Ärsyttävät blogit ja bloggaajat

tiistai syyskuu 19 2017

Kirjoitin aiemmin kesällä siitä, kuinka mua on alkanut toisinaan ärsyttää ne kaikki niin samanlaiset blogit. Olen siinä ehkä erilainen, ettei mua ärsytä suinkaan kaupalliset yhteistyöt kuten monia muita, vaan juuri se blogien samanlaisuus saati aivan selkeä matkiminen. Puhutaan somevaikuttajista, mutta mielestäni toivottavampaa olisi vaikuttaa blogin lukijoihin enemmän kuin kollegoihin. Muutenkaan en ymmärrä, miksi tehdä täysin samanlaista kuin muilla, kun voisi tehdä omasta jutusta omannäköisen? Oli kyseessä sitten blogi tai vaikka vaatteita myyvä kivijalkaliike, menestyäkseen on tehtävä jotain eri tavalla kuin muut. Tottakai blogeissa toistuvat tietyt samanlaiset elementit ja samanlaiset postauksetkin, mutta se oma persoona kannattaa pitää esillä aina. Kun uskot omaan juttuusi ja itseesi, mitä todennäköisemmin pärjäät. Ja käsite sinä itse ei välttämättä ole täysin sama asia kuin samalla alalla hyvin menestynyt kollega. Miksi haluaisit edes olla jonkun toisen kopio?

Tämän samankaltaisuuden lisäksi viimeaikoina ovat toistuneet muutamat ilmiöt jotka ainakin itseäni tuntuvat ärsyttävän. Vihjailevat ja vääristävät otsikot ovat jo klassikko. Kun otsikko antaa ymmärtää jotain aivan muuta tai suoranaisesti valehtelee, blogi jää jatkossa lukematta. Myös mitäänsanomattomat otsikot hyvissäkin blogeissa välillä ärsyttävät, sillä ne eivät kerro postauksen sisällöstä mitään. Someaikakin on rajallista, joten ainakin itseltäni jää usein lukematta hyväkin teksti jos otsikko ei kerro minulle juuri mitään, harmi. Muita pieniä ärsyttäviä asioita blogimaailmassa ovat ainakin omasta mielestäni aivan turhat täytepostaukset, joista näkee heti että ne on tehty pakonomaisesti. Mikset jättäisi yhtenä päivänä julkaisematta jos ideoita ei vain tule? Pidän vaihtelevasta sisällöstä, mutta turha sisältö kannattaa jättää pois. En voi myöskään sietää luksusbrändeillä ”leveilyä” joka toisessa jutussa. Mitä sitä piilottelemaan omia tavaroitaan, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan kun toisista jutuista vain huokuu läpi se, että se LV on kuvissa vain siksi, että lukijat huomaisivat bloggaajan olevan varakas? Vaikka pidän kauniista (ja arvokkaistakin) tavaroista, en pidä ihmisistä joiden elämä pyörii niiden ympärillä. Kovin monen ihmisen arvomaailma huokuu teksteistä läpi vaikka sitä kirjoittaisi aivan muuta.

Suurin syy tähän postaukseen oli kuitenkin se, miten ärsyynnyin tässä taannoin eräästä kirjoituksesta kuinka lukijat eivät voi mitenkään tietää mitä kaikkea blogin alla piilee. Eivät tietenkään. Eihän kukaan voi edes tietää mitä esimerkiksi naapurin kauniin kodin seinien sisällä käydään läpi. Sanoisin, että kuitenkin siinä vaiheessa kun puhutaan oikeasti vakavista ongelmista, ei postata samaan aikaan Instagramiin vaaleanpunaisia macaronseja ja leveitä hymyitä skumppalasillisten äärellä. Niihin ei pysty silloin, kun on oikeasti vaikeaa. En tiedä teistä, mutta itselleni tulee ainakin jotenkin vähetelty olo kun bloggaaja korostaa samaan aikaan omaa hankalaa tilannettaan ja kuinka lukijat ”eivät tiedä siitä mitään”, mutta reaaliajassa postatut asiat kertovat kuitenkin jotain aivan muuta. Blogistakin kun ihan oikeasti voi ja pitää pitää taukoa silloin, kun elämä tuo niitä oikeasti raskaita hetkiä eteen. Enkä tarkoita että vähättelisin nyt kenenkään ongelmia, mietin vain että se suhteellisuudentaju tuntuu joskus kadonneen. Kertokaa nyt tekin, mikä blogeissa ja bloggaajissa ärsyttää?

Lisää aiheesta:

Samanlaiset blogit

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Syksy sitä ja syksy tätä

perjantai elokuu 25 2017

Ikäväkseni olen huomannut, että elokuun puolenvälin jälkeen blogit ja lehdet täyttyvät SYKSYSTÄ. Eihän meillä ollut kunnon kesääkään?! Pidän viimeiseen asti kiinni kesävaatteistani enkä ajattelekaan sanaa lampaantalja sisustuksessa ennen kuin on oikeasti syksy. Täytyy tietysti aina vähän ennakoida mutta rajansa kaikella, elokuu on kesäkuukausi ja syyskuussakin on vielä lämmin. Ehkä te tykkäätte fiilistellä, mutta omasta blogistani ei löydy kyllä yhtään kynttilää eikä torkkupeittoa ennen kuin niillä ihan oikeasti on käyttöä. Eikö ole suorastaan hirveä ajatus, että suomalainen käyttää talvitakkia keskimäärin puolet vuodesta? Ei sitä tarvitse ainakaan yhtään etukäteen kaivaa sieltä kaapista. Nää kuvat on muuten lisätty tähän todella sarkastisella mielellä.

Sori, ehkä mua vaan ärsyttää jo kolmas säiden puolesta huono kesä putkeen. Huomenna sietää olla lämmintä. Kohtalotovereita?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


MITEN KÄSITTELEN KUVIANI?

keskiviikko elokuu 16 2017

Kuvankäsittely on ollut viimeaikoina esillä blogissa tämän ASUSin yhteistyön myötä ja nyt on aika postaussarjan viimeisen osan. Nimittäin miten konkreettisesti käsittelen kuviani. Niin Instan kuin bloginkin puolella sain toiveita, että step by step -muokkauksen sijaan esittelisin ennen ja jälkeen -kuvat. Poimin tähän postaukseen siis satunnaisia kuvia, ennen ja jälkeen kuvankäsittelyn. Kuten kuvista näkyy, jälkikäsittely on hyvin isossa osassa onnistuneen kuvan aikaansaamisessa.

Kirkkautta lisätty ja kontrastia vähennetty, punaista väriä on kirkastettu ja kuvaan on tuotu lisää lämpöä. 

Pyrin kuitenkin kuvaamaan aina siten, että kuvaa ei tarvitsisi hirveästi käsitellä. Rajauksen pyrin tekemään jo kuvaushetkellä. Säädän suljinajan ja aukon sopivaksi kuvaustilanteeseen ja otan aina muutaman testikuvan. Olen kuvaamisessa vielä noviisi, mutta treenihän se tekee mestarin. Juuri senkin takia kuvaan aina manuaalisäädöillä, että joudun oikeasti tehdä itse töitä hyvän kuvan eteen ja opin siinä samalla. Jos haluatte myöhemmin lukea itse valokuvaamisestani jotain, kirjoittelen siitäkin ihan mielelläni. Otan kuvani aina RAW-muodossa, jotta niitä on helpompi käsitellä myöhemmin. Tilaa vievää, mutta lopputulos on sen arvoista. Jos raakakuvat ja niiden kuvaaminen kiinnostaa, kerron mielelläni miten siirryin niihin ja miten RAW-muoto eroaa perinteisestä JPG:stä. Kysykää ihmeessä jos kiinnostaa. Tosiaan, raakana kuvaaminen jättää enemmän mahdollisuuksia kuvankäsittelylle, sillä kuvaamisen jälkeen on editoinnin aika..

Kirkkautta lisätty, värejä kirkastettu ja korostettu, kontrastia vähennetty, viileyttä lisätty ja keltaisuutta vähennetty.

Käytän kuvankäsittelyyn aina Adoben Lightroomia. Vaikka olin käyttänyt ohjelmaa jo pitkään, Lars Johnsonin pitämissä workshopeissa oppi silti todella paljon uutta. ASUSin ja Larsin The Next Level -workshopit saivat minutkin hankkimaan Photoshopin, joskin olen avannut ohjelman yhden ainoan kerran. Tänä kesänä olen ollut aivan ennätyskiireinen ja viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani veneessä, joten kuvankäsittelylle on jäänyt hyvin vähän aikaa. Kotona on nyt apuna Asuksen iso 27″ PA279Q-näyttö, joka on helpottanut muuten kuvankäsittelyä todella paljon kun on tehnyt sen aiemmin läppärillä. Vielä kun pääsen sen Photoshopin maailmaan.. Mitään vartalonmuokkauksia ei täällä tulla koskaan näkemään, mutta pieniin parannuksiin ja korjailuihin tulen varmasti käyttämään Photaria. Ja nyt puhun tosiaan esimerkiksi taustan ”häiriötekijöiden” poistamisesta, en mistään raskausarpien tai vatsamakkaroiden piilottamisesta. Alla vielä video ASUSin workshopista, jossa aiheena on nimenomaan asukuvien editointi Photoshopilla. Tähän tulen palaamaan vielä itsekin monta, monta kertaa.. Tuolta ASUSin soittolistalta löytyy muutenkin paljon hyviä editointi- ja kuvausvinkkejä, kannattaa tsekata sillä ne ovat peräisin Larsilta, joka on ihan huippuammattilainen.

 

Mutta takaisin postauksen varsinaiseen aiheeseen, ne omat kuvani. Miten editoin niitä? Aina ensimmäisenä rajaan kuvan jos sille on tarvetta ja tarvittaessa suoristan esimerkiksi horisontin. Säädän Lightroomissa kuvan kirkkautta, jota yleensä vähän lisään. Pyrin kuvaamaan mieluummin vähän pimeämmillä asetuksilla ja tuomaan kuvaan valoa jälkikäsittelyllä kuin toisinpäin. Vähän kuvasta riippuen, joko lisään kontrastia tai otan sitä pois. Asukuvissa, varsinkin kun yleensä käytän paljon mustaa, kontrastin poistamisella saa mustiin vaatteisiinkin eloa. Sen jälkeen säädän lämpötilaa, yleensä vähän viileämmälle, mutta sekin riippuu kuvasta ja fiiliksestä. Korostan yleensä hieman valkoisia kohtia tai pyrin ainakin tekemään niistä valkoisia. En halua kuitenkaan ylivalottaa kuvaa, vaikka toisinaan se voi toimia hyvänä tehostekeinona. Curve -työkalu on muuten ihan huippu, sitä kautta saa tehtyä kuvaan vaikka mitä kunhan sen käyttöön vähän perehtyy! Lightroom näyttää kätevästi, milloin kuvassa on liikaa valkoista tai mustaa. Yleensä paras lopputulos on juuri niillä rajoilla, ennen kuin kuva palaa puhki.

Värejä kirkastettu, kontrastia lisätty, valkoisia ja sinisiä värejä korostettu. Halusin kuvaan vähän överin fiiliksen, sillä todellisuudessa värit olivat tuolla ilta-auringon hetkellä todella korostuneita ja puut näyttivät hyvin keltaisilta. Maisema näytti juuri tältä livenä kesäiltana Kaunissaaressa.

Pidän kuvan yleensä luonnollisena ja haluan värien olevan mahdollisimman aitoja. Vaikkei minulla olekaan mitään tiettyä tyyliä kuvissani, huomaan suosivani kirkkaita ja puhtaita värejä. Pyrin siis tekemään kuvasta mahdollisimman aidon, sellaisen mitä se oli kuvaushetkelläkin, mutta yleensä säädän värejä vähän kirkkaammiksi tai kylläisemmiksi. Vibrance on muuten Lightroomissa todella paljon parempi värityökalu kuin Saturation, joka tekee väreistä helposti tukkoisia. Joskus saatan säätää yksittäisiä värejä,kuten esimerkiksi poistaa keltaista kuvasta tai korostaa sinisen sävyjä esimerkiksi merellä otetuissa maisemakuvissa. Jos muutan kuvan värimaailmaa enemmän, teen sen joko VSCO:n valmiilla filttereillä (joita en koskaan käytä muuten pelkästään vaan silti käsittelen jokaisen kuvan erikseen) tai Tone Curve -työkalun kanssa.

Alkuperäisen kuvan värit ovat oikeastaan kaukana totuudesta. Iltapäivän aurinko teki altaasta syvänsinisen ja laatoituksesta vitivalkoisen. Kontrasteja ja varjoja muokkaamalla iho näyttää tummemmalta ja bikinit kirkkaammilta. Todellisuudessa olin tuona päivänä jo hyvin ruskettunut, alkuperäinen kuva ei vain anna ihonvärille oikeutta ennen editointia. Valkoisia ja mustia värejä on korostettu ja kuvaa on terävöitetty.

Lopuksi vielä terävöitän kuvaa sharpening-työkalulla. Sen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kuvasta tule liian terävä, sillä sekään ei näytä hyvältä. Noise reduction poistaa liiallista kohinaa, joka tulee muuten varsinkin syksyllä päivien pimetessä taas tarpeeseen. Lopuksi tsekkaan vielä kuvan läpi, oliko jotain pientä korjattavaa esimerkiksi parannustyökalulla. Saatan poistaa yksittäisiä karvoja vaatteista tai piilottaa häiritsevät pikkunäpyt, mutta en tee koskaan mitään radikaaleja muutoksia. En lisää tummaa sävyä ja kontrastia silmiini enkä valoa poskipäille. En siloittele reisiä tai pakaroita enkä piilota juurikasvua. Monet tekevät tätä, mutta oma tyylini on olla ennemminkin aidosti sitä, mitä lukijani voi omilla silmillään nähdä. Värien ja valotuksen avulla kuvasta voi saada mielenkiintoisemman ja visuaalisesti kauniimman, mutta en halua että kuvani ”valehtelevat”. Tuo ASUSin uusi näyttö toistaa muuten värit niin luonnollisina, että niitä on huomattavasti helpompi säätää ilman, että lopputuloksesta tulee turhan överi.

Sinisiä sävyjä on lisätty, sillä auringonlaskun jälkeen oli juuri tälläinen sininen hetki. Valkoisia värejä on korostettu, jotta mekko ja takana olevat jahdit tulisivat paremmin esiin. Korostusta ja valoa on lisätty sekä kontrastia vähennetty. Hämärässä kuvaamisesta aiheutunutta kohinaa on poistettu ja kuvaa lopulta tarkennettu. Olisin voinut poistaa punaisuutta ihosta ja blurrata otsarypyt, mut hei, tuolta mä silloin juuri näytin. 

Tässä viimeisessä kuvassa tulee hyvin esille kuvankäsittelyn voima nimenomaan raakakuvan kohdalla. Kuva on aivan liian pimeä, sillä se on otettu myöhään illalla hämärällä terassilla. Raakakuva antaa mahdollisuuden lisätä valoa paljon enemmän kuin jpg-muoto. Punaista, oranssia ja vihreää väriä on korostettu, kuvaa tarkennettu ja kohinaa poistettu. 

Kun lopputulos on valmis ja kuvien on tarkoitus tulla blogiin, kopioin kuvaan tehdyt muutokset kaikkiin postaukseen tuleviin kuviin. Kuitenkin käyn jokaisen kuvan vielä yksitellen läpi, sillä samat säädöt eivät mitenkään toimi jokaisessa kuvassa. Lopulta vielä tallennus oikeassa muodossa ja koossa, riippuen tuleeko kuva Instagramiin, Facebookiin vai blogiin. Luonnollisesti someen menevät kuvat saavat olla vähän pienemmässä muodossa. Kuvankäsittely on ainakin itselleni vielä vähän hidasta, mutta workshopeista saamieni hyvin vinkkien myötä siitä on tullut jopa hauskaa. Onnistuneet presetit voi Lightroomissa tallentaa ja niitä voi käyttää myöhemminkin jos tykkää pitää kuvat yhtenäisinä esimerkiksi blogia tai Instagramia varten. Jos jotain syksyssä odotan, niin vielä tarkemmin kuvankäsittelymaailmaan ja erityisesti Photoshopiin uppoutumista tuon uuden näytön kanssa.. Jakakaa muuten ihmeessä omia vinkkejänne kuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn kommenttiboksissa!

 

Yhteistyössä: 

ASUS &