MITEN KÄSITTELEN KUVIANI?

keskiviikko elokuu 16 2017

Kuvankäsittely on ollut viimeaikoina esillä blogissa tämän Asuksen yhteistyön myötä ja nyt on aika postaussarjan viimeisen osan. Nimittäin miten konkreettisesti käsittelen kuviani. Niin Instan kuin bloginkin puolella sain toiveita, että step by step -muokkauksen sijaan esittelisin ennen ja jälkeen -kuvat. Poimin tähän postaukseen siis satunnaisia kuvia, ennen ja jälkeen kuvankäsittelyn. Kuten kuvista näkyy, jälkikäsittely on hyvin isossa osassa onnistuneen kuvan aikaansaamisessa.

Kirkkautta lisätty ja kontrastia vähennetty, punaista väriä on kirkastettu ja kuvaan on tuotu lisää lämpöä. 

Pyrin kuitenkin kuvaamaan aina siten, että kuvaa ei tarvitsisi hirveästi käsitellä. Rajauksen pyrin tekemään jo kuvaushetkellä. Säädän suljinajan ja aukon sopivaksi kuvaustilanteeseen ja otan aina muutaman testikuvan. Olen kuvaamisessa vielä noviisi, mutta treenihän se tekee mestarin. Juuri senkin takia kuvaan aina manuaalisäädöillä, että joudun oikeasti tehdä itse töitä hyvän kuvan eteen ja opin siinä samalla. Jos haluatte myöhemmin lukea itse valokuvaamisestani jotain, kirjoittelen siitäkin ihan mielelläni. Otan kuvani aina RAW-muodossa, jotta niitä on helpompi käsitellä myöhemmin. Tilaa vievää, mutta lopputulos on sen arvoista. Jos raakakuvat ja niiden kuvaaminen kiinnostaa, kerron mielelläni miten siirryin niihin ja miten RAW-muoto eroaa perinteisestä JPG:stä. Kysykää ihmeessä jos kiinnostaa. Tosiaan, raakana kuvaaminen jättää enemmän mahdollisuuksia kuvankäsittelylle, sillä kuvaamisen jälkeen on editoinnin aika..

Kirkkautta lisätty, värejä kirkastettu ja korostettu, kontrastia vähennetty, viileyttä lisätty ja keltaisuutta vähennetty.

Käytän kuvankäsittelyyn aina Adoben Lightroomia. Vaikka olin käyttänyt ohjelmaa jo pitkään, Lars Johnsonin pitämissä workshopeissa oppi silti todella paljon uutta. Asuksen ja Larsin The Next Level -workshopit saivat minutkin hankkimaan Photoshopin, joskin olen avannut ohjelman yhden ainoan kerran. Tänä kesänä olen ollut aivan ennätyskiireinen ja viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani veneessä, joten kuvankäsittelylle on jäänyt hyvin vähän aikaa. Kotona on nyt apuna Asuksen iso 27″ PA279Q-näyttö, joka on helpottanut muuten kuvankäsittelyä todella paljon kun on tehnyt sen aiemmin läppärillä. Vielä kun pääsen sen Photoshopin maailmaan.. Mitään vartalonmuokkauksia ei täällä tulla koskaan näkemään, mutta pieniin parannuksiin ja korjailuihin tulen varmasti käyttämään Photaria. Ja nyt puhun tosiaan esimerkiksi taustan ”häiriötekijöiden” poistamisesta, en mistään raskausarpien tai vatsamakkaroiden piilottamisesta. Alla vielä video Asuksen workshopista, jossa aiheena on nimenomaan asukuvien editointi Photoshopilla. Tähän tulen palaamaan vielä itsekin monta, monta kertaa.. Tuolta Asuksen soittolistalta löytyy muutenkin paljon hyviä editointi- ja kuvausvinkkejä, kannattaa tsekata sillä ne ovat peräisin Larsilta, joka on ihan huippuammattilainen.

 

Mutta takaisin postauksen varsinaiseen aiheeseen, ne omat kuvani. Miten editoin niitä? Aina ensimmäisenä rajaan kuvan jos sille on tarvetta ja tarvittaessa suoristan esimerkiksi horisontin. Säädän Lightroomissa kuvan kirkkautta, jota yleensä vähän lisään. Pyrin kuvaamaan mieluummin vähän pimeämmillä asetuksilla ja tuomaan kuvaan valoa jälkikäsittelyllä kuin toisinpäin. Vähän kuvasta riippuen, joko lisään kontrastia tai otan sitä pois. Asukuvissa, varsinkin kun yleensä käytän paljon mustaa, kontrastin poistamisella saa mustiin vaatteisiinkin eloa. Sen jälkeen säädän lämpötilaa, yleensä vähän viileämmälle, mutta sekin riippuu kuvasta ja fiiliksestä. Korostan yleensä hieman valkoisia kohtia tai pyrin ainakin tekemään niistä valkoisia. En halua kuitenkaan ylivalottaa kuvaa, vaikka toisinaan se voi toimia hyvänä tehostekeinona. Curve -työkalu on muuten ihan huippu, sitä kautta saa tehtyä kuvaan vaikka mitä kunhan sen käyttöön vähän perehtyy! Lightroom näyttää kätevästi, milloin kuvassa on liikaa valkoista tai mustaa. Yleensä paras lopputulos on juuri niillä rajoilla, ennen kuin kuva palaa puhki.

Värejä kirkastettu, kontrastia lisätty, valkoisia ja sinisiä värejä korostettu. Halusin kuvaan vähän överin fiiliksen, sillä todellisuudessa värit olivat tuolla ilta-auringon hetkellä todella korostuneita ja puut näyttivät hyvin keltaisilta. Maisema näytti juuri tältä livenä kesäiltana Kaunissaaressa.

Pidän kuvan yleensä luonnollisena ja haluan värien olevan mahdollisimman aitoja. Vaikkei minulla olekaan mitään tiettyä tyyliä kuvissani, huomaan suosivani kirkkaita ja puhtaita värejä. Pyrin siis tekemään kuvasta mahdollisimman aidon, sellaisen mitä se oli kuvaushetkelläkin, mutta yleensä säädän värejä vähän kirkkaammiksi tai kylläisemmiksi. Vibrance on muuten Lightroomissa todella paljon parempi värityökalu kuin Saturation, joka tekee väreistä helposti tukkoisia. Joskus saatan säätää yksittäisiä värejä,kuten esimerkiksi poistaa keltaista kuvasta tai korostaa sinisen sävyjä esimerkiksi merellä otetuissa maisemakuvissa. Jos muutan kuvan värimaailmaa enemmän, teen sen joko VSCO:n valmiilla filttereillä (joita en koskaan käytä muuten pelkästään vaan silti käsittelen jokaisen kuvan erikseen) tai Tone Curve -työkalun kanssa.

Alkuperäisen kuvan värit ovat oikeastaan kaukana totuudesta. Iltapäivän aurinko teki altaasta syvänsinisen ja laatoituksesta vitivalkoisen. Kontrasteja ja varjoja muokkaamalla iho näyttää tummemmalta ja bikinit kirkkaammilta. Todellisuudessa olin tuona päivänä jo hyvin ruskettunut, alkuperäinen kuva ei vain anna ihonvärille oikeutta ennen editointia. Valkoisia ja mustia värejä on korostettu ja kuvaa on terävöitetty.

Lopuksi vielä terävöitän kuvaa sharpening-työkalulla. Sen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kuvasta tule liian terävä, sillä sekään ei näytä hyvältä. Noise reduction poistaa liiallista kohinaa, joka tulee muuten varsinkin syksyllä päivien pimetessä taas tarpeeseen. Lopuksi tsekkaan vielä kuvan läpi, oliko jotain pientä korjattavaa esimerkiksi parannustyökalulla. Saatan poistaa yksittäisiä karvoja vaatteista tai piilottaa häiritsevät pikkunäpyt, mutta en tee koskaan mitään radikaaleja muutoksia. En lisää tummaa sävyä ja kontrastia silmiini enkä valoa poskipäille. En siloittele reisiä tai pakaroita enkä piilota juurikasvua. Monet tekevät tätä, mutta oma tyylini on olla ennemminkin aidosti sitä, mitä lukijani voi omilla silmillään nähdä. Värien ja valotuksen avulla kuvasta voi saada mielenkiintoisemman ja visuaalisesti kauniimman, mutta en halua että kuvani ”valehtelevat”. Tuo Asuksen uusi näyttö toistaa muuten värit niin luonnollisina, että niitä on huomattavasti helpompi säätää ilman, että lopputuloksesta tulee turhan överi.

Sinisiä sävyjä on lisätty, sillä auringonlaskun jälkeen oli juuri tälläinen sininen hetki. Valkoisia värejä on korostettu, jotta mekko ja takana olevat jahdit tulisivat paremmin esiin. Korostusta ja valoa on lisätty sekä kontrastia vähennetty. Hämärässä kuvaamisesta aiheutunutta kohinaa on poistettu ja kuvaa lopulta tarkennettu. Olisin voinut poistaa punaisuutta ihosta ja blurrata otsarypyt, mut hei, tuolta mä silloin juuri näytin. 

Tässä viimeisessä kuvassa tulee hyvin esille kuvankäsittelyn voima nimenomaan raakakuvan kohdalla. Kuva on aivan liian pimeä, sillä se on otettu myöhään illalla hämärällä terassilla. Raakakuva antaa mahdollisuuden lisätä valoa paljon enemmän kuin jpg-muoto. Punaista, oranssia ja vihreää väriä on korostettu, kuvaa tarkennettu ja kohinaa poistettu. 

Kun lopputulos on valmis ja kuvien on tarkoitus tulla blogiin, kopioin kuvaan tehdyt muutokset kaikkiin postaukseen tuleviin kuviin. Kuitenkin käyn jokaisen kuvan vielä yksitellen läpi, sillä samat säädöt eivät mitenkään toimi jokaisessa kuvassa. Lopulta vielä tallennus oikeassa muodossa ja koossa, riippuen tuleeko kuva Instagramiin, Facebookiin vai blogiin. Luonnollisesti someen menevät kuvat saavat olla vähän pienemmässä muodossa. Kuvankäsittely on ainakin itselleni vielä vähän hidasta, mutta workshopeista saamieni hyvin vinkkien myötä siitä on tullut jopa hauskaa. Onnistuneet presetit voi Lightroomissa tallentaa ja niitä voi käyttää myöhemminkin jos tykkää pitää kuvat yhtenäisinä esimerkiksi blogia tai Instagramia varten. Jos jotain syksyssä odotan, niin vielä tarkemmin kuvankäsittelymaailmaan ja erityisesti Photoshopiin uppoutumista tuon uuden näytön kanssa.. Jakakaa muuten ihmeessä omia vinkkejänne kuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn kommenttiboksissa!

 

Yhteistyössä: 

ASUS &


Parempaa kuvankäsittelyä

keskiviikko elokuu 09 2017

Viime aikoina sosiaalisessa mediassa on puhuttu paljon kuvankäsittelystä. Että oliko se nyt ihan okei piilottaa niitä mustelmia, ihon virheitä tai tahroja vaatteista? Nykypäivänä medialukutaito on meille aivan välttämätöntä. On tärkeää ymmärtää, että virheettömien kuvien takana on kuitenkin lopulta ihan tavallisia ihmisiä. Kuitenkin kuvankäsittely on meille sosiaalisen median töitä tekeville ihan normaalia arkea ja kesän aikana olen päässyt oppimaan siitä lisää Asuksen bloggaajille järjestämissä workshopeissa. Yhteistyössä Asuksen kanssa pääsin The Next Level -workshoppien myötä myös ensimmäistä kertaa ikinä käyttämään kuvankäsittelyssä isoa 27 tuuman ASUS PA279Q-näyttöä läppärin sijaan kuvankäsittelyssä. Ja nyt tämä isompi näyttö ja Lars Johnsonin vetämät workshopit ovat muuttaneet ajatuksiani jälkikäsittelystä täysin..

Kaikki Asus the Next Level -workshopien videot ja vinkit ovat muuten katsottavissa täältä Asuksen soittolistasta.

Kuvankäsittely on aivan erilaista isolla näytöllä. Asuksen näytön saa kiinni mihin tahansa läppäriin ja kuva on moitteeton. Oikeastaan se on niin hyvä, että läppärin näytöllä se näyttää aivan erilaiselta. Koska näyttö on tehtaalla esikalibroitu toistamaan värit mahdollisimman aidosti, kuvat näyttävät siinä paljon luonnollisemmalta, kuten ne kuvaustilanteessa ovatkin. Ison työskentelytilan ansiosta pienetkin yksityiskohdat huomaa helposti ja kuvaa on kokonaisuudessaan paljon helpompi tarkastella. Ja voi kyllä, ne mustelmat ja ihon virheetkin tulevat paremmin näkyviin.

Kiitos Larsin huippuhyvien vinkkien ja ohjeiden, kuvankäsittelyni on nykyään myös paljon nopeampaa kuin aiemmin. Saimme bloggaajien kanssa todella hyviä vinkkejä ja opetusta niin Lightroomin, Photoshopin kuin Premieren käyttöön. Kuvankäsittely ja videoiden editointi on nykyään oikeasti jopa todella hauskaa, kuin aiemmin se oli itselleni vähän sellainen välttämätön paha. Lars Johnson on huippulahjakas niin valokuvaajana kuin kuvankäsittelijänäkin, joten olimme tosiaan oikein mestarin opissa. Kuten aiemmin kerroinkin, Larsin innoittamana ostin taas Photoshopin koti- ja työkoneelleni ja Lightroomistakin sain irti paljon enemmän kuin aiemmin. Videoiden editointi Premieren avulla oli viimeisen workshopin aiheena ja Lars ja Uino tekivät aiheesta vielä tuon ylempää löytyvän Youtube -videon. Katso ihmeessä ja poimi ammattilaisten vinkit talteen.

Täytyy muuten sanoa, etten osaisi käyttää kotona enää ollenkaan pöytäkonetta. Asuksen näyttö mahdollistaa kuitenkin helpon kuvankäsittelyn ja siitä on ihanaa lukea muidenkin blogeja ja katsella kauniita kuvia. Plussaa vielä näytön todella sulavaliikkeisestä korkeudensäädöstä ja kääntämismahdollisuudesta. Ei tarvitse liikuttaa koko konetta kun haluaa näyttää kaverille jotain näytöltä (teen tätä ainakin itse todella usein). Kuitenkin jos haluan käyttää läppäriäni läppärinä, voin napata vain piuhan irti näytöstä ja siirtyä vaikkapa sohvalle tai terassille sen kanssa. Erillisen näytön kanssa työskennellessä on kuitenkin paljon ammattimaisempi olo muokata kuvia ja lopputulos on toista kuin läppärillä työskennellessä. Näistä kuvista tulee ainakin hyvin ilmi tuo näytön koko, wau! Kesä on ollut aikamoista reissaamista ja blogia on tultu päiviteltyä hyvin paljon vain puhelimella ainakin venereissuilla ollessamme, mutta syksyn tullen oikein odotan kuinka pääsen päivittäin työskentelemään näyttöni kanssa täällä kotona. Toivottavasti oppimani näkyy jatkossa myös blogikuvissakin. Niin ja pian tosiaan kirjoittelen myös omista kuvaus- ja editointivinkeistäni joita olen kurssilla saanut, sekä omasta tavastani käsitellä kuvia.

Haluaisitteko muuten nähdä esimerkiksi konkreettisesti, miten muokkaan kuviani vaikkapa ihan step by step -tyyliin?

Yhteistyössä:

ASUS &


Blogi on mitä parhainta terapiaa

sunnuntai heinäkuu 23 2017

Kun on kirjoittanut blogia kaksi vuotta (?!) , siitä on tullut jo elämäntapa. Kirjoitan tänne lähes joka päivä ja jollain tavalla blogi on aina osa ihan jokaista päivääni. Saan blogin kirjoittamisesta palkkaa, mutta en todellakaan tee tätä rahan takia. On paljon, paljon helpompiakin tapoja ansaita rahaa kuin kirjoittamalla blogia. Jossain vaiheessa tuijottelin paljon blogin analytiikkaa, nykyään teen sitä harvoin. Google Analyticsin tietojen avulla voisin saada lisää lukijoita ja sen myötä lisää palkkaa, mutta se ei mua kiinnosta. Jos joku nyt pyörittelee silmiään että niin varmaan, niin jätä vaikka lukeminen tähän.

Haluan tottakai kirjoittaa aiheista, joiden uskon kiinnostavan myös heitä jotka tänne blogiini eksyvät. Uskon, että suurin osa teistä lukijoista pystyy kuitenkin jossain määrin samaistumaan elämääni tai elämäntilanteeseeni ja olette kiinnostuneita samoista aiheista kuin minä. Siksi teen yhteistyöpostauksiakin vain aiheista, joista kiinnostun 100% itse ja joista kiinnostuisin myös ilman yhteistyökuviotakin. Jos joku kitisee blogin kaupallisuudesta, kitisköön. Uhraan tälle työlle kuitenkin niin paljon aikaa, että jokainen tätä tekevä ansaitsee siitä ehdottomasti korvauksen.

Kuitenkin nyt, kun ajatusmaailmani blogin kirjoittamisen suhteen on muuttunut matkan varrella, ajattelen enemmän kuin koskaan kirjoittavani blogia ihan hamaan tulevaisuuteen asti. Blogi on nimittäin parasta mahdollista terapiaa itselleni. Ajattelen paljon. Niin lenkkipoluilla kuin illalla hampaita pestessäkin. Elämää ja sen eri osa-alueita. Päähän ei kuitenkaan mahdu kaikkea. Postaus isästäni ja hänen syntymäpäivästään oli hyvä esimerkki tästä. Monta päivää asia oli kummitellut mielessäni. Ikävä nosti päätään taas vuosien jälkeen enkä saanut rauhaa ajatuksiltani. Kunnes eräänä iltana vain kirjoitin tuon postaustekstin ja nappasin vanhan skannatun kuvan arkistoista kuvitukseksi. Sen jälkeen nukuin paremmin kuin pitkään aikaan, sain tavallaan purettua ajatukset tekstiksi. Se, että julkaisin sen blogissani tuhansien ihmisten luettavaksi, ei olisi ollut välttämätöntä, mutta ainakin moni kertoi tuntevansa samoin ja kaipaavansa itsekin läheisiään.

Ennen kirjoitin paljon vain luonnoksiin, nykyään julkaisen suurimman osan ajatuksistani. Joku pahoittaa aina mielensä, mutta itse en bloggaajana halua kaunistella asioita ja olla mielipiteetön vain sen takia, etten suututa ketään. Medialukutaitoa vaaditaan nykyään paljon, sitä kannattaa harjoitella vaikka sitten blogeja lukemalla. Omani nyt on tälläinen. Sekoitus sitä riipivää ikävää, mutta myös niitä pieniä onnen hetkiä, jälkkärireseptejä ja vaikka sitten raskauden ehkäisyä. Blogi ei ole tällä viikolla noudattanut mitään tarkkaa linjaa aiheidensa puolesta, mutta ei noudata mun elämäkään. Blogin lisäksi maailman parasta terapiaa ovat tietysti ystävät. Yksi parhaimmista näissä kuvissa <3

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian