Tiputuksessa

tiistai lokakuu 09 2018 10 comments

Sain tänään iltapäivällä rautainfuusion. Kuukausi siitä, kun kävin ensimmäisen kerran labrassa. Voisin kirjoittaa tähän, kuinka toiveikas olen että pääsisin vihdoin eroon kaikista oireistani, tai kuinka paljon pelkäsin tiputusta ja mahdollisia komplikaatioita etukäteen, tai kuinka pötköttelin pari tuntia Kampin Terveystalossa sinisen peiton alla tyytyväisenä hoitajien tarkkaillessa vointiani jatkuvasti vieressäni. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin eriarvoisuus. Jos vointini tästä tokenee ja saan rautavarastoni (ja hyvän olon) infuusion avulla takaisin, alan oikeasti etsiä kaikki mahdolliset keinot siihen, että mahdollisimman moni muukin saisi tämän avun. Rautainfuusio on toki hoito, joka sisältää riskejä, mutta se on myös hoito, joka on muuttanut monen ihmisen elämän.

Minulle tuli täytenä yllätyksenä, miten eriarvoisessa asemassa ihmiset ovat Suomessa edelleen terveydenhuollon osalta. Vuonna 2018. Julkisella puolella taistellaan lääkäreiden kanssa jopa siitä, suostutaanko ferritiiniä (raudan varastoarvo) edes mittaamaan. Yksityisellä puolella mittauksen voi saada helpommin, mutta lääkäri (kuten oma työterveyslääkärinikin) on luultavasti edelleen sitä mieltä, että jos hemoglobiini on viitteissä ja ferritiini yli 5, mitään tarvetta rautalisälle ei ole. Suomessa ferritiinin viitearvot ovat todella alhaiset, 5-150, mutta oireita voi tulla jo luvun ollessa esimerkiksi 70 tai alle. Niin julkisella kuin yksityisellä puolellakin suurin osa lääkäreistä ei tunnista edelleenkään raudanpuutetta. Pienen pientä ongelmaa, jonka takia määrätään esimerkiksi kilpirauhas-, tai masennuslääkkeitä vaikka ongelma on aivan muualla. Raudan puutetta voidaan hoitaa toki myös rautatableteilla, mutta kaikille ne eivät sovi. Silloin ainoa vaihtoehto on hoitaa raudanpuute infuusiolla, eli tiputuksella jossa ferritiini tiputetaan suoraan suoneen. Tässä tiputuksessa olin tänään. Infuusio voi maksaa vastaanottokäynteineen  ja labroineen jopa reilun tonnin, joten tässä tullaan erityisesti siihen eriarvoisuuteen. Kaikki eivät siihen pääse ja julkisellakin näytetään yleensä aina punaista valoa.

Maassa, jossa julkinen terveydenhuolto on maailman huippua.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


10 Responses to “Tiputuksessa”

  1. Hanna sanoo:

    Voi että käy kateeksi. Mutta isosti onnitteluja, että saat asianmukaista hoitoa. Käyn itse juuri monen kuukauden taistelua julkisen puolen kanssa, jotta pääsisin rautatiputukseen sairaalaan, jonne yksityisen puolen lääkärini laittoi lähetteen. Voimat olleet jo lähes vuoden melkein täysin pois ja uupumus yms. diagnooseja saanut, kunnes viimeinen matalat ferritiinit löysi työterveyden erikoislääkäri. Varoitti jo, että Suomesta ei löydy kuin pari ferritiineustä ymmärtävää lääkäriä ja että tuskin saan hoitoa julkisella puolella muualla kuin ehkä Helsingissä. No julkinen puoli täällä ”maalla” kyseenalaisti erikoislääkärin lausunnon ja lähetteen, eikä tiputukseen ollut asiaa ennen kuin käyn läpi heidän hitaalla, kuukausia vievällä, prosessillaan tehtävät tutkimukset. Heille kun matalien ferritiiniarvojen syy ei kuulemma tarpeeksi selvinnyt. Koitin itkun ja raivon sekaisen puheeni avulla kertoa kasvissyönnistä, endometrioosin seurauksena olevista todella rankoista kuukautisvuodoista, treenitaustasta sekä raudan imeytymisen estävästä todella ärtyneestä suolistosta. Ei mennyt ymmärrykseen sisätautien osastolle. Eivätkä suostuneet antamaan ensin pikaisesti tippaa ja sitten tutkivan oikein urakalla ihan mitä haluavat…. Nyt olo todella huono, voimat riittävät vain n. 15 min kevyeen liikuntaan, jonka jälkeen lihakset ja pää aivan tyhjät ja palautumiseen menee pari päivää. Muuten ihan jees, mutta rakastan liikuntaa ja työskentelen liikunta-alalla… Mutta mahdoton yhtälö alhaisten ferritiinien kanssa :(

    • mirvaannamarian sanoo:

      Eikä :( Toi on niin yleinen tilanne Suomessa. Ihan kamalaa! Sähän et saisi ärtyneen suoliston takia välttämättä edes syödä rautatabletteja. Ootko kokeillut sitä traneksaamihappoa menkkoihin? Monet endometrioosista kärsivät ovat hyötyneet siitä. Sun raudanpuutteen syy täytyy nimittäin korjata ennen infuusiota tai siitä ei oo mitään hyötyä, julkisella uutta on luultavasti aika turha odotella jos sitä ensimmäistäkään nyt saa :/ Toivon ihan koko sydämestäni että saat avun pian!

  2. S sanoo:

    ihanaa että oot niin ajattelevainen, että kirjotit tästäkin aiheesta juuri eriarvoisuuden näkökulmasta. susta kyllä huokuu muiden ajattelu ja empaattisuus kirjoitusten läpi. tärkeä aihe.

  3. Melli sanoo:

    Hienoa, että sait rautatiputukset. Saisinko kysyä, miten löysit hyvän ja ymmärtävän lääkärin, joka osaa hoitaa raudanpuute pois? :)

    • mirvaannamarian sanoo:

      Etsin netistä kaiken mahdollisen tiedon tästä aiheesta ja minulle vinkattiin muutamasta asiaan hyvin perehtyneenstä lääkäristä Helsingissä. Facebookin Raudanpuute-ryhmässä on myös paljon lääkärisuosituksia tietääkseni kaikilta paikkakunnilta ja sieltä monet ovat löytäneet hyviä lääkäreitä :)

  4. Katja sanoo:

    Niin kivaa, että tädtä

  5. Katja sanoo:

    Hupsista, edellinen kommentti lähti sitten kesken kaiken! :D Mutta siis sitä olin sanomassa, että hienoa nähdä että tätä asiaa tuodaan päivänvaloon. Itse epäilen itselläni raudan puutosta ja olen menossa verikokeisiin. Sain onneksi lähetteen kattaviin kokeisiin, joissa mitataan mm. ferritiini-arvo, joka sekään ei ole itsestäänselvää. Tuo viitearvojen laajuus on myös ihan käsittämäntöntä ja lääkäreille helppo pois pääsy ”ferritiini on arvoissa”. Ihan kuin ne lukemat kertoisi kaiken. Olisi hienoa, kun lääkärit oikeasti kuuntelisi potilasta.

    • mirvaannamarian sanoo:

      ja ymmärtäisi, että vaikka ferritiiniarvolla 5 joku voi voida erinomaisesti ja joku olla täysin lamaantunut ja kyvytön tekemään mitään. Onneksi tää asia on niin paljon esillä, tietoisuus lisääntyy lääkäreidenkin keskuudessa :)

Leave a reply

Your email address will not be published.