24 tuntia ilman puhelinta

tiistai syyskuu 11 2018 Comment

Tuskin kukaan meistä voisi sanoa haluavansa viettää enemmän aikaa puhelimensa kanssa? Toiset ovat jatkuvasti puhelin korvalla työasioiden takia, toiset nenä sinisenä hohtavassa ruudussa pelien tai sosiaalisen median kimpussa tunnista toiseen. Itsekin sorrun aivan turhaan selaamiseen ihan päivittäin ja yritänkin oikein tietoisesti vähentää puhelimen käyttöäni. Joskus saatan lähteä lounaalle tai ruokakauppaan ilman puhelinta ja vitsi, miten vapauttavaa se on!

Sunnuntaiaamuna vaihdoimme hotellia Portugalin reissullamme Cascaisista Lissaboniin. Kirjoitin ystävälleni viestin ja lähes heti perään katsoin puhelimen näyttöä – pimeä. Olin juuri ottanut sen latauksesta huoneesta lähtiessäni ja akku näytti 100%. Kokeilin kaikki mahdolliset keinot iPhone X:n elvyttämiseksi, mutta tuloksetta. Täydestä latauksesta huolimatta pidin sitä laturissa usemman tunnin ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Vielä illalla kokeilin käynnistää puhelinta, mutta puoli vuotta vanha omena ei antanut itsestään mitään elonmerkkejä. Tässä on itseasiassa aika erikoista se, että mieheni puhelimelle kävi täsmälleen samalla tavalla vain viikkoa aiemmin Tallinnassa. Kirottiin molemmat, että miksi juuri reissussa tapahtuu näin, sillä kotonahan olisi tietysti heti puhelin saatavilla. Joku ehkä muistaa, kuinka vietin viikon Dominikaanisessa Tasavallassa ilman puhelintani, kun joku viiden tähden hotellin henkilökunnasta varasti sen?

No, päivä ilman puhelinta meni yllättävän hyvin. Kunhan sain laitettua tärkeimmille ihmisilleni viestin, ettei minua saa kiinni ennen tiistaita kunnes olen Suomessa, olo oli yllättävän rentoutunut. Kiinnitin aivan eri tavalla huomiota Lissaboniin, kun katsoin sitä omin silmin enkä puhelimen näytön läpi. Illallisella tuli oikeasti keskusteltuakin. Näitä kliseitä, joista kaikki kertovat puhelindetoxin jälkeen. Mulla se ei ollut ihan oma-aloitteista, mutta tajusin taas etten ole oikeasti niin riippuvainen puhelimestani kuin toisinaan luulen. Suosittelen lämpimästi jättämään yhä useammin sen laukkuun ja turhan surffaamisen sijaan ihan oikeasti kaivamaan sen kirjan esille. Oman puhelindetoxini aikana sain luettua kokonaisen kirjan, joka sivisti minua paljon enemmän kuin kuukausien turhanpäiväinen surffaaminen.

Maanantaiaamuna heräsin huomatakseni, että puhelimeni oli mennyt itsestään päälle. Uskon tarkoituksiin.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Leave a reply

Your email address will not be published.