Hormonaalinen ehkäisy oli sittenkin iso virhe

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt täytyy sanoa, että jopa vähän harmittaa kirjoittaa tämä postaus. Kerroin syksyllä, kuinka raudanpuutteen takia ikään kuin ”jouduin” aloittamaan (lääkärin suosituksesta) hormonaalisen ehkäisyn vuosien tauon jälkeen ja kuinka lopulta käänsin sen osalta kelkkani, nuo keinotekoiset hormonit olivat ehkä sittenkin ihan hyvä juttu. Postauksen voit lukea tästä. Jatkuvasti mietin, milloin tulevat ensimmäiset sivuvaikutukset ja kun niitä ei tuntunut tulevan, olin enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuuni. Hormonaalinen ehkäisy nimittäin helpottaa elämää aika lailla mikäli se vain toimii.

Omalla kohdallani se ei lopulta sittenkään toiminut. Halusin niin kovasti uskoa hormonien toimivan ja sopivan minulle, mutta alitajunnassani olin huomannut pieniä muutoksia jo aloituksen jälkeen. Ajattelin niiden olevan kuitenkin lopulta positiivisia juttuja, kunnes tilanne eskaloitui lopulta niin pahaksi, etten voinut jatkaa ehkäisyä enää päivääkään. Toisille hormonit sopivat mainiosti, minulle eivät nyt tämän(kään) kokemuksen jälkeen ollenkaan. Kaikkea (paitsi ehkäisykapselia) on kokeiltu ja vaikka hormonit sopivatkin minulle silloin 5 vuotta sitten enkä saanut niistä mitään sivuvaikutuksia, kehoni ja sen toiminta ovat vuosien (ja raskauden sekä sektion) myötä muuttuneet. Itse en omien kokemusteni takia voi suositella hormoniehkäisyä kenellekään, mutta toki toisille se on ainoa vaihtoehto ja edelleen on myös heitä, joille se oikeasti sopii. Minä haluan kuitenkin olla vapaa kaikesta luonnottomista, kehoani sekoittavista myrkyistä, mielelläni koko loppuelämäni.

Mitä tapahtui? 2,5 kuukauden hormonikokeiluni alkoi näyttää huonot puolensa pikkuhiljaa. Ensin koin tasaisen mielialan periaatteessa hyväksi asiaksi. Olen kovin äkkipikainen ja niin suutun kuin riemastunkin ihan sekunnissa. Huomasin että kaikki kiukunpuuskani katosivat täysin ja mielialani oli kovin tasainen. Suorastaan tylsän tasainen. Toisinaan kärsin myös lievästä pahoinvoinnista, tai siis lähinnä vähän kuvottavasta olosta, mutta jotenkin laitoin senkin vain anemian ja hammasongelmien piikkiin. Ihoni alkoi kuivua entisestään, mutta kyllähän se nyt talvea kohti on aina ollut vähän pahempi? Silmien kuivumisesta syytin vain tehokasta ilmanvaihtoa ja sisällä olemista tähän aikaan vuodesta. Olin niin helpottunut raudanpuutteen oireiden katoamisesta ja hammasleikkauksesta toipumisesta, etten osannut yhdistää kaikkia oireitani siihen, mistä ne oikeasti johtuivat. Hormonaalinen ehkäisy alkoi todella vaikuttaa. Pian aloin huomata kaikkien vastoinkäymisten tuntuvan poikkeuksellisen suurilta. En kestänyt enää mitään takapakkeja tai pettymyksiä, mutta niistäkin oli helppo syyttää syksyllä eskaloitunutta ylirasitustilaa. Meneehän siitä toipumiseen aikaa. Jonain päivinä saatoin olla myös poikkeuksellisen väsynyt. Kaikki stressaavat ja ahdistavat tilanteet tuntuivat ihan erityisen pahoilta ja en jaksanut kiinnostua asioista, joista normaalisti olen aivan innoissani. Kahvin juomisesta tuli todella huono olo ja aloin jopa saada toisinaan taas rytmihäiriöitä. Öisin purin hampaitani yhteen entistä enemmän, näköni muuttui usein sumeaksi ja keho tuntui käyvän ylikierroksilla. Selitin kaikkea edelleen itselleni sillä, että elimistö sopeutuu raudanpuutteen korjaantumiseen (toki osa oireista saattoi johtua myös siitä). Joulukuun alkuun mahtui myös monta ikävää tilannetta, jotka ahdistivat entisestään. Ahdistunut olo ei tuntunut millään poistuvan kokonaan, helpotti kyllä ajoittain. Ja jos join vähänkin alkoholia, paniikkikohtaus ei ollut kaukana edes yhdestä saunasiideristä. Kaikki kulminoitui lopulta vähän ennen joulua saamaani paniikkikohtaukseen. Olen saanut aiemminkin paniikkikohtauksen (fluorokinoloniantibioottien sivuvaikutuksena) ja tiesin heti, mistä oli kyse. Ilman mitään syytä luulin kuolevani, en saanut enää henkeä, kuvittelin itselleni liudan vakavia sairauksia ja minua huimasi niin, että luulin menettäväni tajuntani. Kädet ja jalat puutuivat, sydän löi miten sattuu. Jonkin ajan kuluttua olo normalisoitui. Heti tuon jälkeen myönsin itselleni, että syynä saattaa olla juurikin hormonaalinen ehkäisy ja päätin välittömästi luopua siitä.

Olin oma innostuva, elämäniloinen ja huoleton itseni alle viikossa ja tätä on jatkunut kohta kuukauden päivät. Koska raudanpuuteanemia ja ylirasitus aiheuttivat jo aiemmin alakuloisuutta ja elämänilon menetystä, tuntuu tämä pirteys ja huolettomuus ihan poikkeukselliselta. Minä kun ajattelin vain olevani jo niin aikuinen, etten jaksa innostua enää mistään samalla tavalla kuin nuorempana. Nuo ajatukset tuntuvat nyt niin kaukaisilta, ja toivottavasti ne eivät tule enää koskaan takaisin. Vertaistukea, anyone?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


6 Comments
  • Mari
    Posted at 18:12h, 14 tammikuun Vastaa

    Mulla ainakin on menkat jotenkin muuttuneet ferritiiniarvon noustessa. Tai sitten on kyse jostain luonnollisesta hormonimuutoksesta iän myötä, mutta siis vuotopäiväni ovat vähentyneet raudan syömisen myötä. Kohdun limakalvo poistuu tosi nopeasti ja sitä ei oo koskaan ennen ollut :) Että siis todennäkösesti voit huoletta elää ilman hormonikikkailuja, vaikka toki me kaikki ollaan yksilöitä..

    • mirvaannamarian
      Posted at 19:02h, 14 tammikuun Vastaa

      Toivotaan et mullekin kävis niin, onneks joku keksi Caprilonin :D<3

  • S
    Posted at 04:34h, 15 tammikuun Vastaa

    joo, on käynyt samat hormonaalisen ehkäisyn kanssa… tai ei samat, mut ei mullekaan sopinut, kaikki limakalvot kuivuivat kuin saharan autiomaa ja mulla taas temperamenttisuus ja negatiiviset tunteet – suunnilleen purskahdin itkuun kun tiputin lusikan lattialle – korostuivat. lensi pillerit kyllä roskiin aika pian

    • mirvaannamarian
      Posted at 14:34h, 15 tammikuun Vastaa

      Pillereistähän on tehty lukuisia tutkimuksia, kuinka ne vaikuttavat naisten aivoihin ja esimerkiksi jopa miesmakuun! Pillereitä syödessä kiinnostaa erilaiset miehet ja kun ne lopettaa, aivan toisenlaiset. Uskomatonta :D Näistä pitää vaan puhua, moni luulee turhaan kärsivänsä mielenterveysongelmista tai muista fyysisistä oireista.

  • Eräs vaan
    Posted at 15:40h, 15 tammikuun Vastaa

    Olen kokeillut kolmea yhdistelmäehkäisypilleriä ja yksiä minipillereitä kuukautiskierron säännlllistämiseen aikoinaan. Menkat niukkenivat mutta mulla ei oo muuta hyvää sanottavaa niistä. Mielialat heittelivät kuten sulla ja masensi.

    Mulla on raudanpuute ja yksi syy on 12-vuotiaasta lähtien runsaahkot menkat. Sain gyneltä Caprilon-reseptin. Oletko sinäkin jo aloittanut kun mainitsit sen? :) Mikäli käytät ks. lääkevalmistetta, olisi kiva jos kirjoittaisit täällä kokemuksistani.

    Kiitos vielä siitä Mirva, että olet kirjoittanut anemiattomasta raudanpuutteesta. Sinun ansiostasi mulle selvisi vihdoin mistä elämänlaatuani vuosia heikentäneet oireet johtuivat.

  • Anne
    Posted at 18:44h, 15 tammikuun Vastaa

    Se caprilon vähentää mulla ainakin 50% vuotoo. Tosin se myös huimaa. Mut sen kestää, koska hemoqlobiini ainakin nousi het parin kuukauden käytön jälkeen.

Post A Comment