Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sabora Pharman kanssa

Tunnustathan nyt heti että säkin jätät jalkojen hoidon ihan viimeiseksi toimenpiteeksi, mitä tulee itsestä huolehtimiseen? Mä ainakin kuulun just tähän joukkoon ja vaikka toisinaan aikamoisia summia olenkin itseeni käyttänyt, jalkojen hoitoon en ole uhrannut varmaan euroakaan. Auts. Kun valittelin kosmetologiystävälleni halkeilevia kantapäitä, hän totesi että näitä ei ihan kerralla saadakaan kuntoon ja suorastaan järkyttyi, kun kerroin etten omista esimerkiksi jalkavoidetta tai hoida näitä kotona mitenkään. No, siihen tuli muutos. Nyt musta ei löydy enää yhtään osaa josta en pitäisi hyvää huolta.

Jalkahoitoon ei kuitenkaan aina ehdi, tai ainakin mä priorisoin mun kaksi työtä, lapsen, treenit ja ystävien näkemisen niin korkealle, että viimeiseksi jäävät kaikki kauneustoimenpiteet. Säännölliset kampaamokäynnit, kynnet ja kasvot menevät kyllä edelleen jalkojen ohi, mutta nyt olen ottanut jalkojenhoidon osaksi kotispa’ta jota pidän lähes päivittäin. Aina voi tehdä itselleen ja kauneutensa eteen jotain! Kaupallisessa yhteistyössä Sabora Pharman kanssa pääsin testaamaan Footnerin kuorintasukkia, jotka helpottavat jalkojen pitämistä kauniina. Kuorinnan merkityksestä kasvoille olen kirjoittanut usein, mutta myös jalkojen ja vartalon iho kaipaa ja rakastaa kuorintaa.

Sukat eivät vain kuori ihoa, vaan ne poistavat myös kovettumia. Pahat kovettumat ja halkeamat vaativat useamman käyttökerran, mutta huomattavan näkyviä tuloksia ja sileämmän ihon saa jo yhdellä ensimmäisellä kerralla. Sukkien AHA-hapot pehmentävät siis ihoa ja saavat sen kuoriutumaan parin päivän sisällä sukkien käytöstä. Näitä Footnerin sukkia löytyy apteekeista ja ainakin mut ne saivat hyvinkin vakuuttuneeksi tehostaan. Ei muuta kuin kohti täydellisiä sandaalijalkoja..

 

 

Näin käytät Footnerin kuorintasukkia

Poista kynsilakat varpaidenkynsistä ja pue Footner-sukat jalkaan. Sukka kiinnitetään sen edessä olevalla tarralla. Omat sukat kannattaa pukea kuorintasukkien päälle, niin olo on huomattavasti mukavampi kuin pelkissä näissä ”muovipusseissa”.

Kuorintasukkia pidetään tunnin ajan. Koska kuorivat aineet eli AHA-hapot ovat nimensä mukaisesti happoja, ei vaikutusaikaa suositella pidentävän. Tunnissa AHA-hapot ehtivät kuitenkin vaikuttaa optimaalisesti. Koska kuorintasukat jalassa on vähän hankala kävellä, kannattaa ne pukea sellaisen tekemisen ajaksi, jonka vietät siis istuen. Mulla se tunti kuluu helposti töitä tehden.

Kun tunti on kulunut, sukat otetaan pois ja jalat pestään lämpimällä vedellä.

Kuorivat aineet alkavat vaikutta heti, mutta vaikutus näkyy vasta 1-7 vuorokauden kuluttua ja päättyy 10 vrk sukkien käytöstä. Iho alkaa siis kirjaimellisesti kuoriutua. Tämä kuoriutuminen on täysin kivutonta ja irtoava iho on vain kuollutta ihosolukkoa. Kuoriutuvaa ihoa ei missään nimessä saa poistaa väkisin, sillä se voi vaurioittaa alempana olevaa tervettä ihosolukkoa. Jos vaikutusta haluaa tehostaa, jalkoja voi liottaa lämpimässä vedessä käyttökertaa seuraavien päivien aikana.

Jos haluat estää kuoriutumisen joltain tietyltä ihoalueelta, esimerkiksi tatuoinnin päältä, siihen voi sipaista vaseliinia ennen sukkien käyttöä.

Hoidon voi uusia tarvittaessa kolmen viikon kuluttua edellisestä hoitokerrasta. Nyt kun aloittaa, saa kesäksi upeat ja pehmeät jalat. Koska kuorivat AHA-hapot poistavat kuollutta ihosolukkoa, jalat saattavat tuntua myös kuivilta hoidon jälkeen. Samalla reissulla kun haet sukat apteekista, kannattaa siis napata mukaan myös kosteuttava jalkavoide. Heihei sukkiksia rikkovat kantapäät!

 

 

Lopuksi vielä toinen, ainakin itselleni tuntematon tuote johon sain yhteistyön myötä tutustua, nimittäin Footner CoolActive Massager eli pika-apu väsyneille jaloille. Mitä olen nyt testaillut tätä, niin tää on aivan loistava tuote väsyneille jaloille sellaisina päivinä, kun on tullut käveltyä paljon, juostua tai muuten vain seisottua. Nykyään niitä on harvoin kun teen kaikki työni koneella, mutta aiemmin kun seisoin kymmeniä tunteja viikossa, jalat olivat ihan rikki. Olisinpa silloin tiennyt tästä! Eli kyseessä on siis deodorantilta näyttävä jalkojen paineluhierontalaite, jolla saa samalla levitettyä jalkoihin viilentävää voidetta. Sellainen aivan täydellinen tuote ottaa mukaan esimerkiksi kaupunkilomalle. Muistan miten Nycissä käveltiin varmaan 20 kilometriä päivässä ja mun jalat oli lenkkareista huolimatta niiiiiin kipeät. Korkkareilla juhlittu ilta ja yö tuntuu myös päkiöissä, joten tälle saattaa olla käyttöä myös jonain sunnuntaina..

ARVONTA ♥

Nyt sullakin on mahdollisuus voittaa kauniit jalat kesäksi, nimittäin yhdessä Sabora Pharman kanssa arvomme tätä postausta kommentoineiden kesken kaksi Footner-tuotepakkausta, eli yhteen settiin kuuluu siis Footnerin kuorintasukat sekä CoolActive Massager (arvo 38€). Arvontaan voi osallistua 14.3. iltaan asti ja sen tarkemmat säännöt löydät täältä. Onnea kisaan ja nauttikaa kauniista jaloista, kesä tulee yllättävän äkkiä!

Yhteistyössä: Sabora Pharma &


 

En ole tainnut koskaan tehdä mitään hiusjuttuja blogiin hiusten vaalennusprojektin päivitystä lukuunottamatta, joten nyt nappasin itseäni niskasta kiinni ja toteutin kerrankin tämän aiemmin kysytyn postauksen hiusten laitosta, eli miten yleensä laitan hiukseni, jos niitä laitan. Turhan usein tulee lähdettyä vain ponnari päässä tai suorilla hiuksilla töihin. Nykyään on ollut onneksi vähän useammin aikaa kihartaa hiuksia aamuisin, kun Micael on jo isompi ja omatoimisempi. Pidän nimittäin paljon enemmän kiharoista kuin suorista hiuksista ja varsinkin balayage-värjätty tukka näyttää mielestäni kauniimmalta kiharrettuna kuin piikkisuorana. Käytän täysin samaa kiharrustekniikkaa arki- ja juhlatukkaan. Kun haluan panostaa enemmän, otan vain pienempiä hiusosioita ja käytän viimeistelyyn enemmän aikaa. Kiharrin on kuitenkin aina sama ja arkena saatan joskus kihartaa pelkän ponnarin, jos on oikein kiire. Sekin tuo jo enemmän ilmettä tukkaan kuin se suorana niskassa roikkuva siima. Ennen kiharsin aina edellispäivänä pestyä tukkaa, mutta nykyään sillä ei ole niinkään väliä. Jos hius on liian liukas, suihkin vain vähän enemmän kuivashampoota tai rakennesuihketta tyveen ja hieron sen huolellisesti päänahkaan.

Aloitetaan, eli tässä vaihe vaiheelta oma rento kiharakampaukseni..

Ensimmäisenä pohjustan hiukset eli suihkutan hieman kuivashampoota tai rakennetta antavaa suihketta tyveen ja hieron sen päänahkaan. Tämän ansiosta tuotetta ei tarvitse käyttää niin paljon. Tämän jälkeen suihkutan hiuksiin kiharan alle sopivaa suihketta, joka aktivoituu lämmöstä ja pitää kiharan paikoillaan. Omat suosikkituotteeni löydät postauksen lopusta, kokosin ne yhteen paikkaan. Harjaan hiukset läpi ja kiinnitän ne klipseillä useampaan osaan, niin että päällimmäinen osio jää viimeiseksi kiharrettavaksi. Kiireisinä aamuina kiharran hiukset ilman ositusta.

Kiharruksen aika. Kiharran hiukseni oikeastaan lähes poikkeuksetta aina samalla kihartimella, GHD:n Curl Classic Wave Wandilla. Otan hiuksista – kiireestä riippuen – pienen osion, jonka pyöritän vaakasuunnassa kihartimen ympärille. Kasvojen ympäriltä kiharran hiukset aina poispäin kasvoista. Käyn läpi jokaisen hiusosion näin ja jätän kiharat jäähtymään, yleensä kiinnittämällä ne suurella klipsillä niskaan. Tässä vaiheessa voi tehdä jotain muuta, halutessaan vaikka meikin jos ei meikkaa ennen hiustenlaittoa.

Kun kiharat ovat täysin jäähtyneet, harjaan ne hellävaraisesti auki luonnonharjaksisella hiusharjalla. Tässä vaiheessa päätän haluanko tehdä tukkaan heitto-otsiksen vai jättää jakauksen suoraksi. Yleensä pidän jakausta melko keskellä päätä ja kohotan tyven jo ennen kihartamista. Heitto-otsatukka syntyy kuitenkin helposti muutamalla suihkauksella kuivashampoota etummaisten hiusten tyveen, ja heittämällä etuosan hiukset keskijakauksen yli. Harjattuun kiharaan saa lisäksi nostetta suihkauttamalla pituuksiin kuivashampoota jos tukasta haluaa oikein megaison. Jos jotkut hiusosiot näyttävät kuivilta, sipaisen latvoihin pari pientä tippaa hiusöljyä. Käytän nykyään todella harvoin lakkaa viimeistelyyn, sillä haluan pitää kiharakampauksen liikkuvana. Lakka on usein se, joka nimenomaan lopulta vain latistaa ison kiharakampauksen.

Ja vielä ne lupaamani hiustuotesuositukset. Kuivashampoiden ykkönen on jo kauan ollut Batiste, eikä suotta. Olen käyttänyt näitä jo vuosia. Toinen lempparini vähän ylellisemmästä sarjasta on sen tuoksun ja huomaamattomuuden ansiosta Balmain. Kiharan alle suihkin joko KMS:n lämpöaktivoituvaa muotoilusuihketta tai Sebastianin Shine Definea -suihketta, joka on vielä edellistäkin parempi tuote. Hiusöljynä käytän Moroccanoilia, BioSilkin silkkitippoja tai Balmainin arganöljyä. Lakkana minulla on tällä hetkellä Moroccanoilin kevyt hiuskiinne, jota tosiaan suosin yleensä vain ponnari- ja nutturapäivinä.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

 

 

Ajattelin elämäni ja itseni 30-vuotiaana aivan erilaiseksi kuin mitä nyt olen. Samoja elementtejä siinä kyllä on kuin mitä pikkutytön haaveissani, mutta en olisi koskaan ajatellut esimerkiksi muuttuvani näin maanläheiseksi, jopa tietyissä asioissa vaatimattomaksi, enkä missään nimessä äidiksi. Kolmenkympin kriisi taitaa olla se tunnetuin ikäkriisi ja mietin pitkään, että mulla ei kyllä onneksi ole sellaista. Ehkä siksi, että olen saanut elämässäni oikeastaan kaiken mistä aiemmin haaveilin ja olen kolmenkympin ikään mennessä muun muassa opiskellut, omistanut asunnon (tai siis asuntolainan) ja saanut lapsen. Niitä monen elämän ”merkkipaaluja”. Ajattelin nimittäin aiemmin ikäkriisin olevan juuri sitä, ettei tunne kolmekymppisenä vielä saavuttaneensa asioita joita oli joskus kuvitellut. Tiedättehän nämä klassiset, avioliitto, kaksi lasta ja omakotitalon rakentaminen. Olen ihan tyytyväinen, ettei mulla ole noista yhtään plakkarissa.

Ikäkriisi ilmeneekin elämässäni hieman eri tavalla. On ollut välillä kamalaa tajuta, ettei tule enää koskaan olemaan kaksikymppinen. Vastuu omasta ja toisen elämästä on noussut aivan eri tasolle ja se parikymppisen huolettomuus ja huonot elämäntavat ovat muisto vain. Nyt jos koskaan on pakko alkaa ajatella omaa terveyttä ja niitä elintapoja, jos haluaa pysyä loppuelämänsä hyvässä kunnossa. Eihän koskaan ole liian myöhäistä, mutta vaikeampaa se on mitä vanhempana aloittaa. Ulkonäkö tuo myös oman ulottuvuutensa ikäkriisille. Siinä missä ennen ilahduin muutamasta pienestä juonteesta kun halusin näyttää vanhemmalta, nyt olen lähinnä kauhistellut joka ikistä pikkuryppyä kasvoissani. No, kauhistelin niitä jo 20-vuotiaana kun mietin, ettei ihoni ole enää koskaan niin sileä kuin 17-vuotispäivänä. En halua kuitenkaan missään nimessä heittäytyä sille linjalle, että olisi näytettävä joltain muulta kuin ikäiseltään. Haluan hoitaa ihoani mahdollisimman hyvin ja näyttää niin nuorelta kuin se on mahdollista luonnollisin keinoin. En ainakaan nyt näe itseäni kasvojenkohotusleikkauksessa, en nyt, enkä kuusikymppisenä. Vaikka ikää tulee lisää ja se näkyy ehkä kasvoilla, se ei onneksi näy vartalossa. Kolmekymppisenä voi olla ihan yhtä kiinteä ja lihaksikas kuin kymmenen vuotta sitten, jopa paljon paremmassa tikissä!

 

Maailma on kuitenkin muuttunut ja tavallaan 30 tuntuukin olevaan nykyään uusi 20. Onkin ihanaa, ettei vieläkään ole pakko tietää, mitä haluaa isona tehdä ja koska lapsilukuni on täynnä, olen nyt vapaa niistäkin ajatuksista, että olisi pakko ennen kuin hedelmällisyys alkaa rajusti laskea viimeistään 35-vuotiaana. Elämäni paras päätös oli ”tehdä lapsi” juuri silloin 24-vuotiaana. Jos nyt pitäisi valita, olisinko 20-vuotias Mirva vai 30-vuotias Mirva, olisin tästä kriiseilystäni huolimatta 30-vuotias. Nämä viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet tapahtumarikkainta aikaa elämässäni. Parasta tässä iässä on se, että on viisastunut nuoruuden hölmöilyistä, saanut valtavasti elämänkokemusta ihan vain sen takia, että on oikeasti elänyt täysillä tätä elämää (suosittelen kaikille, voisin järjestää jonkun valmennuksen tästä, haha..) ja on pystynyt kohtaamaan ja ymmärtämään vihdoin sen lapsuuden ja nuoruuden vaikutuksen juuri tähän hetkeen ja omaan käyttäytymiseen elämän eri osa-alueilla. Suhtautumiseeni omaan kehooni on myös muuttunut ja olen parantunut mieleni aiheuttamista valtavista ulkonäkökomplekseista sekä jonkinasteisesta syömishäiriöstä. Sen sijaan olenkin fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin 20-vuotiaana ja aion pitää saman linjan jatkossakin. Ei silloin juostu näin pitkiä lenkkejä tai nosteltu niin isoja painoja kuin nyt. On tekosyy väittää iän näkyvän liikkumisessa tässä vaiheessa, kun on vielä oikeasti nuori.

Mitä sitten kaipaan parikymppisen Mirvan elämästä? No.. Huolettomuutta, sitä ennennäkemätöntä optimistisuutta, silkinsileää ihoa, uskomatonta krapula välttelykykyä ja vähäistä unen tarvetta. Tytöttelyä tädittelyn sijaan sekä sairaan nopeaa aineenvaihduntaa. Vapauden tunnetta ja sitä, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Kun kirjoitin tämän, tajusin niiden olevan asioita joista pidin silloin, mutta jotka kolmekymppisen elämä kaikkine velvollisuuksineen peittoaa kuitenkin mennen tullen. Vaikka haikailu nuoruusvuosien ja sileän ihon pariin nostaakin välillä päätään, tuntuu että se parempi elämä on vasta alkamassa. Nyt en voi kuin nauraa sille 20-vuotiaalle itselleni joka aikanaan halusi elämältään lähinnä Chanelin, tissit ja Rolexin. Oikeesti, apua! Millaisia ajatuksia teillä on ikäkriisistä ja ikääntymisestä?

 

 

Tähän loppuun vielä ”kaunis” kooste vanhoista Facebook-kuvista vuosien varrelta. Oh well.. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian