Olen kirjoittanut vajaa vuosi sitten loppukesästä jonkin ylimalkaisen tekstin loppuunpalamisesta. Siinäkin korostanut vain sitä, kuinka minä vain olen suorittaja, introvertti ja tarvitsen siistin ja rauhallisen ympäristön vaikka sitten pienen väsymyksen kustannuksella. Loppuunpalaminen oli tapahtunut jo silloin, en vain tunnistanut sitä itse. Kirjoitan tätä postausta vasta nyt juuri siksi, että nyt tiedän tuon olevan ohi ja tunnistan kuinka eri tavalla asiat ovat nyt. Olen kaikin puolin eri ihminen.

 

Opiskeluaikoina kävin koulussa ja tein sen ohella noin 30 tuntia viikossa töitä. Välillä kahtakin eri työtä. Olin stressaantunut, mutta eri tavalla. Silloin kesäloman alkaessa olo oli hetken aikaa tyhjä, mutta helpottunut. Muistan kun tein loman alkaessa suursiivouksen ja aloin nauttia kesästä. Se oli normaalia. Vastaavasti taas viime vuonna tähän aikaan olin vain ahdistunut. Kotiin oli tulossa keittiöremontti, ahdisti. Kolmen viikon venereissu aurinkoisessa saaristossa kuulostaa monen korvaan unelmien täyttymykseltä, täydelliseltä tavalta viettää kesälomaa, mua sekin ahdisti. Olin jatkuvasti huonolla tuulella, stressasin ihan älyttömistä asioista ja halusin olla vain kotona. Kroppa oli fyysisestikin stressaantunut ja olinkin tietämättäni hankkinut itselleni vakavan ylirasitustilan. Suorittamiseni ylettyi jokaiseen elämän osa-alueeseen enkä osannut nauttia enää mistään. Joka ikinen loma ja reissu tuntui vain aiheuttavan lisää stressiä, kannattaako sinne sitten edes lähteä?

 

Kärsin suorittajan kirouksesta, mun oli pakko olla tekemässä kokoajan jotain tai tunsin itseni laiskaksi ja saamattomaksi. Tämähän näkyy sitten jokaisella elämän osa-alueella, kaikkeen ei yksinkertaisesti voi panostaa täysillä. On pakko sanoa ei, on pakko joskus tuottaa se paha mieli muillekin kuin itselleen. Ei yksikään työ, ei yksikään maine eikä kunnia, ole sen arvoista, että hukkaat itsesi ja ilon elämästäsi. Kun stressiä ja ahdistusta pakenee vielä kovatehoiseen liikuntaan, joka sekin lisää kehon stressitilaa kun ei huolehdi riittävästä palautumisesta, keho ja mieli ovat molemmat todella sekaisin. En halunnut olla se lapselleen huutava ja kiukutteleva äiti, mutta se mä olin.

 

 

Vuoden aikana on moni asia muuttunut. Olen itsekkäästi käyttänyt paljon aikaa itseeni ja omaan hyvinvointiini. Ajatellut itseäni ehkä enemmän kuin koskaan. Avannut mieleni solmuja, rauhoittunut ja tehnyt paljon pieniä muutoksia elämässäni. Olen löytänyt taas ilon elämästä, saanut itseni takaisin. Löytänyt vähän taas sitä kadonnutta no edes sinnepäin -asennetta, ja alkanut jopa odottaa taas lomia. Parin viime vuoden aikana olen tavallaan kammonnut niitä, sillä silloin on ollut aikaa kohdata itsensä ja ajatuksensa. Arkeen kun ne piiloutuvat aika kätevästi. Yhtäkkiä löydänkin aikaa tehdä itse ruokaa, leipoakin. Turhat kotityöt jäävät yhä useammin tekemättä, enkä koe niistä ahdistusta. Tähän väliin haluankin sanoa, että siinä vaiheessa kun viikkaamattomat pyykit ja tiskivuori tuntuvat ylitsepääsemättömän pahalta asialta sietää, on jokin hullusti. 

 

Vaikka tällä hetkellä stressiä ja huolta on jopa enemmän kuin vaikka silloin vuosi sitten, pystyn käsittelemään niitä eri tavalla ja se taakka tuntuu paljon kevyemmältä kantaa. Loppuunpalaminen on vaikea tunnistaa, joten se pääsee salakavalasti kehittymään pitkällekin ennen totaaliuupumusta. Moni hakee apua vasta, kun ei pääse sängystä ylös eikä suoriudu päivittäisistä askareista. Silloin tilanne on jo paha. Itse hakeudun fyysisten oireiden takia lääkäriin ja vasta kun sain kuulla lääkäriltä, että olen pahasti ylirasittunut, tajusin sen itse. Onneksi ei voi kuin arvailla, mitä olisi voinut tapahtua jos tilanne olisi jatkunut pidempään.

 

 

Toipuminen ja uudenlaisen elämäntavan omaksuminen oli kaikkien silloisten terveysongelmien takia hidasta. Toisaalta niin se taitaa muutenkin olla. Vasta jälkikäteen tajuaa kuinka väsynyt sitä olikaan. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota niin omaan, kuin läheistenkin hyvinvointiin ja jaksamiseen. Etenkin stressaavat suorittajat uupuvat nykyään niin helposti, että sitä voi alkaa pitää jo kansantautina. Jos olet itse kärsinyt uupumuksesta tai loppuunpalamisesta, kerro kommenttiboksissa kokemuksistasi ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


Miksi merivesi on suolaista ja järvivesi ei? Tällainen lasten kysymys ja vaikka olen lukenut lukiossa maantieteestä kaikki kurssit ja ollut aina kiinnostunut aiheesta, en vaan kertakaikkiaan osannut muotoilla tähän fiksusti oikeaa vastausta vaikka kuinka yritin. Tuleeko se suola siihen veteen oikeasti meren pohjasta vai liukeneeko se maasta?

 

Espanjan hanavesi värjää tukan kelta-vihreäksi. Siis voi luoja kuinka kauniita sävyjä tästä päästä löytyykään. Sen on oltava vedessä oleva kalkki, sillä hanavedellä ei voi pitkään keittää edes kahvia ilman, että kahvinkeitin on aivan tukossa kalkkikertymistä. Ei mikään ihme, että vaalea huokoinen hius imee siitä myös jotain itseensä ja lisäksi kellastuu vielä auringossa. Muuten en odota kotiinpaluuta kyllä ollenkaan, mutta kotiin unohtuneita sinisävyisiä hoitoaineitani kyllä.

 

 

Miten toiset ihmiset jaksavat olla jatkuvasti laittautuneita? Puhuttiin eilen illalla tästä tyttöjen kanssa. Ehkä se on priorisointia ja me vain valitsemme toisia asioita. Roosa sanoi hyvin, ettei todellakaan viitsisi herätä aamulla viideltä sen takia, että saisi tehtyä kunnon meikin ja kampauksen. En tosiaan itsekään, mutta elättelen toiveita, että Micaelin mennessä kouluun saisin joskus edes silmät rajattua ennen töihin lähtöä.. Ihailen kuitenkin näitä aina tyylikkäitä ja huoliteltuja naisia ja miehiä, pisteet vaivannäöstä!

 

 

Treeniahdistus tuntuu olevan historiaa. Ainakin toistaiseksi. Tämän loman liikunnat ovat rajoittuneet lähinnä aamukävelyihin mäkisessä maastossa ja vesipullojen kantamiseen kaupasta. Kuumuus on verottanut voimia, mutta sanoimme kaikki treenaajat täällä samaa – ehtii sitä sitten Suomessa. Yksi loma ei maailmaa kaada ja ensimmäistä kertaa en ole oikeastaan ollenkaan potenut minkäänlaista huonoa omaatuntoa vähäisestä liikunnasta.

 

 

Miksi aina sanotaan, että auringonsäteily on voimakkainta keskipäivällä? Siis mulle ainakin keskipäivä on kello 12. Olen jo monta vuotta miettinyt, että aurinko tuntuu ainakin polttavimmalta (ja iho paahtuu eniten) kahden-kolmen välillä iltapäivällä. Kun aurinkovoidepurkkini innoittamana luin aiheesta lisää, huomasin että UV-indeksi on nimenomaan korkeimmillaan siinä 14-15 välillä. Vietettiin eilen 8 tuntia beach clubilla lasten kanssa ja kotiin näytti lähtevän pieniä mustapapuja. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä muuten oikeasti poltin vähän ihoani kun unohdin lisätä aurinkorasvaa tarpeeksi usein ja yritin ottaa valkoisille kyynärtaipeille aurinkoa koko päivän.

 

 

En viihdy lainkaan yökerhoissa. Ollaan puhuttu tällä viikolla tästä bailaamisesta, ja vaikka pidän juhlista ja itse alkoholista, en ole millään lailla yökerhoihminen. En koskaan lähde tanssimaan ja käyn aina samassa baarissa, sielläkin nykyään todella harvoin. Laskin joskus, että kävin vuoden 2018 aikana Teatterissa viisi kertaa. Suhteeni alkoholiin on muuttunut muutenkin paljon parin viime vuoden aikana. Sitten kun lähden ”baariin” on kiva päästä istumaan ja juttelemaan ystävien kanssa. Tanssilattiat, liian kovalla soiva musiikki ja turhan vahvat drinkit ovat mulle ehdoton ei.

 

 

Taikausko, universumi, joku korkeampi voima ja yliluonnolliset ilmiöt. Voisin puhua näistä ihan loputtomasti. Tällä viikolla ollaankin käyty monia mielenkiintoisia keskusteluja horoskooppimerkkien paikkansapitävyydestä (luonteen osalta), onnenkivistä ja noituudesta. Olen juuri se salviaa polttava noitamuija, joka kantaa käsilaukussaan aina muutamaa onnenkiveä. Mun elämän suunta on muuttunut ystävän antaman onnenrahan myötä ja salviapuhdistus on vaikuttanut kotini energioiden lisäksi elämääni aina jollain tavalla. Tästä tuli mieleen tällä viikolla käyty keskustelu tähdenlennoista. Olen lähipiirissäni suorastaan tunnettu siitä, että löydän usein neliapiloita. Sen sijaan en ole nähnyt elämäni aikana kuin yhden tähdenlennon. Niitä kuulemma näkee jatkuvasti kun jaksaa vain katsoa taivaalle? En usko! Vai näettekö te? Yritin monena iltana tähystellä taivaalle ja ei lentänyt tähtiä, ei. Eilen illalla terassilla istuessa vain tuijotin siitä avautuvaa maisemaa ja siinähän se oli, tähdenlento.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Täällä ollaan! Vietin pientä hiljaiseloa enkä edes koskenut kameraan tai tietokoneeseen koko viikonloppuna. Perjantain ja lauantain välisenä yönä lensimme Espanjaan, sillä tiedossa on taas perinteinen juhannus täällä ystävien kanssa. Tämä on jo kuudes juhannus jonka vietämme Espanjassa, tosin tänä vuonna Suomen säitä ei olisi tarvinnut edes paeta. Ja hyvä niin, olen tosi onnellinen kaikkien Suomessa juhannusta viettävien puolesta – kerrankin on lämmin ja juuri sellainen sää, kuin juhannuksena kuuluisikin olla. Millaisia juhannusperinteitä teillä on?

Pikkuhiljaa alkaa tuntua oikeasti kesältä, juhannuksen jälkeen olen vielä viikon töissä ennen varsinaista kesälomaa, joka vietetäänkin Suomessa ja osittain Ruotsissa. Meidän arki on niin kiireistä, ettei aikaa ystävien tapaamiselle ole läheskään tarpeeksi. Nyt on vihdoin viikko aikaa olla kavereiden kanssa täällä ja samalla päästä pikkuhiljaa siihen kesämoodiin. Rutiinit ovat mulle hyvän arjen edellytys, mutta kesällä niistä on päästävä irti. Teen muutenkin tähän aikaan vuodesta kaikkea ”poikkeuksellista” ja pukeudunkin eri tavalla. Yhtäkkiä kynsistä löytyy neonvärinen lakkaus, korujen ja kimaltavan aurinkopuuterin määrä lisääntyy, värit palaavat vaatekaappiin enkä noudata niin orjallisesti saliohjelmaa tai to do-listoja.

Espanjassa on niin hyvä olla. Söimme äsken aamiaista porukalla, ai vitsi miten hyviä ovat oikeasti auringossa kypsyneet hedelmät. Kohta lähdetään kaikki yhdessä lenkille ja tänään taitaakin olla rantapäivän vuoro. Täällä unohtaa helposti mikä viikonpäivä on, ja se jos joku tekee niin hyvää ihmiselle, jonka arki on yhtä juoksua paikasta toiseen ja joka ei kotona osaa mitenkään vain olla. Juhannusviikosta näyttäisi niin täällä kuin sielläkin tulevan aurinkoinen, toivottavasti tämä jatkuu pitkään ja saadaan nauttia oikein unelmien kesästä. Ihanaa maanantaita ♥ 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian