Kauneusjutut, long time no see! Tämä on taas aiheita, joista itse olisin halunnut kuulla ja lukea mahdollisimman paljon noin viisi vuotta sitten muualtakin kuin vain naistenlehdistä tai mainoksista. Aina silloin tällöin tuli toki jossain vastaan, kuinka silmänympärysvoiteen käyttö pitäisi aloittaa viimeistään 25-vuotiaana, mutta siinäpä se sitten olikin. Ei puhuttu kollageenista, ei poskien roikkumisesta, eikä ihon rakenteen muutoksista. Muistan kuinka juuri 24 vuotta täyttäneenä kävin Stockalla hakemassa samaa vanhaa kosteusvoidetta loppuneen tilalle ja myyjä totesi, että nyt kannattaisi alkaa käyttää anti-age -tuotteita. Anteeks mitä? Hän ei edes kysynyt ikääni ja olen kaikkien mielestä näyttänyt aina ikäistäni nuoremmalta silloin parikymppisenä. Kiitos varmaan pyöreiden poskien? No, myyjä oli viisas. Siinä missä itse hätkähdin, että luullaanko mua nyt nelikymppiseksi, hän tiesi, että ikääntymisen muutokset alkavat jo kahdenkympin jälkeen, siinä 25 vuoden iässä, ja niitä voi ennaltaehkäistä. Sen sijaan jo muodostuneiden muutosten poistaminen onkin jo paljon vaikeampaa, oikeastaan mahdotonta.

Nuorena sitä ei edes ajattele. Olen ottanut aurinkoa ilman aurinkovoidetta, viis veisannut vanhenemisesta ja ostanut vain joko kunnolla puhdistavia tai superkosteuttavia tuotteita. Silmänympärysvoiteen käytöstä tuli säännöllistä vasta pari vuotta sitten, onneksi sentään jo silloin. Täytän ensi kuussa kolmekymmentä, enkä ole potenut minkäänlaisia ikäkriisiä ennen viime syksyä. Sairastuminen, väsymys ja stressi alkoivat näkyä jo ulkonäössäkin, joten säikähdin – en enää koskaan tule olemaan 20-vuotias eikä ihoni tule koskaan olemaan sen näköinen. Oli aika ottaa anti-age -keinot käyttöön. En tiedä teistä, minua eivät vuodet mittarissa haittaa kyllä ollenkaan, mutta naamassani niiden ei tarvitse näkyä. Jos jotain on estettävissä, aion sen estää niin hyvin kuin pystyn. En tarkoita siis missään nimessä mitään nuorennusleikkausta, vaan ihon kotihoitoa sekä säännöllistä, ammattilaisen tekemää kasvohoitoa.

Anti-age -tuotteiden käyttö kannattaisi aloittaa siis ajoissa, ennen ihon muutoksia. Olen kuullut monista lähteistä, että 25-vuotiaana on sopiva ikä siirtyä anti age -tuotteisiin ja ainakin omalla kohdallani allekirjoitan tämän täysin. Oikeiden tuotteiden lisäksi on tärkeää myös hoitaa ihoa oikein eli puhdistaa kunnolla, kuoria säännöllisesti, käyttää kosteuttavia naamioita sekä seerumeita. Seerumi on ikääntymisen merkkien hidastamisessa parempi ase kuin kosteusvoide ja kosteusvoide vain lukitsee seerumin tehoaineet ihoon. Siksi molempien käyttö kannattaa ottaa osaksi ihonhoitorutiineja. Silmänympärysiholle on oma voiteensa. Se kannattaa taputella ohuelle iholle kevyesti esimerkiksi nimettömällä, ettei ärsytä ja hankaa herkkää silmänympärysihoa entisestään. Se kun on altis ryppyyntymään ihan ensimmäisenä. Jos silmänympärysvoidetta jää ns. yli, levitän lopun huulten ympärille sekä nasolabiaalijuonteisiin.

Ihon hoidossa olen puhunut paljon siitä, miten tärkeää on kuunnella ja tunnustella, mitä iho tarvitsee. Minulla on useampia tuotteita päivittäisessä ihonhoidossani, joita saatan myös vaihdella. Joskus laitan kaikkia, joskus riittää pelkkä kasvovesi ja kosteusvoide, jos iho tuntuu valmiiksi hyvältä ja täyteläiseltä. Ihonhoitorutiineja ja -tuotteita ei kannata vaihtaa liian usein. Kauhulla katselen välillä somevaikuttajien kosmetiikkakokeiluja, kun joka päivä on eri naamiot, putsarit ja voiteet ”testissä”. Tuotteen tehon huomaa vasta pidemmällä aikavälillä, tosin epäsopivan tuotteen tunnistaa jo ihan ensikosketuksella. Liiallinen kosmetiikan käyttö ja tuotteiden jatkuva vaihtelu voivat aiheuttaa iho-ongelmia, sekä hyvin ikävän suunympärysihottuman. Ryppyjä ja aikuisiän akne samassa naamassa? Ei kiitos.

Hoidoista suosittelen ehdottomasti erilaisia kuorintoja, DMK:n entsyymihoitoja sekä mikroneulausta. Mikroneulauksen voi tehdä myös kotona, toki ammattilaisen tekemä neulaus ulottuu syvemmälle ja on sen puolesta tehokkaampi. Ihon ikääntymistä voi estää myös sisäisesti kosteuttamalla ihoa oikeanlaisella ravinnolla. Hyviä rasvoja, paljon vettä ja vähän suolaa on ainakin hyvä alku. Hifistelijä panostaa vitamiineihin ja ravintolisiin, joista mm. magnesiumin, sinkin, raudan, A-vitamiinin ja MSM:n on sanottu vaikuttavan ihoon positiivisesti. Vitamiineja ja ravintolisiä kannattaa syödä kuitenkin kuuriluontoisesti, eikä jatkuvasti kaikkea kerralla jos todellista puutosta ei ole todettu.

Jokainen eletty päivä on myös yksi päivä lisää iholle. Elämä saa näkyä kasvoista enkä ymmärrä, miksi viisikymppinen haluaa näyttää kaksikymppiseltä. Mutta ikääntyä voi myös kauniisti, ihoa hoitaen ja samalla itseä hemmotellen. Hyvä iho paitsi näyttää hyvältä, se tuntuu hyvältä ja on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Miten itse hoidat ihoasi ja ovatko anti-age tuotteet tuttuja? Mitä muuten tykkäätte kauneusaiheisista postauksista? Kiinnostaako aiheesta lukea enemmänkin juttuja?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Ihan ensin, rauha Matti Nykäsen ja Olli Lindholmin muistolle. Kun reilun viikon sisään sai lukea kaksi suru-uutista näin tunnettujen ja vielä suhteellisen nuorten suomalaisten poismenoista, järkyttyy vahvempikin mieli. Kaksi alle kuusikymppistä kuolee sairaskohtaukseen tuosta noin vain, ilman suurempia varoitusmerkkejä. Toki tuollainen ”saappaat jalassa” lähtö on sitä mitä moni elämänsä lopuksi toivookin. Sitä ei silti toivoisi kenellekään noin nuorena. Ennen isäni kuolemaa viis veisasin elintavoista ja pidin iskää vain omana itsenään mahansa kanssa hyvän ruoan ja viinin äärellä. Kun periaatteessa terveeksi todettu ihminen lähtee yllättäen keskellä yötä ilman mitään varoitusmerkkejä, aloin silloin yhdeksän vuotta sitten miettiä, kuinka itse voisin välttää vastaavan kohtalon ja elää pidempään kuin 57-vuotiaaksi. Elintavat ovat hyvin isossa osassa, kun halutaan elää pitkä, terve ja kivuton elämä. Matti Nykäsen kohdalla merkit olivat selvillä. Hän oli sairas, hän ei pystynyt luopumaan alkoholista silloinkaan, kun se olisi ollut lähes pakollista. Diabeetikolle alkoholi ja sen mukana tuomat lieveilmiöt ovat erityisen vaarallisia. Olli Lindholm ehti kuitenkin muuttaa elintapojaan. Hän luopui jo vuosia sitten alkoholista. Sen tilalle tuli urheilu.  Hänen kuitenkin kerrottiin kärsineen hyvin korkeasta verenpaineesta ja muista terveysongelmista. Avantosaunan jälkeen saatu sairaskohtaus ei lopulta enää ollutkaan niin yllättävä. Olli taisi kuitenkin saada jo monta ylimääräistä vuotta aiemmin, uuden mahdollisuuden. Se päättyi ikävä kyllä liian äkkiä sekin.

Koskaan ei voi tietää. Yllätyksiä tulee aina eteen ja elämä voi päättyä tavalla tai toisella koska tahansa. Mutta itseäni nämä varoittavat esimerkit kannustavat pitämään itsestäni entistäkin enemmän huolta. Jos elintavoilla on edes teoriassa mahdollista saada lisää elinvuosia, niitä kannattaa muuttaa. Terveellistä elämäntavoista tulee paitsi hyvä olo ja mieli, ne voivat antaa meille jopa kymmeniä vuosia enemmän elämää. Tupakointi aiheuttaa paitsi keuhkosyöpää, se lisää riskiä sairastua KAIKKIIN syöpiin ja lähes kaikkiin muihinkin sairauksiin. Tupakoinnin haitat ovat valtavat. Onneksi olemme alkaneet vähitellen ymmärtää niitä ja esimerkiksi nuorten tupakointi on tällä vuosikymmenellä ollut hyvin epätrendikästä. Alkoholi aiheuttaa paitsi vakavaa riippuvuutta, verenpainetta, diabetesta ja sydänsairauksia, se on yksi merkittävimmistä syöpäriskeistä. Alkoholin aiheuttamat vatsa- ja suolistosyövät ovatkin lisääntyneet. Ylipaino ja erityisesti keskivartalolihavuus ovat nekin riskitekijöitä hyvin monille sairauksille. Valtaosa meistä periaatteessa tietää nämä, mutta miksi mitään ei tehdä? Hesarin juttu kertoi myös sen, että ihmiset lojuvat itsensä kuoliaiksi. Liikunnan ja päivittäisen aktiivisuuden merkitys hyvinvoinnille ja elinvuosille on merkittävä. Miksi sieltä sohvalta on silti niin vaikea nousta? Miksei liikunta kiinnosta?

Vai pitäisikö nauttia elämästä? Näin minä ajattelin aiemmin. Kun mielestäni niin vapaana sieluna heitin Jääkärinkadun alaoven kiinni ja sytytin tummanvihreän L&M:n matkalla nurkan takana sijaitsevaan alkoholiliikkeeseen, ennen kaikkea nautin elämästä. Ajattelin pitkään, että ei iskä olis ollut iskä jos se olis iltaisin tehnyt sauvakävelylenkkejä ja syönyt salaatteja. Hän olisi ollut ehkä erilainen, mutta luultavasti hän olisi ollut paljon kauemmin läsnäoleva iskä. Odotimme ruumiinavauspöytäkirjaa noin vuoden ja sen tulokset olivat juuri sitä, mitä ajattelinkin. Elintavoilla oli ollut vaikutusta isän kuolemaan. Itse haluan olla energinen, joka ikinen päivä, täynnä innostusta ja iloa sekä voimia lähteä lenkille ja kuntosalille. Olen ihan yhtä vapaa sielu joogamatolla tai juostessa kuin imiessäni sitä röökiä auringonpaisteessa. Oikeastaan paljon vapaampi. Jätän yhä useamman bileillan väliin, sillä arvostan jo pelkästään sen hyvän olon niin korkealle. Niistä terveistä ja energisistä elinvuosista nyt puhumattakaan.

Pitäkää itsestänne huolta ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


 

Minusta on hassua kun sanomme lähtevämme Lappiin, kaikki ajattelevat aina lomaa. Itse kun en sillä lailla miellä Lapissa olemista lomaksi, vaikka toki fyysisesti toimistolta olenkin pois. Yhtä lailla teen täälläkin töitä, kuten kotonakin, sillä en ole ihminen joka unohtaa työasiat toimistolle kun suljen sen oven perässäni. Lapsuudessani olimme usein isäni kanssa mökillä, josta he sitten lähtivät äitipuoleni kanssa aina kaupunkiin töihin ja me lapset jäimme päiväksi mökille. Olemme olleet jopa saaressa kahdestaan veljeni kanssa, toki silloin olimme jo vähän isompia.. Mutta niin pieniä kuitenkin. Ehkä sen takia en pidä mökillä olemista koskaan varsinaisena ”lomana”, mutta se on kuitenkin paikka rauhoittua ja itselleni ennen kaikkea paikka ja aika urheilla enemmän kuin kiireisessä arjessa kotona.

 

 

Eilen tulimme mökille. Ensimmäisenä muistin äidin hiihto-onnettomuuden ja leikkauksen. Joulun pitkät, pimeät päivät. Olo oli jopa kovin haikea, kun mökki oli tyhjä ja rakas perhe puuttui täältä. Täällä oli ihan eri näköistäkin joulun jälkeen. Mutta kuinka valoisaa onkaan nyt! Lapin rauha ottaa syleilyynsä jo lentokentällä. Mökkitiellä tuntuu vähän siltä, kuin lapsena sinne merenrantaan ajaessa. Onko mökeissä jotain outoa taikaa?

 

 

Lentämällä tänne on nopeammin perillä kuin ajamalla autolla Keski-Suomeen, missä monilla helsinkiläisillä on mökkejä. Ehkä joskus olisi mukavaa viettää arkea merenrantamökillä, vaikka ympärivuotisella sellaisella josta pääsisi vaikka aamulla töihin, mutta Lapista en toisaalta haluaisi luopua koskaan. En tiedä mitään niin rauhoittavaa paikkaa maailmassa kuin tämä. Tällä kertaa syynä mökkeilyymme on ihan vain hiihtoloma. Päiväkodit ovat ensi viikon kiinni joten kotona loskassa tarpomisen ja sisällä kököttämisen sijaan me ollaan onneksi nyt mökillä.

Syön aamiaisen ja lähden hiihtämään.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria