Aiemmin kammoksuin ihan tavallista elämää

torstai syyskuu 13 2018

Mietin hiljattain mistä inspiroidun. Blogitekstien osalta eniten ehkä ihan tavallisesta elämästä. Toki selaan välillä Pinterestiä poimiakseni uusia ideoita vaikka punaisen neuleen pukemiseen tai syksyiseen sisustukseen, mutta inspiraatiota ja ajatuksia herättää nimenomaan se arki ja elämä kaikkine käänteineen. Sitähän koko blogini on, sekoitus vähän sitä sun tätä. Saatan joskus jakaa jopa ruokaohjeen, vaikken mikään mestarikokki olekaan. Joskus löydän loistavan kauneustuotteen, joskus kuvaan asun. Voin yhtenä päivänä kirjoittaa mielipiteistäni, toisena väsymyksestäni äitinä. Seuraavana päivänä treeniä ja puhdasta ruokavaliota. Lifestyleblogin sanotaan kai olevan kuvaus kirjoittajansa elämästä, ja sitä tämä on. Vähän kaikkea, mutta ennen kaikkea ihan tavallista elämää. Hämmennyn, jos joku sanoo ettei voi samaistua minuun. Pidän itseäni kuitenkin ihan tavallisena pienen lapsen äitinä arkisine ongelmineen.

Ystäväni kysyi minulta, mitä sävyjä suosin Instagram-feedissäni. Hän vähän hölmistyneenä katsoi kun vastasin, että ihan mitä sattuu. En halua luoda viimeisen päälle siloiteltua ja tyylikästä Instagram-tiliä, vaikka se ehkä keräisikin enemmän seuraajia. Ahdistun siitä ja sen tekemisestä. Pidän kyllä kovasti kuvaamisesta sekä editoinnista ja blogin puolesta teenhän sitä periaatteessa myös työkseni, mutten halua luoda kenellekään paineita näyttämällä ulospäin täydellistä sometiliä tai julkaisemalla loppuun asti hiottuja blogipostauksia muotikuvineen asuista, joita en normaalisti edes käytä. En välttämättä edes lue blogitekstejäni enää sen jälkeen, kun olen näpytellyt ne valmiiksi. Kaupalliset yhteistyöt toki asia erikseen. Joskus saatan huomata viikkoja jälkikäteen jotain kirjoitusvirheitä jos satun lukemaan jonkun jutun uudelleen.

Tietenkään en tiedä teistä, mutta itse ainakin seuraan paljon mieluummin sitä ihan tavallista elämää kuin pintaraapaisua toinen toistaan kopioivista matkatileistä, siloitelluista muotikuvista tai kodeista jotka ovat suoraan sisustuslehdistä. Niille on toki paikkansa, ehkä ne tuovat inspiraatiota kuten Pinterest, mutta lopulta ehkä kuitenkin enemmän paineita – niin seuraajille kuin tekijöille itselleen. Ainakin itsestäni olisi valtavan raskasta antaa itsestäni ulospäin pelkkä täydellinen kuva. Tavallisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla tylsää ja persoonatonta, ei todellakaan. Ehkä juuri sen takia kaikkia tavallisia juttuja kammoksutaankin niin paljon, sillä virheellisesti tavallisuus mielletään tylsyydeksi? Ei sun tarvitse olla huippu-urheilija sanoaksesi itseäsi aktiiviseksi liikkujaksi, ei valokuvamalli ottaaksesi asukuvia ja reissatakin voi ihan tavallisiin rantalomakohteisiin – ei elämän tarvitse olla mitään ääripäästä toiseen sinkoilua.

Meillä kaikilla on huonoja päiviä. Ne huonot tuntuvat edes vähän paremmilta, kun harmin ja kiukun purkaa kertomalla siitä ihan nyt vaikka avautumalla blogissa tai instastoryssa. Huom. En tarkoita jatkuvaa valittamista, inhoan sitä. Kun ymmärtää ja hyväksyy oman inhimillisyytensä, on niin paljon helpompi olla itsensä ja muiden kanssa. Itsellänikin meni tämän tajuamiseen aikaa ja yritin ihan turhaan kaunistella elämää omassa somessani. Ja sitäpaitsi, kun lopetin tilastojen tuijottelun ja täydellisen instafeedin havittelun, aloin voida paljon paremmin. Omaan sosiaaliseen mediaani sovellan seuraavaa ajatusta – julkaisen Instagramiin vain sellaisia kuvia, jotka tuovat minulle mistä tahansa syystä hyvää mieltä. Blogipostauksia kirjoitan aiheista, joista haluan lukijoideni tietävän tai vastaavasti haluan itse saada aikaan keskustelua tai erilaisia näkemyksiä. Saatan vinkata tänne suosikkivaatteistani jos pidän jostain oikein kovasti ja julkaisen omia kuviani lähinnä antaakseni kasvot kaikille jutuilleni. Matkakuvat säilyvät täällä juttujen kanssa lähinnä itselleni, tyhjennän alkuperäisversiot yleensä puolivuosittain kovalevyltäni. Eli juuri niitä juttuja omasta elämästäni ajattelematta sen kummemmin, mitä ehkä kannattaisi kirjoittaa.

Ehkä kannattaisi miettiä ja uhrata aikaa tilastojen tuijottelulle. Mutta silloin tästä katoaisi se, mikä tekee mun blogista mun blogin. Spontaanius, rehellisyys, monipuolisuus ja ennen kaikkea paikka itselleni, joka tuo elämääni joka päivä jotain kivaa. Uusia näkökulmia, uusia ideoita ja ennen kaikkea vertaistukea. Siksi omalla lukulistallani on pelkästään aitoja blogeja, joita ei ole ”tekemällä tehty”. Joku ehkä miettii, voiko tuolla asenteella kirjoittaa blogia myös tienatakseen siitä rahaa? Työmme määrittää elämäämme niin paljon, että sen on oltava mieleistä. Bloggaamisesta tulee äkkiä pakkopulla – tai ainakin minulle tulisi sen täydellisen harmonisen ilmeen jatkuvasta ylläpidosta – joten mieluummin teen jotain intohimolla ja omalla tyylilläni. Uskon, että se antaa enemmän myös lukijallekin. Millaisista blogeista te pidätte?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Inkiväärijuoma flunssan hoitoon ja pari faktaa sairastumisesta

keskiviikko syyskuu 12 2018

Ja yllätys, yllätys – sairastuin jälleen lomalla. En ole vuosiin ollut kipeänä kotona, vaan joka ikinen, pienempikin flunssa on aina tullut joko matkalla ollessani tai lähtöpäivänä. On podettu silmätulehdusta, ties mitä keuhkopöpöjä ja vatsatauteja, mutta ennen kaikkea flunssaa. Sen täytyy johtua korkeiden stressitasojen alenemisesta. No, ainakin loma on ilmeisesti toiminut. Ulkomailla on muutenkin aina paljon ikävämpi sairastaa, sillä paitsi menetetyt lomapäivät ja huono olo, flunssan hoito painottuu siellä yleensä aina lääkkeisiin. Kotona sen sijaan vältän lääkkeitä aina viimeiseen asti ja pyrin parantamaan oloani luonnollisilla keinoilla. Toisinaan juon ns. kuureittain Instagramissa usein vilahtavaa ”taikajuomaani” vastustuskyvyn lisäämiseksi. Sen reseptin tulen jakamaan myöhemmin täälläkin, mutta nyt keskitytään suosikkiflunssajuomaani, eli inkivääriteehen. Helppo valmistaa, maistuu hyvältä, parantaa oloa ja ehkä myös nopeuttaa paranemista?

♥ Pilko inkivääriä paloiksi ja laita palat isoon mukiin

♥ Kaada muki täyteen kuumaa vettä

♥ Sekoita joukkoon hunajaa, sitruunaa, ripaus kurkumaa ja cayennepippuria

♥ Jos maistuu, syö vielä lopuksi inkiväärit – tulista, mutta tehokasta!

Koska flunssakaudella blogit ja lehdet vilisevät näitä kaiken maailman flunssanparannusrohtoja ja keinoja ehkäistä sairastumista, kannattaa muistaa kuitenkin muutama fakta flunssasta. 1) Kukaan ei oikeasti voi vilustua Kylmä ei vain yksinkertaisesti sairastuta ketään, ei vaikka viettäisit päivän kesämekossa keskellä talvea. Kylmettyminen saa aikaan sen, että virukset lisääntyvät nopeammin joten talvella on helpommin sairaana kuin kesällä ja se saattaa heikentää vastustuskykyä, mutta flunssa tarvitsee alkaakseen aina flunssaviruksen, yleensä rinoviruksen. Se tarttuu pisaratartuntana ja voi odotella kehossa kauankin, ennen kuin pääsee iskemään. Tästä syystä esimerkiksi itse sairastan yleensä aina lomalla, kun kehoni stressitaso laskee, niin flunssavirus pääsee tunkeutumaan ns. suojamuurin läpi. 2) Flunssan voi sairastaa hyvin lievänä Eli todennäköisesti vaikket olisi ollut vuoteen sairaana, olet sairastanut flunssan huomaamattasi. Hyvälläkin vastustuskyvyllä saa helposti viruksen, mutta keho sairastaa sen ikään kuin oireettomana. Se tosin taas lisää vastustuskykyä. Samoin joskus, jos tunnet olosi vähän kipeäksi, mutta flunssa ei tule kunnolla päälle, sinulla todennäköisesti on flunssa, mutta sairastat siitä lievää versiota. 3) Sauna ja liikunta voivat tehdä hyvää Mikäli ei ole kuumetta ja tunnet olosi sen verran energiseksi, että voisit jopa käydä pienellä lenkillä tai tehdä jotain muuta kevyttä treeniä, se voi jopa helpottaa oloa, irrottaa limaa ja saada virukset liikkumaan kehosta ulos nopeammin. Jos salille täytyy kuitenkin mennä niistämään, jätä treeni väliin. Sauna helpottaa usein myös tukkoista oloa ja avaa hengitysteitä. Vain kuumeisena tulisi välttää saunaa, flunssassa siihen ei ole mitään estettä. 4) Flunssa tarttuu yleensä silloin, kun se ei vielä oireile Eli luultavasti et saa tartuntaa nuhaiselta työkaverilta silloin, kun hän jo niistää ja valittaa kurkkukipua, vaan päivää-paria ennen oireita. 5) Influenssa ja flunssa ovat kaksi aivan eri asiaa Flunssaan kuuluu tukkoisuus, kurkkukipu ja yskä, eikä yleensä koskaan kuume. Flunssaisena voi potea pientä lämpöä, yleensä max. asteen normaalia ruumiinlämpöä enemmän, mutta korkea kuume liittyy sen sijaan yleensä influenssaan, johon ei kuulu hengitystieoireita, eli nuhaa. Tiesitkö tämän?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


24 tuntia ilman puhelinta

tiistai syyskuu 11 2018

Tuskin kukaan meistä voisi sanoa haluavansa viettää enemmän aikaa puhelimensa kanssa? Toiset ovat jatkuvasti puhelin korvalla työasioiden takia, toiset nenä sinisenä hohtavassa ruudussa pelien tai sosiaalisen median kimpussa tunnista toiseen. Itsekin sorrun aivan turhaan selaamiseen ihan päivittäin ja yritänkin oikein tietoisesti vähentää puhelimen käyttöäni. Joskus saatan lähteä lounaalle tai ruokakauppaan ilman puhelinta ja vitsi, miten vapauttavaa se on!

Sunnuntaiaamuna vaihdoimme hotellia Portugalin reissullamme Cascaisista Lissaboniin. Kirjoitin ystävälleni viestin ja lähes heti perään katsoin puhelimen näyttöä – pimeä. Olin juuri ottanut sen latauksesta huoneesta lähtiessäni ja akku näytti 100%. Kokeilin kaikki mahdolliset keinot iPhone X:n elvyttämiseksi, mutta tuloksetta. Täydestä latauksesta huolimatta pidin sitä laturissa usemman tunnin ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Vielä illalla kokeilin käynnistää puhelinta, mutta puoli vuotta vanha omena ei antanut itsestään mitään elonmerkkejä. Tässä on itseasiassa aika erikoista se, että mieheni puhelimelle kävi täsmälleen samalla tavalla vain viikkoa aiemmin Tallinnassa. Kirottiin molemmat, että miksi juuri reissussa tapahtuu näin, sillä kotonahan olisi tietysti heti puhelin saatavilla. Joku ehkä muistaa, kuinka vietin viikon Dominikaanisessa Tasavallassa ilman puhelintani, kun joku viiden tähden hotellin henkilökunnasta varasti sen?

No, päivä ilman puhelinta meni yllättävän hyvin. Kunhan sain laitettua tärkeimmille ihmisilleni viestin, ettei minua saa kiinni ennen tiistaita kunnes olen Suomessa, olo oli yllättävän rentoutunut. Kiinnitin aivan eri tavalla huomiota Lissaboniin, kun katsoin sitä omin silmin enkä puhelimen näytön läpi. Illallisella tuli oikeasti keskusteltuakin. Näitä kliseitä, joista kaikki kertovat puhelindetoxin jälkeen. Mulla se ei ollut ihan oma-aloitteista, mutta tajusin taas etten ole oikeasti niin riippuvainen puhelimestani kuin toisinaan luulen. Suosittelen lämpimästi jättämään yhä useammin sen laukkuun ja turhan surffaamisen sijaan ihan oikeasti kaivamaan sen kirjan esille. Oman puhelindetoxini aikana sain luettua kokonaisen kirjan, joka sivisti minua paljon enemmän kuin kuukausien turhanpäiväinen surffaaminen.

Maanantaiaamuna heräsin huomatakseni, että puhelimeni oli mennyt itsestään päälle. Uskon tarkoituksiin.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria