V niin kuin vauvauutisia

tiistai lokakuu 23 2018 8 comments

Olin ensimmäinen ystäväpiiristäni, joka sai lapsen. 25-vuotias. Olin koko vauvavuoden todellakin ihan yksin, eikä mulla ollut Googlen lisäksi ketään, keneltä kysyä vertaistukea tai kenen kanssa jakaa kokemuksia. Opintojeni puolesta tiesin kyllä paljon lasten hoidosta, kasvusta ja kehityksestä, mutta olisihan siellä puistossa ollut ihanampaa käydä kaverin kanssa. Lapsettomia ystäviä sen sijaan ei viitsinyt pyytää edes kahville tuuliseen leikkipuistoon. Selvisin kuitenkin omasta mielestäni lopulta hienosti, järjissäni ja voittajana ja yhtäkkiä se oma vauva aloittikin jo päiväkodin. Ja sitten, ystäväni alkoivat saada lapsia. Vauvauutisia vauvauutisten perään. Juuri kun olin itse päässyt kunnolla kiinni töihin ja päiväkotiarki oli alkanut mainiosti. Olin sen ikäinen, että Facebook täyttyi harva se viikko ultrakuvista ja pienistä Converseista. Olin vilpittömästi onnellinen parhaimpien ystävieni ja vanhojen koulukavereiden puolesta ja iloitsin samalla, että itse olin jo selviytynyt siitä vauvavaiheesta ja minulla oli jo lapsi. Kunnes..

On alkanut toinen kierros. Ystävät, jotka saivat esikoisensa silloin, kun oma lapseni oli jo taaperoiässä, saavat pian toiset lapsensa. On ollut ihanaa saada seurata taas sivusta useampaa raskautta ja valmistautumista arkeen kahden lapsen kanssa. Samalla se on jopa.. Kamalaa. Olenko ollut aivan liian itsekäs, kun en ole halunnut lapselleni sisarusta? Se kun on ollut käytännössä nimenomaan vain minusta ja omasta ehdottomasta mielipiteestäni kiinni. Olenko vain laiska, kun en vaan jaksa enää palata siihen vauva- ja taaperoikään ihmettelemään, että mikähän sillä nyt on hätänä, kun olen tottunut siihen, että lapsi kertoo kyllä itse mitä on vailla ja mitä ei? Nyt kun tietäisin, mitä kaikkea tekisin toisin ja miten arki olisi paljon helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla. Naureskellen vastaan lapselle, joka kysyy että voisiko meitä olla mamma neljä ihmistä, että kysy kuule iskältä, äitille ei tule enää yhtään vauvaa. Mutta todellisuudessa ei naurata. Pidän itseäni usein vähän huonompana äitinä, kun en vain jaksa enää toista kertaa sitä raskainta alkuvaihetta, raskaudesta nyt puhumattakaan. Yritän kyllä muistutella itselleni, että lapsi on varmasti ihan tyytyväinen ainoanakin ja saa sen jakamattoman huomion ja niin paljon rakkautta, etteivät mitkään sanat riitä sitä kuvailemaan. Silti, aina silloin tällöin tunnen sen piston sydämessäni. Minulta kun on turha odottaa niitä vauvauutisia.

Vertaistukea, anyone?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


8 Responses to “V niin kuin vauvauutisia”

  1. PiPa sanoo:

    Tyttäreni täytti 30v elokuussa. Hän on nyt aikuisena kertonut, kuinka hän olisi halunnut sisarta tai veljeä.
    Hän koki lapsuuden jotenkin yksinäiseksi. Siihen vaikutti hänen mielestään kaverit jotka kertoivat siskosta / veljestä ja mitä he tekivät lapsuudessa. Siksi olen kokenut ”huonoa omaatuntoa ” tästä asiasta.
    Olenko huono äiti, kun en ole tehnyt tyttärelleni sisaruksia.

    • mirvaannamarian sanoo:

      No just tämä, mulla on pikkuveli joka oli ja on mulle edelleen todella läheinen ja rakas <3 Täytyy vain yrittää olla paljon tekemisissä sitten läheisten ystävien ja sukulaislasten kanssa vapaa-ajalla..

  2. Alma sanoo:

    En olisi ikinä selvinnyt kahden lapsen kanssa yksinhuoltajana! Enkä edes milloinkaan ole tuntenut huonoa omatuntoa että nyt jo aikuinen lapseni on ainokainen. Miksi olisi pitänyt….sisarukset-onko se tarpeeksi hyvä syy….kun itsestäsi tuntuu että lapsilukusi on täys,nauti ja iloitse muiden vauvoista, ilman huonoa omaatuntoa! Ja siitä Ainoastasi. Sun valinta.

  3. maru sanoo:

    Mulla on ihan sama juttu, että koen liian usein huonoa omaatuntoa kun en todellakaan halua enempää lapsia. Yksi ihana tyttö riittää..tätä jotenkin vaikeuttaa että lapseni on todella sosiaalinen tapaus, eli juuri sellainen jolle olis ihanaa ollut sisarus, mutta päiväkoti ja harrastus plus kaverit saa riittää, itsestäni ei vaan olisi useamman lapsen äidiksi.On muuten tosi tärkeetä että näistä asioista puhutaan ja tälläiset meitsit saa vertaistukea, kun kaverini ei kanssa ymmärrä miksi kaikki ei halua vaan lisääntyä :/ Äitiydessä ym mulla on tosi samanlaisia ajatuksia kuin sullakin, eli ihana on tämä sun bloki :)

  4. Molly sanoo:

    Itse ainoana lapsena taas en koskaan edes halunnut sisaruksia. Johtuu ehkä siitäkin, että vanhemmat veivät mua paljon harrastuksiin ja elämä oli sitäkin kautta melko sosiaalista, oli paljon kavereita ja tekemistä. Meille ei myöskään tule esikoisen lisäksi enempää lapsia, mutta en ole siitä koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa.

  5. Ainokainen sanoo:

    Nyt tulee se vastakkainen näkökulma. Olen kolmekymppinen ja ainoa lapsi. Lapsena tai nuorena en kaivannut sisaruksia, viihdyin yksinkin kotona ja minulla oli kavereita. Näin vanhempana olen ollut toista mieltä ja kaipaisin sisaruksia. Kaikkien välit eivät ole sisaruksina hyviä, tiedän, mutta arvostaisin sitä etten ole kaikessa yksin (esim omien vanhempieni kanssa, juhlapyhistä, ongelmissa, vanhuudessa.) Olin itse hiljaisempi ja arempi lapsi enkä sosiaalisesti yhtä taitava kuin muut – tähän vanhemmat voivat tietysti jonkin verran vaikuttaa, mutta ei kaikessa, esim sisarusten kanssa riitely varmaan kovettaa ja opettaa eikä niitä tarvitse opetella vasta muiden lasten kanssa!
    Pidän vanhempieni ratkaisua itsekkäänä, mutta niinhän lapsia tehdään nykyään, itseä ajatellen.
    Tässä nyt kuuluu varmaan ylikatkera ääni, Kunhan purin ajatukseni aiheesta 😌

Leave a reply

Your email address will not be published.