Vinkkejä asukuviin ja kameravalintaan + alennuskoodi!

sunnuntai kesäkuu 10 2018

Valokuvaustaustastani sen verran, etten oikeastaan ole ymmärtänyt kuvaamisesta yhtään mitään ennen blogiurani aloittamista. Kännykkäkuvat ja Instagramin filtterit olivat lähimpänä kuvaamistani ja kuvankäsittelyäni, joten pohja on ollut kyllä todella surkea. Innostuin kuitenkin kuvaamisesta kun ostin ensimmäisen ns. kunnon kameran eli Olympus PEN -minijärkkärin aloitellessani bloggaamista vuonna 2015. Päivitin silloin PENin vielä uudempaankin versioon, kunnes lopulta valokuvaushuumassani vaihdoin kameran ”vähän” järeämpään, jättimäiseen Nikonin järkkäriin. Olen aina ollut todella tyytyväinen kameravalintoihini, mutta hyvin painavan Nikonin kanssa aloin pian kaivata kevyttä ja näppärää PENiä. Aloin kartoittaa vaihtoehtoja ja tulin siihen lopputulokseen, että ison järkkärin rinnalle tarvitsee tehokkaan pikkukameran, varsinkin jos haluaa ikuistaa arkisia hetkiä muutenkin kuin puhelimella. Samaan aikaan tulikin ilokseni esille tämä aivan ihana blogiyhteistyö, nimittäin nyt saan jakaa teille kuvausvinkkejä yhteistyössä Olympuksen kanssa. Monet sanovat, että vasta käsittely tekee kuvasta kuvan, mutta kokeilepa heittää lightroomiin puhelinkuva vs. oikeilla asetuksilla ja hyvällä kameralla kuvattu kuva. Ero on valtava, käsittelyn jälkeenkin.

Halusin keskittyä tässä postauksessa nimenomaan asukuvien ottamiseen, sillä siinä Olympus PEN on aivan omaa luokkaansa. Itselläni on jäänyt valitettavasti monet ihanat juhla-, sekä loma-asut kuvaamatta juuri siksi, etten vain jaksa raahata painavaa järjestelmäkameraa ja jättimäistä objektiivia mukanani. PEN mahtuu käsilaukkuun ja varsinkin rungon mukana tulevan pancake zoom-objektiivinsa kanssa se on ihan superohut, tämä menee siis jopa iltalaukkuuni. Kuitenkin, jos asukuvia kuvataan, on hyvä olla nimenomaan henkilö- ja asukuvaukseen täydellisesti sopiva objektiivi mukana. Minulla oli tämä 45 mm objektiivi jo silloin, kun aloitin bloggaamisen ja tätä on ollut usein ikävä! Kiljuin riemusta kun sain sen taas käyttöön, rakastan sen valovoimaista jälkeä ja syväterävyyttä (eli sumea tausta, terävä kohde). Tässä siis lyhyesti ja ytimekkäästi omat vinkkini parempiin asukuviin.

 

 

Kamera on hyvin suuressa roolissa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei hyvä kamera tarkoita automaattisesti parempia kuvia. Mulle tällä hetkellä Olympus PEN on se ns. kakkoskamera, mutta kannan sitä mukana ihan aina. Se on todella hyvä valinta myös ainoaksi kameraksi. PENin mukana tulee tosiaan tuo näppärä kasaan taittuva pancake zoom-objektiivi, mutta asukuviin suosittelen ehdottomasti tuota 45 mm M.Zuiko -objektiivia. Se on aivan omaa luokkaansa ja pidän sen jäljestä jopa ison järkkärini ”asukuvaputkea” enemmän. Nyt kun mulla on taas tämä setti käytössä, uskon että niin niitä tavallisia arkiasukuvia, kuin juhlajuttujakin tulee kuvattua paljon enemmän, kun kamera kulkee jatkuvasti mukana. Miksi tämä 45 mm objektiivi on sitten niin hyvä? Sen paras puoli on ehdottomasti tuo syväterävyys, jolloin kuvattava kohde on tarkka ja terävä, mutta tausta sumentuu. Se on myös todella valovoimainen. Tässä alemmassa kuvassa näet vierekkäin samasta kohteesta otetut kuvat, toinen on kuvattu iPhonella, toinen Olympus PENillä 45 mm objektiivilla. Ero on huomattava. Postauksen kaikki kuvat on kuvattu siis E-PL8 kameralla, pois lukien kuvat itse kamerasta, jotka on otettu puhelimella.

Kuvausasetuksilla on myös suuri merkitys. Olympuksella saa ihan hyviä kuvia automaattiasetuksillakin, mutta suosittelen lämpimästi opettelemaan kameran käyttöä niin, että voit kuvata manuaaliasetuksilla. Kiinnostaisiko teitä lukea enemmän järkkärillä kuvaamisesta ja nimenomaan näistä asetuksista? Jos kyllä, niin mielelläni kirjoittelen niistä ihan erillisen postauksen, sen verran oma maailmansa se on. Itse aloitin Olympuksella kuvaamisen kameran A-asetuksilla, eli kamera säätää kaiken muun, mutta itse valitsin vain sopivan aukon kuvaamiselle. Tuon 45 mm objektiivin kanssa on mahdollista käyttää suurta aukkoa, eli pientä f-lukua (1.8) ja juuri tämä saa aikaan syväterävyyden kuvassa. Vastaavasti kun aukko on pienempi eli f-luku on isompi (tuo suhde on siis ikään kuin käänteinen), kuva on kauttaaltaan terävä. Kun tuon aukkoasian oppii, voi siirtyä pikkuhiljaa manuaalikuvaukseen, jolloin vaikutat itse aukon lisäksi myös ISO-arvoihin ja suljinajan säätöön.

Suosittelen ihan aloittelijaakin vaihtamaan tavallisen jpeg-kuvauksen ehdottomasti raakakuvaamiseen. Raakatiedostoja on todella paljon helpompi jälkikäsitellä, vaikka suosittelenkin ensisijaisesti opettelemaan itse kuvaamista niin, että jälkikäsittelyyn riittää hyvin kevyt freesaus. PENissä on helppo valita tiedostomuodoksi RAW, tietokoneella se näkyy .ORF -päätteisenä. Jos raakakuvaus ja kuvankäsittely epäilyttää, voit aluksi kuvata RAW+JPEG -yhdistelmiä, jolloin kamera tallentaa molemmat tiedostomuodot. Raakatiedostot vievät tilaa, joten panosta isoon muistikorttiin ja tarvittaessa myös ulkoiseen kovalevyyn.

Kuvauspaikka ja -aika kannattaa miettiä etukäteen. Asukuvia on aika hauska ottaa erilaisia taustoja vasten, nämä kaupunkikuvat ovat nykyään jopa vähän tylsiä. Jos haluat kuvaan syväterävyyttä, valitse mahdollisimman yksinkertainen, hillitty tausta ja seiso vähintään parin metrin päässä taustasta, jotta kuvattava kohde, eli sinä ja asusi, erottuu terävyydellään sumeasta taustasta. Suorassa auringonvalossa ei kannata kuvata, valo on aivan turhan kirkas ja kova. Aurinkoisella säällä, keskellä päivää kuvatessa paras valo on yleensä auringon ja varjon rajalla, kuitenkin varjon puolella. Vastavaloon kuvaaminenkin voi toisinaan toimia, sitä ei kannata turhaan vältellä. Golden hour eli aika juuri ennen auringonlaskua on ihana kuvaamiselle, mutta useimmiten ainakin omat asukuvani syntyvät niin spontaanisti, etten ehdi ajatella kellonaikoja. Välttelen kuitenkin aina kirkasta, suoraa auringonpaistetta. Se ei vain toimi.

