Vaikeita vastata

maanantai lokakuu 29 2018

Bongasin tämän haasteen useammasta blogista ja vaikka mulla on juuri tällä hetkellä työn alla ”mies vastaa” blogipostaus, tykkäsin jotenkin näistä kysymyksistä. Niihin ei ollutkaan niin helppo vastata kuin luulin ja ne kertovatkin kirjoittajasta yllättävän paljon. Kopsailkaa muut bloggaajat omaan blogiinnekin jos ette ole tätä vielä tehneet. Kuvitin postauksen vähän vanhemmilla kuvilla minusta, näyttääpä mustat hiukset ja ripsipidennykset nyt hulluilta..

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta.

Tää tuli itseasiassa mieleen tuon kuluneen Halloween-viikonlopun aikana. Lapsena halusin jostain syystä naamiaisissa olla aina se pahis, yleensä prinsessasatujen ilkeä äitipuoli. Eipähän tullut samanlaista naamiaispukua vastaan, haha. Vaikka olin kovin rauhallinen ja kiltti lapsi.

Mutta jotain muuta.. Hmm, osa mun blogin lukijoista ehkä nää tietääkin, mutta iso osa ainakin miehistä joita olen tavannut, yllättyvät mun ”miesten taidoista”, eli osaan siis esimerkiksi sitoa veneen kiinni paremmin kuin valtaosa miehistä (olen ollut veneessä ihan lapsesta asti), vaikka he pitävätkin itseään aina vuosisadan merimiehinä. Pilkon myös polttopuut nopeammin kuin moni mies ja ajan ihan reipasta vauhtia naiseksi moottorikelkalla.

Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Kärsimättömyys, siis todella lyhyt pinna. Tämä ilmeni vasta vähän vanhemmalla iällä ja esimerkiksi teini-iässä olin todella rauhallinen. Olen myös hyvin tarkka siisteydestä ja ylisuoritan elämää vähän jokaisella osa-alueella. Se on ehdottomasti huono puoli, haluaisin olla vähän boheemimpi enkä stressata niin paljon täysin turhista asioista.

Mikä sinussa ihastuttaa muissa?

Tää on mulle itseasiassa tosi vaikea kysymys, koska oon todella huono kehumaan itseäni ja ajattelen aina ensin muista hyvää kuin että he ajattelisivat minusta hyvää. Jotain on kuitenkin vastattava joten.. Olen aikaansaava, jos jotain päätetään tehdä niin tehdään eikä jätetä vain puheen asteelle. Otan ympärilläni olevat ihmiset huomioon, järjestän mielelläni yhteistä tekemistä, olen hyväsydäminen ja yritän aina auttaa kaikkia parhaani mukaan.

Millaisia harhaluuloja someminääsi liittyy?

Mua pidetään todella pinnallisena, vaikka olen kaikkea muuta! Ja onnenonkijana. Vieläkö joku ihan oikeasti luulee että yli viiden vuoden yhteiselon jälkeen syy parisuhteelleni on raha? Varmaan. Joskus jollain keskustelupalstalla oli musta keskustelu, että ”se Mirva vaikuttikin tosi mukavalta kun näin heidät ravintolassa”. Mä en välitä näistä kyllä ollenkaan, pääasia että itse tiedän ja läheiseni tietävät, millainen olen.

Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?

Olis ihan kiva osata laulaa, en osaa siis yhtään. Toisaalta taas todella hyvästä matikkapäästä olisi hyötyä. Monia asioita voi opetella, mutta erityisiä lahjakkuuksia ei. Monesti kuulee, että en mä kyllä koskaan pysty kärrynpyörää tekemään kun ei mulle oo suotu sellaisia kehonhallinnan lahjoja. Se on ihan hölynpölyä, koska tuollaiset asiat ovat täysin opeteltavissa. Toki voi sitä matikkapäätäkin parantaa mutta ei lahjakkuuksiin asti.

Miten tapasit poikaystäväsi?

Veneellä matkalla Hangon regattaan. Se oli kyllä reissujen reissu, tosin meidän yhteinen taipaleemme alkoi tästä vasta muutaman kuukauden jälkeen. Mutta tutustuimme yhteisellä venematkalla ja ystävystyimme heti. Mahtava tyyppi, mun ensimmäinen ajatukseni hänestä.

Mikä sinusta tulee ”isona”?

En mä tiedä eikä tarvitsekaan tietää. Toivottavasti saan olla ainakin onnellinen ja saan jakaa sitä hyvää oloa ja mieltä myös muille. Miten? Hmm..

Mikä saa sinut nauramaan?

Mun ystävät Anna, Roosa ja Hannu, siis lähes joka päivä jotain aivan luokatonta läppää. Mun mies myös hyvin usein ja tietysti Micael. Viimeaikojen parhaimpia oli hänen jooga-asanansa ”ylöspäin pieraiseva koira”. Nauran yleensäkin todella paljon.

Suurin paheesi?

Mun tekee aina ihan kauheasti mieli polttaa tupakkaa kun olen ulkona juhlimassa.

Oudoin tapasi?

No ei mulla nyt ole omasta mielestäni tietenkään mitään outoja tapoja. Muiden mielestä ehkä mun tietynlainen hullu suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys sekä tapa täyttää astianpesukonetta.

Mistä asioista tulet todella onnelliseksi?

Terveestä olosta, osaa arvostaa kun on ollut sairaana ja puolikuntoinen niin pitkään. Pienet jutut, kuten siisti koti, jouluvalot, lumisade tai aurinkoinen hellepäivä, aikaisin herääminen ilman kellonsoittoa.. Kehut ja kaikki kauniit sanat, hyvin sujunut treeni ja raikas ulkoilma. Hiihtolenkki yksin Lapissa on ehkä onnellisuuden huipentuma.

Mikä on sun lempi Disney-piirretty?

Lumikki ja Tuhkimo. Ylipäätään kaikki prinsessasadut. Mun mies sanoo mulle välillä edelleen että tuu nyt prinsessa pois sieltä satukirjasta kun elän kuulemma jossain omassa prinsessasadussani, hahahah. Karhuveljeni Koda on nykyään mun lemppareita kun luen Micaelille Disneyn satuja. Pian pääsen ehkä Disney Worldiin, jos joku on käynyt niin kerro kaikki vinkit sinne ♥


30 kysymystä & 30 vastausta

keskiviikko syyskuu 26 2018

Tämä hauska kysymyspostaus on ollut nyt monessa blogissa, joten halusin vastata näihin itsekin. Löytyykö teiltä samoja vastauksia tai yllättikö kenties joku kohta sut aivan täysin?

Avioliittoja: Ei ole, eikä tuskin tulekaan. En ole millään lailla naimisiin menevää tyyppiä eikä avioliitto vaikuttaisi mun elämään mitenkään. Miksi siis avioituisin?

Kihloissa: Ei sitäkään. Kihloihin voisin jopa mennäkin mutta toisaalta miksi, jos ei mene naimisiinkaan?

Lapsia: Yksi neljävuotias ihmislapsi, kaksi pientä neljävuotiasta koiralasta. Kolmannen koiran voisin hankkia, mutta lisää lapsia (ainakaan mulle) ei enää tule. Lapset ovat parasta maailmassa, sitä ei tajua ennen kuin saa oman ♥

Lemmikkejä: Frida ja Cara, eli mun neljävuotiaat chihuahuatytöt. Kotona on vielä Lilan, 4 vuotta sitten kuolleen chihuahuani tuhkat kauniissa pienessä uurnassa ja olenkin sanonut, että musta joskus aika jättää, kaikki mun koirat saavat tulla mamman viekkuun nukkumaan eli otan ne mukanani sinne hautaan.

Leikkauksia: Kolme, kaksi nukutuksessa, yksi epiduraali- ja spinaalipuudutuksessa. Hurjan jänniä kokemuksia kaikki kolme!

Tatuointeja: Ei ensimmäistäkään. Onneksi en ole ottanut.

Lävistyksiä: Reiät korvissa jotka sain jo joskus alle kouluikäisenä. Toisen paikkaa tekisi mieli muuttaa koska se on niin alhaalla, voikohan siihen ihan vähän yläpuolelle laittaa uuden? Lisäksi mun isoäiti osti mulle 15-vuotiaana napakorun, jonka laitto sattui aivan hulluna. En ole ottanut sitä vieläkään pois, vaan mulla on navassa mun isän ostama koru, se sama on ollut jo kaksitoista vuotta. Olen ottanut sen pois yhden ainoan kerran, sektion ajaksi sairaalassa, mutta reikä näytti niin kauhealta että laitoin korun takaisin.

Muuttoja: No niitä on niin monta etten uskalla edes laskea. Nykyisessä asunnossa olen asunut pidempään kuin missään muualla aikuisiälläni, jopa neljä ja puoli vuotta.

Ottanut lopputilin: Olen tehnyt niin nuoresta asti töitä, että tosi monta kertaa. En osaa edes laskea, aina olen kuitenkin irtisanoutunut itse.

Ollut saaressa: Mä oon tavallaan kasvanut saaristossa, eikä ole tähän asti ollut kesää jolloin en olisi ollut veneellä saaressa. Viimeksi tässä kuussa.

Autosi: Mun oma rakas punavalkoinen Range. Oon tykännyt siitä hurjasti ja aluksi jopa enemmän kuin mun edellisestä autosta Porschesta, mutta nyt haluaisin vaihtaa.. Jos saisin minkä tahansa, ottaisin mustan Tesla S:n tai mustan Porsche Panameran. Valkoiset maasturit on nyt nähty.

Ollut lentokoneessa: Monen monta kertaa. En pidä liiemmin lentämisestä, mannertenväliset lennot businessluokassa on ihan jees mutta muuten.. Lasken minuutteja laskeutumiseen jo kentällä.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Ikävä kyllä.

Ollut rakastunut: Voi kyllä, rakastuminen on maailman kivointa ♥

Ollut ambulanssissa: Olen, ajoin sillä mun edellisellä autolla päin raitiovaunua ja pääsin ambulanssin lisäksi seiskaan. Yksi elämäni pahimpia päiviä.

Luistellut: Olen! Luistelu on ihanaa. Onneksi Micael on nyt luistelukoulussa ja tykkää kovasti olla jäällä, talvella voidaan mennä yhdessä luistelemaan.

Surffannut: En ikinä, olisi kiva kokeilla – jonkun superkärsivällisen opettajan avustuksella.

Ollut risteilyllä: Olen, viime kerrasta on tosin todella pitkä aika. Micael kinuaa usein risteilylle, mutta mä oon vähän skeptinen. Risteilyistä tulee mieleen vaan yletön dokaaminen, huonosti käyttäytyvät kanssamatkustajat ja se buffet-ähky.

Ajanut moottoripyörällä: En enkä aja. Enkä mene kyytiin, kuolemanpelkoni nostaa päätään heti, kun ajattelenkin asiaa.

Ratsastanut hevosella: Lapsena kyllä. Mä oon allerginen hevosille, joten olen pysytellyt niistä melko kaukana. Ehkä joskus uskallan lähestyä, josko allergia olisi helpottanut vuosien myötä.

Lähes kuollut: En, toki aika lähellä oli siinä kolarissa ettei sattunut pahemmin.

Ollut sairaalassa: Olen, yötä kahdesti. Toivottavasti ei tarvitsisi olla enää ikinä.

Suosikkihedelmä: Banaani, mango, passionhedelmä.

Aamu vai ilta: Aamu, ehdottomasti. Ennen vihasin aamuja, nyt rakastan niitä. Päivän paras hetki.

Lempiväri: Pinkki! Jos saisin sisustuksen suhteen täysin vapaat kädet, meillä olisi paljon enemmän vaaleanpunaista. Haaveilen nimittäin flamingon värisestä makuuhuoneesta..

Viimeisin puhelu: Äidille, soitan hänelle joka päivä. Täällä Espanjassa ei oo tosin tullut puhuttua puhelimessa kai kenenkään kanssa?

Viimeisin viesti: Äidiltä, ylläri ylläri.

Kahvi vai tee: Kahvi, ehdottomasti. Kahvihetkessä on jotain taikaa.

Kissa vai koira: Koira, oon 100% koiraihminen mutta en voi olla ihastelematta bengalinkissoja. Jos kissa olisi helpompi ja en olisi allerginen, meille voisi tulla sellainen.

Paras vuodenaika: Kunnon hellekesä! Heti hyvänä kakkosena on kunnon luminen talvi, se tekee mut jotenkin onnelliseksi ja talvella on paljon urheilumahdollisuuksia, siis jos vain on lunta. Mutta kesä vie silti voiton, kunhan on kuumaa ja aurinkoista. Viime kesä oli juuri sopiva!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Aiemmin kammoksuin ihan tavallista elämää

torstai syyskuu 13 2018

Mietin hiljattain mistä inspiroidun. Blogitekstien osalta eniten ehkä ihan tavallisesta elämästä. Toki selaan välillä Pinterestiä poimiakseni uusia ideoita vaikka punaisen neuleen pukemiseen tai syksyiseen sisustukseen, mutta inspiraatiota ja ajatuksia herättää nimenomaan se arki ja elämä kaikkine käänteineen. Sitähän koko blogini on, sekoitus vähän sitä sun tätä. Saatan joskus jakaa jopa ruokaohjeen, vaikken mikään mestarikokki olekaan. Joskus löydän loistavan kauneustuotteen, joskus kuvaan asun. Voin yhtenä päivänä kirjoittaa mielipiteistäni, toisena väsymyksestäni äitinä. Seuraavana päivänä treeniä ja puhdasta ruokavaliota. Lifestyleblogin sanotaan kai olevan kuvaus kirjoittajansa elämästä, ja sitä tämä on. Vähän kaikkea, mutta ennen kaikkea ihan tavallista elämää. Hämmennyn, jos joku sanoo ettei voi samaistua minuun. Pidän itseäni kuitenkin ihan tavallisena pienen lapsen äitinä arkisine ongelmineen.

Ystäväni kysyi minulta, mitä sävyjä suosin Instagram-feedissäni. Hän vähän hölmistyneenä katsoi kun vastasin, että ihan mitä sattuu. En halua luoda viimeisen päälle siloiteltua ja tyylikästä Instagram-tiliä, vaikka se ehkä keräisikin enemmän seuraajia. Ahdistun siitä ja sen tekemisestä. Pidän kyllä kovasti kuvaamisesta sekä editoinnista ja blogin puolesta teenhän sitä periaatteessa myös työkseni, mutten halua luoda kenellekään paineita näyttämällä ulospäin täydellistä sometiliä tai julkaisemalla loppuun asti hiottuja blogipostauksia muotikuvineen asuista, joita en normaalisti edes käytä. En välttämättä edes lue blogitekstejäni enää sen jälkeen, kun olen näpytellyt ne valmiiksi. Kaupalliset yhteistyöt toki asia erikseen. Joskus saatan huomata viikkoja jälkikäteen jotain kirjoitusvirheitä jos satun lukemaan jonkun jutun uudelleen.

Tietenkään en tiedä teistä, mutta itse ainakin seuraan paljon mieluummin sitä ihan tavallista elämää kuin pintaraapaisua toinen toistaan kopioivista matkatileistä, siloitelluista muotikuvista tai kodeista jotka ovat suoraan sisustuslehdistä. Niille on toki paikkansa, ehkä ne tuovat inspiraatiota kuten Pinterest, mutta lopulta ehkä kuitenkin enemmän paineita – niin seuraajille kuin tekijöille itselleen. Ainakin itsestäni olisi valtavan raskasta antaa itsestäni ulospäin pelkkä täydellinen kuva. Tavallisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla tylsää ja persoonatonta, ei todellakaan. Ehkä juuri sen takia kaikkia tavallisia juttuja kammoksutaankin niin paljon, sillä virheellisesti tavallisuus mielletään tylsyydeksi? Ei sun tarvitse olla huippu-urheilija sanoaksesi itseäsi aktiiviseksi liikkujaksi, ei valokuvamalli ottaaksesi asukuvia ja reissatakin voi ihan tavallisiin rantalomakohteisiin – ei elämän tarvitse olla mitään ääripäästä toiseen sinkoilua.

Meillä kaikilla on huonoja päiviä. Ne huonot tuntuvat edes vähän paremmilta, kun harmin ja kiukun purkaa kertomalla siitä ihan nyt vaikka avautumalla blogissa tai instastoryssa. Huom. En tarkoita jatkuvaa valittamista, inhoan sitä. Kun ymmärtää ja hyväksyy oman inhimillisyytensä, on niin paljon helpompi olla itsensä ja muiden kanssa. Itsellänikin meni tämän tajuamiseen aikaa ja yritin ihan turhaan kaunistella elämää omassa somessani. Ja sitäpaitsi, kun lopetin tilastojen tuijottelun ja täydellisen instafeedin havittelun, aloin voida paljon paremmin. Omaan sosiaaliseen mediaani sovellan seuraavaa ajatusta – julkaisen Instagramiin vain sellaisia kuvia, jotka tuovat minulle mistä tahansa syystä hyvää mieltä. Blogipostauksia kirjoitan aiheista, joista haluan lukijoideni tietävän tai vastaavasti haluan itse saada aikaan keskustelua tai erilaisia näkemyksiä. Saatan vinkata tänne suosikkivaatteistani jos pidän jostain oikein kovasti ja julkaisen omia kuviani lähinnä antaakseni kasvot kaikille jutuilleni. Matkakuvat säilyvät täällä juttujen kanssa lähinnä itselleni, tyhjennän alkuperäisversiot yleensä puolivuosittain kovalevyltäni. Eli juuri niitä juttuja omasta elämästäni ajattelematta sen kummemmin, mitä ehkä kannattaisi kirjoittaa.

Ehkä kannattaisi miettiä ja uhrata aikaa tilastojen tuijottelulle. Mutta silloin tästä katoaisi se, mikä tekee mun blogista mun blogin. Spontaanius, rehellisyys, monipuolisuus ja ennen kaikkea paikka itselleni, joka tuo elämääni joka päivä jotain kivaa. Uusia näkökulmia, uusia ideoita ja ennen kaikkea vertaistukea. Siksi omalla lukulistallani on pelkästään aitoja blogeja, joita ei ole ”tekemällä tehty”. Joku ehkä miettii, voiko tuolla asenteella kirjoittaa blogia myös tienatakseen siitä rahaa? Työmme määrittää elämäämme niin paljon, että sen on oltava mieleistä. Bloggaamisesta tulee äkkiä pakkopulla – tai ainakin minulle tulisi sen täydellisen harmonisen ilmeen jatkuvasta ylläpidosta – joten mieluummin teen jotain intohimolla ja omalla tyylilläni. Uskon, että se antaa enemmän myös lukijallekin. Millaisista blogeista te pidätte?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria