Haastan nyt mukaan kaikki halukkaat, luetelkaahan somekanavissanne teille tyypillisiä juttuja eli mitkä tekevät sinusta juuri Sinut. Näistä on kiva bongailla sitten samankaltaisia tyyppejä vaikka kavereiden kesken, tai vaihtoehtoisesti huomata kuinka hyvin erilaisuudet täydentävät toisiaan. Nämä asiat ovat tyypillisiä minulle, eli tekevät minusta Mirvan.. 

Tuumasta toimeen Asiat tapahtuvat yleensä nyt kun päätän niin. Kotona Maco taas on enemmän sellainen ”ehtiihän sen huomennakin”, kun minä taas teen kaiken heti. Jos saan jonkun idean, on sitä pakko alkaa toteuttaa yleensä heti. Jos jotain sovitaan, tehdään heti ja suunnitelmat muuttuvat toteutukseksi hyvin nopeasti. Toisaalta taas vitkastelen epämiellyttävien asioiden kanssa, mutta kun päätän esimerkiksi selättää laskupinon tai pyykkivuoren, teen sen kyllä sitten samantien ja hyvin nopeasti.

Sporttisuus Nykyään tätä voi sanoa jo itselleni hyvin tyypilliseksi ominaisuudeksi. Pyrin liikkumaan joka päivä, joko varsinaisesti treenaten tai hyötyliikkuen ja etsin aina jostain tilaa liikunnalle. Mua näkee enemmän urheiluvaatteissa kun tavallisissa arkivaatteissa ja sporttisuus näkyy mussa ennen kaikkea energisyytenä ja aktiivisuutena. Oon saanut Macolta lempinimen Sportti-Jeesus.

Innostun helposti Siis kun jostain innostun niin innostun kyllä kunnolla. Viimeisenä esimerkkinä nyt tuo avantouinti. Jäätiin Roosan kanssa molemmat koukkuun avantoon ja alettiin heti googlailla avantovarusteita ja -seuroja. Saatan innostua niin kiitollisuuspäiväkirjasta kuin koirien turkinhoidosta, suunnitella hetkessä jonkun reissun isollekin porukalle tai aloittaa uuden liikuntalajin. Innostuksesta syntyy elämäntapa, jos innostuksen kohde on tarpeeksi mieleinen.

Tiedonjano Mulla on hirveän suuri tarve oppia joka päivä jotain uutta ja sivistää itseäni. Siksi yritän lukea paljon kirjoja ja aina kun joku mielenkiintoinen asia tai ilmiö tulee vastaan, googlaan siitä kaiken mahdollisen tiedon. Viime viikolla tein tätä muun muassa Amazonin eläinlajeista ja olen nyt paljon viisaampi kuin silloin. Nykyään yritän aina kuunnella paljon enemmän kuin puhua.

Lyhyt pinna Oon super temperamenttinen, vähän liiankin. En kestä kiukuttelua, kitinää, laiskottelua enkä negatiivisuutta ja ne saavatkin mut näkemään punaista. Kotona kiukustun, suutun, tai huudan suhteellisen helposti, mutta lepyn heti ja pyydän anteeksi. Välillä mun suusta saattaa päästä vaikka mitä ilkeyksiä kun just sillä hetkellä ärsyttää niin paljon. Olen yrittänyt skarpata tämän kanssa, mutta toisaalta tuleepahan kerralla sanottua ja selvitettyä asiat. Pahan mielen patoaminen ja hiljaisuus ovat jotain sellaista, joka ei omaan elämääni mahdu.

Neuvonantaja Multa löytyy jos jonkinlaisia neuvoja, harvassa ovat tilanteet joihin mulla ei olisi mitään sanottavaa. En tietenkään voi samaistua kaikkiin ongelmiin ja toisinaan ongelmat joita kuulen, ovat asioita joista en edes tiedä mitään, mutta aina on antaa edes joku neuvo. Kuuntelen paljon mitä ympärilläni puhutaan ja mitä ihmisiä kehotetaan milloinkin tekemään ja toimimaan. Aina voi auttaa edes jotenkin eikä vain seistä tumput suorana.

Periksiantamattomuus Ei saa luovuttaa, on lause jota toitotan aina pojallenikin. On kuitenkin vahvuus ymmärtää, mitä asioita ei kannata viedä loppuun asti, mutta pienet vastoinkäymiset eivät estä maaliin pääsyä. Joskus vaan tuntuu pahalta, mutta aina voi etsiä uusia keinoja päästä eteenpäin. Oli kyse töistä, stressistä tai vaikka juoksulenkistä. Luovuttaminen ei ole sitä, että vaihtaa suuntaa tai toimintatapaa. Sehän se vasta periksiantamattomuutta onkin, että keksii jotain muuta jos nykyinen tapa ei toimi. AINA täytyy mennä eteenpäin eikä paikalleen saa jäädä ikinä.

Vanha sielu Lapsena koin jo, että mieleni on jotenkin vanhempi kuin monilla ikätovereillani. Tuntuu, kuin olisin elänyt täällä jo paljon pidempään. Olen hyvä kuuntelija ja kuuntelen aina kuin suinkin vain pystyn ja ehdin, mieluummin kuin puhun. Mun on helppoa olla yksin ja jotenkin sisälläni on ollut vaikeinakin aikoina sellainen ihmeellinen rauha. Kyllä ne asiat järjestyy. Mulla on vahva intuitio johon luotan ja koen jotain selittämätöntä yhteyttä johonkin yliluonnolliseen, henkimaailmaan tai sellaiseen. En tiedä, monet ovat sanoneet että olen vanha sielu juuri näiden asioiden takia.

Eläinrakkaus Mä oon se, joka lässyttää ihan kaikille eläimille. Koiranpennusta norsuvanhukseen, kaikki eläimet ovat ihania. Oon ollut aina vähän sitä mieltä, että ihmisissä jotka eivät pidä eläimistä, on oltava jotain vikaa. Kotona juttelen koirille ja hemmottelen niitä yhtä lailla kuin omaa lastakin.

Huumorintaju Yksi ehdottomasti tärkeimmistä ominaisuuksista ihmisessä! Jos ei ole huumorintajua, ei tule mun kanssa toimeen. Me voidaan kotona kävellä faaraokävelyä ihan vain vessaan mennessä, kertoa vitsejä vähän väliä ja lapsikin on oppinut hassuttelemaan niin paljon, että koko päiväkoti taitaa tuntea hänet jo hyvin huumorintajuisena leikkikaverina. Rakastan kaikkia jekkuja ja mulla on välillä tosi sarkastinen ja jopa musta huumori. Huumorintaju yhdistää ihmisiä ja löydän porukasta aina ne hauskat tyypit, mun kaveripiiri on niitä täynnä! Huumorintajuttomissa ihmisissäkin on oltava jotain vikaa.

Piilotettu älykkyys En keksinyt nyt tälle mitään muutakaan termiä. Sanotaanko, että mä mieluummin annan itsestäni ensin vaikka vähän tyhmän tai yksinkertaisen kuvan, kuin alkaisin pätemään jollain tiedolla, mitä minulla on. Moni on sanonut yllättyneensä siitä, että olenkin oikeastaan aika fiksu. En tiedä johtuuko se oikeasti vain siitä, että ihmiset ovat nykyään kadottaneet maalaisjärkensä ihan täysin ja ympärillä on paljon hyvin yksinkertaisia tyyppejä. En siedä myöskään sellaista oman paremmuuden korostamista, joten mieluummin yllätän sitten myöhemmin sopivan tilanteen tullen.

Mitkä 11 asiaa ovat tyypillisiä sinulle? Saa kopsata ja jakaa vaikka omassa blogissa ;)

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Ihan ensimmäisenä, upeaa uutta vuotta 2019! Vuodenvaihde on loistava käännekohta ja aika aloittaa monta asiaa puhtaalta pöydältä. Oman asenteen voi muuttaa, tai ainakin voi päättää muuttaa sitä, vaikka nyt heti. Näistä jutuista kirjoittelen vielä myöhemmin lisää, mutta ajattelin aloittaa uuden vuoden blogissa kysymyspostauksella, kuten tein itseasiassa viime vuonnakin vuoden ensimmäisenä päivänä. Saan päivittäin kysymyksiä niin vaatteista, kuin lomakohteista tai kamerastakin ja aina mielelläni vastaan kaikille, jos vain suinkin ehdin. Saan usein myös kovin henkilökohtaisia kysymyksiä blogiin tai Instagramiin ja harmittaa, jos en ehdi vastata niihin heti. Nyt saa kysyä täällä blogissa ihan mitä tahansa, mä vastaan ihan kaikkiin kysymyksiin sitten omassa postauksessa. Kommentteja voi muuten jättää myös ilman nimeä tai sähköpostiosoitettakin, sitäkin joku itseasiassa kysyi. Mä kaipaan sitä ”vanhaa” blogiaikaa, jolloin näitä postauksia oli usein joten palataan hetkeksi sinne..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


TAMMIKUUSSA

Olin melkein kolmasosan kuusta Lapissa jatkaen joululomaa. Jatkoin Lapin treenirytmiä kotonakin ja tein helposti viikossa jopa 6 treeniä. Puhelin on täynnä pelkkiä kuvia ladulta, altaalta, salilta tai joogatunnilta. Paistettiin blinejä ja nautittiin lumisesta talvesta etelässä. Taisin käydä kerran baarissa ja alkoholinkäyttö alkoi ällöttää. Hyvinvoiva kuukausi, jolloin näin myös paljon ystäviä – ainakin puhelimesta päätellen.

