Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa

 

Saaristoon tullessa lapsuusmuistot nostavat päätään. Miltä tuntuikaan viettää koko päivä aamusta iltaan ulkona.. Hyppiä kallioilla, katsella läheisestä satamasta lähteviä veneitä. Onko tuo jo töistä palaava isä? Mökille saatettiin jättää yksi ainoa toimiva puhelin, soitat sitten sillä töihin tai äidille jos tulee joku hätä. Aina löytyi grillattavaa ruoaksi. Saariston kävijät huomaavat, kuinka aika siellä on pysähtynyt. Sitä unohtaa puhelimen helposti tunneiksi johonkin, kun keskittyy nauttimaan luonnosta, liikkumaan ulkona, tutkimaan ympäristöä. Kuuntelemaan kirkuvia lokkeja ja lentoon lähteviä joutsenia. Yhtäkkiä muovipussi on täynnä kuusenkerkkiä, grillipaikan puut on pilkottu ja hiillos valmiina. Saunaan saa edelleen lisätä puita, asfalttitiestä ei ole tietoakaan.

DNA haastoi minut viime kuussa kertomaan tavallisesta päivästäni ja miten nettiyhteys kuuluu siihen. Länsimaissa netin käyttö on jo lähes hengitystä vastaava osa arkipäivää. Yhtä itsestäänselvää, ja kokoajan läsnä. Kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa kirjoitin myös tämän postauksen, jossa haluankin nyt miettiä, mitä jos meillä ei olisi nettiä? Täytyy sanoa, että en varmasti lopulta edes osaa ajatella tätä asiaa loppuun asti. Niin itsestäänselvää se netin käyttö meille kaikille on.

 

 

Aloitetaan jo ihan siitä, että ilman nettiä minulla ei olisi edes tätä työtäni. Kaikki perustuu (nopeaan) ja edulliseen nettiyhteyteen. On oltava käytännössä yhteydessä ulkomaailmaan netin kautta koko ajan. Mitähän edes tekisin työkseni? Nyt kun mietin ihmisiä elämässäni, kaikki tärkeimmät olen tavannut onneksi muualla kuin netissä. Mutta miettikää vaikkapa Tinder-pareja. Yhden sovelluksen ansiosta on perustettu perheitä ja löydetty suurta rakkautta. Ei olisi älypuhelinta, ei sovelluksia joilla päivittää muille oman päivän kulkua. Ei sähköpostia (!!), ei verkkopankkia laskujen maksuun. Loppujen lopuksi tästä ei ole edes kauaakaan, kun kukaan ei kertonut sosiaalisessa mediassa itsestään yhtään mitään. Tiesit, mitä kaveri tekee kun soitit tai laitoit tekstarin. Liikkuisimmekohan muuten enemmän ilman nettiä? Aivan varmasti.

 

Ilman nettiä sosiaalinen elämäni olisi varmasti paljon rajoittuneempaa. En tietäisi mitä vanhoille koulukavereille kuuluu, enkä olisi perillä parhaan ystäväni jokaisesta liikkeestä. Toisaalta, siinä hetkessä kun tapaamme, uskoisin olevani paljon enemmän läsnä. Intohimoisena googlaajana ja tiedonjanoisena ihmisenä kaapissani olisi ainakin valtava kasa tietokirjoja. Ja voi, reseptivihkoja ja keittokirjojakin! Ja enemmän pölyä, kirjahyllyjä ja paperiroskiksia. Telkkarista katsottais just sitä mitä sieltä tulee ja radiosta kuunneltais sitä mitä siellä soitetaan. Nettiaikakaudella on muuten paljon helpompaa olla persoonallinen, eikö? On vapauksia valita.

 

Mutta muistaako kukaan kuinka juostiin laittamaan parkkimittariin lisää rahaa? Kuinka bussiaikataulu tsekattiin pysäkin seinästä ja puhelinluettelo painoi enemmän kun pino tiiliskiviä? Tai kuinka nettiyhteydet olivat ennen ihan luokattoman hitaita? Eipä ladattaisi sellaisilla nopeuksilla kuvia someen, ei.

 

 

On asioita joita olen halunnut säilyttää ajasta ennen tätä nettivallankumousta. Pidän kovasti käsin kirjoittamisesta. Kirjoitan kaikki muistiinpanoni ja to do-listani aina käsin. Miettikääpä muuten kun pitäisi palata kirjeaikaan.. Siis mä muistan senkin, apua kun tunnenkin oloni vanhaksi. Oliko teillä kirjekavereita? Eikö muuten jossain oltu tutkittu, että suomalaisten käsiala on jatkuvasti huonontunut kun suurin osa kirjoitustyöstä tehdään koneella jo koulussakin? Nämä ovat juuri tällaisia arkisia asioita, joita ei tule edes ajatelleeksi. En käytä oikeastaan lainkaan sähköistä kalenteria, vaan kirjoitan paperikalenteriini kaiken muistettavan. Jos se ei satu olemaan käsillä, viimeistään seuraavana päivänä kopioin puhelimeen kirjoitetun muistiinpanon tai varatun ajan sinne käsin. Rakastan myös lukea oikeita kirjoja, mieluummin soitan äidille whatsappin sijaan, ja sanomalehden haluan todellakin paperisena omasta postiluukusta viikonloppuaamujen iloksi.

 

Veneily olisi muuten aika lailla erilaista ilman nettiä sekin. En todellakaan osaisi lukea pelkkää paperista merikorttia tai löytäisi yhteenkään saareen.

 

 

Maailma on muuttunut ja me muutumme sen mukana. Nettiyhteydet vaikuttavat varmasti evoluutioonkin. Aina ryhdistä siihen persoonallisuuteen. Nyt introvertinkin on helppo olla sosiaalinen. Vaikka liikunta ja normaali päiväaktiivisuus ovatkin vähentyneet, toisaalta on helpompaa lähteä liikkeelle ja olla aktiivinen. Treeniohjelmat löytyvät puhelimesta, samanhenkistä seuraa saa somesta. Elämä on helpompaa, välillä mietin, onko se liiankin helppoa? Mukana on kuitenkin mentävä ja nettiyhteys kulkeekin mukana aivan kaikkialle. Veneeseen, ja sinne saaristoon jossa aika on pysähtynyt. DNA:lle ja muille operaattoreille kiitos siitä, että mahdollistatte työnteon ympäri maailmaa. Oletteko muuten ikinä ajatelleet tällaisia asioita itse? Vaikka nopeat ja toimivat nettiyhteydet helpottavatkin sitä jokapäiväistä elämäämme, aina aika ajoin kannattaa irrottautua hetkeksi jatkuvasta yhteydestä ulkomaailmaan. Unplugged moments alkaa olla iso trendi maailmalla. Älkää unohtako niitä ♥

 

Yhteistyössä: DNA  &

 


 

Sori, nyt toinen ruoka-aiheinen postaus mun ei-niin-yhtään ruoka-aiheisessa blogissa, mutta halusin vain jakaa tämän superhelpon välipalan täällä. Nimittäin mun mielestä maailmassa ei voi olla liikaa välipalaohjeita eikä missään nimessä liikaa ohjeita siitä, miten lapsetkin saa syömään terveellisesti. Eikä tarvitse olla edes lapsi tai lapsia, söpöt ja terveelliset nallenäkkärit maistuvat ainakin mulle kolmekymppiselle välipalana ihan yhtä hyvin. Idea tuli siitä, kun Micael ei suostunut talvella syömään leipää ollenkaan, ellei siinä ollut ”sydänkurkkuja”, eli sydämen muotoiseksi leikattuja kurkkusiivuja. Mitäs menin kerran niitä tekemään, piti sitten saada joka ikisenä kiireaamuna samanlaisia.. Olen väkertänyt muutenkin milloin mitä palmusaaren ja auringon kuvia hedelmälautasista houkutellaksi lasta syömään ja joskus tehnyt niitä omaksikin ilokseni. Nyt sain terveelliset siemennäkkärit maistumaan tekemällä niistä karhunäkkäreitä. Helpon ja nopean ohjeen saat tässä..

 

 

 

Näkkäriä tai siemenleipää (voi tehdä myös itse)

Maapähkinävoita

Karhukuvitus banaaneista ja mustikoista

Tähän menee minuutti, nauti!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Mut on vallannut näin kesän tullen jokin ihmeellinen ruoanlaitto- ja leivontainnostus. Meidän keittiössä on valmistunutkin viimeaikoina yhtä jos toistakin ruokakokeilua. Esteetikkona ruoan ulkonäkö on mulle melkeinpä puolet mausta, joten tykkään koristella ihan tavallisia arkiruoka-annoksiakin. Ehkä se on tämä kesä. Toisaalta olen myös se hullu pipareiden ja piparkakkutalojen koristelija, sillä joulunaika on toinen suuri suosikkini leivonnan ja ruoanlaiton osalta. Surkuttelen usein sitä, kuinka keittiömestarina uransa tehnyt isäni ei ehtinyt opettaa meille enempää omia taitojaan. Mutta ehkä jossain tuolla pilvien päällä hän vahtii, ettei ruoka unohdu uuniin ja pitää huolta mun sinne päin -maustamisesta ja mittaamisista. Olen aina ollut ruoanlaittajana ja leipojana sellainen, että luotan fiilikseen. Tää varmaan riittää.. Kuuluu usein meidän keittiöstä. Olen jakanut blogissa aika vähän ruoka- ja leivontajuttuja siihen nähden miten paljon loppujen lopuksi laitan ruokaa. Leipoisinkin paljon enemmän jos olisi vaan joku joka söisi kaikki herkut. Siksi olenkin viime aikoina kohdistanut leivontainnostukseni lähinnä raakakakkuihin. Ne ovat terveellisiä herkkuja ja kelpaavat kaikille.

 

Syy tälle akuutille innostukselleni on varmasti tämä kesä, sillä nyt kun mietin, niin monena aiempanakin kesänä olen vaipunut jonkinlaiseen leivontahuumaan. Valo, kukkaan puhjennut luonto ja se huolettomuus. En kuitenkaan halua syödä ihan mitä sattuu, joten jaan tällä blogissa reseptejä nimenomaan terveellisiin herkkuihin, jotka tuovat hyvää oloa paitsi kauniilla ulkonäöllään, myös hyvällä ravintosisällöllään. Tässä nyt arkiruoaksikin sopiva gluteeniton kasvispizza bataattipohjalla. Tämän pizzan ohjeen nappasin talteen jonkin aikaa sitten Vaneljan inspiroivasta ruokablogista, mutta jätin pohjasta inhokkini valkosipulin pois. Täytteet sovelsin itse niin, että treenaajalle on proteiinia tofupeston muodossa ja mun pizzaan nyt ovat kuuluneet katkaravut varmaan 25 vuotta. Täytteet tuovat mieleeni äidin tekemän katkarapu-artisokka-pinjansiemensalaatin joka oli suurta herkkuani asuessani vielä kotona.. Tein tähän muuten peston itse ja siitä tuli niin hyvää, etten meinannut itsekään uskoa todeksi! Kirjoitan myöhemmin peston ohjeen tänne.

 

 

 

 

Pizzapohja bataatista:

 

2 bataattia

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

pizzamausteseosta

 

Tofupesto:

 

Pestoa (joko itse tehtyä tai valmista)

Puolikas tofu

 

Täytteet:

 

luomumozzarellaa

pinaatinlehtiä

broccolinia, eli se pienempi ja pehmeämpi versio parsakaalista

kevätsipulia (vaikka inhoan sipulia, kevätsipuli kuuluu tähän vuodenaikaan)

artisokan sydämiä (säilyke)

sitruunaa

pinjansiemeniä

oliiveja

katkarapuja, tiikeriravun pyrstöjä tai vastaavia

tuoreita yrttejä kuten oreganoa, basilikaa

ituja, versoja tai vaikka silmusalaattia

 

Kuori bataatti ja leikkaa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Asettele siivut ympyrän muotoon leivinpaperilla peitellylle uunipellille ja täytä pohja niin, että pyöreänmuotoisesta pizzapohjasta näy yhtään läpi. Valuta pinnalle oliiviöljyä Ripottele pinnalle suolaa, mustapippuria ja pizzamausteseosta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes bataatit ovat pehmenneet. Valmista sillä välin tofupesto eli sekoita tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella kuivattu puolikas tofu sekä pesto. Ota pelti uunista ja lisää tofupesto pohjan päälle ja aloita täyttäminen murustamalla peston päälle mozzarellat. Asettele päälle pinaatinlehdet, silputtu kevätsipuli ja parsakaalit. Pilko artisokan sydämet pienemmiksi ja lisää ne pinnalle katkarapujen tai ravunpyrstöjen kanssa. Asettele vielä oliivit ja sitruunan siivut (noin 3-4 kpl) sekä lopuksi pinjansiemenet. Paista täytettyä pizzaa uunissa niin kauan, että juusto sulaa ja täytteet saavat kauniin värin. Ota gluteeniton kasvispizza uunista ja lisää päälle tuoreet yrtit sekä idut. Valmista!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian