Miksi blogilla tienaaminen on niin monille edelleen ongelma?

perjantai toukokuu 04 2018

Törmään aina aika ajoin blogeissa, tai siis niiden kommenttikentissä, aika kärkkääseenkin keskusteluun blogiyhteistöistä ja ennen kaikkea siitä, että blogilla tienaaminen tuntuu oelvan toisille aivan järjetön ongelma. Siis törmäsin jopa sellaiseen keskusteluun, jossa kommentoija pyysi muita blogin lukijoita lähtemään mukaan ”kampanjaan” yhteistöitä vastaan, eli boikotoimaan kaikkia niitä yrityksiä, jotka tekevät blogien kanssa yhteistöitä. Siis mitä hemmettiä?! Kaikkia näitä kommenttiketjuja yhdistää myös kommentoijien ajatukset siitä, että blogi ei voi olla kenellekään työ, vaan se on ihan täysin harrastustoimintaa. En tiedä enää onko se edes kateus muka helposta työstä vai ihan silkka typeryys joka tulee esille silloin, kun joku sattuu saamaan jotain ilmaiseksi tai vaikka alennuksella yhteistyön kautta. Ja etenkin silloin, kun joku pystyy tehdä harrastuksestaan työn, jota voi tehdä kotona ja joka ei vaadi siellä bussipysäkillä seisomista aamukuudelta. Siis toki bloggaaminenkin työnä voi sitä toisinaan vaatia, mutta harvemmin. Näille ihmisille tärkein viesti onkin, että ole hyvä ja tee itse perässä menestyvä blogi, joka antaa sulle mahdollisuuden vaihtaa vaikka sitä työpaikkaa, johon et selvästikään ole nyt itse tyytyväinen. Ei ole muuten ihan jokaisen pala kakkua.

Blogit olivat ennen erilaisia. Tavallaan kaipaan itsekin sitä arkisempaa ja persoonallisempaa sisältöä ja ei-niin-mietittyjä kuvia. Silloin aktiivisimmat bloggaajat saivat paljon helpommin lukijoita, kun blogeja ei ollut paljon. Kilpailu lukijamääristä ja niiden säilyttämisestä on kuitenkin alalla kiristynyt sen myötä, kun blogeja on tullut lisää ja niiden taso nousee jatkuvasti. Kun ennen sai seuraajia ja lukijoita ikään kuin itsestään tuottamalla vain säännöllisesti sisältöä, nyt siihen on pakko panostaa aivan eri tavalla. Ehkä tämä luo mielikuvan siitä, että bloggaaminen olisi edelleen helppoa ja ihan silkkaa harrastustoimintaa? Ehkä se toisille on sitä edelleen, mutta väitän, että suurin osa bloggaajista joutuu oikeasti tekemään paljon töitä bloginsa eteen jos haluaa pysyä jatkuvasti kehittyvän alan huipulla ja säilyttää lukijoidensa mielenkiinnon.

On vain silkka fakta, että jos tavoitteena on blogilla tienaaminen, yhteistöitä on pakko tehdä. Blogitulot perustuvat mainonnalle ja blogi on mainospaikka siinä missä sporapysäkki tai sanomalehti. Toki on ehkä vähän ikävää, jos yhteistöistä näkee että ne on tehty vain rahan takia ja siitä rahasta vain kehutaan tuotetta tai palvelua, joka muuten jäisi itseltä hankkimatta. Itse haluan ainakin panostaa omiin yhteistöihini kunnolla ja tuoda postauksen sisällössä esiin vähän muutakin kuin pelkkää mainostusta, vaikka se onkin yhteistyön varsinainen tarkoitus. En lähde sellaisiin yhteistöihin mukaan, jotka eivät sovi omaan arvomaailmaani tai kulutustottumuksiini, sillä koen itse blogiyhteistyön silti vähän erilaisena, kuin se pelkkä mainonta. Bloggaajia ei suotta sanota vaikuttajiksi, sillä bloggaajan omat henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat yllättävän paljon lukijoiden omiin valintoihin. Myös se on yksi syy, miksi haluan olla aidosti oma itseni ja toteuttaa tätä myös yhteistöiden kannalta. Haluan säilyttää uskottavuuteni ja luotettavuuteni niin yhteistyökumppaneiden kuin lukijoidenikin kanssa.

Jo pelkästään yhden yhteistyöpostauksen toteuttaminen vaatii todella paljon aikaa. Kuvaaminen ei välttämättä ole ihan pikkujuttu, kuvat on myös käsiteltävä. Tyylinsä toki kullakin, mutta mulle se ei ole mitään vartissa valmista -hommaa, vaikka toki voisin käyttää siihen vieläkin enemmän aikaa jos sitä vain olisi. Tekstejä saatan hioa joskus useamman päivän, sillä aina ei ole inspiraatiota kirjoittaa kaikkea kerralla, varsinkin kun yhteistyöpostauksiin haluaa panostaa niin paljon. Jo pelkästään yhden instagram-julkaisun takana voi olla paljon työtä. Kuvausta, kuvankäsittelyä, suunnittelua, luonnoksia ja itse julkaisun teko ei suju ihan minuutissa sekään hashtageineen kaikkineen. Toki joskus on päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja yksi postausteksti valmistuu jopa vartissa, jos aika ja inspiraatio osuvat kohdalleen. Useimmiten on kuitenkin kyse monen tunnin työstä. Lisäksi bloggaajan loma on aina erilaista kuin ei-bloggaajan, ellei sitten ole ennen lomaa käyttänyt tuhottomasti aikaa postausten valmiiksi kirjoittamiseen ja ajastamiseen. Mulla se on jäänyt kiireiden takia aina ajatuksen asteelle ja lomalla kuljen jatkuvasti kamera kädessä ja teen töitä joka ikinen päivä. Miksi? Siksi, että saisin blogiin säännöllisesti sisältöä sekä sitä kautta tietysti myös itselleni rahaa. Hyvin tuotetut sisällöt kiinnostavat myös yrityksiä, jotka haluavat mainostaa blogeissa.

Yritysten on nykyään todella järkevää mainostaa tuotteitaan ja palvelujaan esimerkiksi juuri blogeissa jo pelkästään kävijämäärien takia. Oikeanlaisen ja hyvin toteutetun blogiyhteistyön kautta yritys voi saada paljon suurempaa näkyvyyttä nimenomaan oikealle kohderyhmälle kuin esimerkiksi ilmoituksella paikallislehdessä. Päivittäin päivittyvät lifestyleblogit antavat siihen hyvän mahdollisuuden ja siksi juuri lifestyleblogeissa onkin eniten yhteistöitä. Lifestylebloggaaja on yleensä henkilö, jota seurataan nimenomaan henkilönä, ei välttämättä blogin sisällön takia (vrt. ruokablogi ja lifestyleblogi) ja bloggaajan valinnat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat blogin lukijoita, jotka ovat yritysten kohderyhmää kaupallisissa yhteistöissä. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, yritys saa näkyvyyttä, bloggaaja korvauksen tehdystä työstä. Koska kyse on todellakin työstä, siitä on maksettava myös palkkaa.

Näiden luulisi olevan ihan itsestäänselviä asioita nykyään vähänkään enemmän blogia lukeville henkilöille, mutta näköjään ei. Blogilla tienaaminen ei kuitenkaan ole todellakaan helpoin mahdollinen tapa tehdä duunia ja se vaatii tekijältään paljon. Jokainen, joka kritisoi bloggaamista ja muuta sosiaalisen median sisällöntuottamista sen perusteella, ettei se ole oikeaa työtä, voi todellakin kokeilla itse. Aika moni jättää leikin kesken. Ja hei kertokaa nyt teidän ajatuksia, mitä tunteita blogiyhteistyöt teissä herättävät ja pidättekö sisällöntuottamista oikeana työnä?

Kuvat eivät liity taaskaan yhtään mitenkään tekstiin, mutta voi vitsi miten hullua, mulla oli viime lokakuussa noin tumma tukka! Ääk. Espanjan aurinko, olen kohta siellä.. ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Pitäisi juoda useammin viiniä

torstai huhtikuu 19 2018

Viime viikonloppuna Inspiration Weekend 2018 sisälsi paljon erilaista ohjelmaa bloggaajille ja muille somevaikuttajille. Tarkoituksenani oli tietysti aktiivisesti päivittää vähintään Instagramin storya, mutta kuten aina kun on tarpeeksi hauskaa tekemistä, storyt jäävät vähiin. Ai että, vielä perjantaina alkuillasta tuskailin kauheaa kiirettä ja olisin ihan mielelläni laittanut mekon ja korkojen sijaan viettänyt illan villasukissa ja leggareissa.. En ole pitkään aikaan käynyt missään muualla kuin treenaamassa tai ruokakaupassa perjantai-iltaisin, joten tuntui vähintäänkin oudolta laittautua illallista varten ja lähteä ulos ihan yksin. Sen että paikalle pääsin, pyörsin kaikki puheeni siitä, kuinka koti ja lenkkimaastot ovat paras tapa perjantain viettoon. Kerrassaan upeassa, viime viikolla avatussa Ravintola Väino Kalliossa (vahva suositus tälle, muista erityisesti arkiaamupalat ja viikonloppubrunssit!) järjestettiin siis Foodies & Winos illallinen. Social Wines tarjosi illallisen viinit ja yhteistyössä heidän kanssaan kerron nyt hauskasta illallisesta ja hyvistä viineistä tämän postauksen verran. Valehtelematta yksi harvoista tilaisuuksista viime aikoina, jossa en ole kertaakaan vilkaissut kelloa ja aika on todella lentänyt. Olin kotona paljon myöhemmin kuin kuvittelin ja se on nykyään aika harvinaista.

Tunsin illallisesta osan porukasta entuudestaan, toiset olivat minulle täysin tuntemattomia, mutta viinin äärellä ihmiset tulevat yleensä hyvin tutuksi. Social Wines ei voisi kyllä olla parempi nimi näiden viinien maahantuontiyritykselle. Alkumaljana tarjoiltiin espanjalaista cavaa, Jaume Serraa, joka oli muutenkin skumppaihmiselle todella positiivinen yllätys. Kuulin myös hinnan, Alkossa alle 9 euroa ja hämmästyin. Todella harvoin alle kympillä saa hyvää viiniä tai kuohuvaa. Social Winesin edustaja kertoikin tämän kuohuviinin olevan hintaluokassaan ehdoton ykkönen, enkä kyllä epäile hetkeäkään. Jos ylppäreiden tai kesähäiden kuohuvat ovat vielä hankkimatta, pistä ihmeessä nimi muistiin. Oletko muuten koskaan ajatellut, kuinka hyvin kuohuviini sopii tarjoiltavaksi myös jälkiruoan jälkeen? Hyvin.

Foodies & Winos illallinen alkoi alkuruoalla, josta itse sain kasvisversion. Niiin hyvää ruokaa, ja raikkaiden makujen pariksi sopi tietenkin valkoviini. Alkuruoan pariksi meille kaadettiin lasilliset monen suosikkia, rieslingiä. Kesäinen etiketti enteili raikasta alkuruokaviiniä ja sitä tämä Greenleaf Organic Leaf Riesling juuri oli. Ja kyseessä on vielä luomuviini, iso plussa tästä! Jo ennen kuin alkuruoka oli syöty, olin saanut viinilasilliseni kanssa vastapäätä istuvasta hurmaavasta herrasmiehestä itselleni uuden tuttavan. Kulinaari-blogia kirjoittava Kimmo on kerrassaan mahtava tyyppi ja omaa loistavan huumorintajun lisäksi myös ihailtavan ruoka- ja viinitiedon. Meillä riitti juttua koko illallisen ajaksi ja varmasti olisimme pidempäänkin höpötelleet. Kuiva ja hapokas riesling sopi täydellisesti kevyen kasvisruoan pariksi ja tätä (alle kympin) viiniä tulee varmasti napattua kesällä Alkosta mukaan. Illalliselle tulikin puheeksi, että todella harvoin alle kympillä saa luomurieslingin.

Pääruokana oli lihaa, mutta koska skippaan nykyään pihvit, sain nauttia herkullisen tofuannoksen. Illallisella tarjoiltu punaviini Los Monteros oli tietysti suunniteltu lihan kaveriksi, mutta maistui todella hyvältä myös tofun seurana. Punaviini on yksi suosikkijuomistani ja minusta viini ei katso vuodenaikaa. Puhuttiinkin illallisella tästä, eli miten stereotyyppisesti punaviinikausi alkaa syyskuusta, kun huhtikuussa kevätaurinko saa kuluttajat yleensä valitsemaan hyllystä valkkarin. Toki kesällä raikas valkoviini päätyy itsellänikin useammin lasiin, mutta täyteläiset ja mausteiset punkut maistuvat kyllä kesälläkin. Los Monteros oli helppo viini kasvisruoankin kanssa, eikä missään nimessä liian raskas ja täyteläinen nautittavaksi sellaisenaan. Ja kuten kuohuviini ja valkkarikin, tämä jatkaa samaa hintaluokkaa eli elegantista ulkonäöstään huolimatta alle kympin pullo Alkossa. Tykkäsin!

Illallismenun saimme nähdä etukäteen, mutta jälkiruoka pidettiin yllätyksenä. Kun tämä herkullinen Dooley’s-pannacotta tuotiin eteeni mansikoilla ja kukilla koristeltuna, hyvä kun maltoin kuvata sen. Olin ollut pari viikkoa totaalisessa sokerilakossa, mutta tämä oli kyllä hyvä syy tehdä pieni poikkeus. Tuo jälkiruoka maistui niin taivaalliselta, että mun on pakko tehdä sitä itsekin, sokerilakosta huolimatta. Nam! Takuuvarma valinta minkä tahansa ruoan jälkeen. Ja kuten alussa mainitsinkin, kuohuviini on yllättävän raikas ja kevyt pari makealle jälkkärille. Jälkiruokaviineistä en ainakaan itse pidä, joten kevyt kupliva skumppa täydentää aterian juuri minulle sopivalla tavalla.

Illan jälkeen oli juuri sellainen olo, että tätä pitäisi tehdä useammin. Vaikka olisikin vähän kiire ja vaatteet pitäisi vaihtaa lennosta, pitäisi vain käydä useammin syömässä ulkona pitkän kaavan mukaan ja ottaa kaveriksi lasi jos toinenkin hyvää viiniä. Mitä sitten, vaikkei olisikaan niin viimeisen päälle laittautunut? Täydellistä lopputulosta tärkeämpää on hauskanpito ja nauru. Harvoin juon nykyään itseäni kunnon humalaan saakka, mutta viini ja hyvä ruoka ovat loistavia ihmisten yhdistäjiä ja keskustelun herättäjiä. Meille suomalaisille on huomattavasti helpompaa tutustua uusiin ihmisiin viinin äärellä ja jos vain kiinnostaa, kannattaa perehtyä viineihin edes vähän. Ainakin itseäni on helpottanut monissa ruokapöytäkeskusteluissa ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa pieni viinitietämys. Ne kun ovat paljon enemmänkin, kuin pelkkiä alkoholipitoisia juomia. Social Wines, indeed.

Yhteistyössä:

Social Wines &


Millaista elämää haluat oikeasti elää?

maanantai huhtikuu 16 2018

Tää on mun suosikkiaihe, josta voisin puhua vaikka tunteja kyllästymättä ja toistamatta itseäni. Ai miksi? Koska olen itse elänyt elämää, joka ei ollut sellaista josta ihan oikeasti pidin ja jota alitajuisesti halusin elää, tiedän millaista se on. Kun sitten muutin omassa elämässäni asioita jotka toivat minulle vain negatiivista energiaa ja huonoa fiilistä ja aloin sen myötä päästä oikeaan suuntaan, valehtelematta itkin onnesta. Harva se päivä. Muutuin lyhyessä ajassa aivan eri ihmiseksi ja sen myötä muuttui koko elämänlaatuni. Ja mikä tässä on hulluinta, kaikki oli kokoajan kiinni minusta itsestäni ja omista valinnoistani. Ainahan tulee vastaan asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta onneksi pääsääntöisesti elämämme kulkua ohjaavat omat valintamme. Se, miten paljon annat ympäristön vaikuttaa niihin, on itseasiassa myös oma valintasi. Kuulostaa jopa vähän tylyltä, eikö? Helposti sysäämme vastuuta vääristä valinnoista ja vääriin tilanteisiin ajautumisesta jollekin muulle.

Niin minäkin tein. Olin parisuhteessa, joka toi elämääni paljon negatiivisuutta. En ollut tyytyväinen oikeastaan mihinkään ja mielessäni haaveilin kokoajan jostain muusta. En silloin tiennyt edes mistä, joka ikinen ilta toivoin vain, että olisin vielä jonain päivänä niin onnellinen, etten uskoisi sitä itsekään. Silloinen työni oli todella stressaavaa ja raskasta. Vaikka tavallaan pidin siitä kovastikin, sain niiltä ajoilta paljon hyviä ystäviä ja työyhteisö oli vertaansa vailla, voin huonosti ja olin stressaantunut. En silloin edes tajunnut, että kyse oli työn luonteesta ja kellontarkasta vuorotyöstä. Toisaalta töissä oli jopa parempi olla kuin kotona ja siksi halusinkin tehdä aina mielelläni viikonloppuja ja iltavuoroja.

En voinut kuitenkaan niin huonosti, että olisin esimerkiksi palanut loppuun tai esimerkiksi oikeasti kärsinyt todella huonosta kohtelusta kotona. Olin vain tyytymätön, enkä elänyt sellaista elämää kuin halusin. Periaatteessahan asiat olivat ihan hyvin. Mulla oli vakituinen työ, omistusasunto Espoossa ja rahallisesti pärjäsin ihan hyvin. Sain säästettyä rahaa, olin terve, treenasin paljon, näin kavereita ja matkustelin. Kuulostaa kivalta, mutta sitä se ei ollut. Mulla ei vain ollut tarpeeksi rohkeutta lähteä ja muuttaa asioita. Eikä oikeastaan tietoisuuttakaan, sillä jotenkin syytin aina kaikkia muita omasta tilanteestani. Olin muka jämähtänyt paikoilleni, mutta eihän kukaan muu tee omalle elämälleni yhtään mitään, paitsi minä itse.

Mutta sitten jotain tapahtui. Kyllästyin ihan lopullisesti. Hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi (en oikeasti tajunnut ettei vuorotyö sovi mulle, mutta tuo on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä vaikken niitä töitä teekään enää) ja jatkoin samalla vanhassa duunipaikassani. Pidin työstäni entistäkin enemmän kun se oli minulle enää se ns. kakkosjuttu, eikä enää lainkaan niin stressaavaa kuin aiemmin. Koulu alkoi ja koko elämäni muuttui. Olin korviani myöten täyttä huonoa parisuhdetta ja jostain ihmeestä olin kerännyt tarpeeksi voimia lähteä. Muistan vieläkin, kuinka vittuilin pukeutumistyylistäni määräävälle ex-miehelleni, että laitan nyt tästä tällaiset huorasaappaat jalkaan ja lähden tyttöjen kanssa baariin. Lähdin, palasin seuraavana iltapäivänä ja suhde oli siinä. Ex-mies osti asunnon itselleen ja vuokrasin pian maailman ihanimman kodin Ullanlinnasta.

Sen jälkeen olen elänyt sitä elämää, jota oikeasti haluan elää. Muutto puolet pienempään vuokra-asuntoon Jääkärinkadulle oli paras muuttoni koskaan. Sinä keväänä ja kesänä tuli ehkä juhlittua ”vähän” liikaa, mutta se kuului siihen elämäntilanteeseen. Tavallaan olin onnellinen erosta, mutta ennen kaikkea olin onnellinen siitä, että olin vihdoin tajunnut, kuka vaikuttaa elämäni kulkuun. Se olen minä itse.

Myöhemmin elämä on tuonut eteen vähän yhtä sun toista. Välillä on ollut hankalaakin ja tulinhan myös tässä välissä äidiksikin vastoin kaikkia oletuksiani. Olen vaihtanut alaa juuri itselleni sopivaan päivätyöhön ja tehnyt tässä sivussa bloggaamisestakin itselleni ammatin. Vasta nyt tiedän, millaista on rakastaa omaa arkeaan ja olla onnellinen ihan vain kotonakin. Olen tavannut myös niin monta miestä, että tiedän todellakin mitä haluan ja millaisen ihmisen kanssa haluan aikaani viettää. Tiedän missä haluan asua ja olen myös niin itsekäs, etten muuta kenenkään toisen takia enää koskaan sellaiseen paikkaan, jossa en itse viihdy. Hyvä itsekkyys ja itsenäisyys ovat asioita, jotka tuovat elämääsi arvostusta. Niin itseltäsi kuin muiltakin. Kun on edes kerran elänyt huonossa suhteessa ja pääsee siitä omin avuin irti, on luultavasti koko loppuelämän aika itsenäinen. Mä ainakin olen, vaikka tietenkin kaipaan ja tarvitsen rinnalleni ihmisen, jonka kanssa saan jakaa elämääni. Mutta kenenkään läsnäolosta ei kukaan ole riippuvainen. Jos on, se on sairautta. No, se siitä. Elämänlaatu koostuu pienistä asioista ja väärät valinnat, kuten asuinpaikka alueelta joka ei tunnu omalta, mutta ”on siihen elämäntilanteeseen järkevä” voi vaikuttaa kaikkeen.

En ole miettinyt pitkään aikaan, että ”sit kun..” Sinunkaan ei tarvitse.

Valitse työsi tarkkaan. Oma ala ei olekaan ihan helppo juttu löytää eikä se aina ole sitä, mitä olit aiemmin kuvitellut. Jos mahdollista, kokeile uutta. Opiskelu kannattaa aina. Kolme ja puoli vuotta sairaanhoitajaopintoja eivät todellakaan menneet hukkaan vaikken alalla työskentelekään. Jos edes harkitset mielessäsi uusia tuulia työrintamalla, tee se. Ei aikaa ole loputtomiin. Pidä lähelläsi vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat hyvää mieltä ja positiivista energiaa ympärillesi. Välejä ei aina tarvitse lopullisesti katkaista ja esimerkiksi sukulaisista nyt ei pääse koskaan eroon, mutta aina voi ottaa etäisyyttä. Ja pistä se huono mies tai nainen kiertoon viimeistään nyt. Toisen roska, toisen aarre?

Kukaan muu ei tee mitään näitä asioita puolestasi. Jos et ole itsekään ymmärtänyt olevasi tyytymätön elämääsi, ei kukaan voi sinua patistaakaan tekemään muutoksia. Mä kannustan sua kysymään itseltäsi nyt, elätkö nyt sellaista elämää, kuin haluaisit elää? Jos et, kerro mulle mitä sä muuttaisit. Mä tiedän, että sä pystyt siihen. Pystyinhän mäkin.

Kuvat: Mikaela ♥