HELMIKUUSSA

Kaksi viikkoa Dominikaanisessa tasavallassa. Varastettu puhelin, syvin rusketus ikinä, kaksi viikkoa Karibian aurinkoa ja köyhän maan epäkohtien taivastelua. Reissun jälkeen pääsi kävelemään jäällä (!!) ja siellä oltiinkin harva se päivä. En edes odottanut kevättä, kun talvi oli niin ihanaa. Olin oikein onnellinen, tai ainakin näytin siltä.

MAALISKUUSSA

Täytin 29 vuotta, juhlin synttäreitä (vuoden toinen kerta ulkona joten dokaaminen oli ollut ihan minimissä), olin viikon verran Lapissa keväthangilla ja aloin vähän jo fiilistellä tulevaa kevättä ja kesää. Maaliskuu oli sellainen peruskuukausi, meni nopeasti ja vanheninkin vielä.

HUHTIKUUSSA

Pääsiäinen Lapissa, hirveä määrä töitä, blogitapahtumia ja tasaista arkea. Luin blogipostaukseni huhtikuulta ja kauhistuin, kuinka väsynyt ja stressaantunut olin jo silloin enkä edes tajunnut sitä. Suoritin, suoritin ja suoritin. Turhaan.

TOUKOKUUSSA

Vuoden paras kuukausi. Miniloma Espanjaan, helteiset säät, kesäinen Helsinki. En halunnut edes ajatella tulevaa remonttia, vaan elin kesää täysillä jo toukokuussa. Avattiin venekausi, treenattiin ulkona, juotiin viiniä aamuun ja uitiin enemmän kuin missään toisessa kuussa. Unohdin väsymyksen ja kiireen, kiitos kesän.

KESÄKUUSSA

Perus, veneilyä ja juhannus Espanjassa. Aloin panikoida heinäkuista remonttia ja asumisjärjestelyjä (3 viikkoa veneessä) mutta fiilistelin silti kesää. Unohdin jotenkin kaiken väsymyksen siinä kiireessä. Cheerleaderina Hernesaaressa (ks. mun instastory)

HEINÄKUUSSA

Venereissu tuli juuri oikeaan aikaan. Kolme viikkoa remonttia paossa Saaristomerellä, heinäkuun superhelteillä. Melkein yhtä hyvä kuukausi kuin toukokuu. Vähän liikaa juhlittuja öitä, alkoi bilekunto jo loppua.

ELOKUUSSA

Flow, Poker Run, äidin 60-vuotisjuhlat. Remontti valmistui ja jatkuva kiire alkoi ahdistaa jotenkin poikkeuksellisen paljon. Tuntui, ettei jaksa mutta silti treenasin enemmän kuin ikinä ja olin joka päivä menossa. Virhe. Olin usein tosi alakuloinen enkä oikein keksinyt edes syytä sille. Olinhan muka huippukunnossa.

SYYSKUUSSA

Portugalissa ystävän kolmekymppisillä, Espanjassa vuoden vikalla reissulla. Vihdoin labraan ja lääkäriin. Vakava raudanpuute ja vakava ylirasitustila. Voin huonommin kuin koskaan. Tsemppasin kuitenkin itseäni ja yritin olla mahdollisimman hyvä äiti.

LOKAKUUSSA

Jälkimmäisten parantelua. Tiputusta, syksyn ainoat juhlat. Takapakkia, ulkoilua, perhettä ja paljon töitä. Tylsä, mutta opettavainen lokakuu päättyi ruokamyrkytykseen ja viisaudenhampaiden tulehtumiseen. Liityin uudelle salille, se oli kyllä yksi vuoden parhaita juttuja!

 

MARRASKUUSSA

Vihdoin aloin voida paremmin. Hammasleikkaus auttoi ja paranin siitä vähitellen. Floridassa pari viikkoa – se teki ihmeitä! Valoa tunnelin päässä ja jouluvalmisteluja. Tuntui, kuin olisin saanut elämäni takaisin. Jaksoin ja sain taas liikkuakin kunnolla kun hampaat paranivat.

JOULUKUUSSA

Joulukupla. Uuden elämäntyylin sisäistämistä, puolet joulukuusta ihanassa Lapissa. Pikkujoulut, jouluvalmisteluja ja koristeluja. Viikonloppureissu Wieniin, loppuvuoden työt pakettiin. Urheilua, vihdoin. Elämä on alkanut taas hymyillä, pidetään tää nyt nousujohteisena ❤️

2019, ole paras vuosi ikinä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria