Kuka järjestää sinun joulusi?

keskiviikko joulukuu 05 2018

Työpaikan lahjat on jaettu, muistithan kiittää – kuten pomosi kiitti sinua ojentaessaan viinipullon? Ehkä mutisit kollegoillesi samasta punaviinistä kuin joka vuosi ja vaihdoitte pari ilkeää sanaa piheistä esimiehistä. Et ehkä osaa arvostaa lapsesi sukulaisilta ja kummeilta saamia lahjoja samalla tavalla kuin omiasi ja anoppilaan jouluaterialle mennessä päällimmäisenä mielessä on kiukuttelu puolisolle, miksi me taas tultiin sun vanhemmille? Älä pode huonoa omaatuntoa, näin on varmasti ainakin jonain jouluna tapahtunut suurimmalle osalle meistä.

Joulun tärkeimmät asiat ovat yleensä läheiset, sen koko perheen saaminen kerrankin koolle, sekä se kuuluisa jouluruoka ja elämykset. Voin tunnustaa ihan rehellisesti, että noin 25 ensimmäistä vuotta elämästäni en osannut lainkaan arvostaa näitä asioita, sillä perheen kesken vietetyt ruoantäyteiset joulut olivat minulle täysin itsestäänselvyyksiä. Toisaalta siinä on jotain jopa ihanan naiivia, vanhempani ovat aina järjestäneet meille ihanat joulut ja taivaallisen joulupöydän, itsehän ei ole tarvinnut kuin ilmaantua paikalle.

Kun minusta tuli äiti, joulun merkitys tietysti muuttui, mutta niin muuttui myös paljon muutakin. Kun olemme alkaneet viettää joulua meidän kotona (tai mökillä), olen vasta nyt viime vuosina tajunnut, mitä kaikkea se vaatii. Paljon muuta, kuin vain ilmaantumista paikalle. Joulu täytyy ihan oikeasti järjestää ja kukaan ei kehtaa valittaa ääneen, että joulukiireet olisivat jotenkin kuormittavia.

Aloitetaanko niistä läheisistä? Koko perhe on todella vaikeaa saada kokoon. Kaikki haluaisivat varmasti viettää joulua oman perheensä kanssa. Koska suku saattaa asua ympäri Suomea (tai maailmaa), voi olla toisinaan aika hankalaa sopia että missä sitä nyt ollaankaan aattona, joulupäivänä ja tapanina. Jo pelkästään se, että saa läheiset koolle ja mieleisen porukan kasaan aattoiltana, on aikamoinen kiitollisuuden aihe jouluyöhön nukahtaessa. Sitä paitsi ihan jo se ympäri Suomea(kin) reissaaminen maksaa, joten on tietysti vähän itsekästä olettaa, että kyllä se suku tulee aina siihen samaan paikkaan.

Jouluruoista ja niiden valmistuksesta voisin kirjoittaa vaikka koko kuukauden. Usein perheessä on vuodesta toiseen ne samat tyypit, jotka ottavat vastuun ruoasta. Tiedän, että toiset tykkäävät passata, mutta oletko ajatellut, että voisit katsoa mitä tapahtuisi jos kerrankin auttaisit? Jouluhan toimisi täydellisesti nyyttäriperiaatteella, jolloin jokainen toisi jotain. Sen oman jälkkäribravuurin, vanhalla klassikkoreseptillä tehdyn sinapin, kenties itse suolaamansa kinkun tai suosikkikalan? Mielestäni vähintä, mitä voi sukulaisille mennessään tehdä, on kysyä hyvissä ajoin, voisiko jotenkin osallistua jouluvalmisteluihin. Jouluruoka on paitsi törkeän kallista, myös törkeän työlästä valmistaa. Nykyään kun jokainen on enemmän tai vähemmän stressaantunut ja kaiken lisäksi niitä joulun järjestäjiä ovat yleensä nimenomaan ne suorittajaluonteet, olisi erityisen tärkeää tehdä joulusta nimenomaan aikaa rentoutumiselle ja akkujen lataamiselle. Ei kysellä, että olisko sitä käsinpoimittua siianmätiä vielä vähän lisää kun se loppui? Siitä vuosikertaviinistä puhumattakaan, jota säästeltiin juuri joulupöytään. Kiukuttelut huonosta suklaakonvehtilajitelmasta kannattaa myös unohtaa, varsinkin siinä vaiheessa jos et ole maksanut joulustasi senttiäkään.

Jouluksi varataan usein juuri sitä parasta, siitä otetaan aivan turhaa stressiä ja sille asetetaan liian korkeita odotuksia. Ehkä tänä jouluna voit keskittyä olemaan pitkästä aikaa oikein kunnolla kiitollinen. Pysähtyä miettimään kulunutta vuotta ja toivoa seuraavasta vieläkin parempaa. Muista tänä jouluna kiittää jokaisesta ruoasta (ja suklaasta ja viinistä), sekä ennen kaikkea seurasta. Ei se anoppilakaan varmaan ole hullumpi paikka ja kaikissa meissä on kuitenkin omat vikamme. Kiitollisuus siitä, että saamme jouluruoat pöytään ja perheen koolle, on monilta unohtunut. Mutta sellainen ihmismieli on, se välillä unohtelee ja välillä muistuttelee sitten kantapään kautta. Ehkä nyt muistat sen jo etukäteen ja teet vaikka valmiiksi pakastimeen kylään vietävät joululaatikot tai sen sinapin ♥ Kuka järjestää sinun joulusi?

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Teidän olettamuksia minusta

maanantai joulukuu 03 2018

Kyselin hetki sitten Instagramin storyssa teidän olettamuksia minusta, näitä on näkynyt monissa blogeissa nyt loppuvuoden aikana. Poimin tähän osan näistä olettamuksista ja kommentoin niitä vähän itse. Kyselkääpä muuten itsekin vaikka teillä olisi ihan henkilökohtainen Instagram-tili, on hauska kuulla myös tutuiltakin ihmisiltä mitä he olettavat tai ovat kenties aiemmin olettaneet meistä!

Positiivinen persoona

Tää positiivisuus esiintyi useammassakin olettamuksessa, mikä oli musta aivan ihanaa kuulla. Varsinkin tuon vaikean syksyn aikana oli tosi hämmentävää kuulla, että joku pitää mua kokoajan positiivisena, vaikka itse ajattelin olevani ihan loppu ja kaukana positiivisesta asenteesta. Pohjimmiltani olen hyvin optimistinen ja positiivinen, hymyilen ja nauran paljon sekä pyrin aina parantamaan muiden ihmisten päivää sekä auttamaan, jos vain pystyn. Silloinkin, kun itselläni on huono olla.

Magee koti ja ihan törkeen magee auto

Kauneus on katsojan silmissä, mutta ihanaa jos kodistani pidetään ja joku saa siitä inspiraatiota. Unelmakotini on kuitenkin aivan toisenlainen, mutta viihdyn nykyään oikein hyvin itsekin omassa kodissani, näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Auto lähtee toivottavasti pian vaihtoon ja vaihtuu vähän ympäristöystävällisempään, nykyisestä olen kyllä tykännyt mutta 2-ovinen auto on lapsen kanssa vähän hankala, ei enää sellaista.

Ihana ja niin positiivinen aina!

Tästä tuli niin hyvä mieli! On ihanaa jos jättää itsestään tutuillekin nimenomaan sen ihanan kuvan. En tykkää olla hankala ja välitän kovasti ystävistäni, vaikken heitä niin usein ehtisikään aina nähdä. Toivottavasti jatkossa pystyn olla vieläkin positiivisempi, nyt kun olen vihdoin taas terve.

Tykkäät kalliista asioista

Hmm, periaatteessa kyllä, mutta pikemminkin voisi sanoa että laadukkaista asioista. Kierrän nykyään kaukaa kaiken krääsän ja huonolaatuisen halpistavaran, sillä ennemmin ostan kerralla kestävämpää. Vaatekaappini sisältö on ehkä neljäsosa siitä, mitä se oli vielä muutama vuosi sitten.

Treenaaminen on elämäntapa

Tämä on täysin totta! Ennen liikunta oli mulle keino pysyä hoikkana (olin aivan neuroottinen painosta ja pienestä vaatekoosta), nykyään se on välttämätöntä mielen hyvinvoinnille. Saan liikunnasta niin paljon hyvää oloa ja energiaa, että pidän siitä kiinni kynsin hampain. Treeni menee mulla monen asian edelle, siksi koska en pysty olemaan yhtä hyvä äiti, ystävä, tai puoliso jos en harrasta liikuntaa. Tarpeeksi kauan kun pakottaa itsensä säännöllisesti liikkeelle ja löytää lajin josta jaksaa innostua kerta toisensa jälkeen, treenistä tulee elämäntapa.

Itsekriittinen

Todella itsekriittinen. Olen aina ollut ja se juontaa juurensa epävarmuudesta, jota koin kovin pitkään. En oikeastaan edes tajunnut olleeni niin pitkään niin epävarma. Monien mutkien jälkeen epävarmuus on kadonnut ja voin nykyään sanoa yhdeksi parhaimmista puolistani nimenomaan itsevarmuuden. Olen silti hyvin kriittinen itseäni sekä omia tekojani kohtaan. Tästä pitäisi kyllä päästä eroon ihan jokaisen.

Rauhallinen ja harkitseva

Vielä vuosi sitten olisin sanonut tähän etten todellakaan, että pikemminkin spontaani ja hyvin impulsiivinen. Haha! Nykyään oikeasti jopa harkitsen, ennakoin ja suunnittelen asioita ja olen paljon rauhallisempi kuin vielä jonkin aikaa sitten. Kuitenkin vähän enemmän siellä vilkkaan puolella mennään edelleen.

Oot melko lyhyt 

165 senttiä eli missinmittaisiin verrattuna lyhyt, muuten aika keskiverto suomalaisen mittainen?

Sulla on hyvät hermot äitinä 

Ei todellakaan ole, toki ne ovat venyneet kyllä aikamoisiin mittasuhteisiin, mutta kyllä mulla pikemminkin on tosi huonot hermot. En kestä turhaa kitinää, liiallista ipadin tai telkkarin tuijottamista enkä kiukuttelua. Saatan helposti tiuskaista takaisin, mutta toki pyydän kyllä heti anteeksi ja selitän käytöstäni. Koska olen itse niin lyhytpinnainen, ymmärrän myös lapsen kiukuttelua paremmin. Olen sanonut, että meillä saa näyttää ja osoittaa tunteensa aina. Kun harmittaa, silloin kiukutellaan ja itketään, mutta nopeasti lepytään.

Pidät tiukat rajat asioille

Kyllä ja ei, tietyt asiat on mulle ihan ehdottomia, mutta monissa kyllä lipsun vaikka ajattelin aina olevani varsinainen natsimutsi. Nykyään kun Micael ei vaadi enää ihan niin jatkuvaa vahtimista kuin esimerkiksi taaperoikäisenä, hän tosin tekee ihan huomaamattani vähän tuholaisuuksia. Mun kanssa pystyy neuvotella tosi hyvin monissa jutuissa, en ole mikään ehdoton tiukkis. Oli sitten kyse äitiydestä tai muusta elämästä, aina tulee joku poikkeus. Olen kaikkea muuta kuin mustavalkoinen.

Olet pohdiskeleva ihminen

Voi kyllä! Pohdiskelen ja ajattelen todella paljon. Milloin mitäkin, usein mun jokaisella päivällä on joku teema, jota olen oikein erityisesti ajatellut, tutkinut, kysellyt ja googlaillut. Koralliriuttojen katoamiset, keisarinnat, mustien syrjintä, lento-onnettomuustilastot.. Ihan tällaisia viime päivinä pohdittuja juttuja, puhumattakaan nyt ihmissuhteista ja mielestä, joita pohdin myös ihan päivittäin.

Not just pretty face

Ihanaa jos minusta ajatellaan näin! Itse arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat paljon muutakin kuin se pretty face. Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta mun on vaikea tulla toimeen turhamaisten ja yksinkertaisten ihmisten kanssa. Vaikka he olisivat kuinka kauniita tahansa, älykkyys ja nokkeluus voittaa aina sen kauneuden.

Oli, niinkun sullakin musta mutta ne ovat kyllä karisseet

Tää oli täydellinen muistutus. Vaikka meillä olisi millaisia ennakkoluuloja, voimme murtaa ne tutustumalla. Moni ihminen on ollut aivan erilainen kuin mitä olen kuvitellut, heti kun olen vain päässyt juttelemaan ja tutustumaan.

Luulen että oot aika samanlainen hölmöilijä kun 15 vuotta sitten, siis silleen hyvällä tavalla :D

No niin oon :D Huumori, rohkeus, heittäytyminen ja sanavalmius eivät ole muuttuneet kyllä mihinkään. Oon myös ihan oman elämäni Aku Ankka, edelleen.

Sä et tykkää sweet chili saucesta

Fakta todellakin. Sweet chili sauce ja HP-kastike, hyi helv.. :D

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Joulupukin kirje on taianomainen osa joulun odotusta

torstai marraskuu 29 2018


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa

Uskoni Joulupukkiin horjui lapsena usein. En enää oikein muista miksi, mutta sitäkin paremmin muistan ne asiat, jotka saivat aina palautettua uskoni takaisin. Tonttujen jäljet lumihangessa – en tiedä edelleenkään miten isä sai ne tehtyä, Joulupukin niin aidon näköinen parta sekä se kaikkein tärkein, Joulupukin kirje minulle kotiin. Muistan aina, kuinka posti toi minulle ja pikkuveljelleni kirjeet Joulupukilta. Niissä oli hienot sinetit ja Korvatunturin leimat. Kirje oli vahvistus siitä, että Pukki todellakin on olemassa ja ennen kaikkea siitä, että hän ihan oikeasti muisti minut, muisti missä asun ja tiesi, että olen hänelle kirjoittanut. Muistan kuinka esittelin tuota kirjettä mummolassakin mummolle ja papalle ja mietin, saivatkohan kaveritkin kirjeet Joulupukilta. Nuo olivat juuri niitä lapsuusjoulujen taianomaisia hetkiä ja näitä haluan tarjota myös omalle lapselleni. Juuri äitini ansiosta meillä oli lapsena aina ihan satumaiset joulut.

Kaksikymmentä vuotta meni kuin siivillä ja nyt kirjoitetaan taas Joulupukille. Äiti lähetti alkuviikosta kuvan omista Joulupukin kirjeistäni. Niin, eiväthän tontut niitä vieneetkään. Hassua, että vaikka lelut ja piirretyt ovat muuttuneet niin paljon, kirjeet eivät. Niin ne noudattavat samaa kaavaa edelleen, ne laitetaan ulos odottamaan, että tonttu ne sieltä nappaa yöllä nukkuessa. Ja silti, jo nelivuotiastakin vähän jännittää, meneekö kirje varmasti perille? Olenko ollut kiltti? Kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa pääsin kirjoittamaan teille oman lapsuuteni taian jatkumisesta, kun uskoni Joulupukkiin vahvistui jälleen, kun sain itse Joulupukilta kirjeen. Nelivuotias ei osaa tietenkään vielä kyseenalaistaa Joulupukin olemassaoloa, mutta hän jos joku osaa varmasti ilahtua, kun postiluukusta tipahtaa oma kirje, suoraan Napapiiriltä!

Postin kautta on siis mahdollista tilata lapsille kirje Joulupukilta. Kirje on ihan oikea kirje, joka on lähetetty Joulupukin omasta pääpostista, Napapiiriltä, postimerkillä ja Napapiirin postin leimalla. Kirjeen saa siis tilattua täältä  ja sen hintakin on vain 8,90 €, kuinka ihana on muistaa sillä niin omia lapsia kuin vaikka kummilastakin. Kirjeen saa tilattua jopa 13 eri kielellä, eli sillä voi ilahduttaa myös ulkomailla asuvia pieniä ystäviä. Kirjeen mukana tulee kiltteystodistus (!!) vastaanottajan etu- ja sukunimellä sekä värityskortti. Kirje ja kiltteystodistus ovat nimikoitu henkilökohtaisesti, eli jos perheessä on useampia lapsia, kaikille tulee tilata omat, omalla nimellä. Kirjeet ja kiltteystodistukset saapuvat viikoilla 50-51, joten sinne asti voi hyvin vielä vähän uhkailla tuhmien lasten listoille joutumisesta hankalina hetkinä, hih. Kotimaassa kirje on tilattava viimeistään 16.12. mutta ulkomaille lähetettävät kirjeet on ostettava jo joulukuun alussa. Kaukomaille 2.12. mennessä, Euroopan kaukaisiin kohteisiin 4.12. mennessä sekä Keski-Eurooppaan viimeistään 11.12.2018. Lapset rakastavat oman postin saamista, joten muistathan tilata kirjeen ajoissa? Lisää tietoa Joulupukin kirjeestä löydät täältä. 

Tänä vuonna olemme aloittaneet jouluvalmistelut ajoissa, mutta vasta eilen kirjoitimme Joulupukille. Olen luvannut, että pieniä täydennyskirjeitä saa varmasti lähettää myöhemminkin sillä uusia lahjatoiveita ilmaantuu joka päivä ja että tontut aivan varmasti löytävät meille ja vievät kirjeen perille. On niin hullua, miten lapsen kanssa itsekin asennoituu jouluun aivan eri tavalla ja palaa taas ajatuksissa sinne lapsen uskoon, Joulupukin maahan ja siihen malttamattomaan odotukseen. Se on kai juuri sitä joulun taikaa. Me aikuiset vaikutamme vahvasti siihen lapsen uskoon, joten viimeistään nyt kannattaa hetkeksi siirtää joulu- ja työstressi syrjään ja heittäytyä lapsen lailla uskomaan joulun taikaan. Ehkä Napapiiriltä saatu posti vaikuttaa vähän meihinkin.. Ainakin pimeät arki-illat ovat paljon kivempia kirjeitä kirjoitellessa, kynttilöitä poltellen ja glögiä keittäen. Tässä vielä kerran linkki kirjeen tilaamista varten, mitä tunnelmallisinta joulunodotusta kaikille ja muistakaahan olla kilttejä ♥

Yhteistyössä:

Posti &