Kyllä tätä odotettiinkin

sunnuntai heinäkuu 15 2018

Hellettä. Kun keväällä vielä luulin, etten varmaan enää koskaan käytä Suomessa shortseja palelematta, en olisi uskonut tuskailevani, että on jo vähän liiankin kuuma. Kun pakkasin venereissulle vaatteita, otin vain pari hellemekkoa, koska eihän niille kuitenkaan oo käyttöä. Tuntuu kuin olisi ulkomailla ja samalla muistaa ne lapsuuden kesät. Kun oli pakko avata kaikki ikkunat, ettei hikoilisi ihan jatkuvasti.

Yli 2,5 viikkoa veneessä menee äkkiä näillä keleillä. Olisin täällä varmasti ilman remonttiakin. Mä en haluaisi lähteä Ahvenanmaalta kyllä ollenkaan, mutta huomenna lähdetään ajelemaan takaisin Turun saaristoon. Säällä, jonka olemassaoloa Suomessa en muistanutkaan. On vähän absurdi ajatus että viikon päästä mennään jo kotiin. Keittiötä siellä ei vielä ole, mutta tavarat saa pikkuhiljaa laitettua paikoilleen ja näillä suunnitelmilla 2 viikon kuluttua on se keittiökin. Tämä kesä on ollut uskomaton. 2014 jäi mieleen superhelteistään, mutta jos tää tällaisena jatkuu, 2018 menee kyllä siitäkin ohi. Ei kai Suomessa voi oikeasti olla liian kuuma?!

Oon tässä 29 vuodessa oppinut, että helteillä pitää pukea pellavaa tai pelkät bikinit. Tätä kuvan  rantahuitulaa ei oo helteisiin tehty. Postauksessa ei ollut nyt oikein mitään päätä eikä häntää, tää helle on pehmentänyt mun aivot yhtä lailla kuin tää karsee flunssakin. Lomalla sairastaminen alkaa olla mulle jo iso vitsi. Ehkä huomenna järkevämmät jutut – ja keula kohti Naantalia. Eli voisi sanoa, että kotimatka alkaa ♥

 


Kyyneleitä Maarianhaminassa

lauantai heinäkuu 14 2018

Mun isä asui Maarianhaminassa. Lupasin, että vielä joku kesä mä tulen omalla veneellä sitten moikkaamaan ja tehdään yhdessä ruokaa. Tässä mä nyt sit oon. Iskä nukahti viimeisen kerran kotiinsa, tästä satamasta kilometrin päähän, 8,5 vuotta sitten. Olis täyttänyt viime tiistaina 66 vuotta. Iskä ei ehtinyt koskaan tavata mun miestä eikä lasta. Tänne hän halusi jäädä, tänne hän jäi.

Mä tulin vähän myöhässä, mutta kyllä suakin sai aina odotella. Mulla ei oo ollut päivääkään sellainen olo, ettet sä ehtinyt nähdä mun perhettä tai mun elämää nyt. Koska musta tuntuu joka päivä siltä, että oot mun mukana kaikkialla. Tänäänkin täällä tekemässä sitä ruokaa. Mä vien tytöt kävelylle ja kävelen sun sinisen talon luo, sinne missä sä viimeisen kerran laitoit silmät kiinni ja lähdit sinne, missä ei koskaan oo liian kova tuuli ja missä vene lipuu ihan itsestään laituriin. Niin kuin äiti kirjoitti, när livet stannar, vi ses när vågorna vaknar ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Miten pitkäksi aikaa lapsen voi jättää hoitoon?

perjantai heinäkuu 13 2018

Kesä, kesälomat ja kesälomareissut ovat täällä. Vaikka olen kironnut lapseni, omat kasvatustaitoni ja lyhyen pinnani suohon jo moneen kertaan tällä reissulla, olen silti miettinyt, että en kyllä osaisi olla täällä ilman tuota pientä pirullista poikaa. Vastaavasti 4 päivää regatassa meni kuin siivillä ja nautin aivan sydämeni pohjasta siitä, ettei tarvinnut huolehtia kenestäkään. Ikävän tajusi oikeastaan vasta sitten, kun avasin tädin oven ja pieni mies juoksi halaamaan ja antamaan pusuja. Pisimmillään hän on ollut hoidossa viikon, mutta senkin vain kerran. Yleensä viikonlopun, muutamaan otteeseen 4-5 yötä. 4 viikon ikäisenä hän oli yön mummin kanssa kotona ja tuolla aikavälillä ehti jo väläyttää ensimmäiset hymyt ja naurunkäkätyksetkin. Laps(en)i kiukuttelee joka ikinen kerta päivän – pari, kun tulee hoidosta. Toisinaan ikävöin niin, että tekisi mieli perua reissu tai oma meno ihan kokonaan, toisinaan nautin vapaudestani ihan täysillä.

Vaikka olenkin aina aika surutta jättänyt lapsen hoitoon, minullakin on siinä tietyt rajat ja liika on liikaa. Esimerkiksi kahden viikon ulkomaanmatkalle ei tulisi mieleenkään lähteä ilman lasta. En nauttisi itse lomasta, enkä kyllä haluaisi jättää lasta kenellekään niin pitkäksi aikaa, vaikka täti ja mummi mielellään hoitavatkin. Kaksi viikkoa on hyvin pitkä aika, on kyllä viikkokin. Viikko onkin itselleni aika optimaalinen, sen verran sietää hyvin sekä äiti että lapsi. Tämä on tietenkin jokaisen perheen kohdalla erilaista, mutta täytyy sanoa, että itse vähän kavahdan jos kuulen, että pieni lapsi jätetään kahdeksi viikoksi hoitoon, koska vanhemmat lähtevät lomalle. Koska aihe on tällä hetkellä monille todella ajankohtainen, haluaisin kuulla teidän mielipiteitä. Miten pitkäksi aikaa lapsen voi jättää hoitoon ja miten perustelet oman kantasi?

PS. Terkkuja muuten Ahvenanmaalta, Kökarista! Huomenna isäni kotikaupunkiin, Maarianhaminaan. Tällaisia kelejä en uskonut näkeväni Suomessa enää koskaan, saati tällaisia sinilevälauttoja. Aurinkoa ja rakkautta tähän viikonloppuun!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria