Yhä enemmän ja enemmän puhutaan sosiaalisen median luomasta ahdistuksesta. Ennen hauskat ja aidot kuvaukset tavallisesta arjesta ovat muuttuneet kiiltokuvaelämäksi, joka tuo seuraajille vain pahaa oloa ja alemmuudentunnetta. Joka ikinen story ja kuva on viilattu viimeisen päälle ja blogikuviin käytetään aikaa enemmän kuin naistenlehden muotijuttuun. Ala on niin uusi, että se on murroksessa jatkuvasti. Ahdistava some ahdistaa niin vaikuttajia kuin seuraajiakin. Kaivataan arkea, mutta kritisoidaan huonolaatuisia kuvia. Filtterit ja pienet photoshop-säädöt ovat arkipäivää. Moni kaupungilla vastaan kävelevä bloggaaja näyttääkin tosielämässä aivan erilaiselta. ”Ai silläkin on noin huono iho, ei se olekaan niin kauhean laiha kuin kuvissa!” Aika lohduttavia juttuja. Sain eiliseen avautumiseeni yksinäisen äidin kiireisistä aamuista ihania kommentteja Instagramissa. Että kuinka ihanaa antaa inhimillinen kuva arjesta kun seuraajani oli ajatellut, että tuosta noin vaan handlaan duunit, lapsen, koirat, kotityöt, ystävät ja vielä liikunkin niin paljon ja aina vaan naurattaa. En ole tuonut somekanavissani esiin sitä, kuinka paljon olen oikeasti yksin, tai millaisella minuuttiaikataululla suoritan toisinaan treenejä ja kuinka moni loma on ollut aivan muuta kuin mitä valheellisen seesteiset kuvat ovat antaneet ymmärtää. Tässä tulee esiin juuri se ristiriitaisuus, kuinka toisaalta rakastan kauniita kuvia ja yksityisyyttä ja toisaalta haluan olla aito ja inhimillinen oma itseni. Kumpi parempi vai voiko pitää molemmat?

 

 

Some luo mahdollisuuksia, mutta ehkä vielä enemmän kuitenkin ahdistusta. Siihen voi vaikuttaa kuitenkin itse. Sinä valitset, ketä seuraat. Ennen seurattavia ei ollut läheskään niin paljon kuin nyt, kun lähes kaikilla on vähintään yksi somekanava. Jos täydellisen elämän esitys, överikalliit vaatekaapit ja toinen toistaan kopioivat kodit ärsyttävät, eivätkä fitnesskropat motivoi muuhun kuin entistäkin peittävimpien vaatteiden käyttöön, lopeta seuraaminen. Somessa on kaikille jotain. Ei entistä suosikkivaikuttajaa tarvitse enää seurata sen takia, että sen joskus seitsemän vuotta sitten Instagramin alkuvuosina sattui löytämään. Jos täydelliset matkakuvat ahdistavat kun oma budjetti sallii korkeintaan päiväristeilyn, älä seuraa. Mua nykyään vaan naurattaa kaikki photoshopatut bikinikuvat ja aamuviideltä napatut otokset turistikohteista, jotka ovat päiväsaikaan tupaten täynnä. Tuo on jo seuraajankin huijaamista, sekä ahdistuksen lisäämistä. Mutta mitä vain hyvän kuvan takia.. Nykyään on vähän hassua etsiä esimerkiksi asuinspiraatiota keväiselle kaupunkilomalle, kun asukuvissa on piikkikorkoja ja kämmenenkokoisia käsilaukkuja. Oma elämä tuntuu äkkiä tylsältä, kun päivästä toiseen katsoo työkseen matkustavan suosikkivaikuttajan arkea. Tähän voi onneksi vaikuttaa itse ja lopettaa sen ahdistavan elämän seuraamisen. Ainahan sitä voi palata etsimään sitä täydellisen elämän inspiraatiota hakemalla käyttäjää, jos siltä tuntuu. Tilit, jotka luovat pelkkää hyvää fiilistä, motivoivat ja inspiroivat, kannattaa sen sijaan pitää visusti seurannassa. Sellaiset, jotka antavat enemmän kuin ottavat.

 

 

Ahdistava some ei olisi ollenkaan niin ahdistava, jos kaikki seuraisivat juuri tuollaisia tyyppejä. Inspiroituisivat joka aamu pieneen meditatiiviseen joogaan, nauttisivat päivän pienistä kivoista hetkistä ja saisivat itsensä illalla reippaalle lenkille tai vaikka sen lempiruoan valmistuksen pariin. Me olemme kaikki erilaisia, miksi seuraisimme kaikki samoja vaikuttajia? Meille jokaiselle löytyy heitä, jotka antavat tilaa myös armollisuudelle, joka on tuntunut unohtuneen tästä maailmasta. Että onhan noillakin joskus lelut levällään olohuoneessa ja tiskit pöydällä. Tällaiset inspiroivat somekanavat tekevät koko sosiaalisesta mediasta paremman paikan ja vähentävät ahdistusta. Millainen on sun mielestä hyvä sometili, tai ahdistutko ylipäätään sosiaalisesta mediasta? Tähän lopuksi vielä tärkeimmät jutut, kuinka muuttaa ahdistava some paremmaksi paikaksi.

1. Sinä valitset ketä seuraat

2. Näytä itse esimerkkiä ja tee toisin

3. Muista kuvankäsittely ja sen taika

4. Usein paras loma on kuitenkin loma ilman kameraa

5. Keskity niihin asioihin, jotka omassa elämässäsi ovat hyvin

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Haastan nyt mukaan kaikki halukkaat, luetelkaahan somekanavissanne teille tyypillisiä juttuja eli mitkä tekevät sinusta juuri Sinut. Näistä on kiva bongailla sitten samankaltaisia tyyppejä vaikka kavereiden kesken, tai vaihtoehtoisesti huomata kuinka hyvin erilaisuudet täydentävät toisiaan. Nämä asiat ovat tyypillisiä minulle, eli tekevät minusta Mirvan.. 

Tuumasta toimeen Asiat tapahtuvat yleensä nyt kun päätän niin. Kotona Maco taas on enemmän sellainen ”ehtiihän sen huomennakin”, kun minä taas teen kaiken heti. Jos saan jonkun idean, on sitä pakko alkaa toteuttaa yleensä heti. Jos jotain sovitaan, tehdään heti ja suunnitelmat muuttuvat toteutukseksi hyvin nopeasti. Toisaalta taas vitkastelen epämiellyttävien asioiden kanssa, mutta kun päätän esimerkiksi selättää laskupinon tai pyykkivuoren, teen sen kyllä sitten samantien ja hyvin nopeasti.

Sporttisuus Nykyään tätä voi sanoa jo itselleni hyvin tyypilliseksi ominaisuudeksi. Pyrin liikkumaan joka päivä, joko varsinaisesti treenaten tai hyötyliikkuen ja etsin aina jostain tilaa liikunnalle. Mua näkee enemmän urheiluvaatteissa kun tavallisissa arkivaatteissa ja sporttisuus näkyy mussa ennen kaikkea energisyytenä ja aktiivisuutena. Oon saanut Macolta lempinimen Sportti-Jeesus.

Innostun helposti Siis kun jostain innostun niin innostun kyllä kunnolla. Viimeisenä esimerkkinä nyt tuo avantouinti. Jäätiin Roosan kanssa molemmat koukkuun avantoon ja alettiin heti googlailla avantovarusteita ja -seuroja. Saatan innostua niin kiitollisuuspäiväkirjasta kuin koirien turkinhoidosta, suunnitella hetkessä jonkun reissun isollekin porukalle tai aloittaa uuden liikuntalajin. Innostuksesta syntyy elämäntapa, jos innostuksen kohde on tarpeeksi mieleinen.

Tiedonjano Mulla on hirveän suuri tarve oppia joka päivä jotain uutta ja sivistää itseäni. Siksi yritän lukea paljon kirjoja ja aina kun joku mielenkiintoinen asia tai ilmiö tulee vastaan, googlaan siitä kaiken mahdollisen tiedon. Viime viikolla tein tätä muun muassa Amazonin eläinlajeista ja olen nyt paljon viisaampi kuin silloin. Nykyään yritän aina kuunnella paljon enemmän kuin puhua.

Lyhyt pinna Oon super temperamenttinen, vähän liiankin. En kestä kiukuttelua, kitinää, laiskottelua enkä negatiivisuutta ja ne saavatkin mut näkemään punaista. Kotona kiukustun, suutun, tai huudan suhteellisen helposti, mutta lepyn heti ja pyydän anteeksi. Välillä mun suusta saattaa päästä vaikka mitä ilkeyksiä kun just sillä hetkellä ärsyttää niin paljon. Olen yrittänyt skarpata tämän kanssa, mutta toisaalta tuleepahan kerralla sanottua ja selvitettyä asiat. Pahan mielen patoaminen ja hiljaisuus ovat jotain sellaista, joka ei omaan elämääni mahdu.

Neuvonantaja Multa löytyy jos jonkinlaisia neuvoja, harvassa ovat tilanteet joihin mulla ei olisi mitään sanottavaa. En tietenkään voi samaistua kaikkiin ongelmiin ja toisinaan ongelmat joita kuulen, ovat asioita joista en edes tiedä mitään, mutta aina on antaa edes joku neuvo. Kuuntelen paljon mitä ympärilläni puhutaan ja mitä ihmisiä kehotetaan milloinkin tekemään ja toimimaan. Aina voi auttaa edes jotenkin eikä vain seistä tumput suorana.

Periksiantamattomuus Ei saa luovuttaa, on lause jota toitotan aina pojallenikin. On kuitenkin vahvuus ymmärtää, mitä asioita ei kannata viedä loppuun asti, mutta pienet vastoinkäymiset eivät estä maaliin pääsyä. Joskus vaan tuntuu pahalta, mutta aina voi etsiä uusia keinoja päästä eteenpäin. Oli kyse töistä, stressistä tai vaikka juoksulenkistä. Luovuttaminen ei ole sitä, että vaihtaa suuntaa tai toimintatapaa. Sehän se vasta periksiantamattomuutta onkin, että keksii jotain muuta jos nykyinen tapa ei toimi. AINA täytyy mennä eteenpäin eikä paikalleen saa jäädä ikinä.

Vanha sielu Lapsena koin jo, että mieleni on jotenkin vanhempi kuin monilla ikätovereillani. Tuntuu, kuin olisin elänyt täällä jo paljon pidempään. Olen hyvä kuuntelija ja kuuntelen aina kuin suinkin vain pystyn ja ehdin, mieluummin kuin puhun. Mun on helppoa olla yksin ja jotenkin sisälläni on ollut vaikeinakin aikoina sellainen ihmeellinen rauha. Kyllä ne asiat järjestyy. Mulla on vahva intuitio johon luotan ja koen jotain selittämätöntä yhteyttä johonkin yliluonnolliseen, henkimaailmaan tai sellaiseen. En tiedä, monet ovat sanoneet että olen vanha sielu juuri näiden asioiden takia.

Eläinrakkaus Mä oon se, joka lässyttää ihan kaikille eläimille. Koiranpennusta norsuvanhukseen, kaikki eläimet ovat ihania. Oon ollut aina vähän sitä mieltä, että ihmisissä jotka eivät pidä eläimistä, on oltava jotain vikaa. Kotona juttelen koirille ja hemmottelen niitä yhtä lailla kuin omaa lastakin.

Huumorintaju Yksi ehdottomasti tärkeimmistä ominaisuuksista ihmisessä! Jos ei ole huumorintajua, ei tule mun kanssa toimeen. Me voidaan kotona kävellä faaraokävelyä ihan vain vessaan mennessä, kertoa vitsejä vähän väliä ja lapsikin on oppinut hassuttelemaan niin paljon, että koko päiväkoti taitaa tuntea hänet jo hyvin huumorintajuisena leikkikaverina. Rakastan kaikkia jekkuja ja mulla on välillä tosi sarkastinen ja jopa musta huumori. Huumorintaju yhdistää ihmisiä ja löydän porukasta aina ne hauskat tyypit, mun kaveripiiri on niitä täynnä! Huumorintajuttomissa ihmisissäkin on oltava jotain vikaa.

Piilotettu älykkyys En keksinyt nyt tälle mitään muutakaan termiä. Sanotaanko, että mä mieluummin annan itsestäni ensin vaikka vähän tyhmän tai yksinkertaisen kuvan, kuin alkaisin pätemään jollain tiedolla, mitä minulla on. Moni on sanonut yllättyneensä siitä, että olenkin oikeastaan aika fiksu. En tiedä johtuuko se oikeasti vain siitä, että ihmiset ovat nykyään kadottaneet maalaisjärkensä ihan täysin ja ympärillä on paljon hyvin yksinkertaisia tyyppejä. En siedä myöskään sellaista oman paremmuuden korostamista, joten mieluummin yllätän sitten myöhemmin sopivan tilanteen tullen.

Mitkä 11 asiaa ovat tyypillisiä sinulle? Saa kopsata ja jakaa vaikka omassa blogissa ;)

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Ihan ensimmäisenä, upeaa uutta vuotta 2019! Vuodenvaihde on loistava käännekohta ja aika aloittaa monta asiaa puhtaalta pöydältä. Oman asenteen voi muuttaa, tai ainakin voi päättää muuttaa sitä, vaikka nyt heti. Näistä jutuista kirjoittelen vielä myöhemmin lisää, mutta ajattelin aloittaa uuden vuoden blogissa kysymyspostauksella, kuten tein itseasiassa viime vuonnakin vuoden ensimmäisenä päivänä. Saan päivittäin kysymyksiä niin vaatteista, kuin lomakohteista tai kamerastakin ja aina mielelläni vastaan kaikille, jos vain suinkin ehdin. Saan usein myös kovin henkilökohtaisia kysymyksiä blogiin tai Instagramiin ja harmittaa, jos en ehdi vastata niihin heti. Nyt saa kysyä täällä blogissa ihan mitä tahansa, mä vastaan ihan kaikkiin kysymyksiin sitten omassa postauksessa. Kommentteja voi muuten jättää myös ilman nimeä tai sähköpostiosoitettakin, sitäkin joku itseasiassa kysyi. Mä kaipaan sitä ”vanhaa” blogiaikaa, jolloin näitä postauksia oli usein joten palataan hetkeksi sinne..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria