11 x Nämä asiat ovat tyypillisiä minulle

keskiviikko tammikuu 09 2019

Haastan nyt mukaan kaikki halukkaat, luetelkaahan somekanavissanne teille tyypillisiä juttuja eli mitkä tekevät sinusta juuri Sinut. Näistä on kiva bongailla sitten samankaltaisia tyyppejä vaikka kavereiden kesken, tai vaihtoehtoisesti huomata kuinka hyvin erilaisuudet täydentävät toisiaan. Nämä asiat ovat tyypillisiä minulle, eli tekevät minusta Mirvan.. 

Tuumasta toimeen Asiat tapahtuvat yleensä nyt kun päätän niin. Kotona Maco taas on enemmän sellainen ”ehtiihän sen huomennakin”, kun minä taas teen kaiken heti. Jos saan jonkun idean, on sitä pakko alkaa toteuttaa yleensä heti. Jos jotain sovitaan, tehdään heti ja suunnitelmat muuttuvat toteutukseksi hyvin nopeasti. Toisaalta taas vitkastelen epämiellyttävien asioiden kanssa, mutta kun päätän esimerkiksi selättää laskupinon tai pyykkivuoren, teen sen kyllä sitten samantien ja hyvin nopeasti.

Sporttisuus Nykyään tätä voi sanoa jo itselleni hyvin tyypilliseksi ominaisuudeksi. Pyrin liikkumaan joka päivä, joko varsinaisesti treenaten tai hyötyliikkuen ja etsin aina jostain tilaa liikunnalle. Mua näkee enemmän urheiluvaatteissa kun tavallisissa arkivaatteissa ja sporttisuus näkyy mussa ennen kaikkea energisyytenä ja aktiivisuutena. Oon saanut Macolta lempinimen Sportti-Jeesus.

Innostun helposti Siis kun jostain innostun niin innostun kyllä kunnolla. Viimeisenä esimerkkinä nyt tuo avantouinti. Jäätiin Roosan kanssa molemmat koukkuun avantoon ja alettiin heti googlailla avantovarusteita ja -seuroja. Saatan innostua niin kiitollisuuspäiväkirjasta kuin koirien turkinhoidosta, suunnitella hetkessä jonkun reissun isollekin porukalle tai aloittaa uuden liikuntalajin. Innostuksesta syntyy elämäntapa, jos innostuksen kohde on tarpeeksi mieleinen.

Tiedonjano Mulla on hirveän suuri tarve oppia joka päivä jotain uutta ja sivistää itseäni. Siksi yritän lukea paljon kirjoja ja aina kun joku mielenkiintoinen asia tai ilmiö tulee vastaan, googlaan siitä kaiken mahdollisen tiedon. Viime viikolla tein tätä muun muassa Amazonin eläinlajeista ja olen nyt paljon viisaampi kuin silloin. Nykyään yritän aina kuunnella paljon enemmän kuin puhua.

Lyhyt pinna Oon super temperamenttinen, vähän liiankin. En kestä kiukuttelua, kitinää, laiskottelua enkä negatiivisuutta ja ne saavatkin mut näkemään punaista. Kotona kiukustun, suutun, tai huudan suhteellisen helposti, mutta lepyn heti ja pyydän anteeksi. Välillä mun suusta saattaa päästä vaikka mitä ilkeyksiä kun just sillä hetkellä ärsyttää niin paljon. Olen yrittänyt skarpata tämän kanssa, mutta toisaalta tuleepahan kerralla sanottua ja selvitettyä asiat. Pahan mielen patoaminen ja hiljaisuus ovat jotain sellaista, joka ei omaan elämääni mahdu.

Neuvonantaja Multa löytyy jos jonkinlaisia neuvoja, harvassa ovat tilanteet joihin mulla ei olisi mitään sanottavaa. En tietenkään voi samaistua kaikkiin ongelmiin ja toisinaan ongelmat joita kuulen, ovat asioita joista en edes tiedä mitään, mutta aina on antaa edes joku neuvo. Kuuntelen paljon mitä ympärilläni puhutaan ja mitä ihmisiä kehotetaan milloinkin tekemään ja toimimaan. Aina voi auttaa edes jotenkin eikä vain seistä tumput suorana.

Periksiantamattomuus Ei saa luovuttaa, on lause jota toitotan aina pojallenikin. On kuitenkin vahvuus ymmärtää, mitä asioita ei kannata viedä loppuun asti, mutta pienet vastoinkäymiset eivät estä maaliin pääsyä. Joskus vaan tuntuu pahalta, mutta aina voi etsiä uusia keinoja päästä eteenpäin. Oli kyse töistä, stressistä tai vaikka juoksulenkistä. Luovuttaminen ei ole sitä, että vaihtaa suuntaa tai toimintatapaa. Sehän se vasta periksiantamattomuutta onkin, että keksii jotain muuta jos nykyinen tapa ei toimi. AINA täytyy mennä eteenpäin eikä paikalleen saa jäädä ikinä.

Vanha sielu Lapsena koin jo, että mieleni on jotenkin vanhempi kuin monilla ikätovereillani. Tuntuu, kuin olisin elänyt täällä jo paljon pidempään. Olen hyvä kuuntelija ja kuuntelen aina kuin suinkin vain pystyn ja ehdin, mieluummin kuin puhun. Mun on helppoa olla yksin ja jotenkin sisälläni on ollut vaikeinakin aikoina sellainen ihmeellinen rauha. Kyllä ne asiat järjestyy. Mulla on vahva intuitio johon luotan ja koen jotain selittämätöntä yhteyttä johonkin yliluonnolliseen, henkimaailmaan tai sellaiseen. En tiedä, monet ovat sanoneet että olen vanha sielu juuri näiden asioiden takia.

Eläinrakkaus Mä oon se, joka lässyttää ihan kaikille eläimille. Koiranpennusta norsuvanhukseen, kaikki eläimet ovat ihania. Oon ollut aina vähän sitä mieltä, että ihmisissä jotka eivät pidä eläimistä, on oltava jotain vikaa. Kotona juttelen koirille ja hemmottelen niitä yhtä lailla kuin omaa lastakin.

Huumorintaju Yksi ehdottomasti tärkeimmistä ominaisuuksista ihmisessä! Jos ei ole huumorintajua, ei tule mun kanssa toimeen. Me voidaan kotona kävellä faaraokävelyä ihan vain vessaan mennessä, kertoa vitsejä vähän väliä ja lapsikin on oppinut hassuttelemaan niin paljon, että koko päiväkoti taitaa tuntea hänet jo hyvin huumorintajuisena leikkikaverina. Rakastan kaikkia jekkuja ja mulla on välillä tosi sarkastinen ja jopa musta huumori. Huumorintaju yhdistää ihmisiä ja löydän porukasta aina ne hauskat tyypit, mun kaveripiiri on niitä täynnä! Huumorintajuttomissa ihmisissäkin on oltava jotain vikaa.

Piilotettu älykkyys En keksinyt nyt tälle mitään muutakaan termiä. Sanotaanko, että mä mieluummin annan itsestäni ensin vaikka vähän tyhmän tai yksinkertaisen kuvan, kuin alkaisin pätemään jollain tiedolla, mitä minulla on. Moni on sanonut yllättyneensä siitä, että olenkin oikeastaan aika fiksu. En tiedä johtuuko se oikeasti vain siitä, että ihmiset ovat nykyään kadottaneet maalaisjärkensä ihan täysin ja ympärillä on paljon hyvin yksinkertaisia tyyppejä. En siedä myöskään sellaista oman paremmuuden korostamista, joten mieluummin yllätän sitten myöhemmin sopivan tilanteen tullen.

Mitkä 11 asiaa ovat tyypillisiä sinulle? Saa kopsata ja jakaa vaikka omassa blogissa ;)

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Kysymyspostaus

tiistai tammikuu 01 2019

Ihan ensimmäisenä, upeaa uutta vuotta 2019! Vuodenvaihde on loistava käännekohta ja aika aloittaa monta asiaa puhtaalta pöydältä. Oman asenteen voi muuttaa, tai ainakin voi päättää muuttaa sitä, vaikka nyt heti. Näistä jutuista kirjoittelen vielä myöhemmin lisää, mutta ajattelin aloittaa uuden vuoden blogissa kysymyspostauksella, kuten tein itseasiassa viime vuonnakin vuoden ensimmäisenä päivänä. Saan päivittäin kysymyksiä niin vaatteista, kuin lomakohteista tai kamerastakin ja aina mielelläni vastaan kaikille, jos vain suinkin ehdin. Saan usein myös kovin henkilökohtaisia kysymyksiä blogiin tai Instagramiin ja harmittaa, jos en ehdi vastata niihin heti. Nyt saa kysyä täällä blogissa ihan mitä tahansa, mä vastaan ihan kaikkiin kysymyksiin sitten omassa postauksessa. Kommentteja voi muuten jättää myös ilman nimeä tai sähköpostiosoitettakin, sitäkin joku itseasiassa kysyi. Mä kaipaan sitä ”vanhaa” blogiaikaa, jolloin näitä postauksia oli usein joten palataan hetkeksi sinne..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Pieni tilannepäivitys

keskiviikko joulukuu 19 2018

Hejssan te siellä ruudun takana! Mulle tuli sellainen olo, että täytyy kirjoittaa pieni tilannekatsaus tänne blogiin, se ja mun Instagram kun ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle tässä viime aikoina. Eli siis kaikki te, jotka olette toivoneet tiettyjä postauksia – ne ovat kyllä tulossa mutta aikaisintaan joululomalla. Ensin sairastelin, sitten reissasin ja sitten tulivatkin jo joulukiireet. Toisissa töissäni loppuvuosi on yhtä hullunmyllyä, joten haluan hoitaa kaiken kunnolla loppuun asti, jäädä sitten hyvillä mielin joululomalle ja keskittyä tähän blogityöhön. Olen keräillyt voimia, vuosi on ollut yksi rankimmista, vaikka siihen paljon ihanaa sisältyikin. Kuluneesta vuodesta on itseasiassa vähän ristiriitainen olo. Toisaalta haluan, että se päättyy pian ja alkaa uusi, paljon parempi, mun vuosi.

Rakastan blogiani ja bloggaamista työnä, en tosin ajattele kumpaakaan työtäni työnä vaan pidän niitä aidosti mukavana tekemisenä, mutta on asioita jotka menevät ajoittain näidenkin edelle. Nyt joulukuussa olen yhä useampana iltana pelannut lautapelejä, hoitanut joulun perinteisiä kiireitä, valmistellut ja viettänyt juhlia. Niitä asioita, jotka vähän unohdin kun paahdoin täysillä liian monta rautaa tulessa. Mutta sellainen olen toki perusluonteeltani. Jatkuvasti tekemässä jotain ja vähän sättimässä laiskoja. Mutta ei se tehokkuus ihmisestä yhtään sen parempaa tee. Kaksi vuotta sitten mulle sanottiin Firstbeat-analyysin yhteydessä (sykettä 3 vrkn ajan mittaava hyvinvointianalyysi), että jos et hidasta tuota tahtia, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Juu, juu, otan iisisti. En ottanut, seinä tuli ja siihen jäin hetkeksi ihmettelemään. Suurin ongelmani on ollut suorittaminen. Jos en muka näytä ihmisten mielestä siltä, että teen 24/7 töitä (samalla kun yritän hoitaa kotia, pientä poikaa, kahta koiraa ja parisuhdetta) ja treenaa joka päivä, olen jotenkin laiska ja huono ihminen. No, tästä olen onneksi päässyt yli. Mulla oli myös yksi toinen henkisen puolen ongelma tässä käsillä, mutta kirjoittelen siitä sitten lisää myöhemmin. Kaikki on hyvin ♥

Joulukiireet iskevät joka ikinen vuosi. Varsinkin kun joulua ei vietä kotona, tulee aina pieni lähtöstressi. Pakkaamiset, lahjahankinnat, ystävien ja sukulaisten tapaamiset.. Niin sitä vaan tilattiin taas tälläkin viikolla pikatoimituksella joululahjoja kotiin. Enkä välttynyt Stockan jäätäviltä jouluruuhkilta, sieltä mä vaan raahasin puuttuvia tavaroita mökille kaksin käsin, selkä hikeä valuen.. Miksei sitä ikinä opi? Toisaalta, ehkä tässä on just se mun jouluperinne. Pikku paniikki, kiire ja se hikoilu. Mun jouluostokset meinasivat saada tänään suorastaan koomisiakin käänteitä.. Tänä vuonna keksin jotenkin tosi ihania lahjoja läheisille, niistä tuli niin hyvä mieli. Hullaannuin jotenkin ihan täysin lahjojen antamisesta ja ostin vain lisää ja lisää. Siis mehän käytännössä taas sovittiin ettei mitään, mutta kun ajattelen miten ihania kaikki perheenjäseneni ovat minua kohtaan olleet, haluan kiittää heitä myös näin vaikka suhteeni materiaan onkin kääntynyt vähän päälaelleen. Silti sitä kuitenkin AINA tarvitsee, ihan jokainen meistä.

Lumi tuli Helsinkiin ja olen nauttinut siitä ihan täysillä. Kuin lapset tuolla pulkkamäessä. Äitinä oleminen on ollut viimeaikoina taas maailman ihanin juttu, sillä lapsen riemu joulun alla, saati lumileikeissä, on jotain ainutlaatuista. Se tarttuu. Micael oli tänään ensimmäistä kertaa kaverin luona kylässä (siis ilman mua) päiväkodin jälkeen, mihin se vauva jäi?! Kotiin oli ihana hakea onnellinen leikkijä, joka taukoamatta höpötti kuinka hauskaa oli ollut. Kaikesta loppuvuoden vaikeuksista huolimatta olen ollut tänään jotenkin tosi onnellinen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria