Paljon kavereita ja vähän ystäviä. Tällainen kokoonpano ihmissuhteissa oli pitkään hyvin tuttua ainakin itselleni. Elämä menee kuitenkin jatkuvasti eteenpäin ja me muutumme sen mukana. Elämäni ja arvoni ovat muuttuneet paljon, etenkin viimeisen vuoden aikana, ja tämä näkyy myös ihmissuhteissani. Todelliset ystävät pysyvät, kaverit jäävät tai muuttuvat lähinnä tuttaviksi. Kiireinen arki tekee myös sen, etten ehdi nähdä kaikkia ystäviäni niin usein kuin haluaisin, mutta onneksi tiedän että sama tilanne on myös muilla. Ainakin omalta osaltani elämä onneksi helpottuu koko ajan sitä mukaa, kun lapsi kasvaa ja suorittamisenikin tässä pikkuhiljaa vähenee. Ystävät kannattaa nostaa korkealle elämän arvojärjestyksessä, sillä ystävien kanssa nauramisen on todettu jopa lisäävän terveyttä ja hyvinvointia. Enkä ihmettele yhtään.

Ystäviäni ovat niin lapsuudenystäväni, joista ensimmäisen olen tavannut jo ennen kouluikää, kuin aikuisiällä tapaamani ystävät, jotka ovat minulle kaikki aivan yhtä tärkeitä. Minusta on ihanaa, miten erilaisia olemme ystävieni kanssa (Roosa on poikkeus, hän on kaltaiseni) sillä tämä tuo ystävyyssuhteisiin ihania uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia. Koen itseni niin etuoikeutetuksi, kun ympärilläni on niin upeita ihmisiä. Kaikilta ystäviltäni voin aina oppia jotain ja ihailen heitä jokaista. Kuinka hienosti he kasvattavat lapsiaan, kuinka päämäärätietoisesti pyrkivät elämässä eteenpäin, kuinka hyväsydämisiä ja lojaaleja he ovatkaan. Olen saanut ystäviltäni valtavasti tukea, ymmärrystä ja luottamusta. Tosiystävän kanssa voi tehdä ja sanoa mitä tahansa, eikä ystävä moralisoi. Asioista ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä ja sekin on ystävyyden rikkaus. Voit sanoa eriävän mielipiteesi ilman, että syntyy minkäänlaista eripuraa.

Luottamuksen menettäminen on asia, jota ystävyys ei kestä. Tässä ei tarvitse olla kyse edes isosta asiasta. Ja kuten kirjoitin ylempänä ystävistä ja kavereista, ystävyyssuhteisiin kannattaa panostaa, kaverisuhteita voi sen sijaan vähentää. Ystävyyssuhteissa on tärkeää tasapuolisuus, mutta tilannetaju ja ymmärrys kannatttaa muistaa silloin, kun toinen on hyvin kiireinen. Parisuhteet voivat päättyä, ystävyyssuhteet pysyvät. Todennäköisesti lopulta aika harva meistä elää elämänsä loppuun asti juuri sen kumppanin kanssa, kenen kanssa on juuri nyt, mutta ystävät sen sijaan pysyvät rinnallamme parisuhdekiemuroista huolimatta. Itse olen ystävyyssuhteissani hyvin tarkka siitä, että minulle voi kertoa mitä tahansa sekä autan aina ystävää niin hädässä kuin arkisissa huolissakin. Olen itse kovin empaattinen ja silloinkin, kun en pääse paikalle, elän ystävieni huolia ja murheita. En koskaan jätä kaveria (paitsi Annan HSF:lle) ja puolustan ystäviäni kuin lastani. Kukaan ei saa kohdella heitä huonosti.

Ystävä hyppää kanssasi avantoon. Ystävän luo voi mennä kaljakassin kanssa silloin, kun vanhempi on vakavasti sairaana teho-osastolla. Ystävä kertoo synkimmätkin salaisuutensa ja sinä ymmärrät. Kun ystävän maailman rumimmalle teepannuyöpaidalle nauraa, hän nauraa mukana. Ystävä jakaa kanssasi sellaisetkin muistot, joita et enää koskaan pysty sanomaan edes ääneen. Ystävä uskoo hyvyyteesi silloinkin, kun et itse siihen pysty. Ystävä on perheellesikin tärkeä, jopa isoäitini lähettää aina jutellessamme ystävilleni terveisiä ja kyselee kuulumisia. Ystävä on ja pysyy, läpi vaikeidenkin vaiheiden. Ystävä lähettää kuvia synnytyssalista. Kukaan muu ei pelasta niin hyvin hankalasta tilanteesta kuin ystävä. Oikeat ystävät tietävät elämästäsi kaiken.

Huomenna on ystävänpäivä. Muistathan rakkaitasi, ystävät eivät ole itsestäänselvyys ♥ 

 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


 

Tein jonkin aikaa sitten päivitetyn VIA-luonnetestin ja sen mukaan vahvin ominaisuuteni on nimenomaan kiitollisuus. Että siinä kaikille teille, jotka somekanavieni perusteella miellätte mut kiittämättömäksi! Olen tällä hetkellä aivan valtavan kiitollinen monista asioista elämässäni ja pidän myös kiitollisuuspäiväkirjaa. Minusta on sen myötä tullut paljon positiivisempi, innostuneempi ja energisempi tyyppi. Siis ihan sen takia, että listaan joka päivä ylös kiitollisuuden aiheita elämässäni. Kiitollisuuspäiväkirja ja sen pitäminen nousi pinnalle jo muutama vuosi sitten ja ainakin itse muistan aluksi ajatelleen sen olevan tarpeen vain niille peruskiittämättömille valittajatyypeille. En nähnyt itseäni ennen nukkumaan menoa sängyn vieressä kirjoittamassa päivän kiitollisuuden aiheita ylös, vaikka niitä ihan säännöllisesti päivän aikana ajattelenkin.

 

 

En kyllä näe edelleenkään. Nukkumaan mennessä suihkautan rauhoittavien yrttien tuoksua tyynylle ja nukahdan heti sänkyyn päästyäni, ei siinä vaiheessa jaksa enää kirjoittaa. Sen sijaan kirjaan kiitollisuuden aiheita ylös kalenteriini. Kun keskittyy siihen hyvään mitä jo on, elämä tuo eteen lisää hyvää. Ei ehkä tarvitsekaan jatkuvasti kaikkea uutta vaan juuri nyt on hyvä. Negatiiviset ajatukset ja turha valittaminen sekä jatkuva vaatiminen jäävät vähemmälle. Kiitollisuuspäiväkirjan myötä elämä tuntuu myös paljon merkityksellisemmältä. Siis vain sen takia, että olen alkanut listata ylös asioita, joista olen kiitollinen juuri nyt.

 

 

Kiitollisuuspäiväkirjaan voi kirjoittaa mitä tahansa. Hyvä hiuspäivä voi olla kiitollisuuden aihe siinä, missä elossa olevat isovanhemmatkin. Niitä listatessa ja vaikka myöhemmin listauksia lukiessa saavuttaa jopa vähän ihmeellisenkin hyvän olon. Eikä aina tarvitse edes kirjoittaa, samanlaisen hyvänolontunteen ja positiivisempia ajatuksia voi saavuttaa ihan vain miettimällä niitä asioita, jotka juuri nyt ovat oikein hyvin ja joita meinaa saman päivän aikana listata kiitollisuuspäiväkirjaan. Ideana ei kannata pitää pelkästään sitä, että vahvistaisit kiitollisuuttasi. Kun listaat ylös näitä hyviä asioita ja tarkastelet niitä myöhemmin, huomaat konkreettisemmin, mitkä asiat toistuvat usein. Ne ovat niitä, joita aivan erityisesti kannattaa pitää elämässä. Ehkä ne ovat myös vahvuuksiasi. Itselläni toistuvat kiitollisuuspäiväkirjassani eniten liikuntaan, hyvään oloon ja aikaisiin aamuihin liittyvät asiat, jos nyt en siis ota huomioon näitä tärkeimpiä asioita, perhettä ja terveyttä.

 

 

Vaikka kuinka ensin epäilinkin, mitenhän kiitollisuuspäiväkirjani kanssa käy, se on tuonut elämääni paljon hyvää. Hyviä ajatuksia ja positiivisia tunteita. Tänään olen ollut kiitollinen esimerkiksi hyvin sujuneesta aamusta, lapsen hauskoista vitseistä, poikkeuksellisen maukkaasta arkiruoasta ja uusista kynsistä. Päivänä, jolloin olen ollut flunssassa, joutunut sen takia skippaamaan treenin ja kahteen kertaan kaatanut saappaiden täydeltä loskaa maahan sillä sataa jo neljättä päivää putkeen ja luistelujäät sen kuin sulavat. Silti fiilis on paljon enemmän positiivinen kun keskityn tietoisesti niihin hyviin asioihin ♥ Mitkä jutut sulla on tänään hyvin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Menestyminen on tuntunut olevan 2010-luvun onni.  Toivon todella, että muutos on tapahtumassa parempaan ja 2020-luvulla aletaan jo laajemmin ymmärtää onnellisuuden ja menestymisen ero. Kuinka moni meistä ajatteleekaan, että sitten kun olen menestynyt, olen onnellinen? Ehkä sinäkin, joka luet tätä juuri nyt? Se on täysin ymmärrettävää, sillä meidät on kasvatettu siihen. Eivät vain vanhempamme, vaan koko yhteiskunta. Länsimaisen yhteiskunnan peruskäsityksenä menestymiselle tuntuukin olevan se, että on tehtävä valtavasti töitä menestyäkseen. Voi sitä raukkaa, joka saa menestystä vähän liian helpolla. Juoruilu ja pahanpuhuminen selän takana alkaa välittömästi. Yhä useammat polttavat itsensä loppuun tavoitellessaan menestystä, nykypäivän aikuisten suuri ongelma sekin.

Menestyminen ei kuitenkaan tuo onnellisuutta. Periaatteessa meidän kaikkien pitäisi varmaan tietää tämä? Harva sitä silti tuntuu uskovan. Menestys luo hetkellistä onnellisuutta, lisää tyytyväisyyttä, mutta mieli tottuu vallalla olevaan olotilaan ja  alkaa haluta taas lisää. Ja jos menestyminen tekisi automaattisesti onnelliseksi, miksi monet menestyneet kokevat kuitenkin itsensä ihan yhtä lailla onnettomiksi kuin he, jotka eivät sitä menestystä ole syystä tai toisesta saaneet? 

Tiesitkö, että onnellisuus lisää menestystä ja onnellinen ihminen menestyy paljon helpommin kuin onneton? Opin tämän itsekin ihan kantapään kautta. Suosittelen muuten lämpimästi lukemaan Stanfordin yliopiston professori Emma Seppälän kirjan ”Elä onnellisemmin”. Muistan, kuinka muutamia vuosia sitten ostin tuon kirjan ja yritin lukea sitä. Olin monesta asiasta kovin eri mieltä. Silloin en ollut onnellinen ja virheellisesti ajattelin itsekin, että kunhan tästä nyt saan sitä ja tätä ja menestyn, onnellisuuteni lisääntyy. Näiden muutamien vuosien aikana olen käynyt kuitenkin aikamoisen matkan itseni kanssa ja sen ansiosta minusta on vihdoin tullut onnellinen. Vasta nyt koen aitoa inspiraatiota ja motivaatiota kehittää itseäni ja päästä jatkuvasti eteenpäin. Tunnen itseni myös heti paljon menestyksekkäämmäksi, vaikka en sinänsä mitään tiettyä konkreettista menestystä tavoittelekaan juuri tällä hetkellä. Jos toiveenani olisi esimerkiksi jokin tietty työpaikka tai sopimus, olen varma että saisin sen juuri nyt paljon helpommin kuin silloin muutama vuosi sitten, kun en ollut näin onnellinen.

Mutta miten hitossa sitten olla onnellinen? Tämä on varmasti yksi ikuisuuskysymyksistä eikä siihen ole suoraa vastausta. Itse olen oppinut hiljattain paljon elämän merkityksellisyydestä. Kun koemme elämämme merkitykselliseksi, olemme paljon onnellisempia. Tästä merkityksellisyydestä kirjoitan vielä myöhemmin lisää, mutta lyhyesti se on sitä, että tuntee olevansa itse merkityksellinen – sinulla ja esimerkiksi työlläsi on jokin merkitys ja tarkoitus.

Onnellisuuden tavoittelu voi olla pitkä matka, mutta tärkeintä on oivaltaa, että kyseessä on nimenomaan se matka. Onnellisuus kun on tyytyväisyyttä siihen, mitä on. Jos siis haaveilet menestyksestä, tee elämästäsi sellaista, että olet onnellinen ja sinun on jopa tutkimusten mukaan paljon helpompi menestyä. Ensimmäisenä kannattaa aloittaa keskittymällä kaikkeen hyvään. Joka päivä hämmästelen sitä, kuinka paljon edelleen esimerkiksi kirjoitetaan nimettömänä nettiin, juoruillaan ja ennen kaikkea valitetaan. Lumesta valittaminen on muuten ihan suosikkiesimerkkini. Ensin kitistään sateisia, synkkiä talvia ja kun sitä lunta tulee, sitä on liikaa ja se onkin ihan maailmanloppu. Kertoo siitä suomalaisesta valittamisen kulttuurista, eikö? Ehkä se kertoo myös tyytymättömyydestä ja onnettomasta olosta. Niistä, jotka ovat esteinä menestykselle. Sille, jos jollekin täytyisi monen tehdä jotain jos haluaa joskus olla parempi ja elää parempaa elämää. Kuten tunnettu sitaatti kertoo How to be successful? Focus on your own shit.

Kirjoitin huomiselle myös postauksen kiitollisuuspäiväkirjasta, joka on muuttanut lyhyessä ajassa elämääni paljon positiivisempaan suuntaan. Sen pitäminen(kin) on tehnyt minusta taas paljon innostuvamman, positiivisemman sekä myös vähän onnellisemman. Mutta palataan siihen huomenna, liikuntaan liittyviä hyvinvointijuttuja tulossa sitten, kun tästä paranen. Loppuviikosta iski flunssa, joka on pitänyt lähestulkoon sohvan pohjalla koko viikonlopun. Alun ärsytyksestä huolimatta lepo on tehnyt keholle hyvää. Yritin vähän joogaillakin kuten kuvista näkyy, tai oikeastaan venytellä. Telkkaria katsellessa tekee niin hyvää pyöristää selkää, parantaa ryhtiä ja pitää spagaattitaitoa yllä. Avannossakin tuli käytyä taas. Nyt kuitenkin unta ja kohti uutta viikkoa ❤️

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria