Jos tää vihdoin olisi ohi?

keskiviikko marraskuu 07 2018 4 comments

Katselen näitä kuvia nyt lähinnä sillä ajatuksella, että huomenna makaan tuossa sängyssä ihan toipilaana. Nauratti kun otin näitä kuvia, ajatuksella ”makuuhuoneen sisustus”, mutta pieni rakas kömpi sinne osaksi petausta. Mutta sitä se pienten lasten kanssa on, he ehtivät kaikkialle. Ja parastahan omassa kodissa ovat tietenkin sen asukkaat. Hyvänä kakkosena tulevat tietysti suloiset vaaleanpunaiset yksityiskohdat.

Palatakseni otsikkoon, tuota kysymystä olen toistellut mielessäni koko päivän. Mua oikeastaan vähän jopa itkettää, koska olen yksinkertaisesti niin loppu näihin terveysongelmiin, jotka ovat kiusanneet kesästä asti. Syksy 2018 jäi mieleen tähänastisista syksyistä tuskaisimpana, ikävä kyllä. Mutta josko tää vihdoin olisi ohi? Kun sain pitkään oireilleen vakavan raudanpuutteen ja ylirasitustilan korjattua ja oireet alkoivat yksitellen kadota, viisaudenhampaani tosiaan tulehtui, ja nyt olen reilut kaksi viikkoa kärsinyt aaltoilevasta tulehduksesta. Välillä olo on jopa normaalia lähentelevä (muistanko enää millaista se on?), mutta hetkessä vaihtuu kauheaan, koko ylävartaloon säteilevään kipuun. Hampaisiin liittyvät oireet ovat suoraan sanottuna h*lvetistä. Koska ainoana hoitona on viisaudenhampaiden poisto, eli omalla kohdallani leikkaus, tapasin aamulla leikkaavan kirurgin ja sovimme leikkauspäivän kolmen viikon päähän. En ehtinyt kuin lounaalle, ja minulle soitettin perään lääkäriasemalta. Peruutuksen vuoksi pääsen leikkaukseen jo huomenna!

Kun eilen kirjoittelin hammaslääkäripelostani, en olisi arvannut että tänään kiljun riemusta, kun pääsenkin jo nyt leikkauspöydälle ja hoitamaan hampaani kuntoon. Hyvästi tulehtunut viisaudenhammas, ei tule ikävä. Koska jos mä tästä toivun normaalisti, olen vihdoin terve. Saan urheilla, saan elää normaalia elämää ilman mitään oireilua ja palata vihdoin siihen arkeen, jota niin kovasti rakastan. Tällaiset jokaisen ihmisen perusjutut, mutta tuntuu jopa vähän pelottavalta kirjoittaa siitä, sillä mitä jos taas tuleekin jotain? Mutta kuten rakas isäni aina sanoi, lähtökohtaisesti täytyy ajatella että kaikki menee hyvin, sillä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sairastelu on kyllä vienyt multa voimia niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja välillä se positiivinen ajattelu on ihan kadoksissa. Ärsyttää itseänikin kun ajattelen ennemminkin, mitä kaikkea voi mennä pieleen. Mutta tosiaan, jos tää vihdoin olisi ohi ja voisin olla taas hyvinvoiva ja huoleton itseni.

Jos jotain olen syksyn aikana oppinut, niin sen, että arvostan terveyttä, kivuttomuutta ja hyvää oloa entistäkin enemmän. Että mikään ei ole edelleenkään itsestäänselvää ja miten kaikkein tärkeintä on juuri se terveys, rakkaus ja perhe. Ettei mihinkään ole oikeasti niin kiire kuin olen kuvitellut, eikä kodin tarvitse olla aina siisti. Ettei tarvitse esittää mitään ja liikunta on maailman parasta tekemistä, sen puute tekee hulluksi.

Mä kirjoittelen seuraavaksi tänne leikkauksen jälkeen, toivottavasti se ja toipuminen menisi hyvin ja mä olisin pian terve ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


4 Responses to “Jos tää vihdoin olisi ohi?”

  1. Satu sanoo:

    Pojaltani poistettiin tänään viisaudenhammas. Tunnin kesti ja puudutusta lisättiin tarpeen mukaan. Ei ollut kamala kokemus. Muutama tikki ja antibioottikuuri plus särkylääkkeet.

    • mirvaannamarian sanoo:

      Ihanaa että kaikki meni hyvin! Eikä jäänyt pelkoa :) Poistettiinko siis vain yksi hammas kerralla? Mulle suukirurgi sanoi että kannattaa aina poistaa molemmat, ylä ja alaviisurit samalla kertaa.. Mä vähän ihmettelin kun mun yläviisaudenhammas mahtuu hyvin suuhun, on puhjennut täysin ja voi muutenkin hyvin, mutta siinähän vei senkin samalla :D Tää toispuoleinen kipu on kyllä sanoinkuvailematonta nyt yön jäljiltä..

      Tsemppiä sinne toipumiseen, toivottavasti kaikki menee hyvin! <3

  2. Mervi sanoo:

    Niih. Entäs sitten kun joudut elämään kroonisen kivun kanssa? Kun ei ole mitään toivoakaan kivun hellittämisestä. Että sen kanssa on vain pärjättävä… Mulla tämmöinen tilanne. Leikkauksia takana yli 20, voimakkaan opioidit käytössä, mutta kipu puskee silti läpi ja heikentää elämänlaatua plus rajoittaa osallistumista ja sosiaalista elämää.

    • mirvaannamarian sanoo:

      En voi tietenkään edes kuvitella miltä se tuntuu :( Voin vain toivoa sulle jaksamista ja paljon niitä hyviä hetkiä kaiken sen kivun keskellä <3

Leave a reply

Your email address will not be published.