Rajaus ja tausta viimeistelee hyvän kuvan. Ota erilaisia kuvia, läheltä, kaukaa, asusteista ja eri kulmista. Rajaus kannattaa miettiä jo kuvausvaiheessa, ettei kuvaa tarvitse jälkikäteen rajailla kuin ihan vähän. Pyri ainakin saamaan koko kohde kuviin tai jos rajaat jotain, älä rajaa pois esimerkiksi pelkkiä jalkateriä. Kuitenkin täysin puolikkaat potretit ovat ihan yhtä kelpoja kuin esimerkiksi puolesta reidestä asti rajatut kuvat. Monet rajaus”vinkit” tai ”säännöt” ovatkin jo vähän vanhentuneita. Kokeile rohkeasti erilaisia rajauksia ja ota mieluummin erilaisia kuvia eri etäisyyksiltä, kuin että ottaisit samasta kohdasta 10 kuvaa. Zoomia ei kannata käyttää, vaan suosia kiinteän polttovälin objektiiveja kuten tämä 45 mm. Kiinteä objektiivi tarkoittaa siis sitä, että itse liikut kauemmas tai lähemmäs kohteesta, kun haluat vaihtaa etäisyyttä. Vältä autoja, liikennemerkkejä ja ohikulkevia henkilöitä taustalla. Tuo 45mm objektiivin sumea tausta antaa onneksi aika paljon anteeksi. Taustan sumennusefekti toimii parhaiten silloin, kun tausta on hillitty ja rauhallinen ja kohde riittävän etäällä tällaisesta taustasta.

Asu on tietysti se, mitä asukuvissa on tarkoitus kuvata. Valitse ennen kaikkea mukava asu, jossa sinun on hyvä olla. Tiedän, että monet bloggaajat kuvaavat esimerkiksi laina-asuja tai sellaisia vaatteita, joita heillä ei muuten juurikaan nähdä. Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta itse haluan kuvata nimenomaan niitä asuja, joita muutenkin sinä päivänä käytän ja jotka ovat sitä tyypillisintä minua. Silloin vaatteissa on luonteva olla ja kuvatkin onnistuvat paremmin. Väreillä nyt ei tietenkään ole väliä, mutta jos on paljon mustaa, kannattaa huolehtia riittävästä valotuksesta ja käsittelyvaiheessa vähentää kontrastia ja tuoda vähän valoa mustiin sävyihin. Näin vaatteet erottuvat paremmin kuvasta.

Pientä ekstraa Sisäänrakennettu wi-fi on asia, josta en enää halua tinkiä, kun olen siihen tottunut. Kuvan saa heti sosiaaliseen mediaan kun sen siirtää wifin ja appin avulla puhelimeen, käsittelee siinä ja lisää vaikka Instagramiin. Olympus PENillä otat myös kuvia itsestäsi helposti. Olympuksen appin avulla käytät puhelinta näppärästi kaukolaukaisimena. Kameran näyttö myös kääntyy ns. selfie-näytöksi alaspäin. Kääntyvä näyttö on myös huippuominaisuus flatlay-kuvia otettaessa.

Laukku ja asusteet Huikeiden kuvausominaisuuksiensa ja pienen kokonsa lisäksi PENissä parasta on sen söpöys! Kamera itsessään on todella kaunis. Mun oli vaikea valita kameran väriä, tätä on nimittäin saatavilla tämän raikkaan valkoisen/beigen lisäksi myös trendikäs konjakinruskea sekä aina tyylikäs musta. Mulla on myös tämä Olympuksen kaunis kameralaukku, jossa on kätevät lokerot objektiiveille ja muille tarvikkeille. Mikäli kuvaat enemmän ja vaihtelet usein objektiiveja kuten minä, laukku on kyllä kovin kannattava hankinta. Kaikki tarvittava kulkee kauniisti mukana. Tykkään myös ihan hulluna tästä kaulahihnasta, joka on kuin suoraan Chanelin laukusta. Kamera voi todellakin olla myös kaunis asuste. Tuo laukku on sitäpaitsi niin söpö ja käytännöllinen, että mulla on ollut se mukana usein päiväkotimatkoilla tai kauppareissulla, kun mukaan tarvitsee vain simppelin pikkulaukun tärkeimmille tavaroille.

Kiinnostaisiko sinua aloittaa kuvaaminen järkkärillä tai kenties päivittää kamerakalustosi supernäppärään PENiin? Olympuksella on nyt huikea kesäkampanja PEN-sarjan tuotteista. Alla vähän esimerkkihintoja, kaikki nämä saat Olympukselta koodilla PENKESÄ. Voin vain lämpimästi suositella, jo kolmannen PEN-kameran omistajana. Tämän kameran hankintaa ei varmasti tule katumaan! Ja jos tarkemmat kuvausvinkit esimerkiksi kameran asetuksista tai kuvankäsittelystä kiinnostavat, huikatkaa kommenttiboksiin niin kirjoittelen tulevaisuudessa niistäkin!

PEN E-PL8 KIT 499,00€
PEN E-PL8 Runko + 45mm f/1.8 599,00€
PEN E-PL8 KIT + 45mm f/1.8 699,00€
PEN Accessory World –kamera-asusteet (olkanauhat, kameralaukut yms.) -15%

 

Yhteistyössä:

Olympus &


Miksi blogilla tienaaminen on niin monille edelleen ongelma?

perjantai toukokuu 04 2018

Törmään aina aika ajoin blogeissa, tai siis niiden kommenttikentissä, aika kärkkääseenkin keskusteluun blogiyhteistöistä ja ennen kaikkea siitä, että blogilla tienaaminen tuntuu oelvan toisille aivan järjetön ongelma. Siis törmäsin jopa sellaiseen keskusteluun, jossa kommentoija pyysi muita blogin lukijoita lähtemään mukaan ”kampanjaan” yhteistöitä vastaan, eli boikotoimaan kaikkia niitä yrityksiä, jotka tekevät blogien kanssa yhteistöitä. Siis mitä hemmettiä?! Kaikkia näitä kommenttiketjuja yhdistää myös kommentoijien ajatukset siitä, että blogi ei voi olla kenellekään työ, vaan se on ihan täysin harrastustoimintaa. En tiedä enää onko se edes kateus muka helposta työstä vai ihan silkka typeryys joka tulee esille silloin, kun joku sattuu saamaan jotain ilmaiseksi tai vaikka alennuksella yhteistyön kautta. Ja etenkin silloin, kun joku pystyy tehdä harrastuksestaan työn, jota voi tehdä kotona ja joka ei vaadi siellä bussipysäkillä seisomista aamukuudelta. Siis toki bloggaaminenkin työnä voi sitä toisinaan vaatia, mutta harvemmin. Näille ihmisille tärkein viesti onkin, että ole hyvä ja tee itse perässä menestyvä blogi, joka antaa sulle mahdollisuuden vaihtaa vaikka sitä työpaikkaa, johon et selvästikään ole nyt itse tyytyväinen. Ei ole muuten ihan jokaisen pala kakkua.

Blogit olivat ennen erilaisia. Tavallaan kaipaan itsekin sitä arkisempaa ja persoonallisempaa sisältöä ja ei-niin-mietittyjä kuvia. Silloin aktiivisimmat bloggaajat saivat paljon helpommin lukijoita, kun blogeja ei ollut paljon. Kilpailu lukijamääristä ja niiden säilyttämisestä on kuitenkin alalla kiristynyt sen myötä, kun blogeja on tullut lisää ja niiden taso nousee jatkuvasti. Kun ennen sai seuraajia ja lukijoita ikään kuin itsestään tuottamalla vain säännöllisesti sisältöä, nyt siihen on pakko panostaa aivan eri tavalla. Ehkä tämä luo mielikuvan siitä, että bloggaaminen olisi edelleen helppoa ja ihan silkkaa harrastustoimintaa? Ehkä se toisille on sitä edelleen, mutta väitän, että suurin osa bloggaajista joutuu oikeasti tekemään paljon töitä bloginsa eteen jos haluaa pysyä jatkuvasti kehittyvän alan huipulla ja säilyttää lukijoidensa mielenkiinnon.

On vain silkka fakta, että jos tavoitteena on blogilla tienaaminen, yhteistöitä on pakko tehdä. Blogitulot perustuvat mainonnalle ja blogi on mainospaikka siinä missä sporapysäkki tai sanomalehti. Toki on ehkä vähän ikävää, jos yhteistöistä näkee että ne on tehty vain rahan takia ja siitä rahasta vain kehutaan tuotetta tai palvelua, joka muuten jäisi itseltä hankkimatta. Itse haluan ainakin panostaa omiin yhteistöihini kunnolla ja tuoda postauksen sisällössä esiin vähän muutakin kuin pelkkää mainostusta, vaikka se onkin yhteistyön varsinainen tarkoitus. En lähde sellaisiin yhteistöihin mukaan, jotka eivät sovi omaan arvomaailmaani tai kulutustottumuksiini, sillä koen itse blogiyhteistyön silti vähän erilaisena, kuin se pelkkä mainonta. Bloggaajia ei suotta sanota vaikuttajiksi, sillä bloggaajan omat henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat yllättävän paljon lukijoiden omiin valintoihin. Myös se on yksi syy, miksi haluan olla aidosti oma itseni ja toteuttaa tätä myös yhteistöiden kannalta. Haluan säilyttää uskottavuuteni ja luotettavuuteni niin yhteistyökumppaneiden kuin lukijoidenikin kanssa.

Jo pelkästään yhden yhteistyöpostauksen toteuttaminen vaatii todella paljon aikaa. Kuvaaminen ei välttämättä ole ihan pikkujuttu, kuvat on myös käsiteltävä. Tyylinsä toki kullakin, mutta mulle se ei ole mitään vartissa valmista -hommaa, vaikka toki voisin käyttää siihen vieläkin enemmän aikaa jos sitä vain olisi. Tekstejä saatan hioa joskus useamman päivän, sillä aina ei ole inspiraatiota kirjoittaa kaikkea kerralla, varsinkin kun yhteistyöpostauksiin haluaa panostaa niin paljon. Jo pelkästään yhden instagram-julkaisun takana voi olla paljon työtä. Kuvausta, kuvankäsittelyä, suunnittelua, luonnoksia ja itse julkaisun teko ei suju ihan minuutissa sekään hashtageineen kaikkineen. Toki joskus on päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja yksi postausteksti valmistuu jopa vartissa, jos aika ja inspiraatio osuvat kohdalleen. Useimmiten on kuitenkin kyse monen tunnin työstä. Lisäksi bloggaajan loma on aina erilaista kuin ei-bloggaajan, ellei sitten ole ennen lomaa käyttänyt tuhottomasti aikaa postausten valmiiksi kirjoittamiseen ja ajastamiseen. Mulla se on jäänyt kiireiden takia aina ajatuksen asteelle ja lomalla kuljen jatkuvasti kamera kädessä ja teen töitä joka ikinen päivä. Miksi? Siksi, että saisin blogiin säännöllisesti sisältöä sekä sitä kautta tietysti myös itselleni rahaa. Hyvin tuotetut sisällöt kiinnostavat myös yrityksiä, jotka haluavat mainostaa blogeissa.

Yritysten on nykyään todella järkevää mainostaa tuotteitaan ja palvelujaan esimerkiksi juuri blogeissa jo pelkästään kävijämäärien takia. Oikeanlaisen ja hyvin toteutetun blogiyhteistyön kautta yritys voi saada paljon suurempaa näkyvyyttä nimenomaan oikealle kohderyhmälle kuin esimerkiksi ilmoituksella paikallislehdessä. Päivittäin päivittyvät lifestyleblogit antavat siihen hyvän mahdollisuuden ja siksi juuri lifestyleblogeissa onkin eniten yhteistöitä. Lifestylebloggaaja on yleensä henkilö, jota seurataan nimenomaan henkilönä, ei välttämättä blogin sisällön takia (vrt. ruokablogi ja lifestyleblogi) ja bloggaajan valinnat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat blogin lukijoita, jotka ovat yritysten kohderyhmää kaupallisissa yhteistöissä. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, yritys saa näkyvyyttä, bloggaaja korvauksen tehdystä työstä. Koska kyse on todellakin työstä, siitä on maksettava myös palkkaa.

Näiden luulisi olevan ihan itsestäänselviä asioita nykyään vähänkään enemmän blogia lukeville henkilöille, mutta näköjään ei. Blogilla tienaaminen ei kuitenkaan ole todellakaan helpoin mahdollinen tapa tehdä duunia ja se vaatii tekijältään paljon. Jokainen, joka kritisoi bloggaamista ja muuta sosiaalisen median sisällöntuottamista sen perusteella, ettei se ole oikeaa työtä, voi todellakin kokeilla itse. Aika moni jättää leikin kesken. Ja hei kertokaa nyt teidän ajatuksia, mitä tunteita blogiyhteistyöt teissä herättävät ja pidättekö sisällöntuottamista oikeana työnä?

Kuvat eivät liity taaskaan yhtään mitenkään tekstiin, mutta voi vitsi miten hullua, mulla oli viime lokakuussa noin tumma tukka! Ääk. Espanjan aurinko, olen kohta siellä.. ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Pitäisi juoda useammin viiniä

torstai huhtikuu 19 2018

Viime viikonloppuna Inspiration Weekend 2018 sisälsi paljon erilaista ohjelmaa bloggaajille ja muille somevaikuttajille. Tarkoituksenani oli tietysti aktiivisesti päivittää vähintään Instagramin storya, mutta kuten aina kun on tarpeeksi hauskaa tekemistä, storyt jäävät vähiin. Ai että, vielä perjantaina alkuillasta tuskailin kauheaa kiirettä ja olisin ihan mielelläni laittanut mekon ja korkojen sijaan viettänyt illan villasukissa ja leggareissa.. En ole pitkään aikaan käynyt missään muualla kuin treenaamassa tai ruokakaupassa perjantai-iltaisin, joten tuntui vähintäänkin oudolta laittautua illallista varten ja lähteä ulos ihan yksin. Sen että paikalle pääsin, pyörsin kaikki puheeni siitä, kuinka koti ja lenkkimaastot ovat paras tapa perjantain viettoon. Kerrassaan upeassa, viime viikolla avatussa Ravintola Väino Kalliossa (vahva suositus tälle, muista erityisesti arkiaamupalat ja viikonloppubrunssit!) järjestettiin siis Foodies & Winos illallinen. Social Wines tarjosi illallisen viinit ja yhteistyössä heidän kanssaan kerron nyt hauskasta illallisesta ja hyvistä viineistä tämän postauksen verran. Valehtelematta yksi harvoista tilaisuuksista viime aikoina, jossa en ole kertaakaan vilkaissut kelloa ja aika on todella lentänyt. Olin kotona paljon myöhemmin kuin kuvittelin ja se on nykyään aika harvinaista.

Tunsin illallisesta osan porukasta entuudestaan, toiset olivat minulle täysin tuntemattomia, mutta viinin äärellä ihmiset tulevat yleensä hyvin tutuksi. Social Wines ei voisi kyllä olla parempi nimi näiden viinien maahantuontiyritykselle. Alkumaljana tarjoiltiin espanjalaista cavaa, Jaume Serraa, joka oli muutenkin skumppaihmiselle todella positiivinen yllätys. Kuulin myös hinnan, Alkossa alle 9 euroa ja hämmästyin. Todella harvoin alle kympillä saa hyvää viiniä tai kuohuvaa. Social Winesin edustaja kertoikin tämän kuohuviinin olevan hintaluokassaan ehdoton ykkönen, enkä kyllä epäile hetkeäkään. Jos ylppäreiden tai kesähäiden kuohuvat ovat vielä hankkimatta, pistä ihmeessä nimi muistiin. Oletko muuten koskaan ajatellut, kuinka hyvin kuohuviini sopii tarjoiltavaksi myös jälkiruoan jälkeen? Hyvin.

Foodies & Winos illallinen alkoi alkuruoalla, josta itse sain kasvisversion. Niiin hyvää ruokaa, ja raikkaiden makujen pariksi sopi tietenkin valkoviini. Alkuruoan pariksi meille kaadettiin lasilliset monen suosikkia, rieslingiä. Kesäinen etiketti enteili raikasta alkuruokaviiniä ja sitä tämä Greenleaf Organic Leaf Riesling juuri oli. Ja kyseessä on vielä luomuviini, iso plussa tästä! Jo ennen kuin alkuruoka oli syöty, olin saanut viinilasilliseni kanssa vastapäätä istuvasta hurmaavasta herrasmiehestä itselleni uuden tuttavan. Kulinaari-blogia kirjoittava Kimmo on kerrassaan mahtava tyyppi ja omaa loistavan huumorintajun lisäksi myös ihailtavan ruoka- ja viinitiedon. Meillä riitti juttua koko illallisen ajaksi ja varmasti olisimme pidempäänkin höpötelleet. Kuiva ja hapokas riesling sopi täydellisesti kevyen kasvisruoan pariksi ja tätä (alle kympin) viiniä tulee varmasti napattua kesällä Alkosta mukaan. Illalliselle tulikin puheeksi, että todella harvoin alle kympillä saa luomurieslingin.

Pääruokana oli lihaa, mutta koska skippaan nykyään pihvit, sain nauttia herkullisen tofuannoksen. Illallisella tarjoiltu punaviini Los Monteros oli tietysti suunniteltu lihan kaveriksi, mutta maistui todella hyvältä myös tofun seurana. Punaviini on yksi suosikkijuomistani ja minusta viini ei katso vuodenaikaa. Puhuttiinkin illallisella tästä, eli miten stereotyyppisesti punaviinikausi alkaa syyskuusta, kun huhtikuussa kevätaurinko saa kuluttajat yleensä valitsemaan hyllystä valkkarin. Toki kesällä raikas valkoviini päätyy itsellänikin useammin lasiin, mutta täyteläiset ja mausteiset punkut maistuvat kyllä kesälläkin. Los Monteros oli helppo viini kasvisruoankin kanssa, eikä missään nimessä liian raskas ja täyteläinen nautittavaksi sellaisenaan. Ja kuten kuohuviini ja valkkarikin, tämä jatkaa samaa hintaluokkaa eli elegantista ulkonäöstään huolimatta alle kympin pullo Alkossa. Tykkäsin!

Illallismenun saimme nähdä etukäteen, mutta jälkiruoka pidettiin yllätyksenä. Kun tämä herkullinen Dooley’s-pannacotta tuotiin eteeni mansikoilla ja kukilla koristeltuna, hyvä kun maltoin kuvata sen. Olin ollut pari viikkoa totaalisessa sokerilakossa, mutta tämä oli kyllä hyvä syy tehdä pieni poikkeus. Tuo jälkiruoka maistui niin taivaalliselta, että mun on pakko tehdä sitä itsekin, sokerilakosta huolimatta. Nam! Takuuvarma valinta minkä tahansa ruoan jälkeen. Ja kuten alussa mainitsinkin, kuohuviini on yllättävän raikas ja kevyt pari makealle jälkkärille. Jälkiruokaviineistä en ainakaan itse pidä, joten kevyt kupliva skumppa täydentää aterian juuri minulle sopivalla tavalla.

Illan jälkeen oli juuri sellainen olo, että tätä pitäisi tehdä useammin. Vaikka olisikin vähän kiire ja vaatteet pitäisi vaihtaa lennosta, pitäisi vain käydä useammin syömässä ulkona pitkän kaavan mukaan ja ottaa kaveriksi lasi jos toinenkin hyvää viiniä. Mitä sitten, vaikkei olisikaan niin viimeisen päälle laittautunut? Täydellistä lopputulosta tärkeämpää on hauskanpito ja nauru. Harvoin juon nykyään itseäni kunnon humalaan saakka, mutta viini ja hyvä ruoka ovat loistavia ihmisten yhdistäjiä ja keskustelun herättäjiä. Meille suomalaisille on huomattavasti helpompaa tutustua uusiin ihmisiin viinin äärellä ja jos vain kiinnostaa, kannattaa perehtyä viineihin edes vähän. Ainakin itseäni on helpottanut monissa ruokapöytäkeskusteluissa ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa pieni viinitietämys. Ne kun ovat paljon enemmänkin, kuin pelkkiä alkoholipitoisia juomia. Social Wines, indeed.

Yhteistyössä:

Social Wines &