Kesken ruoanlaiton olen pysähtynyt usein miettimään. Lapsuusjouluja tietysti myös, mutta vielä enemmän sitä valtavaa tyhjyyttä, jonka jätit jälkeesi. Muistan kuin eilisen viimeisen yhteisen joulumme. Siitä on jo yhdeksän vuotta. Muistan, kuinka sen joulun jälkeen lähdit kohti Ahvenanmaata, se herrasmiehen karvalakki päässäsi ja vilkutit vielä autosta hyvästiksi. Siinä äidin ikkunasta sinulle takaisin kättä heiluttaessani en olisi voinut kuvitellakaan, että jo muutaman viikon kuluttua näen sinut, mutta sinä et ole enää siinä. Sain jättää viimeiset hyvästit, mutta eivät ne olleet sellaiset. Hyvästelin sinut silloin, kun lähdit ja kerroit palaavasi taas keväällä. Sinä keväänä toin kuitenkin kukkia haudallesi. Juttelin ihan loputtomiin ja uskoin, kuten uskon edelleen, että kyllä sinä kuulet. Oli kuitenkin onni, että menetimme sinut niin pian joulun jälkeen. Ensimmäiseen jouluun ilman isää meni pitkä aika ja silloin uskalsi jo vähän juhliakin joulua. Silti, ensimmäiset juhlapyhät ovat pahimmat. Ja kohta yhdeksän vuoden jälkeenkin, joulustani puuttuu paljon, kun et ole enää täällä.

Isäni elää ajatuksissani niin merellä kuin täällä Lapissakin. Hän rakasti Lappia, ja jotenkin täällä luonnossa tunnen iskän olevan lähellä. Uskon yliluonnollisiin asioihin ja ilmiöihin, mutta tässä uskoni on aivan erityisen vahva. Keskellä kaamosta, keskellä valkoisia hankia ja keskellä hiljaisuutta. Aivan kuten kesällä merentuoksuisilla rantakallioilla ja sarastavan aamun aalloillakin. Muistot elävät yhä, enkä tule koskaan unohtamaan lapsuuden jouluja ♥

Niin usein vielä muistelen mä jouluja lapsuuden Ne elän yhä uudelleen mä kaikkine tuoksuineen Isän lämmittämän saunan höyryävän Kuusenoksin pihkaisin Äiti askareissaan leipoi pipareitaan Nyt on poissa kummatkin

Voi miten paljon siitä mä antaisin Jos lapsuusjouluun löytäisin tien Kotiin vanhemmille kynttilät kantaisin Ne jotka nyt haudalle vien

Ja vaikka kinkku maistuikin niin siltikin jännitin Kun isä poistui porstuaan kai pukkia auttamaan Isä tullutkaan ei, poron suojaan hän vei Kotiin saapui myöhemmin Loisti kynttilät vain, illan leikkiä sain Nyt on poissa kummatkin

Voi miten paljon siitä mä antaisin Jos lapsuusjouluun löytäisin tien Kotiin vanhemmille kynttilät kantaisin Ne jotka nyt haudalle vien

Isän lämmittämän saunan höyryävän Kuusenoksin pihkaisin Äiti askareissaan leipoi pipareitaan Nyt on poissa kummatkin

Voi miten paljon siitä mä antaisin Jos lapsuusjouluun löytäisin tien Kotiin vanhemmille kynttilät kantaisin Ne jotka nyt haudalle vien

Niin usein vielä muistelen Mä jouluja lapsuuden Ne elän yhä uudelleen Mä kaikkine tuoksuineen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kyselinkin eilen tätä jo Instagramissa. Joulu kotona vai reissussa? Neljäsosa vastaajista kertoi viettävänsä joulua reissussa, kolme neljäsosaa kotona. Musta on ollut aina mielenkiintoista kuulla ihmisten jouluperinteistä sekä tavoista viettää joulua. Kenen luokse mennään minäkin päivänä, toistuuko sama kaava joka vuosi, ärsyttääkö appivanhemmilla kyläily tai sukulaisten tuleminen sinun nurkkiisi? Missä sinä vietät tänä vuonna joulua? Joulun pitäisi olla kaikille ihanaa ja rauhoittavaa yhdessäolon aikaa. Siksi pitääkin olla vähän röyhkeä ja tuoda oikeasti se oma mielipide esille. Joulunvietto tarkoittaa usein kompromisseja ja siirtymisiä paikasta toiseen, mutta ne kannattaa sopia ajoissa kaikenlaisen riitelyn välttämiseksi. Se, että sinä olet aina tehnyt näin, ei tarkoita että esimerkiksi uusi elämänkumppanisi tulisi siihen automaattisesti mukaan. Hänelläkin voi olla oma tapansa viettää joulua. Joku haluaa ulkomaille, joku pysyy nimenomaan omassa kodissa. Meitä joulunviettäjiä kun on niin monta erilaista.

Itse olen viettänyt kerran joulun ulkomailla. Ja jos minulta kysytään, se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Matka oli kertakaikkiaan onnistunut, lensimme jouluksi Singaporeen, joulun jälkeen Balille vuodenvaihteeksi, Hong Kongiin muutamaksi päiväksi ja sieltä rentoutuneina ja ruskettuneina loppiaisena kotiin. Vastaavaa reissua voin suositella ihan kaikille, mutta itse lähtisin jonain toisena ajankohtana. Jouluillallisella suunnittelin vain seuraavan vuoden joulupöytää, ikävöin Suomessa ollutta perhettä ja rakkaita joulurutiinejani.

Tänä vuonna vietämme taas joulua Lapissa. Koska olemme omalla mökillä, tuntuu kuin olisi kotona. Äitini, veljeni tyttöystävänsä kanssa, mieheni eno sekä joulua joka vuosi kanssamme viettävä ystäväni tulevat jouluksi meidän luo. Levin joulussa on ihan oma tunnelmansa ja joulun rauha vielä entisestään korostuu Lapissa. Pari viikkoa sitten laitoimme mökin joulukuntoon, joten nyt saa vain levätä väsymykset pois, valmistella jouluruokia ja lähteä kaikessa rauhassa hiihtoladulle. Kunhan tästä nyt sinne asti pääsee. ”Kiireetön joulunalusviikkoni” oli aivan muuta kuin kuvittelin! Huomenna kuitenkin iltakoneella Leville, keräämään voimia uuteen ihanaan vuoteen. Milloin sä lähdet joulunviettoon vai saatko rakkaat omaan kotiisi? Onko joku ehkä jouluna töissä?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Olen ollut niin innoissani tulevasta joulusta ja hössöttänyt joulukoristeita ja -lahjoja niin paljon, että pari päivää sitten iski taas se tuttu ahdistus. Joka joulu, ennemmin tai myöhemmin, surettaa heidän puolestaan, jotka eivät saa nauttia samalla tavalla joulusta. Lapset, jotka eivät saa lahjoja. He, jotka viettävät aattoiltaa yksin. Pari vuotta sitten kirjoitin tästä aiheesta postauksen, Eriarvoisuus korostuu jouluna. On ihanaa, että on Joulupuu-keräykset (viethän sinäkin lahjan tai useamman tänä vuonna?) ja näiden avulla yhä useampi lapsi saa kokea jouluiloa lahjoista. Joulu on kuitenkin myös paljon muuta kuin lahjoja. Joulu on ruokaa ja yhdessäoloa. Ruokalahjoituksia on jaettu aina, joulun ulkopuolellakin, mutta erityisesti jouluna niiden merkitys koostuu. Lahjoitimme tänä vuonna ison summan Hyvä Joulumieli -keräykseen, viime vuonna Brother Christmasille. Todella moni perhe saa nyt jouluaterian pöytään ja mua vähän itkettää jo ajatuskin siitä, miten onnelliseksi se voi heidät tehdä. Vien vielä tämän lisäksi lahjoja lapsille Joulupuu-keräykseen. Nykyään on onneksi monta tapaa auttaa, pienelläkin summalla saa jo jouluruoat yhdelle perheelle. Itse en voisi juhlia hyvällä omallatunnolla joulua ja syödä itseäni ähkyksi kalliista jouluherkuista, jos en olisi jollain tavalla auttanut jouluna oikeasti apua tarvitsevia. Auttaa voi myös muilla tavoilla kuin rahallisin keinoin. Pyydä yksinäinen sukulainen tai tuttava joulupöytääsi, ”aina sinne yksi koditon mahtuu” niin kuin äitini sanoi. Sain viime jouluna kuulla jopa kritiikkiä siitä, kuinka ystävämme viettää joulua perheeni kanssa mökillämme (kaikki eivät tunnu ymmärtävän lähimmäisenrakkautta yli oman perheen), joka kuulosti itsestäni vain hullulta – sillä en missään nimessä halua, että kukaan on jouluna yksin. Onneksi omat perheenjäseneni jakavat nämä ajatukset kanssani.

Joulun varjopuolet eivät tietenkään rajoitu vain tähän. Joulun pitkät pyhät saattavat kärjistää riitoja, vapaapäivinä nautitaan enemmän alkoholia, tunteet voivat nousta helpommin pintaan kuin kiireisen arjen keskellä.. Tämä ikävä kyllä näkyy paitsi Hätäkeskuksessa, myös (perhe)väkivaltatilastoissa. Joulu ei ole kaikille riemua täynnä oleva vuoden paras pyhä, toisille se voi olla painajaista. Näitäkin asioita kannattaa ennakoida, vaikka eihän se aina ole mahdollista. Puutu heti, huolestu mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän, ja pidä huolta lapsista. Omista tai muiden omista. Kuulostaa nyt ehkä vähän turhankin diipiltä, mutta ehkä nyt on aika avata silmät jos joulusi on ollut sitä pelkkää pumpulia ja lunta. Muistaa nyt ainakin se kiitollisuus ♥ Millä tavoin sinä voisit auttaa tänä jouluna, vai autoitko jo?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria