LENTÄMINEN 3 x tee siitä kivaa

torstai elokuu 17 2017

Pikaiset moikat Helsinki-Vantaalta! Ollaan ihan kohta lähdössä viikonlopuksi Espanjan kotiin. Aika kiva, varsinkin kun viikonlopun sää näytti aika sateiselta. Ajattelin vain urheilla, viettää aikaa perheen kanssa ja nukkua pitkiä yöunia. Lennetään jo maanantain ja tiistain välisenä yönä takaisin kotiin. Micael on niin innoissaan, viimeiset pari aamua on herätty kysyen ”mennäänkö me nyt Espanjaan kotiin?”. Lentäminen ei todellakaan ole mitään mielipuuhaani, kuten ei mikään ahtaassa tilassa paikallaan istuminen ja odottaminen. Tässä vielä loppuun 3 vinkkiäni, millä lentämisestä voi tehdä edes vähän mukavampaa.

Mukavat vaatteet Pehmeät trikoot, löysät paidat ja braletet ovat suosikkejani lentovaatteina. Kroppa turpoaa lennolla aina, joten mukavuus ennen kaikkea. Nukkuminen, liikkuminen ja sopivan asennon löytäminen on huomattavasti mukavampaa kun vaatteet eivät edes tunnu päällä. Iso huivi on must have, peittoja on nykyään todella rajoitetusti varsinkin lyhyemmillä lennoilla. Suosi luonnonmateriaaleja niin lämpötilanvaihtelut eivät haittaa.

Paljon vettä Tosiaan, ilmanpainevaihtelujen takia kroppa turpoaa lyhyemmälläkin lennolla yllättävän paljon. Tukevien lentosukkien lisäksi vedenjuonti ehkäisee ja poistaa turvotusta. Espanjan 4 tunnin lennolla juon esimerkiksi vähintään 2 litraa vettä eli 0,5 litraa tunnissa. Ostan vettä lentoasemalta ja lisäksi otan aina litran juomapullon mukaan jo kotoa, jonka täytän sitten kentällä.

Pakkaa väljästi Pakkaaminen on huomattavasti miellyttävämpää kun laukku on tarpeeksi iso ja tavaraa on tarpeeksi vähän. Mitä enemmän reissaa, sitä fiksummin osaa pakata, mutta ensikertalainen voi onnistua kun miettii fiksusti. Kaikki kosmetiikka matkakokoon ja mukaan vain parit moneen eri asuun sopivat kengät, vaatteet rullalle ja painavat takit ja bleiserit suosiolla kotiin. Ruumaan kaikki mahdollinen, käsimatkatavaroihin vain välttämättömät mitkä eivät saa missään nimessä kadota (arvotavarat jne). Jos laukku hukkuu, se hukkuu. Paikan päältä saa aina ne tärkeimmät. Siirtymiset lentokentällä ja jo pelkkä laukun kantaminen on helppoa kun painoa on vähän ja laukku menee helposti kiinni.

+ 1 Tee lapsi Lapsen kanssa lennettyäsi yksin lentäminen on luksusta. Pikkuisten kanssa matkustamiseen löydät kuitenkin vinkkejä seuraavista postauksista:

Vauvan kanssa lentäminen

Pikkulapsen kanssa matkustaminen

FACEBOOK / INSTAGRAM 


MITEN KÄSITTELEN KUVIANI?

keskiviikko elokuu 16 2017

Kuvankäsittely on ollut viimeaikoina esillä blogissa tämän Asuksen yhteistyön myötä ja nyt on aika postaussarjan viimeisen osan. Nimittäin miten konkreettisesti käsittelen kuviani. Niin Instan kuin bloginkin puolella sain toiveita, että step by step -muokkauksen sijaan esittelisin ennen ja jälkeen -kuvat. Poimin tähän postaukseen siis satunnaisia kuvia, ennen ja jälkeen kuvankäsittelyn. Kuten kuvista näkyy, jälkikäsittely on hyvin isossa osassa onnistuneen kuvan aikaansaamisessa.

Kirkkautta lisätty ja kontrastia vähennetty, punaista väriä on kirkastettu ja kuvaan on tuotu lisää lämpöä. 

Pyrin kuitenkin kuvaamaan aina siten, että kuvaa ei tarvitsisi hirveästi käsitellä. Rajauksen pyrin tekemään jo kuvaushetkellä. Säädän suljinajan ja aukon sopivaksi kuvaustilanteeseen ja otan aina muutaman testikuvan. Olen kuvaamisessa vielä noviisi, mutta treenihän se tekee mestarin. Juuri senkin takia kuvaan aina manuaalisäädöillä, että joudun oikeasti tehdä itse töitä hyvän kuvan eteen ja opin siinä samalla. Jos haluatte myöhemmin lukea itse valokuvaamisestani jotain, kirjoittelen siitäkin ihan mielelläni. Otan kuvani aina RAW-muodossa, jotta niitä on helpompi käsitellä myöhemmin. Tilaa vievää, mutta lopputulos on sen arvoista. Jos raakakuvat ja niiden kuvaaminen kiinnostaa, kerron mielelläni miten siirryin niihin ja miten RAW-muoto eroaa perinteisestä JPG:stä. Kysykää ihmeessä jos kiinnostaa. Tosiaan, raakana kuvaaminen jättää enemmän mahdollisuuksia kuvankäsittelylle, sillä kuvaamisen jälkeen on editoinnin aika..

Kirkkautta lisätty, värejä kirkastettu ja korostettu, kontrastia vähennetty, viileyttä lisätty ja keltaisuutta vähennetty.

Käytän kuvankäsittelyyn aina Adoben Lightroomia. Vaikka olin käyttänyt ohjelmaa jo pitkään, Lars Johnsonin pitämissä workshopeissa oppi silti todella paljon uutta. Asuksen ja Larsin The Next Level -workshopit saivat minutkin hankkimaan Photoshopin, joskin olen avannut ohjelman yhden ainoan kerran. Tänä kesänä olen ollut aivan ennätyskiireinen ja viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani veneessä, joten kuvankäsittelylle on jäänyt hyvin vähän aikaa. Kotona on nyt apuna Asuksen iso 27″ PA279Q-näyttö, joka on helpottanut muuten kuvankäsittelyä todella paljon kun on tehnyt sen aiemmin läppärillä. Vielä kun pääsen sen Photoshopin maailmaan.. Mitään vartalonmuokkauksia ei täällä tulla koskaan näkemään, mutta pieniin parannuksiin ja korjailuihin tulen varmasti käyttämään Photaria. Ja nyt puhun tosiaan esimerkiksi taustan ”häiriötekijöiden” poistamisesta, en mistään raskausarpien tai vatsamakkaroiden piilottamisesta. Alla vielä video Asuksen workshopista, jossa aiheena on nimenomaan asukuvien editointi Photoshopilla. Tähän tulen palaamaan vielä itsekin monta, monta kertaa.. Tuolta Asuksen soittolistalta löytyy muutenkin paljon hyviä editointi- ja kuvausvinkkejä, kannattaa tsekata sillä ne ovat peräisin Larsilta, joka on ihan huippuammattilainen.

 

Mutta takaisin postauksen varsinaiseen aiheeseen, ne omat kuvani. Miten editoin niitä? Aina ensimmäisenä rajaan kuvan jos sille on tarvetta ja tarvittaessa suoristan esimerkiksi horisontin. Säädän Lightroomissa kuvan kirkkautta, jota yleensä vähän lisään. Pyrin kuvaamaan mieluummin vähän pimeämmillä asetuksilla ja tuomaan kuvaan valoa jälkikäsittelyllä kuin toisinpäin. Vähän kuvasta riippuen, joko lisään kontrastia tai otan sitä pois. Asukuvissa, varsinkin kun yleensä käytän paljon mustaa, kontrastin poistamisella saa mustiin vaatteisiinkin eloa. Sen jälkeen säädän lämpötilaa, yleensä vähän viileämmälle, mutta sekin riippuu kuvasta ja fiiliksestä. Korostan yleensä hieman valkoisia kohtia tai pyrin ainakin tekemään niistä valkoisia. En halua kuitenkaan ylivalottaa kuvaa, vaikka toisinaan se voi toimia hyvänä tehostekeinona. Curve -työkalu on muuten ihan huippu, sitä kautta saa tehtyä kuvaan vaikka mitä kunhan sen käyttöön vähän perehtyy! Lightroom näyttää kätevästi, milloin kuvassa on liikaa valkoista tai mustaa. Yleensä paras lopputulos on juuri niillä rajoilla, ennen kuin kuva palaa puhki.

Värejä kirkastettu, kontrastia lisätty, valkoisia ja sinisiä värejä korostettu. Halusin kuvaan vähän överin fiiliksen, sillä todellisuudessa värit olivat tuolla ilta-auringon hetkellä todella korostuneita ja puut näyttivät hyvin keltaisilta. Maisema näytti juuri tältä livenä kesäiltana Kaunissaaressa.

Pidän kuvan yleensä luonnollisena ja haluan värien olevan mahdollisimman aitoja. Vaikkei minulla olekaan mitään tiettyä tyyliä kuvissani, huomaan suosivani kirkkaita ja puhtaita värejä. Pyrin siis tekemään kuvasta mahdollisimman aidon, sellaisen mitä se oli kuvaushetkelläkin, mutta yleensä säädän värejä vähän kirkkaammiksi tai kylläisemmiksi. Vibrance on muuten Lightroomissa todella paljon parempi värityökalu kuin Saturation, joka tekee väreistä helposti tukkoisia. Joskus saatan säätää yksittäisiä värejä,kuten esimerkiksi poistaa keltaista kuvasta tai korostaa sinisen sävyjä esimerkiksi merellä otetuissa maisemakuvissa. Jos muutan kuvan värimaailmaa enemmän, teen sen joko VSCO:n valmiilla filttereillä (joita en koskaan käytä muuten pelkästään vaan silti käsittelen jokaisen kuvan erikseen) tai Tone Curve -työkalun kanssa.

Alkuperäisen kuvan värit ovat oikeastaan kaukana totuudesta. Iltapäivän aurinko teki altaasta syvänsinisen ja laatoituksesta vitivalkoisen. Kontrasteja ja varjoja muokkaamalla iho näyttää tummemmalta ja bikinit kirkkaammilta. Todellisuudessa olin tuona päivänä jo hyvin ruskettunut, alkuperäinen kuva ei vain anna ihonvärille oikeutta ennen editointia. Valkoisia ja mustia värejä on korostettu ja kuvaa on terävöitetty.

Lopuksi vielä terävöitän kuvaa sharpening-työkalulla. Sen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kuvasta tule liian terävä, sillä sekään ei näytä hyvältä. Noise reduction poistaa liiallista kohinaa, joka tulee muuten varsinkin syksyllä päivien pimetessä taas tarpeeseen. Lopuksi tsekkaan vielä kuvan läpi, oliko jotain pientä korjattavaa esimerkiksi parannustyökalulla. Saatan poistaa yksittäisiä karvoja vaatteista tai piilottaa häiritsevät pikkunäpyt, mutta en tee koskaan mitään radikaaleja muutoksia. En lisää tummaa sävyä ja kontrastia silmiini enkä valoa poskipäille. En siloittele reisiä tai pakaroita enkä piilota juurikasvua. Monet tekevät tätä, mutta oma tyylini on olla ennemminkin aidosti sitä, mitä lukijani voi omilla silmillään nähdä. Värien ja valotuksen avulla kuvasta voi saada mielenkiintoisemman ja visuaalisesti kauniimman, mutta en halua että kuvani ”valehtelevat”. Tuo Asuksen uusi näyttö toistaa muuten värit niin luonnollisina, että niitä on huomattavasti helpompi säätää ilman, että lopputuloksesta tulee turhan överi.

Sinisiä sävyjä on lisätty, sillä auringonlaskun jälkeen oli juuri tälläinen sininen hetki. Valkoisia värejä on korostettu, jotta mekko ja takana olevat jahdit tulisivat paremmin esiin. Korostusta ja valoa on lisätty sekä kontrastia vähennetty. Hämärässä kuvaamisesta aiheutunutta kohinaa on poistettu ja kuvaa lopulta tarkennettu. Olisin voinut poistaa punaisuutta ihosta ja blurrata otsarypyt, mut hei, tuolta mä silloin juuri näytin. 

Tässä viimeisessä kuvassa tulee hyvin esille kuvankäsittelyn voima nimenomaan raakakuvan kohdalla. Kuva on aivan liian pimeä, sillä se on otettu myöhään illalla hämärällä terassilla. Raakakuva antaa mahdollisuuden lisätä valoa paljon enemmän kuin jpg-muoto. Punaista, oranssia ja vihreää väriä on korostettu, kuvaa tarkennettu ja kohinaa poistettu. 

Kun lopputulos on valmis ja kuvien on tarkoitus tulla blogiin, kopioin kuvaan tehdyt muutokset kaikkiin postaukseen tuleviin kuviin. Kuitenkin käyn jokaisen kuvan vielä yksitellen läpi, sillä samat säädöt eivät mitenkään toimi jokaisessa kuvassa. Lopulta vielä tallennus oikeassa muodossa ja koossa, riippuen tuleeko kuva Instagramiin, Facebookiin vai blogiin. Luonnollisesti someen menevät kuvat saavat olla vähän pienemmässä muodossa. Kuvankäsittely on ainakin itselleni vielä vähän hidasta, mutta workshopeista saamieni hyvin vinkkien myötä siitä on tullut jopa hauskaa. Onnistuneet presetit voi Lightroomissa tallentaa ja niitä voi käyttää myöhemminkin jos tykkää pitää kuvat yhtenäisinä esimerkiksi blogia tai Instagramia varten. Jos jotain syksyssä odotan, niin vielä tarkemmin kuvankäsittelymaailmaan ja erityisesti Photoshopiin uppoutumista tuon uuden näytön kanssa.. Jakakaa muuten ihmeessä omia vinkkejänne kuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn kommenttiboksissa!

 

Yhteistyössä: 

ASUS &


On niin vaikeaa myöntää olevansa heikko

tiistai elokuu 15 2017

Elämä voisi olla yhtä aurinkokukkaa, kesämekkoa ja huolettomia loppukesän iltoja. Tehokkaita työpäiviä, aikaisia aamuja ja tapahtumarikkaita viikonloppuja. Siltähän se helposti somessa näyttää. Sosiaalista mediaa ympärillä tai ei, mun on aina ollut vaikea myöntää olevani heikko. Tai näyttää sitä etten vaan jaksa. Tekisi mieli kirjoittaa tännekin monesta mieltä vaivaavasta aiheesta, mutta sitten kaivan jostain jotain ihmeellistä energiaa ja mietin, että enhän mä nyt viitsi valittaa ihan tuntemattomien ihmisten nähden.

Toisaalta, tekisikö se musta jotenkin helpommin lähestyttävän? En haluaisi tuoda negatiivisuutta blogiini vaikka tiedän, että se on osa elämää. Myös sitä elämää, jota liian moni aivan turhaan kadehtii. Ei kenenkään elämä (kai) ole täydellistä ja sitä yhtä ihanaa auringonkukkaa vaikka se siltä näyttäisi. Ehkä pelkään myös sitä, että annan samalla itselleni periksi paljastamalla sen (muka) kestävän kuoren alta sen oikeasti aika hauraan itseni. On vahvuutta myöntää olevansa joskus vähän heikko, mutta se on aika hemmetin hankalaa. Luulen, että myös moni teistä tietää sen.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian