Kun 24-vuotiaana saa tietää olevansa raskaana opiskellessaan ja asuessaan yksin, on se aikamoinen shokki itse kullekin. Toiset haluavat nuorena äidiksi, toiset eivät ikinä. Kuuluin tietysti jälkimmäiseen joukkoon ja olin juuri se parikymppinen Teatterissa viikonloppunsa viettävä tyttö, jonka elämänarvot olivat aivan muualla kuin pitkissä ihmissuhteissa saati sitten lapsissa. Kiitän itseäni ja jotain korkeampaa voimaa päivittäin siitä, että muutin mieleni ja päätin sittenkin ryhtyä äidiksi. Ei mun ystäväpiirissä ollut lapsia kenelläkään ja olin kaikin tavoin aivan pihalla, vaikka itse raskaudesta ja lapsista tiesinkin paljon, kiitos opintojen ja oman mielenkiinnon. Siitä, miten lapsi oikeasti muuttaa elämää, mulla ei ollut käsitystäkään. Siis ensimmäisenä ajattelin tietenkin, että nyt mä lihon ihan muodottomaksi, mun kroppa ei palaudu ikinä, enkä enää koskaan pääse mihinkään. Että kotona ollaan jumissa vähintään siihen asti kun se menee kouluun ja osaa olla yksin kotona.

Oikeastaan kaikki ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Raskaus laihdutti mua ja sektion jälkeen juoksin pian jo samoja lenkkejä kuin aina ennenkin. Lapseni syntyi tosiaan siis leikkauksella ja toivuin sektiosta nopeammin kuin viisaudenhampaidan leikkauksesta. En tiedä olenko päässyt helpolla, mutta koko vauva- ja pikkulapsiaika oli paljon helpompaa kuin osasin kuvitella. Aika saattaa ehkä vähän kullata joitain muistoja tai syynä oli se hirveä selviytymismode, mutta ainakin sain aina nukkua kunnon yöunet, käydä ulkona alusta asti, tavata kavereita ja käydä koulun loppuun jo ennen kuin lapsi aloitti edes päiväkodin. Pahin ikä oli ehdottomasti ikävuodet 1 ja 2, nyt mulla on kesällä 5 vuotta täyttävä kaveri jonka kanssa me voidaan jutella, laulaa Stigin biisejä ja ostaa iskältä salaa herkkuja kaupasta. Voin viedä koirat ulos huoletta niin että lapsi osaa olla kiltisti kotona sen aikaa ja tuo pieni ihminen alkaa muutenkin itsenäistyä ihan valtavasti. Välillä se kiukuttelee kuinka äiti pilaa kaikki sen jutut ja on tylsä aikuinen, joskus se sitten kiipeää syliin ja änkee aamulla kainaloon. Minä olen meistä se, joka herättää ja häiritsee yöunia.

Sain vastuulleni kokonaisen ihmisen. Silti välillä työpäivän aikana saatan jopa unohtaa, että mulla on lapsi (kuulostaa kauhealta näin mutta ehkä ymmärrätte pointin) ja voin tehdä todella paljon asioita ilman, että ajattelen kokoajan olevani äiti. Näen vain positiivisena asiana sen, etten voi osallistua ihan kaikkiin kissanristiäisiin joita vastaan tulee, tai oikeastaan sen että mulla on oikea syy kieltäytyä kun en halua mennä johonkin. Lapsi toi elämääni tarkoituksen, kasvatti enemmän kuin yksikään eletty vuosi ja muutti suhtautumistani oikeastaan ihan kaikkeen. Ulkonäkösyiden sijaan liikun siksi, että voisin paremmin ja eläisin pidempään. Haluan että lapsellani on äiti vielä kymmenien vuosien päästäkin ja haluan, että mulla on seuraa sitten, kun hiukset ovat harmaat ja askel vähän painavampi kuin nyt. Olen niin paljon parempi ihminen nyt kun olen äiti. Kliseistä, mutta niin totta. Lapseni on aina osa minua, mutta hänellä on myös rakastava isä ja muita tärkeitä aikuisia ympärillä. Sanoisin, että on jopa epänormaalia olla jatkuvasti kiinni lapsessa jos on kuitenkin muita huolehtivia aikuisia ympärillä. Ja meillä on kotona ollut jo monta vuotta kynttilöitä pöydillä, valkoinen sohva ja lasipöytä. Ei kaikkien tarvitse muuttua tyypilliseksi lapsiperheeksi jos se ei tunnu hyvältä. Lapsi ei rajoita elämää, se tuo siihen aivan uusia ulottuvuuksia. Tunteita ja rakkautta, joista ei tiedä mitään ennen kuin ne kokee itse. Ja se vaikein aika on lopulta niin lyhyt, että se on ohi ennen kuin huomaatkaan. Nyt on vain maailman siistein asia, että on skidejä.

Lasten hankkimista pelätään ja lykätään ihan turhaan. Mitä nuorempana sen tekee, sitä helpompaa se lopulta on jos vain taloudellinen tilanne on kunnossa. Ymmärrän lasten hankkimisen lykkäämistä yli kolmekymppiseksi hyvin sillä, että halutaan vakaa rahatilanne pohjalle. Lapseen kun menee nimittäin ihan valtavasti sitä fyrkkaa. Mun äititarina ei ole ihan siitä perinteisimmästä päästä, enkä esimerkiksi halua enää lisää lapsia vaikka sitä multa kokoajan eri puolilta kysytäänkin. En pidä siitä, että pikkulapsiarki leimataan sellaiseksi perhehelvetiksi, jossa ei ehdi harjata hiuksia tai harrastaa. Saa siitä varmasti sellaistakin, mutta jokainen voi valita tapansa olla äiti tai isä. Pieni itsekkyys on aika tervetullutta vanhemmuudessakin.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

 

Siis nyt ollaan aivan sarjassamme hihhulijuttuja, mutta mä olenkin sellainen hullu noitamuija. Lupasin viime perjantaina kirjoittaa teille energioiden puhdistuksesta salvian avulla ja tässä se nyt on. Olen lapsesta asti ajatellut, että mulla on yliluonnollisia kykyjä tai ainakin kykyjä ymmärtää ja nähdä yliluonnollisia asioita ja ilmiöitä. En jaksa uskoa, että maailma ja elämä on vain tässä mitä näemme, enkä ole millään lailla rationaalinen ajattelija. En edes muista mistä alunperin kuulin salvian polttamisesta (jos mun ystävät muistaa niin kertokaa), mutta olen puhunut siitä jo ainakin pari vuotta. Salvian polttaminen on tehokas keino poistaa negatiivista energiaa esimerkiksi kodista tai muusta paikasta, johon sitä on kertynyt. Elämästä nyt ihan yleensäkin.

MITEN SE TOIMII?

Kuivattua salviaa voi polttaa esimerkiksi kulhossa tai salviaa saa myös valmiina, ns. kimppuina tai suitsukkeina. Mulle konkreettisinta on polttaa salviaa kulhossa ja kulkea sitten savuavan kulhon kanssa ympäri asuntoa. Samaan aikaan ikkunat on pidettävä auki, jotta huono energiaa pääsee poistumaan. Salvian savua voi levittää ilmaan esimerkiksi sulalla, mutta ainakin mun salvianlehdet savusivat sen verran hyvin että puhdistukseen riitti nyt pelkkä kiertely savuava kulho käsissä ympäri kotia. Salviapuhdistuksen jälkeen kotiin kannattaa laittaa kristallisuolaa eri puolille esimerkiksi pieniin kulhoihin, jotka keräävät sitten loputkin huonosta energiasta. Monet suosivat nurkkia, itse laitoin suolakipot keskeisille paikoille, jossa energia liikkuu muutenkin. Salvialla voi puhdistaa niin ihmisiä kuin kotiakin ja energiapuhdistuksen voi tehdä esimerkiksi pari kertaa vuodessa, jos sille tuntuu olevan tarvetta.

 

Kuulostanko ihan hullulta noitamuijalta? Mä oon! Olen pienestä asti uskonut fengshuin oppeihin, luin äidin kirjan aiheesta varmaan ennen kuin olin edes koulussa (jos joku takertuu tähän niin opin tosiaan lukemaan 5-vuotiaana) ja huomannut miten esimerkiksi väärässä paikassa oleva tavara tai huonekalu voi estää energian kulkemisen ja vaikuttaa koko päivän kulkuun. Mulle on tapahtunut paljon yliluonnollisia asioita, olen nähnyt ”haamuja” ja henkiä sekä saanut merkkejä jostain tuonpuoleisesta. Uskokaa tai älkää. Mutta palataan tähän salvian polttamiseen. Kun ensimmäisen kerran tein kotona salviapuhdistuksen, sen jälkeen moni asia elämässäni muuttui. Ensin ajattelin, että jopa negatiiviseen suuntaan. Tätä on sanonut moni tuttavanikin, joka on tehnyt salviapuhdistuksen. Kuitenkin myöhemmin ymmärsin, että kaikki nuo negatiivisetkin muutokset johtuivat vain siitä, että elämä oli muuttamassa suuntaa ja paljon parempia asioita tuli tilalle. Aina sitä ei ymmärrä itse, mikä tuo lopulta hyvää energiaa ja mikä huonoa. Ehkä tällaiset yliluonnolliset hihhulijutut auttavat meitä menemään oikeaan suuntaan ja avaamaan silmät uudelle. Näitä taitoja voi myös harjoitella. Aloita vaikka sillä, että kuulostelet omaa fiilistä missä on hyvä olla. Siellä on todennäköisesti myös hyvä energia. Sama toisinpäin. Vältä huonoa, tee muutoksia, suosi hyvää ja vahvista sitä.

Joku ehkä pitää mua nyt ihan idioottina, mutta.. En jaksa uskoa, että tuhansia vuosia sitten keksitty yrttisavun puhdistava vaikutus olisi ihan tuulesta temmattua, varsinkin kun niin monella on siitä positiivisia kokemuksia. Ja aina kannattaa kokeilla! Nyky-yhteiskunta on liian rationaalinen, mä oon selvästi elänyt joskus kiinalaisen lääketieteen kulta-aikana tai ollut entisessä elämässäni vähintään sukua shamaanille. Kiinnostaisiko teitä lukea muista yliluonnollisista kokemuksista ja asioista, joihin uskon? Ja kaikki muut hullut noitamuijat ja -äijät siellä, kertokaa teidän hihhulitavoista ja muista tällaisista?! Pelkkää hyvää energiaa tähän maanantaihin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


..Heippa pappa! Totesi hän parkkihallissa naapurin kuusikymppiselle miehelle joka oli juuri ostanut uuden bemarin, kun pyysin tervehtimään ystävällisesti naapureita.

..Äitillä on ihan kauhee kiire kun se on menossa poistaa sen pimppikarvat!! Totesin vain lapselle aamulla, että lähdetään tänään aikaisemmin päiväkotiin kun menen laseriin ennen töitä.

..Äiti kato sillä on vauva mahassa! Ylipainoinen nainen käveli vastaan Stockan parkkihallissa.

..Mun äitillä on paljon isommat tissit kun sulla! Päiväkotikaverin äidille.

..Mulle sitä kaljaa! Alkon hyllyvälissä etsin itselleni viinejä.

..Kato kun mulla on iso pippeli! Wolt-kuskille rappukäytävässä oikein esittelyn kera.

..Häh?! Ai häh?! Kun neuvolalääkäri sanoi että sitten tarkastetaan kuulo.. Lapsi kuuli tämän kyllä oikein hyvin.

..Ei helvetti mikä python, tuu äiti kattoo! Vessassa. Oikeesti, en kestä.

..Mä ajan koko yön, niin kuin Roy Orbison!! Alasti lauloi ja soitti ukulelea.

 

Oon aivan varma että poikien ja tyttöjen mieli eroaa toisistaan PALJON. Voi hulivili, mitä se vielä keksiikään kun ikää on nyt vasta neljä ja puoli vuotta.. Pelottavinta, että tunnistan niin paljon omia piirteitäni tuosta lapsesta, apua! Haha. Kirjoittelin aiemminkin näitä juttuja pikkupojan äidin elämästä, ensimmäisen osan voit lukea täältä. Hauskaa viikonloppua!! xx

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian