Nettivalmennukset ja dieetit – mitä mieltä?

tiistai tammikuu 15 2019

Hyvinvointi- ja liikunta-alan ehkä suurin trendi on tällä hetkellä erilaiset nettivalmennukset ja -dieetit. Itse hätkähdän heti kuullessanikin sanan dieetti. Ympärilläni on aina ollut ylipainoisia ihmisiä ja dieettejä sivusta seuranneena en voisi suositella niitä kenellekään, en edes painonpudotuksen startiksi, jos tarkoituksena on kuitenkin muuttaa elämäntapoja pysyvästi. Mieluummin kerralla kuntoon vähän pidemmällä aikavälillä, kuin moneen kertaan jojoillen. Pahimmillaan dieetit ovat vieneet ihmisiä lääkärin tai ravitsemusterapeutin vastaanotoille, sekoittaneet aineenvaihduntaa ja saaneet kropan säästöliekille, jolloin kehitys pysähtyy täysin. Näistä asioista puhutaan paljon, mutta minusta on silti niin hullua, että joku edelleen haksahtaa kokeilemaan, jos sitä sittenkin kahdessa viikossa saisi itsensä bikinikuntoon. Ei saa.

Olen itsekin kokeillut jos jonkinlaista valmennusta ja dieettiä ja seurannut sivusta kun ystäväni ovat osallistuneet tunnettujen suomalaisten fitnessihmisten valmennuksiin. Kannatan ehdottomasti valmennuksia silloin, kun tavoitteena on terveelliset elämäntavat pysyvästi. Kun valmennus on sellainen, että sitä voi jatkaa lopun elämäänsä. Okei, et ehkä tee salilla samaa ohjelmaa monta vuotta putkeen, mutta hyvä valmennus kertoo, miten tästä eteenpäin. Kaloreiden laskeminen ja ruokien punnitseminen ovat itselleni nykyään ehdoton ei, olen tehnyt sitä ja silloin en ollut mieleltäni täysin terve. Ei ole normaalia ottaa taskulaskinta jääkaapille. Fitnesskisaajat ovat sitten asia erikseen. Tämän hetken suositut valmennukset perustuvat yleensä niiden myyjän, eli tässä tapauksessa valmentajan, omaan ulkonäköön – hän on todella hyvässä kunnossa ja ajattelet itse pääseväsi samaan tulokseen ostamalla valmennuksen? Kolmessa viikossa ei saada monen vuoden työn tulosta, ei vaikka valmentajasi treenaisi itsekin omien ohjelmiensa mukaisesti. Siksi kannattaakin valmennuksia ostaessa olla tosi tarkka siitä, mitä hakee. Muutaman viikon dieetti voi olla startti uusille elämäntavoille, mutta sinun on osattava jatkaa siitä eteenpäin tyylillä, jonka voit pitää loppuelämäsi ajan. Siksi kannattaa suosia valmennuksia, joissa et punnitse kanafileitäsi ja joita et jaksa vetää loppuun asti. Muutoskuvat ovat toki kivoja ja tsemppaavia, mutta voin itsekin laittaa joskus pari ”muutoskuvaa” joiden välillä on se 30 sekuntia ja valtavan suuri ero. Suuria muutoksia kun ei tapahdu parissa viikossa, silloin saa vasta oikean suunnan ja motivaation.

Nettivalmennukset ovat parhaimmillaan helppo ja edullinen tapa päästä hyvään kuntoon ja treenaamisen alkuun, pahimmillaan nopea tie aineenvaihdunnan häiriöihin, väsymykseen ja huonoon oloon. Valitse siis valmentajasi tarkkaan, muista pitkän tähtäimen suunnitelmat ja pysyvä elämäntapamuutos, niin saat valmennuksestasi paljon enemmän irti. Onko teillä kokemuksia nettivalmennuksista tai dieeteistä? Olisi kiva kuulla mitä ootte tykänneet ja kuka on sun suosikkivalmentaja? Energiaa tähän viikkoon ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Hormonaalinen ehkäisy oli sittenkin iso virhe

maanantai tammikuu 14 2019

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt täytyy sanoa, että jopa vähän harmittaa kirjoittaa tämä postaus. Kerroin syksyllä, kuinka raudanpuutteen takia ikään kuin ”jouduin” aloittamaan (lääkärin suosituksesta) hormonaalisen ehkäisyn vuosien tauon jälkeen ja kuinka lopulta käänsin sen osalta kelkkani, nuo keinotekoiset hormonit olivat ehkä sittenkin ihan hyvä juttu. Postauksen voit lukea tästä. Jatkuvasti mietin, milloin tulevat ensimmäiset sivuvaikutukset ja kun niitä ei tuntunut tulevan, olin enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuuni. Hormonaalinen ehkäisy nimittäin helpottaa elämää aika lailla mikäli se vain toimii.

Omalla kohdallani se ei lopulta sittenkään toiminut. Halusin niin kovasti uskoa hormonien toimivan ja sopivan minulle, mutta alitajunnassani olin huomannut pieniä muutoksia jo aloituksen jälkeen. Ajattelin niiden olevan kuitenkin lopulta positiivisia juttuja, kunnes tilanne eskaloitui lopulta niin pahaksi, etten voinut jatkaa ehkäisyä enää päivääkään. Toisille hormonit sopivat mainiosti, minulle eivät nyt tämän(kään) kokemuksen jälkeen ollenkaan. Kaikkea (paitsi ehkäisykapselia) on kokeiltu ja vaikka hormonit sopivatkin minulle silloin 5 vuotta sitten enkä saanut niistä mitään sivuvaikutuksia, kehoni ja sen toiminta ovat vuosien (ja raskauden sekä sektion) myötä muuttuneet. Itse en omien kokemusteni takia voi suositella hormoniehkäisyä kenellekään, mutta toki toisille se on ainoa vaihtoehto ja edelleen on myös heitä, joille se oikeasti sopii. Minä haluan kuitenkin olla vapaa kaikesta luonnottomista, kehoani sekoittavista myrkyistä, mielelläni koko loppuelämäni.

Mitä tapahtui? 2,5 kuukauden hormonikokeiluni alkoi näyttää huonot puolensa pikkuhiljaa. Ensin koin tasaisen mielialan periaatteessa hyväksi asiaksi. Olen kovin äkkipikainen ja niin suutun kuin riemastunkin ihan sekunnissa. Huomasin että kaikki kiukunpuuskani katosivat täysin ja mielialani oli kovin tasainen. Suorastaan tylsän tasainen. Toisinaan kärsin myös lievästä pahoinvoinnista, tai siis lähinnä vähän kuvottavasta olosta, mutta jotenkin laitoin senkin vain anemian ja hammasongelmien piikkiin. Ihoni alkoi kuivua entisestään, mutta kyllähän se nyt talvea kohti on aina ollut vähän pahempi? Silmien kuivumisesta syytin vain tehokasta ilmanvaihtoa ja sisällä olemista tähän aikaan vuodesta. Olin niin helpottunut raudanpuutteen oireiden katoamisesta ja hammasleikkauksesta toipumisesta, etten osannut yhdistää kaikkia oireitani siihen, mistä ne oikeasti johtuivat. Hormonaalinen ehkäisy alkoi todella vaikuttaa. Pian aloin huomata kaikkien vastoinkäymisten tuntuvan poikkeuksellisen suurilta. En kestänyt enää mitään takapakkeja tai pettymyksiä, mutta niistäkin oli helppo syyttää syksyllä eskaloitunutta ylirasitustilaa. Meneehän siitä toipumiseen aikaa. Jonain päivinä saatoin olla myös poikkeuksellisen väsynyt. Kaikki stressaavat ja ahdistavat tilanteet tuntuivat ihan erityisen pahoilta ja en jaksanut kiinnostua asioista, joista normaalisti olen aivan innoissani. Kahvin juomisesta tuli todella huono olo ja aloin jopa saada toisinaan taas rytmihäiriöitä. Öisin purin hampaitani yhteen entistä enemmän, näköni muuttui usein sumeaksi ja keho tuntui käyvän ylikierroksilla. Selitin kaikkea edelleen itselleni sillä, että elimistö sopeutuu raudanpuutteen korjaantumiseen (toki osa oireista saattoi johtua myös siitä). Joulukuun alkuun mahtui myös monta ikävää tilannetta, jotka ahdistivat entisestään. Ahdistunut olo ei tuntunut millään poistuvan kokonaan, helpotti kyllä ajoittain. Ja jos join vähänkin alkoholia, paniikkikohtaus ei ollut kaukana edes yhdestä saunasiideristä. Kaikki kulminoitui lopulta vähän ennen joulua saamaani paniikkikohtaukseen. Olen saanut aiemminkin paniikkikohtauksen (fluorokinoloniantibioottien sivuvaikutuksena) ja tiesin heti, mistä oli kyse. Ilman mitään syytä luulin kuolevani, en saanut enää henkeä, kuvittelin itselleni liudan vakavia sairauksia ja minua huimasi niin, että luulin menettäväni tajuntani. Kädet ja jalat puutuivat, sydän löi miten sattuu. Jonkin ajan kuluttua olo normalisoitui. Heti tuon jälkeen myönsin itselleni, että syynä saattaa olla juurikin hormonaalinen ehkäisy ja päätin välittömästi luopua siitä.

Olin oma innostuva, elämäniloinen ja huoleton itseni alle viikossa ja tätä on jatkunut kohta kuukauden päivät. Koska raudanpuuteanemia ja ylirasitus aiheuttivat jo aiemmin alakuloisuutta ja elämänilon menetystä, tuntuu tämä pirteys ja huolettomuus ihan poikkeukselliselta. Minä kun ajattelin vain olevani jo niin aikuinen, etten jaksa innostua enää mistään samalla tavalla kuin nuorempana. Nuo ajatukset tuntuvat nyt niin kaukaisilta, ja toivottavasti ne eivät tule enää koskaan takaisin. Vertaistukea, anyone?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Miksi syön leipää? + arvonta!

sunnuntai tammikuu 13 2019


Postaus on toteutettu yhteistyössä Vaasan Leipomoiden kanssa

Rakastan leipää ja hätkähdänkin aina, kun joku sanoo leipää turhaksi ravinnoksi. Parhaimmillaan leipä on mitä fiksuin ja helpoin välipala ja ainakin itse syön leipää oikeastaan päivittäin. Leivän laadulla on tietysti väliä, eikä leipälaatikkooni mahdukaan yhtään valkoista höttöleipää. En noudata tietoisesti vehnätöntä ruokavaliota, mutta olen jo vuosia suosinut kauraleipää sen herkullisen maun ansiosta. Nyt pääsin kaupallisessa yhteistyössä Vaasan leipomoiden kanssa kertomaan teille Vaasan leipomoiden uusimmasta terveellisestä tuotteesta, nimittäin tästä kaura-tattarileivästä, josta veikkaankin suurta suosikkia suomalaisten keittiöihin. Kaura-tattari on leivottu täysin ilman vehnää, eli hyvä uutinen kaikille teille jotka minun laillani petytte usein kauraleipäpaketin tuoteselostetta lukiessa: ensimmäisenä ainesosana on usein vehnä. Kauran lisäksi kaura-tattarileivässä on nimensä mukaisesti tattarijauhoja ja hirssiä. Kyseessä on siis vatsaystävällinen, terveellinen ja herkullinen leipä, täydellinen ja maukas vaihtoehto välipalaksi siis.

Ihmiskehot ovat tietysti ainutlaatuisia yksilöitä ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Siinä missä voin sanoa esimerkiksi kasvissyönnin olevan kaikille hyvä vaihtoehto, voin todeta, että hiilariton ruokavalio ei todellakaan sovi kaikille. Karppauksen kulta-aikoina minäkin yritin, useampaan otteeseen. En jaksa viikkoakaan ilman hiilareita ilman jatkuvaa väsymystä ja päänsärkyä ja nyt kun treenaan paljon enemmän kuin ennen ja eri intensiteetillä, en pärjäisi varmasti päivääkään hiilarittomalla ilman nääntymistä. Koska arki on kovin hektistä, en aina ikinä ehdi suunnitella aterioita treenirytmin mukaan. Sen sijaan pidän huolta, että saan aina ennen treeniä nopean hiilaritankkauksen. Se ei kuitenkaan tarkoita mitä tahansa höttöhiilaria vaan siinäkin haluan suosia terveellistä vaihtoehtoa. Ylivoimaisesti suosituin eväs ennen treeniä on itselläni juuri leipä. Viimeaikoina olenkin tehnyt mun lempparileivän (tai kaksi) aina ennen treeniä ja yleensä palaan niin nälkäisenä kotiin, että jätän yhden odottamaan väsytettyä treenaajaa. En koskaan syö leipää aamulla, silloin se ei vain maistu, mutta välipalana ja juuri treenin jälkeen juuri tällainen ilman vehnää leivottu leipä, proteiinia saa kun laittaa päälle keitetyn kananmunan.

Miksi syön leipää myös ennen treeniä? Leivän hiilareiden avulla jaksan treenata paljon paremmin. Tämä on itseasiassa monille aikamoinen kompastuskivi, sillä helposti varsinkin painonpudottaja ajattelee, että on tehokkaampaa treenata tyhjällä vatsalla. Väärin. Tyhjällä vatsalla ei jaksa liikkua niin hyvin ja treeni on tehottomampi = vähemmän kulutettua energiaa treenin aikana ja sen jälkeen. Syön nykyään jopa juuri ennen juoksulenkillekin lähtöä pienen määrän hiilareita ja silloin jaksan paljon paremmin vaikka ennen luulin, että täytyy aina odottaa se pari tuntia edellisestä suupalasta, ennen kuin voi lähteä juoksemaan.

Tämä Vaasan kaura-tattarileipä on hyvää ihan sellaisenaankin, mutta parhaimmalta sekin maistuu mun vakkarileivänpäällisillä eli tomaatilla, avokadolla ja sitruunapippurilla. Toinen hyvä vaihtoehto liikkujalle on juuri se keitetty kananmuna. Jos haluat inspiraatiota upeisiin leivänpäällisiin ja vähän koristellumpia versioita kuin nämä mun perus arkileivät, Instagramista löytyy hashtagilla #vaasankauratattari niiiin kauniita leipiä. Niitä ei tosin raaskisi varmaan edes syödä. Olen nyt itse syönyt kaura-tattarileipää koko viikon ja todennut sen paitsi todella hyväksi vatsalle, myös nelivuotiaan pikkuliikkujan suosikiksi. Yleensä häntä ei saa aamuisin syömään juuri mitään, mutta tämä leipä maistuu. Pulkkamäessäkin meni 2,5 tuntia ihan huomaamatta. Jos säkin tykkäät leivästä, kommentoi alle mitä leipää yleensä itse syöt? Vastanneiden kesken arvotaan kassillinen leipää! Jos mietit, mitä teet kassillisella leipää, niin tämä kaura-tattari sopii ainakin hyvin pakastettavaksi. Musta on kai tullut aikuinen, kun mietin että pakastimessa on hyvä pitää varalla ainakin yksi leipäpaketti, aina tulee se päivä, kun kaapissa ei ole yhtään mitään ja jostain on saatava energiaa. Jos ei treeniin niin ihan vaikka kauppareissuun. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä. Energiaa ja hyvää oloa tulevaan viikkoon!

Yhteistyössä: Vaasan Leipomot &