Blogikupla puhkesi

sunnuntai joulukuu 02 2018 8 comments

Ahdistus. Yksi sosiaalisen median mukanaan tuomista ilmiöistä. Kuka bloggaaja on lopulta onnellinen? Satatuhatta seuraajaa ei tunnu enää missään, kansainväliset lehdet kalpenevat ihan tavallisen bloggaajan muotikuville, vaikuttajia lennätetään maailman ympäri kohteisiin, joiden rinnalla aiemmin kaikkien unelmissa näyttäytynyt valkoinen hiekka ja turkoosi vesi ovat tylsiä, kodit ovat kauniimpia kuin yksikään luksushotelli ja ruoka-annokset näyttävämpiä kuin Michelin-tähdillä.

Ei kukaan halua sitä. Blogit, Instagram ja Youtube muuttivat maailmaa. Ne loivat paljon uutta, uusia ammatteja, uusia aloja, uutta rahaa. Ne loivat kuitenkin liian paljon, liian nopeasti. Toivat toisille miljoonia, toisille ahdistusta. Blogimaailma ja muu sosiaalinen media kiipesi liian korkealle. Se, mistä kaikki alkoi, oli sitä, mikä yleisöä kiinnosti. Arki, tavallinen elämä, samaistuminen. Kuka samaistuu enää muotikuviin? Ketä kiinnostaa kiiltokuvamaailma, kun oikea elämä on sitä, jossa kaikilla naisilla on menkat, huonoja hiuspäiviä, edes vähän selluliittia ja aina huolta rahasta?

En uskalla edes arvailla, kuinka moni on masentunut sosiaalisen median takia. En puhu enää pelkästään bloggaajista, joista heistäkin huomaa monista kuinka ahdistuneita he ovat sisällöntuotannostaan ja pyrkivät väkisin aina vain parempaan. Se tunne kuitenkin välittyy postausten läpi vähän liiankin hyvin. Puhun kuitenkin nyt myös seuraajista, varsinkin nuorista tytöistä joiden elämä voi tuntua aivan hirveältä silloin, kun se on ihan tavallista ja tylsää. Sitä, mitä meidän jokaisen elämä suurimmaksi osaksi on. Somessa sitä piilotellaan kaikin keinoin ja luodaan seuraajille kuva, että arki on sitä täydellisesti käsiteltyä kuvaa, erikoisia matkakohteita, kertakäyttöisiä vaatteita ja ravintolaruokaa tapahtumasta toiseen. Miettikää nyt, joku ihan oikeasti uskoo sen menevän niin. Eikä vain joku, vaan ehkä suurin osa seuraajista.

Blogimaailma elää valtavaa murrosvaihetta. On alkanut olla todella tylsää, että kaikkialla on samat kasvot, samat blogit, samat asunnot, samat elämät. On tullut blogikliseitä, kaikilla on ne tietyt sisustustavarat, laukut ja filtterit. Kuitenkin alunperin blogimaailman tarkoitus oli jotain aivan muuta. Kertoa päiväkirjamaisesti tavallisen ihmisen elämästä, ei olla naistenlehti, ei olla suuri mainostaja. Välillä mä mietin, että haluanko tehdä tätä enää vain siksi, koska en pidä yhtään tämänhetkisestä blogimaailmasta. En voi sietää sen tuomaa ahdistusta, en sitä julkisuusriippuvuutta, en paineita enkä sitä, mitä se on tehnyt minunkin tuttavilleni. Ei perheen pidä kärsiä sisällön tuottamisesta, ei vaikka se olisikin työ. Eivät blogit olleet sitä varten. Kuka jaksaa selata netistä täydellisiä, loppuun asti hiottuja mainoksia, kun voisi niiden sijaan saada vanhaa kunnon vertaistukea ja inspiraatiota? Tässä on tietysti ristiriita itsellänikin, saanhan minäkin kirjoittamisestani ja yhteistöistäni korvauksen. Mutta.. Ei kai kukaan lukisi blogiani sellaisen sisällön takia, kuin esimerkiksi naistenlehtiä. Nyt myös suositaan podcasteja jotka avaavat bloggaajien elämää paljon henkilökohtaisemmin kuin kirjoitetut tekstit, mutta blogeissa suosituimmat ovat yhtä kuin kaupallisuutta ja kiiltokuvaa. Tää on aika hassua.

Viimeisen parin vuoden aikana on puhuttu myös paljon mikrovaikuttajista, eli pienemmän seuraajakunnan omaavista vaikuttajista. Mainostajat ovat alkaneet suosia yhä enemmän heitä, sillä he ovat samaistuttavampia. En ainakaan itse ihmettele yhtään, miksi. Olisi kiva tietää mitä mieltä te olette? Mistä te inspiroidutte? Tavallisesta elämästä vai siitä Pinterest-materiaalista? Blogit vai podcastit, rehellinen arki, tarinat oikeasta elämästä, syvälliset pohdinnat vai se kertakäyttövaatteiden esittely?

PS. Ihanaa joulukuuta ja terveisiä lumisesta Wienistä ♥ Illaksi kotiin!

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


8 Responses to “Blogikupla puhkesi”

  1. Anna-Maria K sanoo:

    Hyvä pointti sulla. Mä olen hirmu kyllästynyt kiiltokuvamaisiin blogeigin ja siihen, että en erota naistenlehden mainosta blogimainoksesta. Ne on ihan sama asia mulle. Ei kiinnosta. Mua ei kiinnosta myöskään muoti eikä mikään pinta. Kaipaan syvällisempää otetta.

  2. iive sanoo:

    Harmillisen paljon blogit on muuttuneet mainoksiksi, artikkeleiksi tai ”lehdiksi”. Oma blogini on ollut pitkään jo pois valtavirrasta, se on juurikin tuollainen päiväkirjamainen, juttua mun omasta elämästä ja ajatuksista, joskus vähän parempia kuvia, joskus ei niin hyviä kuvia. Lukijoita, no joo, ei kauheasti eikä mua lennätetä yhtään mihinkään, mutta en kyllä tarvitsekaan. Olen iloinen joka ikisestä kommentista tai viestistä kun joku laittaa, että olen häntä kirjoituksellani jotenkin koskettanut. Kirjoitan blogia etenkin itselleni, mutta ehkä myös jollekin toiselle, iloksi, kannustukseksi, en siksi että saisin jotain, vaan siksi että voisin itse antaa jotain.

  3. Niin samaa mieltä, liian moni blogi on muuttunut kiiltokuvaksi ja mainoskasvona olemiseksi. Ite oon kirjoittanut blogia kohta 5-vuotta ja vaikka siitä on tullu osittain sivutyö, niin samaa aitoutta olen ylläpitänyt koko ajan mukana. Se on kuitenkin jännä, että vaikka lukijat ja seuraajat kehuu aitoutta ja elämänmakuisuutta, silti ihmiset kaipaa myös sitä ”täydellisyyttä”. Ehkä ihmiset on osittain sellaisia, että he kaipaavat lukea ja katsoa sellaista kadehdittavaa elämää -kuten esim. täydellisten bloggaajien över fashion elämää.

    Jos tuntuu, että sinuu ahdistaa överitäydellisyys, niin jos kokeilet vaikka 1 postauksen viikossa toteuttaa ”epätäydellisenä”. Muokattujen kuvien sijaan vaikka puhelinräpsyjä? :)

  4. Pee sanoo:

    Tavallaan rakastan kaikkea sitä kaunista, mitä blogeista näkyy! Inspiraatiota sisustukseen, kokkailuun, vaatteisiin, tekemiseen jne. Mut toisaalta tulee joo semmonen olo, etten edes viitti itsestäni julkaista mitään kuvia sosiaalisessa mediassa, koska tukka ei oo täydellinen, meidän pikkujoulukuusi ei oo täydellinen (lapset koristeli), mun asetelmat ei oo täydellisiä, meidän piparit ei ollu niin valokuvauksellisia – enkä toisaalta kahden pienen kanssa niitä tehdessä olis ehtiny kuvailla. Kameralla räpsäistyt kuvat ei oo mitään kaikkiin ihaniin järkkärillä napsittuihin ja huolella muokattuihin kuviin verrattuna. Ja tarkoitan ”täydellisiä”. Et onhan se kiva kuulla, että ”jollain” bloggaajalla tai julkisuuden henkilöllä on samat haasteet ku meillä muillakin ”taviksilla”. Lapset sotkee kodin, peilissä on sormen jälkiä, ruoka ei oo viimeisen päälle aseteltu ja joskus vedetään makaronilaatikkoa raejuustolla ja porkkanaraasteella eikä pelkästään Chia puuroa ja maca smoothieta. :D Kotona saattaa olla reikäiset pieruverkkarit ja arki on kiireistä. Miehelle tulee tiuskittua ja lapselle hermostuttua. Ja toisaalta – en välttämättä jaksais kuulla niistä koko ajan. On kiva uppoutua kauniisiin kuviin ja inspiroitua. Toisaalta tietty kiiltokuvamaisuus herättää itsessä riittämättömyyden tunteita. Ristiriitaista. Mutta ehkä tasapaino kaikessa. Ehkä jokaisen pitäs vaan blogata niinku itse haluaa. Toki se ei oo tosta noin vaan tehty, ku on paineita ja yhteistyö proggiksen ja blogilla tietty brändi. Mut ehkä se, et pala inhimillisyyttäkin saa näkyä ja joskus niitä kännykkäkuvia vaikka ei sotkuista pyykkiä haluiskaan kuvata :D mut niinku itsestä parhaalta tuntuu, ettei duuni tai harrastus mee kurjuuden puolelle.

    Tykkään sun tyylistä, mut aina ei tartte olla pööfekt! :) Saat olla väsynyt ja sanoa sen. Tai ihan tavallisen elämän kertominen on ihan ok. Sekin on ok, jos tunnustaa suorittava saa ja sekin on ok kuvata ihania asukuvia. Lukijat päättää, mitä haluavat lukea ja bloggaaja sitä, mistä ja miten haluaa kirjoittaa. Toki paineet tienaamisesta tai muusta saattaa vaikuttaa sisältöön ymmärrettävästi.

    Tsemppiä arjen harmauteen ja armoa itselle!

    • Emilia sanoo:

      Lapsiperhearjessa (elän 2 -vuotiaan kanssa) blogit ovat toisinaan ihana pakoväylä harmonisen elämään. Saa kokea visuaalisesti sen, miltä näyttää kaunis koti järjestyksessä, kauniit bloggaajat muotivaatteissaan ja kauniit ruuat siistissä rivissä. Oma totuus kun on toinen. Kämppä on hujan hajan, omat hiukset muistuttavat jukkapalmua ja puurotahrojen likaamat kotihousut kelpaavat ”vielä tämän yhden päivän ennen pesua”. Lapsen päiväunien aikana selaan blogeja ja katson instagram kuvia, nautin ja lepään itsekin.

      Toisaalta on tärkeää että joskus saa vertaistukea. Näkee, kuinka myös bloggaaja on ihminen. Ei olekaan aina Chanelit olalla ja meikit naamalla. Rehellisiä arkipostauksia ei kovinkaan paljon enää mistään löydä. Joskus luin kahta blogia peräkkäin samana päivänä ja hämmästyin kun molemmilla bloggaajilla oli samat vaatteet ja paljon yhtenäisiä laukkuja, Hermesin sandaaleita jne. kaikissa kuvissaan. Mietin, että kumpikohan kopioi kumpaa. Sitten tajusin, että ne nyt vaan on näitä blogimaailman juttuja. Kaikilla on nykyään kaikki samaa.

  5. Kiitos kun nostit asian esille Mirva. Hyvä aihe josta on välillä syytä puhua.

    Isosti tsemppiä loppuvuoteen!

  6. Erittäin hyvä ja ajankohtainen kirjoitus.

    Itsekin sitä on blogin kirjoittajana ja somesisällöntuottajana mietittävä, millaisen kuvan annan elämästämme. Tottakai sitä mieluiten jakaa niitä hyviä ja iloisia asioita, mutta seassa näkyy myös oikeaa arkea ja niitä ikäviäkin juttuja.

    On hienoa, jos aletaan oikeasti kiinnittämään huomiota mikrovaikuttajiin ja heihin, jotka jakavat sitä todellista arkea.

  7. Leena sanoo:

    Jes! Mikä teksti! Vaikka kauniissa matka- tai vaikka ruokakuvissa ei ole mitään väärää (tykkään niitä itsekin välillä selailla), eivät ne oikein ainakaan itselleni anna juuri mitään uutta. Oikein hakemalla haenkin esim. blogeja joissa kerrotaan erilaisista elämäntilanteista ja vaikka hienoja selviytymistarinoita.
    All in all, hyvää pohdintaa sinulta.

Leave a reply

Your email address will not be published.