Vihdoin uskallan kertoa totuuden tämän some-elämäni takaa

lauantai syyskuu 29 2018 8 comments

Oikeasti odotin tämän postauksen kirjoittamista niin paljon. Ennen kaikkea odotan kaikkien näiden oireiden päättymistä ja normaalin elämän jatkumista, mutta huh kuinka helpottavaa voikaan olla, kun saa kaikelle selityksen ja syyn. Olen esittänyt niin energistä ja pirteää – toki sosiaalisessa mediassa seuraajilleni, mutta ennen kaikkea olen esittänyt sitä itselleni. Todellisuudessa olen ollut kokoajan enemmän ja enemmän väsynyt, uupunut ja lopulta kehokin alkoi antaa periksi.

Silloinkin, kun aamulla olen aidosti onnellisena kukonlaulun aikaan päivitellyt instastorya aamusmoothien ja tuorepuuron kanssa kynttilänvalossa, olen saattanut nukahtaa edellisenä iltana ahdistuskohtauksen kourissa. Koko syyskuun olen ollut treenaamatta muutamia joogaharjoituksia ja rauhallisia juoksulenkkejä lukuunottamatta. En palautunut enää normaalisti treenistä, mutta syytin huonoa lämmittelyä tai liian vähäistä treenaamista (hullua!!). Mietin jo, täytyykö mun alle kolmekymppisenä hakea resepti beetasalpaajiin, kun kärsin päivittäin rytmihäiriöistä. Hengästyn aivan superhelposti ja välillä olen ajatellut, että yksinkertaisesti olen vain unohtanut hengittää. Keskittymiskyvyn puutteesta syytin hektistä arkea ja jatkuvaa hälinää. Olen ollut muka niin ajatuksissani että olen unohdellut asioita – milloin avaimia ulko-oveen työpäivän ajaksi tai koiran ulos.

Tänään aamulla lääkäri totesi mulla vakavan raudanpuutteen, mutta sain myös toisen diagnoosin. Vakava ylirasitustila. Sain myös lähetteet moniin labrakokeisiin ja kävin heti istumassa siellä neulatyynynä. Sovitaan ensi viikolle aika rautatiputukseen ja seurataan jatkossa vointia säännöllisesti. Lähdin vastaanotolta hymyillen, ennen kaikkea helpotuksen takia. Raudanpuute selittää lähes kaikki oireeni, mutta niin tekee ylirasituskin. Tätä ei enää paranneta parin viikon levolla ja palata takaisin normaaliin rytmiin. Mun on muutettava mun elämäntapoja, mielellään tietysti ihan lopullisesti. Olen mennyt sata lasissa jo pari-kolme vuotta, stressannut liikaa, suorittanut liikaa, ja – treenannut liikaa. Treenistä ei onneksi tarvitse luopua kokonaan, mutta sitä on kevennettävä. Ennen kaikkea pitäisi vain oppia olemaan iisisti, rentoutumaan hyvällä omallatunnolla ja lopettaa se helv.. ylisuorittaminen. Ei ihme, ettei rautakaan imeydy, kun kroppa on aivan loppu. Ylikunto – tai ylirasitus, oli mulle henkisesti suunnattoman helpottava tieto. Mun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että lepään tai siitä, etten joskus jaksa. Enhän edes kehity enää ollenkaan, kun kohtelen kehoani kaltoin. Suunta on ollut vain alaspäin, mutta en ole myöntänyt sitä edes itselleni. Kun joku muu sanoo sitten ääneen, että nyt rajani on tullut vastaan, ei voi olla kuin helpottunut. Mun ei enää tarvitse olla mikään superihminen, koska se sairastuttaa mut. Tai siis, sairastutti jo.

Minä, joka luulin eläväni niin terveellisesti, niiiin hyvin. Blogiin tulee varmasti lisää postauksia näistä aiheista, samoin raudanpuuteasioista. Nyt mä otan iisii ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


8 Responses to “Vihdoin uskallan kertoa totuuden tämän some-elämäni takaa”

  1. Alma sanoo:

    Rohkea Tyttö. Ihailen. downshiftaa ja pidä hempeää huolta itsestäsi. Olet hyvä ja arvokas juuri noin.

  2. -kata- sanoo:

    Hei!
    Raudaspuuteasioista odotan innolla lisää juttua, painin itse samojen asioiden kanssa (ferritiini 16). Infuusiota en halua, koska siitä olen kuullut paljon ikäviä tarinoita (oireet ym.).
    Tsemppiä!

    • mirvaannamarian sanoo:

      Mitä ikäviä tarinoita sä oot rautainfuusiosta kuullut? 😕 Mulla ainakin on niin kamalat oireet etten epäröinyt hetkeäkään kun lääkäri ehdotti sitä 😄

  3. -jana sanoo:

    Sä oot ihana!! Mä käyn välillä kuikkimassa mitä teille kuuluu! :D mulla tosi samanlainen lapsihistoria / lapsitodellisuus, :D ja kasvamista on ollut… jossain luki että parissa viikossa, viimeistään kuukauden päästä kaikki on niin ihanaa äiteyttä. No ei ollut, ollut lohduttavaa että muillakin voi mennä pitkään, ja sitten rakastuukin aidosti.. kiitos sulle blogista ja teille kaikille söpönassuille!!

  4. Jonna sanoo:

    Elämän hidastaminen <3

    Mulla rautainfuusion jälkeen olo koheni huimasti parissa viikossa! Ferritiini 3 lähti nopsasti nousuun! :) Tsemppiä!

    • mirvaannamarian sanoo:

      Aivan mahtavaa kuulla :) Toivottavasti mullakin kävisi noin hyvin <3

Leave a reply

Your email address will not be published.