Mitä meistä jää jäljelle?

torstai kesäkuu 21 2018

Rakas ystäväni totesi joskus muutaman viinilasillisen jälkeen erään hyvin ylimielisesti käyttäytyneen, kauneuskilpailuissakin menestyneen, naisen poistuttua seurueestamme, että ”mitähän tostakin jää jäljelle, kun aika ajaa ohi, ja kun nätti naama ja kroppa ovat enää muistoja nuoruudesta?”. Silloin naureskelin vain mukana hymähdellen sitä ylimielistä käytöstä, mutta ystävän sanat jäivät vahvasti mieleen. Vaikka hän ehkä siinä hetkessä oli jopa vähän ilkeä, sanoissa oli silti viisautta, silkkaa karua totuutta, joka tämän päivän somemaailmassa on tuntunut unohtuneen. Instagramin ja blogikuvien täyttämän kiillotetun maailman takana on kuitenkin päivä päivältä vanhenevia, ihan tavallisia ihmisiä ja joka päivä luo tilin joku uusi, nuorempi ja lahjakkaampi tyyppi, joka tekee sosiaalisesta mediasta ja julkisuudesta itselleen uran.

Somen paineet ovat monille tutut. Ulkonäköä muokataan äärimmäisyyksiin asti, kuvia hiotaan ja ulospäin halutaan näyttää täydelliseltä. On toinen toistaan tärkeämpiä ja hienompia pressitilaisuuksia, -matkoja, -koteja sisustuksineen ja kroppa tikissä seitsemän treenipäivän viikon jälkeen. Sosiaalisen median tileihin panostetaan niin paljon, että unohdetaan elää ja nauttia hetkestä. Kun elämä perustuu seuraajien, tykkäysten ja julkisuuden määrään, oikea hauskuus ja todellisesti merkitykselliset asiat unohtuvat. Mitä sinä olet ilman sosiaalisen median tilejäsi, ilman näkyvyyttäsi tai vaikka ilman upeaa ulkonäköäsi?

Me kaikki vanhenemme päivä päivältä. 20-vuotiaana sitä ei tajua, eikä toisaalta pidäkään. Ehkä silti toivoisin nuorille, ulkonäönsä takia elämässä pärjääville hieman enemmän sitä todellisuudentajua. Sitä ymmärrystä, mikä elämässä lopulta merkitsee. Työ on tietysti tärkeää ja sosiaalinen media on nykyään monille juuri sitä. Minullekin. Työ, oli se mitä tahansa, ei saisi silti määrittää elämää liikaa. Olen itse hyvin työorientoitunut, oli kyseessä mikä työ tahansa, mutta onnekseni olen osannut pitää samalla hauskaa ja unohtaa toisinaan nykypäivän somepaineet ja keskittyä enemmänkin sivistämään itseäni, lukemaan minua kiinnostavista asioista turhanpäiväisen instaselailun sijaan ja asettanut itselleni tavoitteita, jotka eivät koske nimenomaan tätä somepuolta elämässäni.

En usko olevani täysin väärässä, kun sanon, että työ sosiaalisen median parissa asettaa valtavasti enemmän paineita, kuin työ, jota teet täydestä sydämestäsi aiheen parissa, johon julkisuus ei liity pätkääkään. Vaikka itsekin teen tällä alalla töitä, vähän jopa säälin, kun luen kuinka joku on toistamiseen skipannut ystävien tapaamiset, illanvietot, aurinkoiset päivät ja perhepäivälliset kuvien käsittelyn ja blogitekstien hiomisen myötä. Kilpailu alalla on kovaa ja itsekin asetan usein työni etusijalle, mutta pyrin kuitenkin jonkinlaiseen tasapainoon. Tottakai on jopa ihailtavaa tehdä intohimoisesti työtään, mutta suurimmalla osalla on varmasti takana vähän vääränlaiset paineet kuin se oma intohimo. En missään nimessä halua, että sosiaalinen elämäni kärsii bloggaamisesta, saati Instagramin jatkuvasta päivityksestä.

Koska mitä meistä jää jäljelle? Ulkonäkö nyt ei ainakaan. Ura somenkin parissa toki tuo monille leivän pöytään, mutta sen takia ei kannata ihan kaikesta tinkiä. Lopulta se, mitä muistamme elämästämme, on jotain muuta kuin ne tykkäysten määrät, blogiklikkaukset tai kuvankäsittelyyn käytettyjen tuntien määrät. Me muistamme nauruntäyteiset illat, syvälliset keskustelut, maisemat, joita katsotaan ilman välissä olevaa kameran linssiä. Rakkauden, perheen, hyvän olon ja tasapainoisen onnentunteen. Ainakin minusta on vanhana kiva tietää asioita oikeasta elämästä, ei siitä, mikä on vain olemassa siellä virtuaalimaailmassa. Haluan tulla tunnetuksi perheeni, läheisteni ja ystävieni keskuudessa ennemmin hauskana, spontaanina ja avoimena tyyppinä, kuin järjestelmällisenä bloginkirjoittajana ja taitavana kuvankäsittelijänä. Haluan jättää jälkeeni naurua, hauskoja muistoja, viisaita ajatuksia, välittämistä ja muutenkin suuria tunteita. Oletko koskaan miettinyt, mitä susta jää lopulta jäljelle?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Somehuijausta ja varsin ”ihana” alku TAAS tällekin lomalle

sunnuntai kesäkuu 17 2018

Terkkuja Espanjasta! Syön juuri myöhäistä aamiaista, tai oikeastaan jo päivän toista aamiasta, sillä olen ensimmäisen syönyt jo seitsemältä herättyäni. Tässä herkkuja notkuvan pöydän ääressä itsepuristettu appelsiinimehu vieressäni tulin miettineeksi vähän tätä somehuijausta. Jokainen sosiaalisen median kanssa töitä tekevä sitä varmasti tietyllä tavalla aina tekeekin, varsinkin jos siihen luokitellaan nämä pyykkikasojen piilottamiset ja aiemmin järjestetyissä olosuhteissa kuvatut kuvat. Mutta voisin veikata, että aika moni ihan oikeasti myös suoranaisesti valehtelee omassa sosiaalisen median kanavissaan.

Ja se on oikeasti aika typerää. Täydellistä elämää, täydellistä ulkonäköä ja täydellistä lomaa kun ei olekaan. Mäkin aamulla katselin Räikkösten täydellisiä instastoryja superkauniista Toscanasta ja mietin, että aivan varmasti sinnekin on mahtunut kiukuttelua, huonoa ruokaa ja riehuvia lapsia. Eivätkä ne bloggaajien postikorttimaisemareissutkaan varmasti ole yhtä tasaista rusketusta ja jääkylmää rosèèta. Turhaan luodaan paineita seuraajille, että vitsi, tonne mun on nyt päästävä täydelliseen lomaparatiisiin, kun totuus koko paikasta voi olla aivan toinen ja kuvien takana voi olla ihan paska loma. Muun muassa pöllitty puhelin, menetetty turvallisuuden tunne ja huonoa ruokaa, kuten mulla Dominikaanisessa.

Ei ole kyllä tämäkään reissu alkanut ihan kiiltokuvamaailman tyyliin. Meistä joku on tyypillisesti AINA lomalla jollain tavalla kipeä. Viime vuonna 12 päivän juhannusreissulla olin 10 päivää aivan helvetillisessä silmätulehduksessa ja käytännössä yötäpäivää aurinkolasit päässä, eikä nukkumisestakaan tullut oikeastaan mitään. Nyt kun sanoin eilen ääneen, että onpa kuulkaa kiva kun on molemmat silmät käytössä, en olisi arvannut, mitä ilta tuokaan vielä tullessaan. Kahdeksan aikaan oltiin Micaelin kanssa ruokakaupassa. Hän oli valitellut vähän väsymystä ja vatsakipua ja halusi kiivetä kerrankin ostoskärryyn heti kauppaan astuessa. Kengät lapsi heitti tietenkin kärryn pohjalle ja siihen päälle me kerättiin koko kärryn täydeltä tavaraa yli tunnin kestävällä ruokakauppareissulla. Ja juuri ennen kassalle menoa.. Oksennus. Toinen. Kolmas. Koko vatsa tyhjäksi mun maximekon, Cult Gaian laukun (eli myös sen sisuksen) ja Hermes’n nahkasandaalien päälle. Piti silleen muutama sekunti miettiä että mitäs nyt tehdään.

Lapsi kärrystä, parkkihallin vessaan ilman kenkiä, omat kengät täynnä oksennusta. Nopeat pesut molemmille pienen pienessä lavuaarissa, oksennuksella kuorrutetuissa vaatteissa takaisin kassalle, 12 kauppakassia kärryyn ja takaisin parkkihalliin, sieltä himaan roudaamaan ne ensin autosta alaovelle, siitä hissiin, siitä kotiin, matkalla muutama oksennus lisää. Loppuilta menikin siinä, ettei edes vesi pysynyt sisällä. Kun vihdoin sain lapsen nukkumaan, pesin pyykit ja siivosin kämpän ja menin vihdoin väsyneenä nukkumaan, sekunti ennen sänkyyn astumistani niin muka sikeästi nukkuva lapsi oksensikin siihen. Päivän vanhaan sänkyyn.

Tämän idyllisen aamiaiskuvan takana on vähän huonosti nukuttu yö, krapulainen mies ja onneksi nyt vatsataudin selättänyt lapsi, joka söi aamiaiseksi varmaan painonsa verran ruokaa. Ei muuta kun kirja käteen ja altaalle odottelemaan saanko itsekin oksennustaudin. Että kuvankaunista sunnuntaita vaan sinnekin ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Vinkkejä asukuviin ja kameravalintaan + alennuskoodi!

sunnuntai kesäkuu 10 2018

Valokuvaustaustastani sen verran, etten oikeastaan ole ymmärtänyt kuvaamisesta yhtään mitään ennen blogiurani aloittamista. Kännykkäkuvat ja Instagramin filtterit olivat lähimpänä kuvaamistani ja kuvankäsittelyäni, joten pohja on ollut kyllä todella surkea. Innostuin kuitenkin kuvaamisesta kun ostin ensimmäisen ns. kunnon kameran eli Olympus PEN -minijärkkärin aloitellessani bloggaamista vuonna 2015. Päivitin silloin PENin vielä uudempaankin versioon, kunnes lopulta valokuvaushuumassani vaihdoin kameran ”vähän” järeämpään, jättimäiseen Nikonin järkkäriin. Olen aina ollut todella tyytyväinen kameravalintoihini, mutta hyvin painavan Nikonin kanssa aloin pian kaivata kevyttä ja näppärää PENiä. Aloin kartoittaa vaihtoehtoja ja tulin siihen lopputulokseen, että ison järkkärin rinnalle tarvitsee tehokkaan pikkukameran, varsinkin jos haluaa ikuistaa arkisia hetkiä muutenkin kuin puhelimella. Samaan aikaan tulikin ilokseni esille tämä aivan ihana blogiyhteistyö, nimittäin nyt saan jakaa teille kuvausvinkkejä yhteistyössä Olympuksen kanssa. Monet sanovat, että vasta käsittely tekee kuvasta kuvan, mutta kokeilepa heittää lightroomiin puhelinkuva vs. oikeilla asetuksilla ja hyvällä kameralla kuvattu kuva. Ero on valtava, käsittelyn jälkeenkin.

Halusin keskittyä tässä postauksessa nimenomaan asukuvien ottamiseen, sillä siinä Olympus PEN on aivan omaa luokkaansa. Itselläni on jäänyt valitettavasti monet ihanat juhla-, sekä loma-asut kuvaamatta juuri siksi, etten vain jaksa raahata painavaa järjestelmäkameraa ja jättimäistä objektiivia mukanani. PEN mahtuu käsilaukkuun ja varsinkin rungon mukana tulevan pancake zoom-objektiivinsa kanssa se on ihan superohut, tämä menee siis jopa iltalaukkuuni. Kuitenkin, jos asukuvia kuvataan, on hyvä olla nimenomaan henkilö- ja asukuvaukseen täydellisesti sopiva objektiivi mukana. Minulla oli tämä 45 mm objektiivi jo silloin, kun aloitin bloggaamisen ja tätä on ollut usein ikävä! Kiljuin riemusta kun sain sen taas käyttöön, rakastan sen valovoimaista jälkeä ja syväterävyyttä (eli sumea tausta, terävä kohde). Tässä siis lyhyesti ja ytimekkäästi omat vinkkini parempiin asukuviin.

 

 

Kamera on hyvin suuressa roolissa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei hyvä kamera tarkoita automaattisesti parempia kuvia. Mulle tällä hetkellä Olympus PEN on se ns. kakkoskamera, mutta kannan sitä mukana ihan aina. Se on todella hyvä valinta myös ainoaksi kameraksi. PENin mukana tulee tosiaan tuo näppärä kasaan taittuva pancake zoom-objektiivi, mutta asukuviin suosittelen ehdottomasti tuota 45 mm M.Zuiko -objektiivia. Se on aivan omaa luokkaansa ja pidän sen jäljestä jopa ison järkkärini ”asukuvaputkea” enemmän. Nyt kun mulla on taas tämä setti käytössä, uskon että niin niitä tavallisia arkiasukuvia, kuin juhlajuttujakin tulee kuvattua paljon enemmän, kun kamera kulkee jatkuvasti mukana. Miksi tämä 45 mm objektiivi on sitten niin hyvä? Sen paras puoli on ehdottomasti tuo syväterävyys, jolloin kuvattava kohde on tarkka ja terävä, mutta tausta sumentuu. Se on myös todella valovoimainen. Tässä alemmassa kuvassa näet vierekkäin samasta kohteesta otetut kuvat, toinen on kuvattu iPhonella, toinen Olympus PENillä 45 mm objektiivilla. Ero on huomattava. Postauksen kaikki kuvat on kuvattu siis E-PL8 kameralla, pois lukien kuvat itse kamerasta, jotka on otettu puhelimella.

Kuvausasetuksilla on myös suuri merkitys. Olympuksella saa ihan hyviä kuvia automaattiasetuksillakin, mutta suosittelen lämpimästi opettelemaan kameran käyttöä niin, että voit kuvata manuaaliasetuksilla. Kiinnostaisiko teitä lukea enemmän järkkärillä kuvaamisesta ja nimenomaan näistä asetuksista? Jos kyllä, niin mielelläni kirjoittelen niistä ihan erillisen postauksen, sen verran oma maailmansa se on. Itse aloitin Olympuksella kuvaamisen kameran A-asetuksilla, eli kamera säätää kaiken muun, mutta itse valitsin vain sopivan aukon kuvaamiselle. Tuon 45 mm objektiivin kanssa on mahdollista käyttää suurta aukkoa, eli pientä f-lukua (1.8) ja juuri tämä saa aikaan syväterävyyden kuvassa. Vastaavasti kun aukko on pienempi eli f-luku on isompi (tuo suhde on siis ikään kuin käänteinen), kuva on kauttaaltaan terävä. Kun tuon aukkoasian oppii, voi siirtyä pikkuhiljaa manuaalikuvaukseen, jolloin vaikutat itse aukon lisäksi myös ISO-arvoihin ja suljinajan säätöön.

Suosittelen ihan aloittelijaakin vaihtamaan tavallisen jpeg-kuvauksen ehdottomasti raakakuvaamiseen. Raakatiedostoja on todella paljon helpompi jälkikäsitellä, vaikka suosittelenkin ensisijaisesti opettelemaan itse kuvaamista niin, että jälkikäsittelyyn riittää hyvin kevyt freesaus. PENissä on helppo valita tiedostomuodoksi RAW, tietokoneella se näkyy .ORF -päätteisenä. Jos raakakuvaus ja kuvankäsittely epäilyttää, voit aluksi kuvata RAW+JPEG -yhdistelmiä, jolloin kamera tallentaa molemmat tiedostomuodot. Raakatiedostot vievät tilaa, joten panosta isoon muistikorttiin ja tarvittaessa myös ulkoiseen kovalevyyn.

Kuvauspaikka ja -aika kannattaa miettiä etukäteen. Asukuvia on aika hauska ottaa erilaisia taustoja vasten, nämä kaupunkikuvat ovat nykyään jopa vähän tylsiä. Jos haluat kuvaan syväterävyyttä, valitse mahdollisimman yksinkertainen, hillitty tausta ja seiso vähintään parin metrin päässä taustasta, jotta kuvattava kohde, eli sinä ja asusi, erottuu terävyydellään sumeasta taustasta. Suorassa auringonvalossa ei kannata kuvata, valo on aivan turhan kirkas ja kova. Aurinkoisella säällä, keskellä päivää kuvatessa paras valo on yleensä auringon ja varjon rajalla, kuitenkin varjon puolella. Vastavaloon kuvaaminenkin voi toisinaan toimia, sitä ei kannata turhaan vältellä. Golden hour eli aika juuri ennen auringonlaskua on ihana kuvaamiselle, mutta useimmiten ainakin omat asukuvani syntyvät niin spontaanisti, etten ehdi ajatella kellonaikoja. Välttelen kuitenkin aina kirkasta, suoraa auringonpaistetta. Se ei vain toimi.

Rajaus ja tausta viimeistelee hyvän kuvan. Ota erilaisia kuvia, läheltä, kaukaa, asusteista ja eri kulmista. Rajaus kannattaa miettiä jo kuvausvaiheessa, ettei kuvaa tarvitse jälkikäteen rajailla kuin ihan vähän. Pyri ainakin saamaan koko kohde kuviin tai jos rajaat jotain, älä rajaa pois esimerkiksi pelkkiä jalkateriä. Kuitenkin täysin puolikkaat potretit ovat ihan yhtä kelpoja kuin esimerkiksi puolesta reidestä asti rajatut kuvat. Monet rajaus”vinkit” tai ”säännöt” ovatkin jo vähän vanhentuneita. Kokeile rohkeasti erilaisia rajauksia ja ota mieluummin erilaisia kuvia eri etäisyyksiltä, kuin että ottaisit samasta kohdasta 10 kuvaa. Zoomia ei kannata käyttää, vaan suosia kiinteän polttovälin objektiiveja kuten tämä 45 mm. Kiinteä objektiivi tarkoittaa siis sitä, että itse liikut kauemmas tai lähemmäs kohteesta, kun haluat vaihtaa etäisyyttä. Vältä autoja, liikennemerkkejä ja ohikulkevia henkilöitä taustalla. Tuo 45mm objektiivin sumea tausta antaa onneksi aika paljon anteeksi. Taustan sumennusefekti toimii parhaiten silloin, kun tausta on hillitty ja rauhallinen ja kohde riittävän etäällä tällaisesta taustasta.

Asu on tietysti se, mitä asukuvissa on tarkoitus kuvata. Valitse ennen kaikkea mukava asu, jossa sinun on hyvä olla. Tiedän, että monet bloggaajat kuvaavat esimerkiksi laina-asuja tai sellaisia vaatteita, joita heillä ei muuten juurikaan nähdä. Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta itse haluan kuvata nimenomaan niitä asuja, joita muutenkin sinä päivänä käytän ja jotka ovat sitä tyypillisintä minua. Silloin vaatteissa on luonteva olla ja kuvatkin onnistuvat paremmin. Väreillä nyt ei tietenkään ole väliä, mutta jos on paljon mustaa, kannattaa huolehtia riittävästä valotuksesta ja käsittelyvaiheessa vähentää kontrastia ja tuoda vähän valoa mustiin sävyihin. Näin vaatteet erottuvat paremmin kuvasta.

Pientä ekstraa Sisäänrakennettu wi-fi on asia, josta en enää halua tinkiä, kun olen siihen tottunut. Kuvan saa heti sosiaaliseen mediaan kun sen siirtää wifin ja appin avulla puhelimeen, käsittelee siinä ja lisää vaikka Instagramiin. Olympus PENillä otat myös kuvia itsestäsi helposti. Olympuksen appin avulla käytät puhelinta näppärästi kaukolaukaisimena. Kameran näyttö myös kääntyy ns. selfie-näytöksi alaspäin. Kääntyvä näyttö on myös huippuominaisuus flatlay-kuvia otettaessa.

Laukku ja asusteet Huikeiden kuvausominaisuuksiensa ja pienen kokonsa lisäksi PENissä parasta on sen söpöys! Kamera itsessään on todella kaunis. Mun oli vaikea valita kameran väriä, tätä on nimittäin saatavilla tämän raikkaan valkoisen/beigen lisäksi myös trendikäs konjakinruskea sekä aina tyylikäs musta. Mulla on myös tämä Olympuksen kaunis kameralaukku, jossa on kätevät lokerot objektiiveille ja muille tarvikkeille. Mikäli kuvaat enemmän ja vaihtelet usein objektiiveja kuten minä, laukku on kyllä kovin kannattava hankinta. Kaikki tarvittava kulkee kauniisti mukana. Tykkään myös ihan hulluna tästä kaulahihnasta, joka on kuin suoraan Chanelin laukusta. Kamera voi todellakin olla myös kaunis asuste. Tuo laukku on sitäpaitsi niin söpö ja käytännöllinen, että mulla on ollut se mukana usein päiväkotimatkoilla tai kauppareissulla, kun mukaan tarvitsee vain simppelin pikkulaukun tärkeimmille tavaroille.

Kiinnostaisiko sinua aloittaa kuvaaminen järkkärillä tai kenties päivittää kamerakalustosi supernäppärään PENiin? Olympuksella on nyt huikea kesäkampanja PEN-sarjan tuotteista. Alla vähän esimerkkihintoja, kaikki nämä saat Olympukselta koodilla PENKESÄ. Voin vain lämpimästi suositella, jo kolmannen PEN-kameran omistajana. Tämän kameran hankintaa ei varmasti tule katumaan! Ja jos tarkemmat kuvausvinkit esimerkiksi kameran asetuksista tai kuvankäsittelystä kiinnostavat, huikatkaa kommenttiboksiin niin kirjoittelen tulevaisuudessa niistäkin!

PEN E-PL8 KIT 499,00€
PEN E-PL8 Runko + 45mm f/1.8 599,00€
PEN E-PL8 KIT + 45mm f/1.8 699,00€
PEN Accessory World –kamera-asusteet (olkanauhat, kameralaukut yms.) -15%

 

Yhteistyössä:

Olympus &