toisen erilaisuutta. Meille on ainakin aiemmin tullut erimielisyyksiä siitä, että olen muka tylsä, kun en halua lähteä kotoa mihinkään tai en pysty keskittymään kaiken metelin ja kiireen keskellä. Ja toisaalta minä taas ihmettelen, miten hän edes jaksaa tutustua aina uusiin tyyppeihin, pyytää heitä kylään ja olla ylenpalttisen ystävällinen, kun itse kiinnostaa hädin tuskin tervehtiä.

Kumpi sinä olet, ekstrovertti vai introvertti?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


9 Responses to “Elämäni introverttina”

  1. Nimetön sanoo:

    Eikä, olen niin samanlainen ja pystyn samaistumaan lähes joka kohtaan! Kuvittelin itsekin aiemmin olevani ekstrovertti sillä olen usein se, joka on aina äänessä, eikä jää sanattomaksi. En koe myöskään vaikeaksi jutella tuntemattomille ja olen aina valmis sosiaalisoitumaan. Kuitenkin, huomaan väsyväni ihmispaljoudessa ja kaipaan paljon omaa aikaa ja tilaa. Hassua myös tuo aistiherkkyys, vihaan itsekin kovia ääniä, valoja, meteliä ympärillä – ne saavat mielen käymään ylikierroksilla ja stressaantumaan. Joskus olen jopa pohtinut, olenko jollain tavalla yliherkkä. Mutta enpä ole muuten ajatellutkaan tuota ”alkoholin vaikutuksen alaisena” sillä festareila en kyllä itsekään koe mitään ”ongelmia” :D

    Miten muuten koet introverttina parisuhteen ja yksinolon? Huomaan itse kaipaavani tilaa myös parisuhteessa ja liian tiivis yhdessäolo alkaa ahdistaa. Tarvitsen tilaa omille ajatuksille, enkä koe tarpeelliseksi olla välttämättä joka päivä edes niin tiivisti yhteydessä kumppaniini. Samalla mietin, onko minussa jotain epänormaalia vai enkö tunne riittävästi vetoa mieheeni. Toisaalta taas jos olemme lomalle, toisen läheisyys ei siinä tilanteessa häiritse mutta kotiin päästyä sitä tarvitsee taas omaa tilaa ja aikaa.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Tervetuloa kerhoon ;)

      Mä tarvitsen parisuhteessa tosi paljon omaa tilaa ja omaa rauhaa. Ollaan kyllä todella paljon yhdessä mun miehen kanssa, mutta haluan ihan joka päivä sitä omaa aikaa itsekseni. Usein jätän myös lähtemättä johonkin reissuun tms vaikka hän menisi, koska haluan olla yksin :D Se ei millään lailla sulje pois sitä, ettenkö rakastaisi ja haluaisi viettää elämääni hänen kanssaan. Ja ai että miten ihanaa on esimerkiksi Lapissa mökillä ollessa hengata vain yksin mökissä tai hiihtää pari tuntia hiljaisuudessa metsässä..

      • Nimetön sanoo:

        Ihana kuulla, että sinullakin on samoja fiiliksiä myös parisuhteessa eli en ole outo:D

        Välillä törmää vaan kommunikaatio-ongelmiin jos toinen ei ymmärrä, miten toinen tarvitsee niin paljon omaa aikaa ja ahdistuu, jos toinen on koko ajan siinä. Yritäppä sitten selvittää, että ”kulta, ei tämä johdu susta vaan musta”.

        Mutta kyllä, ihan parasta olla yksin kotona – ei tarvitse huomioida ketään ja voi tehdä mitä haluaa. Eli usein juoda viiniä ja syödä lemppariruokaa sohvalla telkkaria katsellen;)

        Ihanaa alkavaa syksyä, nautitaan vielä viimeisistä helteistä! Toisaalta syksy on introvertin unelma-aikaa kun voi taas rauhoittua kesän rientojen jälkeen.

  2. Eeri sanoo:

    Ai että! Nyt oli kyllä niin hyvä teksti, että jo toistamiseen (lyhyen ajan sisällä) on pakko tulla kommentoimaan: Osu ja uppos! :)

  3. Olen aina kuvitellut olevani ekstrovertti ja mieheni täysin toisesta laidasta introvertti. Olen nuorempana ollut äärimmäisen ujo ja nyt en sitten lainkaan. Voin jutella kenen kanssa vaan ja aina keksin jotain small talkia. Voin myös esiintyä ison joukon edessä, kunhan tiedän, mitä teen.

    Mutta nyt kun luin tuon kirjoituksesi viimeisen kappaleen, aloin miettiä… hmm… En minä viihdy senkään verran kaveriporukassa, mitä sinä kirjoittelet tänne. Kotini yhteydessä on putiikkini, jossa olen koko ajan asiakkaiden saavutettavissa ja usein nautin siitä. Mutta välillä niin haluaisin, että joku muu menisi palvelemaan asiakkaan.

    Enkä todellakaan halua vieraita, en siis ketään. Eikä meillä ole viime vuosina ketään käynytkään. Olen liikuntavammainen ja päivittäiset rutiinit meillä hoitaa avustaja. En suurinsurminkaan halua kestitä vieraita. Pelkkä ajatuskin rasittaa. Mutta kaupassa minulle on muodostunut kaverisuhteita ja usein juttelemmekin jopa syvällisiä.

    Ehkä se on kuitenkin niin, ettei ihmisen ”tarvitse” olla puhtaasti kumpaakaan? Muistan miten yksi esiintymisen kouluttaja arvuutteli yleisöllä kumpaa hän on. Kaikki tietysti ajattelivat tämän olevan ekstrovertti. Hän kuitenkin kertoi, että päinvastoin, mutta on OPETELLUT sosiaalisen kanssakäymisen ja esiintymisen. Ehkä elämä kouluttaa meistä tarvittaessa perusluonteemme vastaisesti?

  4. H sanoo:

    Niin ihana (ja yllättävä) kirjoitus! Olen niin samanlainen ja vaikka pidänkin lähes kaikista ihmisistä, rakastan yksinoloa ja hiljaisuutta, viihdyn loistavasti itseni seurassa. Tietysti mies ja lapset kuuluvat tähän pakettiin, mutta myös perheen keskellä tarvitsen ehdottomasti omaa aikaa, jolloin saan kasattua omia ajatuksiani ja jotenkin ladattua voimia. Kärsin myös liiasta ärsykemäärästä enkä koskaan kuuntele esim. radiota autossa, koska se on yksi niistä harvoista paikoista, jossa saan olla hiljaisuudessa :)

    Samalla tavalla myös itse ihailen ekstroverttejä ja haluaisin olla sellainen – mutta en vain ole, ja tähän ikään on oppinut onneksi hyväksymään itsensä ja tekemään enemmän sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä.

    Saako kysyä miehestäsi, onko hän suomalainen? En tiedä, mistä olen saanut ajatuksen, että hän olisi mahdollisesti ulkomaalainen syntyjään… tai ehkä siksi, että ei Micaelkaan ihan perus-Suomipojalta näytä – ja tämän sanon pelkästään erittäin positiivisessa mielessä <3 Jostain syystä tuntuu, että ulkomaalaiset ovat aina sosiaalisempia, onkohan se juttu oikeasti geeneissä vai ilmastossa vai missä :D

    • mirvaannamarian sanoo:

      Tosi samoja juttuja siis, ainut vaan että mä kuuntelen autossa aina musiikkia, ihan mahtavaa fiilistelyä kun saa olla yksin ja soittaa lempparimusaa :D

      Mun mies on ihan täysin suomalainen, luonteensa tosiaan kyllä tuntuu olevan jostain muualta :D

  5. Tiia Juutinen sanoo:

    Ihan mahtava julkaisu! Täältä ilmoittautuu yksi samalainen introvertti.

    Moni tosiaan ajattelee hieman vääristyneesti sen, että introvertti olisi sisäänpäinsuuntautunut. Esimerkiksi itse olen yrittäjä ja kohtaan viikoittain monia uusia ihmisiä, eikä tilanteet ole kiusallisia. Eri asia, nautinko siitä samalla tavalla kuin esimerkiksi ekstrovertti.

    Poikaystäväni on myös todellinen ekstrovertti: ihailen hänen sosiaalisia taitojaan ja koen hetkellisen kauhistumisen tunteen, jos hän sanoo esimerkiksi työkavereidensa tulevan kylään. Vaikka ihmisten parissa oleminen on sillä hetkellä tosi jees, on ihan älyttömän ihana tunne kun vieraat poistuvat ja hiljaisuus sekä oma rauha koittaa. :D

    Niin ja, itselläni on sama asia alkoholin kanssa. Pienikin määrä rentouttaa ihmisten parissa ollessa huomattavan paljon. Esimerkiksi keskusteluiden aloittaminen ei ole enää ongelma, ja tilanteissa viihdyn paljon kauemmin.

    Itse löysin itsestäni introvertin luettuani Karla Niemisen Olet hyvä tyyppi -kirjan. Hän on myös introvertti, ja em. kirja on hänen ensiteoksensa. Kirja pääsi heti omaksi suosikikseni, vaikka en niin kirjojen ystävä olekaan. Vahva suositus siis tuolle, jos vähänkään lukeminen nappaa! :)

    http://www.tiiajuutinen.fi

    • mirvaannamarian sanoo:

      Hei kiitos vinkistä, mä rakastan lukemista joten varmasti tulee luettua tuo :)

      Kuulostaa joo niiiin tutulta :D

Leave a reply

Your email address will not be published.