Mietin tätä aihetta eilen illalla lukiessani taas juttuja Touhula -päiväkotien casesta. Varhaiskasvatuksen parjaaminen tuntuu olevan vielä voimakkaampaa kuin vanhustenhoidon, mikä nyt toisaalta on ihan ymmärrettävää kun puhutaan elämän alusta, ei sen lopusta. Artikkeleja, keskusteluja ja lehtien kommenttikenttiä lukiessa ei tosin voi kuin miettiä, mitä ihmettä suomalaisen ihmisen päässä liikkuu. Miksi edelleen yleistetään yhden kokemuksen perusteella että julkinen päivähoito on perseestä ja toinen näppämistö sauhuten kirjoittaa vastinetta siitä, kuinka yksityiset päiväkodit ovat pelkkää rahastusta, palkat ovat pienet ja parhaimmat työntekijät ovat julkisella. Voi hyvät ihmiset, maailma ei ole tässäkään asiassa mustavalkoinen. Kyllä te sen vielä huomaatte, suurin osa. Näistä asioista pitäisi avoimesti ja rakentavasti keskustella paljon enemmän, hyviä ja huonoja vaihtoehtoja kun on molemmilla puolilla.

Itse valitsin lapselleni yksityisen päiväkodin. Jo raskausaikana selvitin paljon vaihtoehtoja ja mietin myös esimerkiksi englanninkielistä päiväkotia (olen itse ollut sellaisessa lapsena jonkin aikaa) yhtenä vaihtoehtona. Useammasta lähteestä tuli esiin tämä päiväkoti ja hain paikkaa Micaelille melkein heti hänen syntymänsä jälkeen. Melkein kahden vuoden jono yllätti ja tajusin vasta silloin Helsingin surkean päiväkotitilanteen. No, meillä ei onneksi ollut kiire ja lopulta Micael pääsikin vähän sovittua aiemmin aloittamaan päivähoidon ihan tässä meidän lähellä, tuossa maailman parhaimmassa päiväkodissa. Niin, ainakin minun mielestäni. En missään nimessä yleistä, että kalliit yksityiset päiväkodit olisivat parhaita, eivät ne välttämättä aina ole. Aivan yhtä lailla maailman paras päiväkoti voi olla julkisella puolella, jos sinne sattuu osumaan oikeat ihmiset ja oikea määrä lapsia. Yksityiselläkin puolella on paljon huonoja vaihtoehtoja.

Micael on ollut päiväkodissaan kohta kolme vuotta. Joka ikinen aamu mietin, voisinpa jäädä sinne itsekin ja voi kun itse olisin saanut varhaiskasvatukseni tuollaisessa ympäristössä. Päiväkodin kodinomaisuus, lämminhenkisyys ja yhteisöllisyys ovat vertaansa vailla. Lähi- ja luomuruokaa tarjoava keittiö, emotionaaliset, sosiaaliset ja eettiset kasvatusperiaatteet sekä johdonmukainen ja turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö ovat asioita, joista en todellakaan haluaisi enää tinkiä. Tätä myyntipuhetta toistavat monet yksityiset päiväkodit, mutta onnekseni meidän päiväkodissa nämä asiat oikeasti toteutuvat.

Välillä ihan kyyneleet silmissä kuuntelen Micaelin juttuja, kuinka pienet koululaiset, entiset päiväkodin lapset, ovat olleet koulujen loma-aikoina päiväkodissa ja kertovat tarinoita koulumaailmasta pienille päiväkodin lapsille. Se kertoo niin paljon siitä yhteisöllisyydestä. Toisinaan toivon itse, että samat kasvattajat olisivat kasvattaneet aikanaan myös minut. Olemme valtavan onnekkaita, että olemme saaneet tällaisen päivähoitopaikan lapsillemme. Ja samalla joku dissaa sitä, kuinka yksityiset päiväkodit ovat niin huonoja. Miksi?

Toivon todella, että monilla muillakin vanhemmilla olisi tällaisia päiväkotikokemuksia. Niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Rahalla ei todellakaan saa aina hyvää, ei missään nimessä. Nykyään tuntuu olevan aivan tuurista kiinni, saako lapsi hyvän päiväkotipaikan. Tai saako lapsi päiväkotipaikan läheltä kotia ylipäätään. Varhaiskasvatuksella on valtava vaikutus lapsen kasvuun ja esimerkiksi itsetuntoon. Asioihin, jotka myöhemmin elämässä vaikuttavat muun muassa ihmissuhteisiin ja käyttäytymiseen.

Millaisia päiväkotikokemuksia teillä on? Onko se maailman paras päiväkoti yksityinen vai julkinen? 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria



 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa

 

Kaunis valkoinen taulutelevisioni hajosi keväällä 2013. Tai siis luulin sen hajonneen, todellisuudessa oli kyse vain irronneesta johdosta, hah. No, ajattelin että pyydän jonkun tutun miehen korjaamaan sen kun ehdin. Taisin saada telkkarin kuntoon ehkä puoli vuotta myöhemmin kun satuin itse laittamaan johdon paikoilleen. Vasta silloin tajusin olleeni yli puoli vuotta ilman televisiota. Toki saatoin kavereilla, äidillä tai treffeillä miesten luona (voi niitä aikoja) katsella sarjoja tai elokuvia, mutta hyvin vähän.

Yksi mies kuitenkin jäi, koti ja telkkari vaihtuivat ja syntyi näiden vuosien aikana yksi lapsikin. Tuli myös Viaplay. Arjen kiireissä saattoi mennä kuukausia, etten edes istunut sohvalla. Mulla oli aina töitä, kotitöitä tai urheilua. Tämä liian hektinen elämäntyylini kääntyi minua vastaan ja lopulta sairastuin ja väsyin täysin. Löysin itseni sohvalta ja toisinaan saatoin jopa katsoa jakson sarjaa, jos lapsi oli jo nukahtanut ja telkkarissa oli edelleen auki Viaplay. Yhtenä tammikuisena iltana Viaplayn katsominen oli suorastaan meditatiivinen kokemus, kuten kirjoitin Ei-mitään-tekemisen hienoudesta kertovassa postauksessa. Mun mies tekee valtavasti töitä, myös kotona ja lomalla. Ja välillä hän onnistuu uppoutumaan johonkin sarjaan tai elokuvaan niin, ettei kuule eikä näe mitään muuta. Kadehdin tuota kykyä syventyä ja unohtaa kaikki muut asiat ympäriltä. Onneksi olen itsekin viimeaikoina opetellut ja istunut sen telkkarin ääreen yhä useammin. Sitäpaitsi, mitä parasta parisuhdeaikaa hei! Ei niiden yhteisten leffahetkien tarvitse jäädä vain sinne tapailuvaiheeseen.

Ystävänpäivä lähestyy ja ideoin teille ihanan tavan viettää romanttista ystävänpäivää ihan vain kotona jos suunnitelmissa on ystävänpäivän treffit. Näin voi tehdä kaverinkin kanssa! Mä tykkään treffeistä, tykkään laittautua ja esimerkiksi syödä hienossa fine dining-paikassa, mutta kiireisen arjen keskellä eniten mä tykkään olla kotona. Inhoan kaikkea väkisin järjestettyä, liian hienoa ja liian teennäistä. Sen sijaan rakastan rentoutumista, kiireettömyyttä ja kaikkea vaaleanpunaista. Leffailta voi jonkun mielestä kuulostaa tylsältä, etenkin jos telkkarin edessä viettää paljon aikaa, mutta ainakin meille, superkiireiselle ja aina menossa olevalle pariskunnalle, se on kaikkea muuta.

Ällösöpöt vaahtokarkit, popparit ja kaakaot kuuluvat tietysti ystävänpäivän teemaan, toki näille leffaeväille kävi juuri niin kuin ajattelinkin – jaksoin ottaa huikan kaakaota ja loput jäivät itseltäni syömättä. Life hack tähän: vie ylimääräiset lapsen päiväkotiin ystävänpäiväjuhliin minigrip-pusseissa, äitipisteitä sen kun ropisee! Rakastan kaikkea koristelua ja teemailtoja, joten ripustin leffanurkkaan vähän sydämiä ja söpöjä ilmapalloja. Ystävänpäivä on ihana just näin, ei turhaa stressiä ♥ Okei, mun mies pitää mua ihan hulluna kun hörhöilen aina kaikkia tyttöjuttuja. Who cares.

Ystävänpäivän vaaleanpunaisesta teemasta huolimatta sarja- ja leffavalintamme eivät ole niinkään hempeitä. Mun on helppo katsoa Viaplayn leffavalikoimasta mitä tahansa, sillä luultavasti en ole nähnyt klassikkoleffoja lukuunottamatta yhtään mitään tuon muutaman vuoden telkkaribreikin jälkeen. Edelleen on vähän hankalaa istua alas pidemmäksi aikaa ja vain olla sekä keskittyä katsomaan sarjaa, mutta kerta kerralta se on rentouttavampaa. Ei-mitään-tekemisen hienoutta ja tarpeeksi hömppäsarjan tai -leffan kun valitsee, ei tarvitse niinkään ajatella. Listasin tähän loppuun leffat ystävänpäiväviikonlopulle, jotka mieskin jaksaa katsoa sekä muutamat sarjavinkit. Loputtomasta valikoimasta tuntuu tosin löytyvän kaikkea kaikille. Lasten kanssa Viaplay on paras suoratoistopalvelu, tai ainakin Micaelin suuri suosikki.

LEFFOJA MOLEMMILLE

BlackKKlansman Tämä löytyy Viaplayn Osta&Vuokraa -puolelta mutta on kyllä ostamisen, katsomisen arvoinen ja Oscar-ehdokkuuden arvoinen. Ajankohtaisuutensa ja Jasperin ansiosta sarjassamme ”pakko nähdä”!

Tully Etenkin pienten lasten vanhemmille, tuntuu oma arki heti paljon helpommalta, haha! Charlize Theron on ollut aina yksi suosikkini Hollywood-tähdistä.

Hidden Figures Naiset, NASA, astronautit.. Musta piti tulla isona astronautti, joten tää kuvaus sai mut valitsemaan Hidden Figures -leffan. Tositarina kolmesta menestyneestä NASA:n naistyöntekijästä.

Petteri Kaniini Silloin, kun lapsi herää ja haluaa tulla katsomaan jotain äitin ja iskän kaa. Tää oli oikeesti hyvä aikuisenkin näkökulmasta!

SARJOJA YKSIN JA YHDESSÄ

The Chi kertoo vähän rankemmasta elämästä Chicagon South Sidessa. Törmäsin tähän sattumalta kun etsin uutuuksia ja jotenkin nää kolahtaa aina. Ajattelen aina, että näin ihan oikeasti tapahtuu jossain tälläkin hetkellä näitä asioita ja että me eletään ihan oikeassa lintukodossa.

Greyn Anatomia Klassikkojen klassikko, sairaalasarjojen 2000-luvun ykkönen. Helppo sarja esimerkiksi lennoille ja koti-iltoihin silloin, kun saa olla ihan yksin ja on väsynyt tekemään yhtään mitään. Sairaalasarjoja on Viaplayssa useampia, oman sairaanhoitotaustan huomioon ottaen aivan erityisen viihdyttävää katseltavaa.

Atlanta Golden Globe -palkittu sarja kahdesta musiikkibisnekseen tähtäävästä serkuksesta, joiden tie huipulle ei ole helppo. Kuitenkin hauskasti esitetty tarina komedian muodossa! Koukuttavaa katseltavaa ja saa ajatukset muualle.

Criminal Minds Tätä katsoin jopa sen tullessa telkkarista. Viaplaysta löytyy jopa 13 tuotantokautta!

Vikings Pakko sanoa, etten olisi tullut katsoneeksi varmasti jakson jaksoa ellei Jasper olisi ollut tässä, mutta.. Yllätyin superisti!

ARVONTA Millaiset ystävänpäivän treffit sä järjestäisit? Helpon kaavan mukaan kotona vai jotain luksusta arjen keskelle? Kommentoineiden kesken arvotaan 3 kpl Viaplayn Leffat & Sarjat katseluaikaa 2 kuukaudeksi! Osallistumisaikaa on viikko postauksen julkaisupäivästä eli 15.2. iltaan asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä. Rakkautta tähän viikonloppuun ja ihanaa alkavaa ystävänpäiväviikkoa! Puss ♥

Yhteistyössä: Viaplay &


Hammasfriikki täällä hei! Hieman flunssaisesta olosta huolimatta menin kuin meninkin eilen hammaslääkäriasemalle enkä perunut aikaa viime hetkellä sairauteen vedoten, kuten olisin ilmiselvästi aiemmin tehnyt. Olen kirjoittanut ennenkin hammaslääkäripelostani ja syksyllähän viisaudenhampaani leikattiin nukutuksessa nimenomaan sen takia, etten todellakaan uskaltanut antaa koskea niihin hereillä ollessani. Eräs syksyllä tapaamani hammaslääkäri kuitenkin totesi, että nukutuksessa tehty hammashoito ei poista itse pelkoa. Nyt kolme kuukautta tuon operaation jälkeen olen kuitenkin vähän eri mieltä.

 

Okei, en antaisi edelleenkään poistaa hampaitani hereillä, mutta itse hammaslääkäriin meneminen ei ole enää ollenkaan niin paha juttu. Eilisen ajan hampaiden tarkastukseen ja puhdistukseen varasin ihan hyvillä mielin enkä edes ajatellut peruutusta, kuten ennen tein aina pelon yllättäessä. Opin nimittäin tuosta kokemuksestani sen, että ne pahimmat operaatiot voidaan nimenomaan tehdä niin, etten tiedä niistä mitään. Tavallisesta hammaslääkärikäynnistä selviän kyllä ja ainakin omalla hammaslääkäriasemallani on aivan ihana henkilökunta. Siinä missä marraskuussa vielä itkin hammaslääkärin tuolissa, eilen meinasin jopa nukahtaa pariin otteeseen hampaita puhdistaessa. Siis oikeesti, ja mulla on ehkä maailman alhaisin kipukynnys ja se kammo.

 

Miten te muuten hoidatte omia hampaitanne? Juttelin suuhygienistin kanssa hampaiden hoidosta ja Hesarin jutusta, kuinka suomalaisten nuorten aikuisten hampaat ovat osalla todella huonossa kunnossa. Itsestä huolehditaan kyllä, mutta hampaat unohdetaan. Suun terveys kertoo paljon koko kehon terveydestä ja siihen tulisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Hampaiden tai ienten tulehtuminen ei ole mikään pikkujuttu ja siitä voi seurata vakavia komplikaatioita.

Kuten yllä jo kirjoitinkin, mä olen nykyään aikamoinen hammasfriikki. Siinä missä ennen kävin ehkä viiden vuoden välein hammaslääkärillä ja hammaskiven poistossa, käyn nykyään hammaslääkärillä ja putsaamassa hammasvälit ja mahdolliset hammaskivet pari kertaa vuodessa. Selviää niin paljon vähemmällä. Lisäksi kunnollisen, värähtelevän sähköhammasharjan käyttö on ihan must. Pesen hampaat kaksi kertaa päivässä enkä tingi siitä vaikka olisin ollut juhlimassa. Lisäksi käytän hammaslankaa joka ikinen ilta ennen hampaidenpesua (tiesithän että lankaus tehdään aina ennen harjausta?), mutta nyt suuhygienisti suositteli minulle hammasväliharjaa. En edes tiennyt miten niitä käytetään, mutta ammattitaitoinen ja ihana hammashoitaja näytti ihan kädestä pitäen. Marssin samantien apteekkiin ostamaan harjoja ja uutta suuvettä, jota sitäkin purskuttelen hampaidenpesun jälkeen.

 

Olisi kiva kuulla teidänkin hammasjuttuja, kauhutarinoita tai ihan vain hoitorutiineja. Mikä on sun syntisi hampaiden hoidossa? Skippaatko lankauksen tai venytätkö tarkastusväliä liian pitkäksi? Saatan välillä hammaslääkärin odotustilassa alkaa höpötellä näitä ihan tuntemattomien kanssa. Hampaat ja niiden hoito kun yhdistävät kaikkia.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria