Milloin lapsen täytyy aloittaa harrastaminen?

lauantai syyskuu 15 2018 7 comments

Tästä on ainakin vuosi, kun kyselin teiltä lapsen harrastuksista. Silloin mietin hieman alle 3-vuotiaalle sopivia harrastuksia, ja toisaalta myös sitä, tarvitseeko noin pienen lapsen harrastaa vielä. Micael aloitti 3-vuotiaana lasten nallepainin, mutta ensimmäinen vuosi meni lähinnä riehuessa ikätovereiden kanssa ja ohjeita oli toisinaan vähän hankalaa noudattaa. Malttia ei vielä ollut tarpeeksi. Olemme kuitenkin aina liikkuneet hänen kanssaan todella paljon. Tämä yhdessä tekeminen alkaa nyt näkyä. Micael pysyy hienosti pystyssä laskettelusuksilla ja olemme yhdessä laskeneet jopa isoja rinteitä, vaikka hän pääsee hiihtokouluun vasta tulevana talvena. Samoin hän oppi uimaan ilman kellukkeita jo 3-vuotiaana, mutta on sitä uimahalleissa ja -altaissa kyllä oltukin. Hiihtoakin kokeiltiin ja ihan hyvällä menestyksellä viime talvena. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita teemme yhdessä ja ikään kuin perheen yhteisiä harrastuksia. Omissa harrastuksissa äiti ja isä eivät olekaan enää jatkuvasti vierellä. 3-vuotiaana aloitettu nallepaini oli hyvää harjoitusta, sillä nyt koen, että neljäs ikävuosi on tuonut mukanaan valmiuden harrastaa jo vähän itsenäisemminkin.

Ennen kuin lapsi alkaa osoittaa henkilökohtaista kiinnostustaan tiettyihin lajeihin, harrastukset määräytyvät pitkälti vanhempien kiinnostuksenkohteiden mukaisesti. Yllätys yllätys, lapsemme harrastukset ovat liikuntaharrastuksia. Toisaalta, mitäpä muutakaan energiselle ja vilkkaalle lapselle voisi kuvitella? Micael aloitti torstaina luistelukoulussa ja voi sitä riemua.. Hän odottaa jo kovasti tulevaisuudessa häämöttäviä lätkätreenejä ja haluaisi jatkuvasti jäälle. Sydän oli sulaa, kun katselin pikkuisen luistelevan ihan yksin. Meiltä on onneksi lyhyt matka Hernesaaren jäähallille, joten senkin puolesta luistelukoulu on juuri nyt meille täydellinen harrastus. No, sitten on tämä toinen.. Äidille ei niin mieluinen, isälle ja pojalle sitäkin rakkaampi – karting. Jotenkin ajattelin, että se aloitetaan vasta joskus kouluiässä? No, ajattelin väärin. Pari viikkoa sitten Micael sai ensimmäisen auton ja ajovarusteet. Oi, voi.. Suvussa on kilpailtu moottoriurheilulajeissa aina maailmanmestareiksi asti ja näköjään geeniperimässä on selkeä viehätys kaikkea sellaista kohtaan, millä pääsee lujaa. Vauhti ei pelota ja niin autot, mopot kuin moottorikelkat kiinnostavat pientäkin miestä aivan hullun lailla. Ei kai se auta kuin laittaa itse silmät kiinni pojan lähtiessä radalle ja toivoa, ettei mihinkään satu.

Takaisin kuitenkin otsikkoon – milloin lapsen täytyy aloittaa harrastaminen? Olen useammaltakin urheilijalta kuullut, etteivät he suosittele aloittamaan ainakaan liikuntaharrastuksia tosissaan kovinkaan pienenä lapsena. Vaarana on kyllästyminen sitten teini-iässä ja yksinkertaisesti lapsen väsyminen. On yksilöllistä milloin harrastus kannattaa aloittaa, mutta itse lähtökohtaisesti haluaisin harrastusten olevan sellaisia, että aina on kiva mennä ja harrastukseen käytetty aika on lapsen mielessä hauskaa. Tottakai väsymys iskee etenkin päiväkotipäivän jälkeen, mutta yleensä se on ohi heti, kun harrastuksen pariin taas pääsee. Liika on liikaa ja huolestuneena olenkin kuunnellut, kuinka joidenkin perheiden lapsilla saattaa olla jokaiselle päivälle jotain. Itse odottaisin, että lapsi alkaa itse osoittaa mielenkiintoaan ja valitsee sitten lajeista sopivimman – sen, johon haluaa keskittyä. Toki rinnalla voi olla jokin toinen niin ikään tukemassa, mutta liian moni yhtäaikainen laji rasittaa lasta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja syö lopulta sitä jaksamista ja taitoa kaikilta harrastuksilta. Liikkuminen on kuitenkin tärkeää, mutta tosissaan ei tarvitse vielä mitään harrastaa. Tärkeää on tietysti myös se, että lapsi jaksaa keskittyä. Harrastukset kuitenkin tukevat keskittymiskykyä ja sen opettelua, joten kannattaa ainakin kokeilla heti kun on mahdollista päästä mukaan. Mitä teidän lapset harrastavat tai mitä sinä harrastit itse lapsena?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


7 Responses to “Milloin lapsen täytyy aloittaa harrastaminen?”

  1. Liisa sanoo:

    Mielestäni tämä on vähän lapsikohtaista. Eiväthän kaikki aikuisetkaan omaa kaikki samaa määrää harrastuksia. Joku on monessa mukana, joku ei missään ja joku harrastaa yksinään jotain. Saa harrastaa, kun lapsi itse sitä osaa pyytää ja NAUTTII harrastuksesta. Mutta pakko ei ole minusta lapsen harrastaa mitään. Tärkeintä on, että lapsi saa leikki-iässä vanhempien tai läheisten kanssa harjoittaa perusliikuntataitoja ihan arkiliikunnan ja leikkien kautta. Ulkoillaan, kiipeillään, pallotellaan kotipihassa, hypitään kantojen yli metsässä, hiihdetään, uidaan, luistellaan, pyöräillään, juostaan hippasta jne. Ja, että kotona saa piirtää, luetaan, soitetaan ja tanssitaan ja touhutaan ihan arkisia asioita. Alle kolmen vanhalle päiväkodissa kokopäivähoidossa olevalle en montaa harrastusta ainakaan yhtäaikaa varaisi, jos yhtäkään. Liikunta on hyväksi, mutta tarkkana saa olla, ettei harjoittelu ole kasvavalle lapselle liian raskasta ja yksipuolista liian varhain. Kaipaisin lapsille enemmän liikuntaryhmiä, joissa ei tähdätä heti kilpaurheiluun. Sama kai esim. musiikin harrastamisessa. Tavoitteet matalalle. Iloa, kokeilumieltä ja paljon kannustusta.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Todella hyviä pointteja. Arkiaktiivisuushan on paljon tärkeämpää hyvinvoinnin kannalta kuin se varsinainen (liikunta)treeni – aikuisillakin :) En kyllä itsekään olisi alle kolmevuotiaalle ottanut mitään harrastuksia, tarpeeksi oli jo päiväkodissa ja perustaitojen opettelussa kotonakin. Muskari on onneksi päiväkotipäivien aikana, joten sitä on saanut harrastaa jo alle 2-vuotiaasta asti.. Lapset nauttivat kuitenkin eniten yhdessä vietetystä ajasta ja aika simppeleistä jutuista. Tuo liikuntaryhmäidea on todella, todella hyvä, sitä tulisi viedä eteenpäin sillä sille on varmasti kysyntää kuten tuossa ylempänä kirjoitinkin..

  2. Minni sanoo:

    Itse olen 5 vuotiaasta asti harrastanut liikuntaa, sain lapsena kokeilla eri lajeja. Osan lopetin nopeasti ja osaa jaksoin pidempään. Mutta kun luistimet sain jalkaani 9 vuotiaana tiesin, että tämä se on. Siitä sitten lähti 10vuotta kestänyt ’luistelu-urani’, huipullekkin päästiin ja nyt on muistoina monta mitalia kaapissa :) treenaminen oli alusta asti kovaa ja treenejä oli useasti viikossa, kyllä siinä esimerkiksi yläasteella koulunkäynti kärsi aikamoisesti. Silti, en niitä vuosia vaihtaisi pois. Parhaat ystäväni ovat tulleen harrastukseni kautta. Ja olen niin kiitollinen vanhemmilleni, että sain tehdä sitä mihin mulla oli kova palo. Lisäksi lajin myötä minusta kasvoi periksiantamaton nainen, joten hyvän fyysisen kunnon ja kehonhallinan lisäksi harrastaminen kasvattaa myös henkisesti. Mielestäni kaikkien lasten tulisi saada kokeilla pienestä pitäen eri lajeja (toki kaikilla ei ole mahdollisuutta esim. taloudellisista syistä), sieltä löytyy yleensä sitten se oma juttu :)

    • mirvaannamarian sanoo:

      Ihan mahtavaa! :) Mä muistan myös ensimmäisen kerran kun löysin mun oman lajin cheerleadingista. Olin sitä ennen kokeillut myös yhtä sun toista, mistään en oikein tykännyt enkä ollut edes kovin liikunnallinen, kunnes pääsisin ensimmäisen kerran treeneihin. Laji vei mennessään ja sieltä ajoilta asti on säilynyt rakkauteni liikuntaan. Ja notkeus sekä tasapaino :D

      Kaikille, myös aikuisille, on varmasti se oma laji. Rohkeasti kun kokeilee, sen varmasti löytää <3

  3. Elisa sanoo:

    Mulla kaksi poikaa, jotka viiden vanhana aloittaneet futiksen. Nyt, joittenkin vuosien päästä ovat vieläkin vahvasti lajissa mukana ja saaneet mielettömän hyviä kavereita sen parista ympäri kaupunkia. Meillä se on oikeastaan jäänyt ainoaksi harrastukseksi (on kyllä kokeiltu muutamia muita juttuja), mutta aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt panostamaan muihin lajeihin futiksen rinnalla. Harkkoja on useita kertoja viikossa ja jo todella aikaisessa vaiheessa harrastuksesta tuli totista touhua (kuitenkin siis lajista samalla edelleen nauttien!). Niin kuin ensimmäinen kommentoija mainitsi, olisi kiva jos olisi lisäksi harrasteryhmiä, jossa voisi ihan vain liikunnan ilosta harrastaa eikä niin, että se on heti sitä totista kilpailua. Mä kyllä tykkään, että mun lapsilla on harrastus, jonka parissa toivottavasti jollain tasolla tulevat olemaan aina mukana ja johon heillä on jotain taitoa. Mua itseä harmittaa, että mulla ei lapsena ole ollut mitään harrastusta, jota olisin vuosia harjoitellut ja jossa olisin nyt aikuisenakin edes jollain tapaa hyvä. Ja jos jossain lajissa haluaa huipulle tai edes lähelle sitä niin kyllähän se pitää mielestäni aika nuorena aloittaa. Tietysti poikkeuksiakin on ja ikinä ei ole myöhäistä… mutta kyllä mä sanoisin, että esim. jalkapallon aloitus varhaisteininä alkaa olla myöhäistä jos ajatellaan, että tavoitteena olisi ammatti.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Tottakai täytyy aloittaa nuorena jo perustaitojen ja tekniikan oppimisenkin kannalta, mutta tosissaan kannattaa alkaa kilpailla vasta vähän vanhempana :) Mikäli mielii siis huipulle.

      Oon ihan samoilla linjoilla sun kanssa tuossa, että on ihanaa kun on harrastus, jossa voi olla hyvä aikuisenakin. Se tuo niin paljon muutakin elämään kuin vain sen taidon juuri kyseisessä lajissa. Jossain kohtaa onkin välttämätöntä ottaa vain se yksi ns. ykkösjuttu jos haluaa tosissaan panostaa. Kauhulla tosiaan olen katsellut näitä perheitä, joissa lapset kilpailevat useammassa eri lajissa. Mun mielestä ainakin aivan liikaa stressiä ja paineita pienelle ihmiselle ja myöhemmin se näkyy varmasti ainakin henkisessä hyvinvoinnissa.

      Liikuntakerhojahan on ihan pienille, mutta ei varmaan kyllä ollenkaan isommille lapsille vaan painotus on aina jossain tietyssä lajissa, se on kyllä sääli. Tätä ajatusta voisi viedä kyllä eteenpäin, uskon että tällaiselle harrastamiselle olisi varmasti kysyntää!

  4. Terhi sanoo:

    Hei,
    9 -vuotias poikani harrastaa säbää, kolmena iltana viikossa. Sekä partiota joka toinen viikko yhtenä iltana. (kesällä yleisurheilua)
    7 -vuotias poikani myös partiota, yhtenä iltana viikossa.
    4 -vuotias tyttäreni balettia, yhtenä iltana viikossa.

    Tällä hetkellä torstai-illat ovat vapaita, sekä viikonloput ellei ole pelejä / turnauksia.
    Sanotaanko, että päivät / illat ovat täynnä menoa ja tekemistä. Harrastusten jälkeen pitää vielä hoitaa eläimet ja koska asutaan ns. maalla, harrastusten pariin pääseminen vie ajallisestikin aikaa. Eikä kannata ajaa edestakaisin.
    Yleensä kun lapsista joku harrastaa, käymme me muut lenkillä. Pienetkin jaksavat hyvin kun ovat tottuneet siihen.
    Kyllähän se, ainakin meillä, vanhemmista on kiinni harrastaako lapsi. Se, että jaksaa kuskata ja odottaa.
    Lapsille on löytynyt mieluisat lajit ja mieheni kanssa olemme asennoituneet niin, että haluamme lapsen harrastavan ja että tämä on tilanne nyt tällä hetkellä. Lapset ovat ykkösiä.

    Itse harrastin lapsena kuoroa, balettia ja pianon soittoa. :)

Leave a reply

Your email address will not be published.