Viimeistään nyt on karsittu jyvät akanoista tammikuussa elämänmuutoksen aloittaneiden osalta. Jos epäonnistuit tai jos jätit kokonaan aloittamatta, ei mitään hätää. Joka ikinen uusi päivä on uusi mahdollisuus tehdä se uudestaan ja isojen elämänmuutosten tekeminen on totta vie paljon helpompaa nyt, kun kevät alkaa muistuttaa jo olemassaolostaan valoisilla aamuilla, nousevalla lämpötilalla ja kuivilla kaduilla. Vielä ehtii hyvin kesäkuntoon ja kesäkunto on ennen kaikkea asenne. Sitä on paljon helpompi pitää yllä kun liikkuu kesälläkin eikä vietä tulevia lomia drinkki kädessä maaten. Sekin on tietty toisinaan paikallaan, mutta suomalaisen kaikki tai ei mitään -asenteesta on tässä kohtaa vain haittaa. Vuodenvaihde on aina se konkreettisin aika aloittaa, mutta itselläni liikunta on ainakin paljon mielekkäämpää ja helpompaa nyt, kun valoa ja energiaa on taas enemmän. Kevät inspiroi myös keventämään ruokavaliota ja lisäämään siihen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. On siis aika herätä talviunilta ja ryhtyä hommiin energisen ja hyvännäköisen kehon eteen!

Se päivä, jolloin päätät muuttaa elämäsi suuntaa ja alkaa panostaa omaan hyvinvointiisi voi olla vaikka just tämä päivä. Tai huominen, jos haluat hetken miettiä. Pääasia että päätät, että nyt. Koska oikeastaan heti kun olet päättänyt, kaikki on helppoa jos motivaatio on kohdallaan. Elämäntapamuutoksen onnistumisen salaisuus onkin siinä, että haluat sitä enemmän kuin mitään muuta.  Enemmän kuin herkkuja, enemmän kuin laiskottelua, enemmän kuin viiniä ja juustoja. Silloin onnistut. Alku on hankalin, mutta kun totuttelet tiettyyn ruokavalioon ja liikuntamäärään, alat ymmärtää, että niistä voi tehdä pieniä poikkeuksia joskus ja poikkeusten jälkeen pääsee taas takaisin normaaliin ihan helposti. Elämäntapamuutos ei kuitenkaan kestä, jos jokaisen lomamatkan laiskottelee ja syö mitä sattuu. Esimerkkinä nyt oma elämäni. Pari vuotta sitten lähtiessäni reissuun unohdin liikunnan sekä terveellisen syömisen. Matkustin usein ja reissu oli aina tauko hyvinvoinnista. Aloitin jokaisen matkan jälkeen alusta ja treenaamiseni oli satunnaista jojoilua, huonoa palautumista ja täysin tuloksetonta. Nykyään treenaan aina lomalla. Ruokavaliosta saatan vähän lipsua, kuten nyt Ranskassa, mutta ainakin toisesta pidän kiinni. Nyt kun olen taas kotona, ajattelin illalla juosta lenkin ja loppuviikon jatkaa normaalia saliohjelmaa. Ei taukoa, ei kipeitä lihaksia eikä muutosta hyvinvoinnissa tai kunnossa vaikka söin ja join neljä päivää ihan miten sattuu. Tämä onnistuu, koska mä päätin niin. Jos mielesi on heikko, sitä kannattaa harjoittaa ennen suuria muutoksia. Muistathan muutenkin aloittaa muutoksen vähitellen, ei kitudieettejä vaan kaikki siten, että voisit elää loppuelämäsi niin. Äkkiä huomaat, kuinka helppoa on elää loppuelämä ilman jatkuvaa sokerinhimoa. En ole vuosiin ostanut itse esimerkiksi aiemmin rakastamiani karkkeja ja leivonnaisia, enkä luultavasti tule niitä enää ostamaankaan. Kaikki lähtee mielestä.

Etsi siis oma motivaationlähteesi ja tee päätös. Unohda kolmen viikon superdieetit ja muista pysyvyys. Dieetillä menetetyt kilot palaavat ja jojoilu on jopa sairaalloisen epäterveellistä. Ajanhukkaa ja turhaa pahaa mieltä, mä sanon. Ajanpuutekaan ei ole esteenä silloin, kun motivaatiota on tarpeeksi. Liikunnalle löytää kyllä aikaa, kun sen priorisoi tarpeeksi korkealle. Katsohan vaikka puhelimesi ruutuaikaa ja mieti, voisitko vähän pihistää siitä. Tämä kaikki kuulostaa tietysti aina paljon helpommalta, mitä se oikeasti on, mutta kun siihen treenaamiseen ja terveelliseen ruokaan hurahtaa täysin, se on lopulta tosi helppoa. Mua kiinnostaisi kuulla, mitkä ovat olleet teidän syitä liikkumattomuudelle ja huonolle ruokavaliolle? Lupaan jakaa myös omat (teko)syyni!

Keräsin tähän loppuun vielä postauksia aiheen ympäriltä, eli miten ylipäätään aloittaa, miksi skipata dieetit ja linkkasin myös kovasti tykätyn juoksuohjelma-postauksen, josta saa ideoita jos lenkkipolut kutsuvat nyt lumien lähdettyä. Kirjoitan pian myös omasta uudesta juoksuohjelmastani, joka on räätälöity mulle itselleni nykyisen kuntoni pohjalta ja vähän siitä, millaisia tavoitteita mulla on juoksun osalta tällä hetkellä..

Nettivalmennukset ja dieetit – mitä mieltä?

Mielen voima pystyy mihin tahansa

Tavoitteena parin kilon painonpudotus? + linkkejä postauksiin mm. dieeteistä!

Juoksuohjelma

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Luin täällä Ranskassa tuon kevyen, ainakin somessa jo klassikoksi muodostuneen hömppäkirjan How to be a parisian wherever you are. Ajattelin itseasiassa lukevani jotain aivan toisenlaista opasta fiinimpään ja hyväkäytöksisempään elämään, mutta kirjaa lukiessa tuntui kuin olisin lukenut sivuja omasta elämästäni. Omasta tyylistäni ja omista ajatuksistani. Vaikka rakastan liikuntaa ja omistan uggit, haha. Ehkä mä olen entisessä elämässäni ollut pariisitar ja avannut päivittäin ranskalaisen parvekkeeni ikkunan ihastellen ehkä maailman kauneinta kaupunkia. Kun nyt kolmekymppisenä pystyn samaistumaan itsenäisen ja itsevarman pariisittaren elämään, ajattelen vain, että voi kun olisin lukenut tämän jo paljon aiemmin. Jos etsit naisellista, kevyttä ja hauskaa lukemista pariksi päiväksi, tämä kirja kannattaa avata juuri silloin.

Mitä tulee tyyliin, ihailen pariisilaisnaisten pukeutumista ja ideologiaa sen takana. Mutta tyylikkyyttä on turha havitella jos sen takana on epävarmuutta. Taas hyvä syy välttää hetken trendivillityksiä, suosia vieläkin enemmän mustaa ja käyttää vähän liikaa rahaa alusvaatteisiin, jotka ovat pohja koko asulle ja itsevarmuudelle. Elämä taitaa todellakin olla liian lyhyt epämukaville, huonosti istuville vaatteille, nukkaantuville akryylineuleille ja kiristäville alushousuille. Naimisiinmenosta ja pahoista tavoista en viitsi edes kirjoittaa.

Kirja kiteytti hyvin myös lempilainaukseni Karl Lagerfeldilta. If you are cheap, nothing helps. 

Tämän voi ymmärtää kukin tavallaan, mutta oman näkemykseni mukaan suomalaisen naisen tulisi arvostaa itseään paljon nykyistä enemmän. Nostaa itsensä vähän korkeammalle jalustalle ja olla tyytymättä kohtaloonsa. Tänään on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, paras liputuspäivä mitä nykypäivän Suomessa voi olla. Naiset, älkää olko halpoja, älkää olko ostettavissa ja älkää koskaan antako periksi. Luovuttaminenkin on vain voimien keräämistä uutta, fiksumpaa strategiaa varten kohti omannäköistä elämää. Meistä voi tulla ihan mitä tahansa, ripauksella rohkeutta, itseluottamusta ja sitä tyyliä.

Paris, Je t’aime.


Niin, tänään. Tasan 30 vuotta sitten mä synnyin, perjantaiaamuna juuri sopivasti viikonlopuksi valmiina.

30 vuotta on eletty ihan täysillä. Mä teen ensin, mietin sitten. On tehty paljon väärin, mutta ehdottomasti enemmän oikein. Jos voin edes tällä elämänkokemuksella antaa jonkun ohjeen, olisi se että elä nyt, mieti sitten myöhemmin. Elämässä on tarkoitus olla onnellinen ja pitää hauskaa. Kun elämäni joskus päättyy, voitte olla varmoja että mitään ei jäänyt tekemättä tai näkemättä. Joskus olisi ehkä pitänyt ajatella vähän enemmän, mutta sellainen tietty huolettomuus ja päämäärättömyys ovat tehneet minusta minut.

30-vuotispäivänä olen aivan suunnattoman onnellinen siitä, etten ole enää 20-vuotias. Tämä ikä on tuonut niin paljon itsevarmuutta ja niin paljon uskoa siihen, että kyllä se elämä kantaa ja ihan kaikesta selviää. Välillä on paskempia vuosia, välillä tekee mieli nipistää itseään että onko tää oikeasti totta, onko mun elämä näin ihanaa. Kolmekymppisyydessä on parasta se, että elämä on muokannut minusta jo minut, mun ei tarvitse etsiä itseäni, tyyliäni ja sitä, kuka mä lopulta olenkaan. Kolmekymppisenä ei ole enää se parikymppinen basic bitch, josta ei vielä oikein tiedä, että tuleeko siitä sporttinen, lapseton, vaimotukkainen, uraohjus vai suurperheen äiti. Kolmekymppisenä on jo hyvin pitkälti sitä, mitä on ollakseen. Ainahan sitä muuttuu eikä koskaan tiedä mitä elämä tuo eteen mutta ei nyt enää olla ihan niin pihalla kuitenkaan.

Synttäripäivänä taisin kävellä noin 12 kilometriä Pariisissa, tuijotin taidetta Louvressa melkein neljä tuntia, shoppailin kaikkea ihanan turhaa hyvällä omallatunnolla, palauduin spassa ja söin lopulta illallista Eiffel-tornissa. Samppanjaa join pitkin päivää ja aamiaiseksi söin pari croissantia liikaa.

Paris, je t’aime.