Mulla todettiin ylirasitustila – saanko silloin liikkua?

maanantai lokakuu 08 2018 2 comments

Sain niin ihanan huolehtivaisia viestejä kun tein viime viikolla pari päivitystä salilta, että miksi liikun kun mulla on ylirasitustila. En itse edes ajatellut että siinä olisi jotain hämmästeltävää, mutta aina välillä sitä unohtaa, miten kapean kuvan elämästäni ihmiset näkevät sen ruudun takaa. Monia asioita pitää niin itsestäänselvänä, ettei niistä tule kertoneeksi somessa sanallakaan. No, oma ylirasitustilani on peräisin niin liiallisesta vääränlaisesta treenaamisesta (treenasin aina aivan liian korkeilla sykkeillä) ja jatkuvasta stressistä, joka juontaa juurensa suorittajaluonteestani ja hektisestä elämäntilanteestani. Henkisen puolen parantaminen kestää todella paljon kauemmin, mutta miten sen fyysisen rasituksen laita?

Ylirasitustila, ylikunto, liiallinen rasitus, loppuunpalaminen.. Käsitteitä on monta, mutta niin on oireita ja niitä tilojakin. Mulla on päivittäin paljon rytmihäiriöitä, joten niidenkin takia sykkeet pitäisi pitää minimissä. Kuitenkin samaan aikaan liikunta myös korjaa rytmihäiriöitä. Aloitin viime viikolla uudella salilla. Joku voi pitää sitä tyhmänä tekona juuri tässä elämäntilanteessa, mutta minulle se oli todella hyvä veto juuri tähän väliin. Sain aloittaa treenaamisen täysin alusta ja pt:n kanssa juuri tämänhetkisen oloni mukaisesti. Saan treenata, mutta teen sen rauhallisesti. Liikunta helpottaa niin montaa oirettani, joten plussia on enemmän kuin miinuksia = minä liikun. En kuitenkaan lähtisi esimerkiksi juoksemaan tai tekisi yhtään hiit-treeniä. En ennen kuin olen oikeasti palautunut ja saanut taas leposykkeetkin alas sinne, missä ne ovat olleet. Tähän uskon henkisellä puolella olevan eniten vaikutusta. Henkistä stressiäni lievittää myös liikunta, ja ah se ihana rasitus ja polte, minkä salilla saa lihaksille. Vaikka kiroan sitä ääneen, jollain sairaalla tavalla pidän siitä. Liikunta on ihanaa. Mutta, siihen on saatava malttia. On pysyttävä pienissä treenimäärissä, joka toisaalta on sekin nyt helpotus. Ei mun aikatauluun tällä hetkellä yksinkertaisesti mahdu viittä salitreeniä viikossa ilman, että saan siitä valtavasti lisästressiä.

Korjasin aivan liian pitkään väsymystä, raudanpuuteoireita ja rasittunutta kehoani aivan liian väärin. Tein jatkuvasti rankempia treenejä ja piilotin väsymykseni jopa itseltäni. Kun katson aikaa taaksepäin, olen voinut jo pitkään huonosti, mutta olen vain pyrkinyt peittämään sen. Tavallaan tiesin sen silloin ja tajusin ettei kaikki ole kunnossa, mutta sitten en kuitenkaan tajunnut tehdä mitään enkä ymmärtänyt mistä kiikastaa. Ymmärrätteköhän te mitä koitan selittää? Ylikunto ei aina tarkoita sitä, että pitäisi olla huippu-urheilijan harjoitusmäärät, vähempikin riittää. Suurin askel paranemiseen oli se, kun kuulin mikä mua vaivaa. Sohvalle mua ei saa kuitenkaan kuin köyttämällä, mutta onneksi on jooga ja vähän rauhallisempi salitreeni. Liikunta pitää pään kasassa ja sopivissa määrin se myös lievittää stressiä. Aikamoista tasapainoilua! Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia, oletteko olleet ylikunnossa, palaneet loppuun tai onko joku saanut kenties juuri tuon diagnoosin vakava ylirasitustila? Pystyittekö treenata ollenkaan vai olitteko täysin pakkolevossa?

 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


2 Responses to “Mulla todettiin ylirasitustila – saanko silloin liikkua?”

  1. Ilona sanoo:

    Hei!
    Oli pakko tulla kirjoittaa sulle, kun oon iteki ollu stressaantunut viime aikoina, mutta otan stressin siitä, että koko ajan pitäisi tehdä mennä ja osata. Peitin väsymykseni myös ja sitten alkoi itkut ja kaikki lihaskireydet yms. Pelkäsin kohdata ihmisiä ja tuntui koko ajan et joku uhkaa. Sitten kun mulle sanottiin, ettei mun tarvitse jaksaa ja olla koko ajan jotain paremmin ja treenata hullun lailla, sain rauhan itselleni., Tai haen edelleen sitä henkistä tasapainoa ja itsevarmuuteni takaisin. Tätä en vaan osaa nimetä mitä muuta tääå ois kuin stressiä suorittamisesta ja pitää näyttää ihmisille, että pystyn. Sitten sokerina pohjalla vielä se, että stressaan jos en pääse salille kolme kertaa viikossa. Nyt on pitänyt pakosti ottaa lepoa, kun jopa hengittäminen on niin työlästä ja kroppa ja mieli käy ihan ylikierroksilla. Vaikee just selittää mut kaikki tuntuu vaan niin vaikeelta. Nyt kun tänään vaan otin aikaa itselleni ja hengittelin peiton alla, se itsetietoisuus hengittämisestä ja muusta lievitti ahdistusta ja stressiä. Paljon helpompi olla ja elää. Mut silti teen töitä tän asian kanssa vieläkin. En tiedä saitko mitään selvää, mut tässä omia fiiliksiä.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Mä niin ymmärrän! Toi liikunnasta stressaaminen on ihan typerää, koska sehän on just se mikä auttaa. Mutta voi jestas kuinka monta viikkoa mä oon tuskaillut sitä kun en ehdikään viittä kertaa treenaamaan ja sit vielä umpiväsyneenä myöhään illalla juossut lenkkiä että tulee varmasti viikon liikuntamäärät täyteen. Nyt se kuulostaa ihan typerältä :D

      Suorittajaluonteelle niin tyypillistä. Tässä on kyllä tekemistä oman mielen kanssa pitkäksi aikaa. Hurjasti tsemppiä sulle, mä toivon että oivallat tien siihen helpompaan ja kevyempään elämään pian <3

Leave a reply

Your email address will not be published.