Luin täällä Ranskassa tuon kevyen, ainakin somessa jo klassikoksi muodostuneen hömppäkirjan How to be a parisian wherever you are. Ajattelin itseasiassa lukevani jotain aivan toisenlaista opasta fiinimpään ja hyväkäytöksisempään elämään, mutta kirjaa lukiessa tuntui kuin olisin lukenut sivuja omasta elämästäni. Omasta tyylistäni ja omista ajatuksistani. Vaikka rakastan liikuntaa ja omistan uggit, haha. Ehkä mä olen entisessä elämässäni ollut pariisitar ja avannut päivittäin ranskalaisen parvekkeeni ikkunan ihastellen ehkä maailman kauneinta kaupunkia. Kun nyt kolmekymppisenä pystyn samaistumaan itsenäisen ja itsevarman pariisittaren elämään, ajattelen vain, että voi kun olisin lukenut tämän jo paljon aiemmin. Jos etsit naisellista, kevyttä ja hauskaa lukemista pariksi päiväksi, tämä kirja kannattaa avata juuri silloin.

Mitä tulee tyyliin, ihailen pariisilaisnaisten pukeutumista ja ideologiaa sen takana. Mutta tyylikkyyttä on turha havitella jos sen takana on epävarmuutta. Taas hyvä syy välttää hetken trendivillityksiä, suosia vieläkin enemmän mustaa ja käyttää vähän liikaa rahaa alusvaatteisiin, jotka ovat pohja koko asulle ja itsevarmuudelle. Elämä taitaa todellakin olla liian lyhyt epämukaville, huonosti istuville vaatteille, nukkaantuville akryylineuleille ja kiristäville alushousuille. Naimisiinmenosta ja pahoista tavoista en viitsi edes kirjoittaa.

Kirja kiteytti hyvin myös lempilainaukseni Karl Lagerfeldilta. If you are cheap, nothing helps. 

Tämän voi ymmärtää kukin tavallaan, mutta oman näkemykseni mukaan suomalaisen naisen tulisi arvostaa itseään paljon nykyistä enemmän. Nostaa itsensä vähän korkeammalle jalustalle ja olla tyytymättä kohtaloonsa. Tänään on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, paras liputuspäivä mitä nykypäivän Suomessa voi olla. Naiset, älkää olko halpoja, älkää olko ostettavissa ja älkää koskaan antako periksi. Luovuttaminenkin on vain voimien keräämistä uutta, fiksumpaa strategiaa varten kohti omannäköistä elämää. Meistä voi tulla ihan mitä tahansa, ripauksella rohkeutta, itseluottamusta ja sitä tyyliä.

Paris, Je t’aime.


Terveisiä Pariisista! Tulin tänne viikonlopuksi, pakoon huomista syntymäpäivääni jotta välttäisin suuret juhlajärjestelyt. Pariisissa tuoksuu kevät ja Pariisissa tuntuu ihan kevät. Oon elänyt ihan horroksessa viimeiset kuukaudet ja nyt vasta alkanut herätä kevääseen. Blogijututkin ovat jääneet taka-alalle, elämässä on tapahtunut paljon. Mutta täällä ollaan hei, hyvästi tylsä talvi, pimeys ja kotiin piiloutuminen. Tästä keväästä ja kesästä tulee jotain niin siistiä, vitsi mä en malta odottaa! Tennareissa nilkat paljaana pitkin Pariisin katuja.. Tänään on mun elämäni viimeinen päivä parikymppisenä, joten meinasin syödä hyvin, ottaa vähän mallia seuraavalle vuosikymmenelle pariisilaisnaisista, juoda vähän halpaa viiniä ja ehkä ostaa pitkästä aikaa jotain kivaa. Aloitin päivän varsin hulppealla aamiaisella sekä ajamalla golfautolla ympäri Versailles’n puutarhaa. Kohta vuorossa iltapäivän treeni salilla. Elämä on just tässä ja nyt.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En ole tainnut koskaan tehdä mitään hiusjuttuja blogiin hiusten vaalennusprojektin päivitystä lukuunottamatta, joten nyt nappasin itseäni niskasta kiinni ja toteutin kerrankin tämän aiemmin kysytyn postauksen hiusten laitosta, eli miten yleensä laitan hiukseni, jos niitä laitan. Turhan usein tulee lähdettyä vain ponnari päässä tai suorilla hiuksilla töihin. Nykyään on ollut onneksi vähän useammin aikaa kihartaa hiuksia aamuisin, kun Micael on jo isompi ja omatoimisempi. Pidän nimittäin paljon enemmän kiharoista kuin suorista hiuksista ja varsinkin balayage-värjätty tukka näyttää mielestäni kauniimmalta kiharrettuna kuin piikkisuorana. Käytän täysin samaa kiharrustekniikkaa arki- ja juhlatukkaan. Kun haluan panostaa enemmän, otan vain pienempiä hiusosioita ja käytän viimeistelyyn enemmän aikaa. Kiharrin on kuitenkin aina sama ja arkena saatan joskus kihartaa pelkän ponnarin, jos on oikein kiire. Sekin tuo jo enemmän ilmettä tukkaan kuin se suorana niskassa roikkuva siima. Ennen kiharsin aina edellispäivänä pestyä tukkaa, mutta nykyään sillä ei ole niinkään väliä. Jos hius on liian liukas, suihkin vain vähän enemmän kuivashampoota tai rakennesuihketta tyveen ja hieron sen huolellisesti päänahkaan.

Aloitetaan, eli tässä vaihe vaiheelta oma rento kiharakampaukseni..

Ensimmäisenä pohjustan hiukset eli suihkutan hieman kuivashampoota tai rakennetta antavaa suihketta tyveen ja hieron sen päänahkaan. Tämän ansiosta tuotetta ei tarvitse käyttää niin paljon. Tämän jälkeen suihkutan hiuksiin kiharan alle sopivaa suihketta, joka aktivoituu lämmöstä ja pitää kiharan paikoillaan. Omat suosikkituotteeni löydät postauksen lopusta, kokosin ne yhteen paikkaan. Harjaan hiukset läpi ja kiinnitän ne klipseillä useampaan osaan, niin että päällimmäinen osio jää viimeiseksi kiharrettavaksi. Kiireisinä aamuina kiharran hiukset ilman ositusta.

Kiharruksen aika. Kiharran hiukseni oikeastaan lähes poikkeuksetta aina samalla kihartimella, GHD:n Curl Classic Wave Wandilla. Otan hiuksista – kiireestä riippuen – pienen osion, jonka pyöritän vaakasuunnassa kihartimen ympärille. Kasvojen ympäriltä kiharran hiukset aina poispäin kasvoista. Käyn läpi jokaisen hiusosion näin ja jätän kiharat jäähtymään, yleensä kiinnittämällä ne suurella klipsillä niskaan. Tässä vaiheessa voi tehdä jotain muuta, halutessaan vaikka meikin jos ei meikkaa ennen hiustenlaittoa.

Kun kiharat ovat täysin jäähtyneet, harjaan ne hellävaraisesti auki luonnonharjaksisella hiusharjalla. Tässä vaiheessa päätän haluanko tehdä tukkaan heitto-otsiksen vai jättää jakauksen suoraksi. Yleensä pidän jakausta melko keskellä päätä ja kohotan tyven jo ennen kihartamista. Heitto-otsatukka syntyy kuitenkin helposti muutamalla suihkauksella kuivashampoota etummaisten hiusten tyveen, ja heittämällä etuosan hiukset keskijakauksen yli. Harjattuun kiharaan saa lisäksi nostetta suihkauttamalla pituuksiin kuivashampoota jos tukasta haluaa oikein megaison. Jos jotkut hiusosiot näyttävät kuivilta, sipaisen latvoihin pari pientä tippaa hiusöljyä. Käytän nykyään todella harvoin lakkaa viimeistelyyn, sillä haluan pitää kiharakampauksen liikkuvana. Lakka on usein se, joka nimenomaan lopulta vain latistaa ison kiharakampauksen.

Ja vielä ne lupaamani hiustuotesuositukset. Kuivashampoiden ykkönen on jo kauan ollut Batiste, eikä suotta. Olen käyttänyt näitä jo vuosia. Toinen lempparini vähän ylellisemmästä sarjasta on sen tuoksun ja huomaamattomuuden ansiosta Balmain. Kiharan alle suihkin joko KMS:n lämpöaktivoituvaa muotoilusuihketta tai Sebastianin Shine Definea -suihketta, joka on vielä edellistäkin parempi tuote. Hiusöljynä käytän Moroccanoilia, BioSilkin silkkitippoja tai Balmainin arganöljyä. Lakkana minulla on tällä hetkellä Moroccanoilin kevyt hiuskiinne, jota tosiaan suosin yleensä vain ponnari- ja nutturapäivinä.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian