Millaiseksi matkustaminen muuttuu lapsen kanssa?

sunnuntai lokakuu 07 2018 2 comments

Lapsen kanssa matkustaminen on asia, jota pelätään ihan turhaan. Saati sitä, että matkustaminen jotenkin muuttuisi vastenmieliseksi kun perheeseen syntyy lapsi. Mielestäni aivan liian moni perhe jättää turhaan lähtemättä lomalle, koska kokee sen vaikeaksi. Jos bamseklubit eivät tunnu omalta jutulta, vaihtoehtoja on loputtomasti. Tuttavaperhe on reissannut jopa bussilla Aasiassa. Lapsen kanssa matkustaminen on vaikeampaa kuin reissu aikuisten kesken, mitä sitä kieltämään. Mutta sen takia ei todellakaan kannata jäädä kotiin. Lapset rakastavat matkustaa ja matkoilla yleensä rakastetaan lapsia. Maailmalla on paljon helpompi olla lasten kanssa ravintolassa kuin Suomessa, lapset huomioidaan hotelleissa hyvin ja ihmisten asenne lapsia kohtaan on yleisesti ottaen paljon positiivisempi kuin kotimaassamme. Lapsen kanssa matkustaminen muuttuu, kyllä, mutta matkustamisen iloa se ei todellakaan vie. Päinvastoin, tulee aivan uusia riemuja, eikä ole enää ihan niin pakottavaa tarvetta kiertää joka hemmetin patsasta ja museota – kohteesta nauttii aivan eri tavalla. Toisaalta lapsen kanssa matkustaminen taas avaa aivan uusia ovia. Alkoholinkäyttö on niin paljon vähäisempää, että kohteista saa paljon enemmän irti. Ja aurinkolomilla ruskettuu paremmin, lasten kanssa tulee oltua paljon ulkona.

Lapsen kanssa matkustaminen vaatii kuitenkin suunnitelmallisuutta, vähän pidempää pakkaamista ja sitä jo kulunutta sanaa – asennetta. Omat selviytymiskeinoni ovat iPad, piirtäminen, riittävästi unta ja jatkuvasti laukussa kulkevat välipalat. Lentäminen on haastavinta siinä 6 kuukauden – 2 vuoden välillä, ennen ja jälkeen se sujuu oikein hyvin. Stressaaminen ei kannata, sillä stressaantuneen vanhemman tunnetila tarttuu lapseen ja lapsesta tulee rauhaton. Noidankehä on siis valmis. Ja mitä enemmän lapsi reissaa, sitä paremmin hän käyttäytyy ja esimerkiksi juuri lentäminen on kerta kerralta helpompaa. Lapset muistavat hyvin nuorenakin tehtyjä matkoja ja ainakin itselleni ensimmäisiä (ja rakkaimpia) lapsuusmuistoja ovat juuri matkustamiseen liittyvät muistot. Että muista nyt vaan se asenne, asenne, asenne.

Me olemme matkustaneet aina siitä lähtien, kun Micael oli kuusi viikkoa vanha ja reissukohteita on ollut laidasta laitaan, aina Hong Kongista Espanjan Aurinkorannikkoon ja Suomen Lapista Karibian autioihin rantoihin. Kaupunkilomat ovat vaikeampia kuin rantakohteet, mutta kaupungeissakin riittää lapsille tekemistä. Kuitenkin jos haluaa itse päästä helpolla, ranta, uima-allas ja miellyttävä lämpötila takaavat yleensä onnistuneen loman. Nämä nyt ovat tietysti perhe- ja lapsikohtaisia juttuja. Toisille sopii all inclusive-loma bamseklubeineen, toiset reppureissaavat pientenkin lasten kanssa. Omasta mielestäni on tärkeintä, että lähtee.

Matkustavat lapset ovat kielitaitoisia, sosiaalisia, suvaitsevaisia ja oppivat paljon sellaisia taitoja, joita kotona ei tulisi harjoitettua. Omani tuskin olisi oppinut kolmevuotiaana uimaan, jos emme olisi matkustaneet niin paljon. Itse ainakin olen aivan mahdottoman ylpeä, kun lapseni osaa sanoa viidellä kielellä kiitos. Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa matkustamisesta vai oletteko skipanneet reissuja siksi, koska lasten kanssa matkustaminen on hankalaa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


2 Responses to “Millaiseksi matkustaminen muuttuu lapsen kanssa?”

  1. Maria sanoo:

    Tämä teksti 🙏🧡

Leave a reply

Your email address will not be published.